Malpais de Rasca eteläisellä Tenerifellä

Tenerifen eteläisissä turistikeskuksissa Los Cristianos ja Playa de las Americas alueille lomaansa viettävien kävijöiden on suhteellisen helppo tehdä päivän tutustumisreissu Malpais de Rascan hyvin erikoislaatuiseen maisemaan.

Tämän alueen kasvillisuus on sellaista, minkä voidaan katsoa olevan tyypillistä etelänpuoleiselle rannikolle. Se tunnetaan nimellä Cardonal-tabaibal alue. Eli siellä kasvaa runsaasti kolme erilaista saaristolle ominaista tyräkkilajia, Kanarian tyräkki (Euphorbia canariensis, cardon ), Palsamityräkki (Euphorbia balsamifera, tabaiba dulce) ja Juban tyräkki (Euphoribia regis-jubae – Tabaiba amarga)

Alueella on myös arkeologisia jäänteitä saaren entisistä asukkaista guancheista. Siellä on myöhempiä jäänteitä  niiltä aikakausilta, kun alueella harjoitettiin, tai yritettiin harjoittaa viljelyä. Entiset kiviset vuohiaitaukset kertovat ajasta, jolloin vuohikarja tuotiin syksyisin ylärinteiltä rannikolle.

Olen käynyt kävelemässä Malpais de Rascassa pari kertaa. Ensimmäisen kerran muistot liittyvät koirien kanssa olemiseen ja suojaisen uimapaikan löytymiseen, koska olin unohtanut uimapuvun kotiin. Paikka löytyi majakan takaa. Samalla siellä oli tilaisuus katselulla joskus aikoinaan tehtyjä syvennyksiä, joissa näkyi muistoja merisuolasta.

Kasvitieteellinen retki
Toisen kerran olin mukana luonnontieteellisen museon ystävien ryhmässä, jota opasti José García Casanova, biologi ja kasvien erikoistuntija. Hän oli paras mahdollinen opas. Hän on oli kartoittanut alueen kasvillisuuden ja kyseisten kasvien käytön valmisteilla olevaa tohtorin väitöskirjaansa varten. .

José García Casanova julkaisut
Pysähdyimme välittömästi kun olimme tulleet Palm-Marin rannan puoleisesta nurkasta luonnonsuojelualueelle.

Tässä saimme kuulla tarinoita ympärillämme leviävästä jääpäivikistä (Mesembryanthemum crystallinum - Escarcha, Escarchada, Hierba del rocío, Gazul, Escarchado). Tämä kasvi on siitä erikoinen, että se on emäspitoinen. Se kerää kosteutta… sitä on aikaisemmin käytetty kansanlääkinnässä. Niinä aikoinaa kun saarella vallitsi nälänhätä ihmiset tulivat tänne keräämään jääpäivikin siemeniä. Pehmeään laavakiveen kaivettiin kuoppia, jotka täytettiin vedellä ja siemenillä. Kun aurinko oli kuivattanut veden, siemenet kerättiin ja niistä tehtiin jauhoja gofiota varten. Tämä gofio tunnettiin nimellä ”gofio de vidrio”. (Vidrio = lasi)

Ympärillä kasvoi myös kasvia, joka tunnetaan nimellä Hopeahepsukki (Neochamaelea pulverulenta – Orijama/Leña santa/Leña buena). Tätä guanchit käyttivät eräänä muumioimisen yhteydessä käytettynä yrttinä.

Kävelimme polkua, joka seurasi lähellä rantaa. Katselimme kouruja, jotka olivat kaiverretut suolan kokoamista varten.

Matkan varrella tapasimme joitain kasveja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Ensimmäinen oli erittäin harvinainen neidonkieli, jolle en ole onnistunut löytämään suomenkielistä nimeä. Sen kasvin oli aikoinaan löytänyt saarella elänyt ruotsalaissyntyinen kasvitutkija Ragnar Erik Sventenius. Arvelen, että tämän hennon vaaleanpunakukkaisen kasvin nimi voisi olla Echium triste sventenii, hänen kunniakseen. Nyt tutustuimme siihen nimellä ”tajinaste triste”, eli surullinen neidonkieli. Kasvi oli todella surullisen ja mitättömän näköinen. Sitä tuskin olisi huomannut, ellei José García Casanova olisi näyttänyt sen kasvupaikan.

Vähän matkan päässä polun toisella puolen löysimme muutamia loiskasveja, jotka elivät toisten kasvien juurista.

Polun varressa oli useita entisiä vuohipaimenten majarakennuksia. José kertoi, että näissä oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ollut väkeä. Perheet olivat kokoontuneet viikonloppuisin niihin viettämään aikaansa, keräämään suolaa ja siemeniä.

Rascan majakalle
Tämä rannanpuoleinen polku vei Rascan majakalle. Majakkarakennukset ovat ainoat alueella vielä olevat. Vanha majakkarakennus on peräisin vuodelta 1898. Sen vieressä on majakanvartija asunto. Uusi majakka on vuodelta 1978.

Pidimme ruoka- ja lepotauon majakan vieressä olevalla terassille.

Palasimme osin samaa polkua kuin olimme tulleet. Käännyimme luonnonsuojelualueen kyltin kohdalla oikealle.

Nyt olimme alueen keskiosassa. Täällä oli jäänteitä entisistä tomaattiviljelyksistä ja vanhoista kastelukanavista.

Eräällä tasanteella kasvoi runsaasti kurhon näköisiä keltakukkaisia kasveja. José kertoi niiden olemassaolon kertovan, että alueella on runsaasti kosteutta.

Vanhinta Tenerifeä
Tämä osa saarta kuului aikoinaan, kauan sitten, siihen eteläiseen paleosaareen, josta muodostui nykyisen Tenerifen eteläosa. Muistona tältä ajalta ovat alueella olevat tulivuoret. Nämä tulivuoret ovat nimeltään Montaña Gorda, Montaña Caraba ja Montaña Pardela.

Kävelimme jonkin matkaa polulla, jonka vieressä kasvoi sulkahirssiä (Pennisetum setaceum – Cerillo). Ryhmässämme mukana oleva biologi kiskoi ne varovasti irti ja laittoi ne muovipussiin, niin, etteivät niiden siemenet päässeet leviämään alueelle. Sulkahirssi on Afrikasta tullut kasvi, joka valtaa suuria alueita, ja tukahduttaa muun kasvillisuuden. Sitä on erittäin vaikea saada hävitetyksi. Nyt se oli alkanut tunkeutua myös tälle alueelle.

Hopeahepsukkia eli "Orijamaa" kasvoi  paikka paikoin hyvin runsaasti.

Siirryimme tuskin näkyvälle polulle, joka kulki kohti Palm-Maria. Nyt olimme tyräkkialueen keskellä Täällä José näytti millä tavalla pystyy erottamaan mesityräkin jubantyräkistä. Mesityräkki ei ole myrkyllinen. Sen oksien kärjessä on vain yksi kukinto. Jubantyräkki puolestaan on myrkyllinen. Sen oksien kärjissä olevat kukinto on useahaarainen. Monin paikoin jubantyräkki kasvoi mesityräkkipensaassa ja erottui siitä korkeampana. Ero kukintojen ja myös lehtien sijainnilla näkyi selvästi.

Kuvia kasvitieteelliseltä retkeltä

Malpais de Rascan lenkki
Lenkki alkaa Palm-Marin läheisyydestä. Se on ympyrä, joka päättyy sieltä mistä se alkaa.

Sen pituus on noin 7 km. On syytä varata hyvät kengät, lippis tai lierihattu tälle reissulle. Nousut tai laskut eivät ole kovin suuret, mutta koska polku on paikoin kivikkoinen, sauvoista voi olla iloa.

Palm-Mariin pääsee busilla 467 Los Cristianoksesta.

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Avoimet ovet Izañan observatoriossa

Viikonvaihteessa oli mahdollista käydä tutustumassa Izañan observatorioon Tenerifellä.
Läksimme liikkeelle neljän kiinnostuneen voimin. Olimme paikalla jo hieman ennen ovien avaamista. Tarkoituksenamme oli olla "hyvissä ajoin", ennen kuin kaikki muut innokkaat olisivat ehtineet paikalle.

Muut olivat ilmeisesti ajatelleet samalla tavoin, sillä jono oli pitkä jo alusta saakka. Siinä vaiheessa kun vierailijat päästettiin sisälle, oli jo ehditty muodostaa viisi noin 40 henkilön ryhmää. Väkeä tuli lisää koko ajan. Oli useita koululuokkia. Paikallisliikenteen erikoisbussilla tuli lisää.

Pysähtymisaika jokaisessa käyntipisteessä oli rajoitettu ja opas keskeytti liian pitkäksi venyvän esittelyn. Esittelykierrokseen käytetty kokonaisaika olisi noin 90 minuuttia. Tämän jälkeen olisi mahdollisuus mennä takaisin jonoon, valita uusi ryhmä ja uusi kierros.

Aloitimme observatoriosta, jossa tarkkailtiin kaikkea avaruudessa liikkuvaa. Saimme mukaamme CD:n ja esittelylehtisen.

Seuraavaksi tulimme pyramidin näkoisen rakennuksen luokse. Siellä työskentelevä astronomi kertoi tässä rakennuksessa tarkkailtavan pelkästään aurinkoa ja siihen liittyviä asioita.¨

Rakennuksen kahdelle seinälle on rakennettu aurinkokello, josta näkyvät päivän tunnit ja vuoden rytmi. Rakennuksen sisällä näimme kuvia auringosta lähikuvassa.

Seuraava observatoria oli pienikokoinen. Paikalla ollut puolalainen astronomi kertoi siitä, mitä siellä tapahtui. Tämän observatorion tarkkailuvehkeet ohjelmoidaan tietokoneella Bradfordista Englannista ja tulokset lähetetään sinne. Tässä paikassa ei ole henkilökuntaa.

Pienestä siirryimme huomattavasti suurempaan observatorioon. Tarkkailu tapahtui toisesta kerroksesta. Kaukoputkirakennelmat olivat mahtavan kokoiset. Täällä tajusin, etteivät astronomit itse "käytä" koneita, vaan siihen on ihan oma henkilökunta. Astronomit eivät myöskään vietä koko aikaansa täällä, vaan käyvät siellä tarpeen mukaan.

Nyt pääsimme planetaarioon. Kattoon heijastettiin kuvia maapallosta, toisista planeetoista, asteroideista, linnunradasta... Tämä lyhyt maailmankaikkeuden tarkkailu oli mielestäni mahtava elämys .

Seuraavaksi saimme tutustua "kenttätyöhön". Läheiselle tasanteelle oli pystytetty erilaisia kaukoputkia.
Katselimme miltä avaruuden ilmiöt näyttivät omin silmin etsittynä.

Tämä tutustumiskierros päättyi tähän vaikka emme tienneet sitä vielä. Observatorioiden väliin oli pystytetty kioski, joka tuntui melkein pelastavalta enkeliltä. Päivä oli polttavan kuuma. Suu oli hetkessä kuiva. Vesi teki todella hyvää.

Sitten oppaamme keräsi ryhmän kokoon. Läksimme kävelemään yhdessä seuraavaan kohteeseen. Se osoittautui olevan parkkipaikka. Tässä vaiheessa tajusimme, että tämä kierros oli päättynyt.  Tuija lähti etsimään toista kierrosta. Me muut kolme nousimme autoon ja poistuimme paikalta.

Kuvia

Video avoimien ovien päivästä

Sivut, joilta löytyvät Tenerifen ja La Palman observatorioista

Observatorioon on mahdollisuus tehdä tutustusmiskäyntejä. Aika on varattava etukäteen ja ryhmän on oltava vähintään 20 henkilöä.

Turisteille järjetettäviä vierailuja aikoineen (Päivitetty tieto 2018)

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Perunaa ja sian ihraa San Antonio de Paduan kunniaksi



San Antonio de Paduan kunniaksi rakennettu alttari

Güímarin laaksossa valmistauduttiin viettämään San Antonio de Padua nimisen pyhimyksen juhlaa. Sain kutsun paikalliseen kokoontumiseen edeltävänä iltana. Tapasimme erään ystäväni ystävän maapalstalla laaksossa.

Siellä ei ollut mitään ihmeellisyyksiä, ei rakennuksia. Ympäristö oli ihan tavallinen pellon laitaan jäävä tila, jonne oli kerätty grilli, pari pöytää ja tuoleja.

Ilta oli lämmin ja kaunis. Tuuli oli aika rauhallinen monen myrskyisän päivän jälkeen. Aurinko valmistautui laskemaan vuorten länsipuolelle. Viimeiset säteen valaisivat maissipeltoa ja hävisivät sitten Cho Marchialin huipun taakse.



Helikopteri pyöri useaan kertaa laakson yllä. Kuivuuden takia oli kuulutettu nuotioiden polttokielto illaksi.

Palstan toisessa päässä paloi vielä tuli. Luis oli siellä valmistelemassa illan perunoita.

Aluksi hän oli valmistanut pedin polttamalla oksia ja puun palasia. Syntyneen kuuman hiilikerroksen päälle levitettiin nyt perunat. Niitä piti pyöritellä koko ajan, etteivät ne palaisi.

Carmen auttoi niiden pyörityksessä ja katsoi, ettei tuli leviäisi muuta kuin perunan kypsytysalueelle.

Pöytien luona olevan grillin vieressä seisoi Beni. Hän levitti hehkuvien grillihiilen ylle palasia sian nahkaa paksuine rasvoineen.

Kiersin odotellessani keräämässä vähän sipuleita, papuja ja bataattia. Tarkastelin maissin kehitystä. Nautin olostani ja tuulen vireestä täällä pellolla.

Olimme tuoneet mukanamme muutaman pullon punaviiniä ja suuren pussillisen leipää. Nakertelimme leipää ja maistelimme viiniä odotellessa.

Luis ja Carmen olivat saaneet perunat valmiiksi. Nyt mukaan tuli myös Francisco. Herrat kaatoivat mustakuoriset perunat puhtaan säkkikankaan päälle ja alkoivat liikutella sitä niin, että palaneet kuoret irtoaisivat.

Sen jälkeen pöydälle levitettiin paksu ruskea paperi, jolle perunat kaadettiin. Beni siveli niitä rasvanpalasella toisensa jälkeen.

Kun rasva oli sopivan kypsää, Beni nosti palaset vuoron perään leikkuulaudalle ja pilkkoi ne pieniksi suurella veitsellä. Valmiit palaset levitettiin perunoiden päälle.

Ateria oli valmis. Kysyin oliko perunat kuorittavat ja sain vastaukseksi, että ei tarvinnut. Siinä sitten istuimme peruna yhdessä kädessä ja lämmin sianläskipala toisessa kädessä ja haukkasimme niistä vuoron perään. Pöydällä vieressä oli leipää ja viinilasi.

Tämä perinteinen San Antonion peruna/ihra yhdistelmä oli ihan mukavan makuinen. Olin tosin vähän varautunut, etten ehkä pitäisi siitä, mutta hyvin se meni alas. Tosin ei mitään suuria määriä.

Illan muuttuessa yhä tummemmaksi jäljelle jääneet perunat ja ihra jaettiin läsnäolijoiden kesken. Tosin tässä vaiheessa totesin, etten halunnut viedä mitään kotiin, vaan tyydyin siihen, että olin saanut syödä pellon laidassa.

kuvia

San Antonio de Padua - juhlittu ja rakastettu pyhimys
Palasimme Güímariin, Calvario nimiseen kaupunginosaan. Kävimme ihailemassa erään siellä asuvan nuoren herran San Antoniolle rakentamaa ja koristelemaa alttaria.

Väkeä oli paljon liikkeellä. Totesin myös Güímarin pormestarin olevan perheineen viettämässä tätä San Antonion ehtoota.

San Antonio de Padua on güímarilaisille tärkeä pyhimys. Muistin, että kaupungissa on toinenkin San Antonio, San Antonio Abad, jonka kunniaksi kotieläimet tuodaan siunattavaksi kaupungin torille tammikuussa.

San Antonio de Paduan kunniaksi juhlittiin 13. kesäkuuta sadonkorjuujuhlaa (romeria) Granadilla de Abonassa.

Tämä pyhimys syntyi aikoinaan Portugalissa ja siirtyi sitten Italiaan. Hän oli ilmeisesti hyvin erikoinen merkkihenkilö (tunsi mm. Franciscus Assisilaisen ja sai tältä saarnaajan tehtävän), koskapa hänen pyhimykseksi julistamisensa tapahtui vain 352 päivää hänen kuolemansa jälkeen. San Antonio de Padua sai vuonna1946 paavilta arvonimen ”kirkon tohtori”. Hän on erittäin arvostettu pyhimys latinalaisessa Amerikassa… Tenerifellä asui aikoinaan paljon portugalilaisia. Saaren yhteydet Etelä- ja Väli-Amerikkaan ovat aina olleet vahvat.

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Corpus Cristi – Kristuksen ruumisjuhla - Hiekka- ja kukkamatot

Päivitetty 02.06. 2018

Corpus Cristi tapahtumaan liittyvät nykyään olennaisena osana värillisestä hiekasta ja kukkasista valmistetut "matot",  joita on levitetty kaupunkien ja kylien tärkeimmille toreille ja kaduille.

Tämä ”mattoperinne” alkoi La Orotavasta. 860 nelimetrin suuruinen hiekkamatto on La Orotavan kaupungintalon edessä olevalla torille. Kukkaismatot peittävät lähistön katuja torilta Concepcionkirkolla.

Aikoinaan tori oli peitetty yhdellä suurella katoksella, joka suojasi taiteilijoita niin auringolta kuin sateeltakin.

Corpus Cristi La Orotavassa 2015
 
Vuonna 2018 torilla on kaksi telttaa. Lopputulos lienee molempien yhdsitelmä

Vuoden 2018 esite La Orotavasta

Hiekkamatosta
Hiekka haetaan vuosittain erityisluvalla Cañadas del Teiden tietylta alueelta (Los Azulejos), joka on luonnonsuojelualuetta, ja josta ei muuten saa ottaa mitään.

Hiekkamaton tekeminen  kestää viikkoja. Sen ajaksi La Orotavan kaupungintalon edessa olevan torin päälle pingotetaan suuri katos, jonka alla taiteilijat voivat tehdä kärsivällisyyttä vaativaa työtään mahdollisesta vesisateesta tai polttavasta auringonpaisteesta huolimatta. Tämän maton tekeminen pääsi Guinnessin menestyskirjaan vuonna 2007.

Yleensä La Orotavan hiekkamatot esittävät jotain raamatusta peräisin olevaa motiivia.
Hiekkamaton tekeminen on tapahtuma, jota käy seuraamassa paljon ihmisiä, niin paikallista väkeä kuin turisteja. Saaren radio- ja televisiokanavat seuraavat maton valmistumista.

Ensimmmäinen hiekkamatto tehtiin vuonna 1905 silloisen raatihuoneen torille. Se oli Felipe Machado y Benitez de Lugo nimisen herran Espanjan armeijan kunniaksi tekemä, ehkä aikaisemmasta kukkaismatosta inspiraation saaneena. Vasta vuonna 1919 hän teki ensimmäisen hiekkamaton Corpus Cristi juhlan kunniaksi.

La Orotavan hiekkataiteilijat ovat matkustaneet maailmalla luomassa mattoja. He ovat olleet mm. San Antoniossa Texasissa. He ovat olleet Oaxcassa, Mexicossa, jonne he veivät hiekan mukanaan. San Antonio on tärkeä kaupunki kanarialaisille, koska saarilta muuttaneet henkilöt perustivat sen aikoinaan. Oaxacassa puolestaan on aikoinaan käytetty samaa asemakaavaa kuin La Lagunassa.

Vuoden 2017 hiekka- ja kukkamattoja La Orotavassa

Kukkaismatosta
Corpus Cristi kulkueen aamuna La Orotavan vanhan kaupungin kaduille, kaupungin virastotalon ja Concepcion kirkon viereen luodaan n.s kukkaismatot. Myös kukkaismattojen aiheet ovat uskonnollisia.
Kulkueen aikana pappi ja seurakuntalaiset kävelevät sitten näille koristeellisille matoilla.

Rouvan pukua säilytetään museossa

La Orotavan ja Tenerifen „mattoperinne“ ei ole yhtä vanha kuin itse Corpus Cristi perinne. Tämä mattojuttu tuli saarelle Leonor del Castillo de Monteverde nimisen aatelisnaisen aloitteesta vuonna 1847. Hän oli nähnyt Corpus Cristin kukkamattoja Italiassa, ja hän halusi tuoda saman käytännön omaan kotikaupunkiinsa. Leonor rouva teki korkeimman omakätisesti ensimmäisen orotavalaisen kukkaismaton maalaamalla sen kotinsa oven edessä oleville katukiville..

Alonso Fernandez de Lugo oli tuonut Corpus Cristi perinteen Tenerifelle, ja hänen myöhempi jälkeläisensä toi kukkaismatto perinteen sinne. Itse asiassa uskonnollisen rouva Leonorin mattojuttu oli eräänlainen protesti sitä vastaan, että Corpus Cristi juhlista oli alkanut kehittyä liian vulgääri hänen mielestään.

Mattojenteko leviää
Kukkais- ja hiekkamattojen luominen ei enää ole pelkästään orotavalainen tapahtuma. Niitä on alettu luoda moniin muihinkin kaupunkeihin. Aluksi niitä alettiin tehdä La Lagunassa, Tacorontessa ja Puerto de La Cruzissa. Mutta tapa on levinnyt jo muuallekin. Vuodesta 2012 lähtien lapsillekin alettiin opettaa kukkaismaton tekemisen jaloa taitoa. Kukkien asemasta käytetiin värillisiä paperituppoja.

Varhaisista kansanperinteellisistä arvoista ei kukaan vaikuta puhuvan mitään. Nyt tapahtuma on mielestäni vähän kuin karnevaalit, joiden varhaista yhteyttä kirkollisiin juhliin tuskin kukaan muistaa tai ajattelee.

Lopuksi tanssitaan
Sen jälkeen kun uskonnollinen kulkue on kävellyt ehtoollisastioineen mattojen yli, alkavat maalliset juhlat. Iltaisin järjestetään tavallisesti katutanssit, jolloin loputkin hiekasta ja kukkasista saavat kyytiä, kunnes puhtaanapitohenkilöt lakaisevat ne kasaan seuraavana aamuna.


Kesäkuu 2018 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Corpus Cristi – Kristuksen ruumisjuhla - historiaa

Päivitetty 02.06.2018

Saaristossa valmistaudutaan ns. Corpus Cristi juhlaa. Ehkä joku miettii, mikä se on. Juhlaa vietään yleensä sen alkuperäisenä juhlintapäivänä, joka on  torstai. 

Roomalaiskatolisalisessa kirkossa tämä juhlapäivä on todellinen Kristuksen ruumiin ja veren muistamisen suurin päivä. Sitä juhlitaan kirkollisen kalenterin mukaan toisena helluntain jälkeisenä torstaina, eli 50 päivää pääsiäisen jälkeen.

Helluntaina juhlitaan apostolien päälle vuodatettua pyhää henkeä heidän ollessaan kokoontuneina Jerusalemiin. (Apostolien teot 2)

Latinankielinen Corpus Cristi, on Kristuksen ruumis. Se viittaa myös ehtoollisen elementteihin katolisessa kirkossa.

Corpus Cristi syntyi Belgiassa - naisen aloitteesta
Tämä juhla sai alkunsa Liegessa, Belgiassa vuonna 1246, Juliana von Mont Cornillon nimisen nunnan näkyjen perusteella. Hän oli syntynyt vuonna 1192 Rétinnessä lähellä Liegeä. Hänet oli lähetetty Mont Cornillonin augustiniinjärjestön luostariin Liegessä jo viisivuotiaana. Hän antoi luostarilupauksensa vuonna 1207. Hänestä tuli vuonna 1230 Mont Cornillonin luostarin abbedissa. Juliana von Mont Cornillon oli tehtävässään niin ankara, että muut nunnat heittivät hänet pari kertaa luostarista ulos. Lopulta hänestä tuli erakkonunna vuonna 1248. Hän eli vielä 10 vuotta yksinäisyydessä ja kuoli 05. huhtikuuta 1258. Muutamia satoja vuosia myöhemmin, eli vuonna 1869 hänet julitettiin pyhimykseksi.

Juliana von Mont Cornillonin näyt olivat alkaneet vuodesta 1209, jolloin hän oli 17 vuotias. Vuosia myöhemmin, vuonna 1246, alettiin Liegessä viettää näiden näkyjen perusteella syntyneitä Kristuksen ruumis juhlallisuuksia. Entinen Liegen päädiakoni oli valittu paaviksi nimellä Urban VI. Hän teki näistä juhlallisuuksista koko roomalaiskatolilaista kirkkoa koskevat vuonna 1246.

Paavi käynnisti juhlimisen
Kristuksen ruumisjuhla ja siihen liittyvä kulkue tulivat tärkeiksi vasta 19. katolisen kirkon ekumeenisen kirkolliskokouksen jälkeen, joka kokoontui vuosien 1545 ja 1563 välillä Trentossa .

Tässä kirkolliskokouksessa oli kysymys katolisen opin mukaisesta antiprotestanttisesta "mielenosoituksesta". Katolisen kirkon käsitys oli se, että sillä oli/on  yksioikeus ehtoollistapahtuman viettoon. Samoihin aikoihin Martin Lutherin alkuunpanema uskonpuhdistus oli käynnissä, ja kirkolliskokous oli samalla myös roomalaiskatolisen kirkon eräänlainen vasta-isku sille. Kirkolliskokouksen jälkeen vuonna 1546 paavi Pius IV vahvisti kirkolliskokouksen päätökset, jotka ovat suurelta osin sitovia vielä nykyäänkin.

Torstaipäivän juhliminen oli sen sijaan jo vanhempaa perua, eli siitä oli päättänyt paavi nimeltä Johannes XXII jo vuonna 1317

Tosin jolen jossain vaiheessa nähnyt toisenkin historian juhlan syntymisestä. Siinä historiassa ei mainittu  Juliana von Mont Cornillonin nimeä, eikä yhteyttá juhlan syntymiseen.

Custodia

Tätä Corpus Cristi juhlaa vietetään rikkaasti koritellussa kulkueessa, jonka etukeulassa kulkeva pappi kantaa korkealle nostettuna eräänlaista ”suojarakennelmaa”, jonka sisällä ovat ehtoollisesineet. Espanjaksi tämän suojarakennelman nimi on ”custodia”… Seurakunnan uskovaiset kulkevat papin jäljessä. Yleensä rakennetaan kaduille kirkon ulkopuolelle, neljä alttaria, joilla suoritetaan esirukouksia ja joilta papit jakavat siunauksiaan.

Corpus Cristi Tenerifelle valloittajien mukana
Corpus Cristi juhlallisuudet kuuluivat laorotavalaiseen ja tenerifeläiseen elämään jo vuodesta 1496 lähtien. Alonso Fernandez de Lugo, josta tuli saaren valloittaja pari vuotta myöhemmin, oli noussut maihin samana vuonna ja saanut La Orotavan alueen kiitoksena siitä.

Tässä yhteydessä on muistettava että kansanperinteellisesta näkökulmasta katsottuna tämä ajankohta kuului ns. kevääntulon ja luonnon uudistumisen juhlitaan. Useat saaren alkuperäisasukkaat säilyttivät entiset uskomuksensa ja rituaalinsa siitä huolimatta, että heidät oli väkisin kastettu roomalaiskatoliseen uskontoon. Vähitellen nämä entiset rituaalit unohtuivat ja alkoivat sulautua katolisen kirkon uusiin juhliin.

Tähän juhlaan liittyy myös San Isidron kunniaksi pidettävä "romeria" - kansanjuhla. Vuoden 2017 kuvia tästä juhlasta

Kesäkuu 2018© Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Luonnon salapoliisit - viides päivä

Luonnon salapoliisien kurssin viimeisen päivän ja kansainvälisen museoiden päivän viimeisestä esitelmästä vastasi Tenerifen luonnontieteellisen museon johtaja Lázaro Sánchez-Pinto kertomalla
Kanarialaisen ikivihreän laakeripuumetsän historiasta


Tethys meri 7 000 000 vuotta sitten

Ikivihreä laakeripuumetsä on subtrooppinen (eli lauhekan alueen) metsätyyppi, ulottui miljoonia vuosia sitten suureen osaan Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Noin 6 000 000. vuotta sitten tapahtui drastinen ilmastonmuutos. Välimeren edeltäjä, Tethys meri, alkoi sulkeutua silloin Gibraltarin salmen kohdalta, ja se joutui erilleen Atlantin valtamerestä. Se sulkeutui myös Persian lahdelta, jota kautta se oli aikaisemmin ollut yhteydessä Intian valtamereen. 5 300 000 vuotta sitten Tethys merestä tuli eräänlainen iso lätäkkö. Tämä tila kesti 600 000 vuotta.

Tämä muutos sai aikaan sen, että ikivihreät laakeripuumetsät katosivat Euroopan mantereelta. Vain makaronesian saaristoissa, Azoreilla, Madeiralla ja Kanarian saarilla pieni osa tätä subtrooppista kasvillisuutta onnistui säilymään hengissä aina meidän päiviimme saakka.

Sen jälkeen kun saaristomme oli valloitettu ja asutettu, tätä laakeripuumetsää on surutta hyödynnetty. Tästä syystä metsää on jäljellä noin 10 % siitä mitä se oli 1500-luvun vaihteessa. Polttopuun ja jalojen puulajien kerääminen, laidun- ja viljelymaiden leviäminen, ja lukemattomat metsäpalot kuluneina vuosisatoina ovat suurimmat syyt tämän muinaisjäännösmetsän valtavaan tuhoon.

Nykyään kaikki ne paikat, missä tätä ikivihreää laakeripuumetsää esiintyy, ovat rauhoitetut ja tästä johtuen vaikuttaa siltä, että metsä alkaa joillain alueilla palautua ennalleen.






Ilmastolliset edellytykset
Ikivihreä laakeripuumetsä on metsä, joka tarvitsee kosteutta, tai sumua pystyäkseen olemaan olemassa. Golfvirta ja pasaatituulet vaikuttivat Azoreiden korkeudelta. – Ne loivat eräänlaiset ”pilvien valtatien”, jonka kosteusprosentti oli kesällä 90 % ja talvella 50 %..
Ikivihreän laakeripuumetsän olemassaolon edellytykset liittyvät näihin pasaatituuliin ja niiden kuljettamaan kosteuteen. Eri saaret saavat tästä kosteudesta erilaisia määriä riippuen mm. vuorien korkeudesta. Jos Tenerifellä eivät puhaltaisi pasaatituulet, saari olisi aavikkona.

Myös Fuerteventuralla on jäänteitä ikivihreästä laakeripuumetsästä, vaikkakin hyvin vähän. Puukellokanerva (Erica scoparia) ja myrtti (Myrica faya), joka yleensä reunustavat laakeripuumetsää on saatu kasvamaan myös Lanzarotella. Kaikkein eniten tätä ikivihreää laakeripuumetsää on säilynyt La Gomeralla.Sen sijaan sitä ei tavata El Hierrolla., koska tämä saarin on Kanarian saariston nuorin tulokas, eikä sillä ole vielä ollut aikaa saada tätä kasvillisuutta.

Myös muualla maapallolla
Vastaavan tyyppisiä ikivihreitä laakeripuumetsiä tavataan Koillis-Kiinassa, Japanissa, Argentiinassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa. Ne tunnetaan myös nimellä ”Cloud forests”,

Sukulaispuita
Eri paikoissa olevat ikivihreät puut ovat sukua keskenään, mutta niillä on tiettyjä eroja. Esimerkiksi Madeiralla ja Kanarian saarilla tavataan laakeripuu Laurus novocanariensis ja Azoreilla laakeripuu Laurus Azorica. Madeiralla ja Kanarian saarilla tavataan laakeripuu Picconia excelsa (kanarian pikkonia) ja Azoreilla Picconia Azorica

Puita kauan sitten
Tenerifellä on tutkittu sitä aluetta La Lagunan läheisyydessä, missä oli aikoinaan lätäkkö (laguna). Puutarhoista, jotka sijaitsevat lätäköstä kuivatulla maalla, on otettu näytteitä. Sieltä on löydetty mm. myrttiä, jonka lajia ei tarkemmin ole pystytty määrittelemään. Muiden ikivihreiden puulajien jäännöksiä ovat Mocanea Vinea sp (mokkamarja), Follao viburum sp (heisipuu). Sieltä on lisäksi löydetty fossiilisointunutta siitepölyä. Alueella on kasvanut aikoinaan myös lauhkean vyöhykkeen metsää, kuten tammea (Quercus sp.) ja pyökkiä (Carpinus sp)

Metsiä tuhottiin surutta
Noin 2000 vuotta sitten Tenerifellä oli enemmän lajeja kuin nykyään. Ei voida sanoa tarkkaan miksi lajeja hävisi. Voi olla, että varhaisimmat asukkaat guanchit aiheuttivat häviämisen.

1400- ja 1500-luvuilla metsiin hakattiin suuria aukkoja esim. Tenerifellä ne alueet La Matanzassa, missä nykyään ovat viiniviljelykset, olivat aikoinaan laakeripuumetsän peitossa

Viljelyksiä varten rakennettiin penkereitä, kun metsä oli hakattu pois.

Sitten kun sokeriruon viljelys tuotiin Madeiralta Kanariansaarille, sen viljelyyn tarvittiin viljelysmaata ja sen jalostustehtaisiin paljon polttopuuta. Näissä tehtaissa yritettiin alussa käyttää mäntyä polttopuuna, mutta sen todettiin antavan huonon mauan sokerille, minkä jälkeen siirryttiin lämmittämiseen jaloilla puulajeilla

Feodaalihallinto La Gomeran metsien pelastus
La Gomera saa kiittää siellä vallinnutta feodaalilaitosta ikivihreän laakeripuumetsän säilymisestä. Kruunu vaati puuta, mutta La Gomeran herrat eivät suostuneet tuhoamaan metsästysmaitaan, jotka olivat heidän yksityisomaisuuttaan.
La Gomeran arkistoissa on paljon historiaa saaren metsistä. Nämä Gomeran herttuan Casa Fuertessa Adejessa säilyttämät arkistot ovat nykyään Kanariansaarten museossa Gran Canarialla.

Kirjoja:
Francisco Quirantes González:  Historia de los montes de Tenerife
José Juan Jiménez González: CanarII

Tenerifen luonnontieteellinen museo

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
• Geolodia – päivähiekan ja tuhkan parissa
• Viikko luonnon salapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa 
• Toinen päivä: Ihmeellinen elämä: aikamatka 
• Kolmas päivä:  Suurennuslasi kädessä
• Neljäs päivä: Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus
• Lepakoiden jäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä

Luennoitsijat yhteiskuvassa, vasemmalta oikealle: Fátima Hernández Martín, Lázaro Sánchez-Pinto,
José Juan Jiménez González, Obdulía Fragoso Trujillo, Eshter González Martín, 
Sergio Socórro Hernández, Alejandro de Vera Hernández, Guillermo Delgado Castro, José Salvador López Rondón Salvador

Kesäkuu 2012 ©Gracia Penttinen

Luonnon salapoliisit - Neljäs päivä

Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus 
Esitelmöitsijä oli Sergio Socorro Hernández, biologi ja valokuvaaja. Han on erikoistunut mm. vulkanisiin luoliin ja ollut mukana Cueva del Viento projektissa Icod de Los Vinoksessa.

Hän esitteli teemaansa seuraavasti: ”Kanariansaarten erittäin monipuolinen geologinen rikkaus, joka tulee esiin saarten maisemien lisäksi niiden muodoissa, tulivuorissa ja laavoissa, on intiimisti yhteydessä kunkin saaren ikään. Viimeisimmät geofyysiset tiedot näyttävät erehtymättä sen mekanismin, mikä selittää erilaiset ajanjaksot ja Kanarian saarten alkuperän”.

Sergio Socorro Hernández aloitti toteamalla että Kanariansaaret ovat todellinen paratiisi sille, joka haluaa tutkia monipuolista geologista kirjoa (geodiversidad). Erityisesti hän piti Fuerteventuraa eräänlaisena eroosion museona.

Tämä saari syntyi yhdessä Lanzaroten kanssa noin 20 milj. vuotta sitten. Nykyään Fuerteventura on täysin erosioitunut. Mutta noin 18 milj. sitten Fuerteventuran korkein huippu Montaña Melindraga oli kolme km korkea. Tämä vuori hävisi noin 1 700 000 vuotta sitten. Nyt sillä paikalla on 625 m korkea vuori, joka nykyään tunnetaan nimellä Montaña de BÁCHER. Fuerteventuran korkein vuori tällä hetkellä on Jandiassa sijaitseva 807 m korkea Pico de la Zarza.

Sergio Socorro Hernández kertoi saarten syntyneen silloin, kun Atlantin valtameri alkoi muotoutua uudestaan, noin 170 000 000 – 150 000 000 sitten. Jokaisen saarten pohjana on ollut ns. ”punto” caliente” eli kuuma piste. Yksityiskohtia tästä on olemassa luonnontieteellisessä museossa.

Wikipediassa kuuma piste selitetään seuraavasti: Kuuma kohta eli kuuma piste (engl. hot spot) on paikka Maan kuoressa, missä havaitaan pitkäaikaista tulivuoritoimintaa suunnilleen samassa kohdassa. Tulivuoritoiminta ei selity laattatektonisella mekanismilla, ts. laattojen reunojen keskinäisellä toiminnalla.

Kuuma kohta pysyy paikallaan, kun taas mannerlaatta sen päällä liikkuu vuosimiljoonien kuluessa. Kuumassa kohdassa tapahtuu kivisulan eli magman nousua Maan vaipasta ylöspäin kuorikerroksen alaosaan – kuuman kohdan alla on pluumi. Tällöin Maan kuoreen syntyy ainakin 100 - 200 km leveä kilpitulivuori. Hot spotin ikä on kymmeniä miljoonia vuosia".

Kanariansaarista vanhin on Fuerteventura-Lanzarote, jolla in ikää 20 milj. Seuraavaksi syntyi Gran Canaria 15 milj. vuotta sitten. Sitten seurasivat Tenerife 12 milj. vuotta sitten, La Gomera 10 milj. vuotta sitten, LaPalma 1, 8milj. vuotta sitten ja viimeksi El Hierro 1, 2 milj. vuotta sitten
Sergio Socorro Hernández käytti runsaasti aikaa kertomalla Las Cañadas del Teiden erikoispiirteistä ja näyttämällä valokuvia.

Las Cañadas del Teide on UNESCO maailmanperintöluettelossa vuodesta 2007 lähtien

Maailmanperintöluetteloon valittavien kohteiden täytyy täyttää yksi tai useampi kymmenestä komitean asettamasta kriteeristä. Tämä kansallispuisto täyttää maailmanperintöluettelon kriteerit VII ja VIII, sillä se
 sisältää poikkeuksellisia luonnonilmiöitä tai on esimerkki harvinaislaatuisesta luonnonkauneudesta (VII) ja
 on erinomainen esimerkki Maan historiasta, merkittävästä käynnissä olevasta geologisesta prosessista tai merkittävästä geomorfologisesta tai pinnanmuodosta (VIII)

Jos joku halua nähdä ja kuulla Sergio Socorro Hernándezia espanjaksi, laitan tähän linkin hänen esitelmäänsä aiheesta Cavidades volcánicas de Canarias: tipos y génesis

Käynti Tuulen luolassa, Cueva del Vientossa

Ja tämä, mikä se on? Yksinkertaista rakas Watson!
Guillermo Delgado Castro, vastuullinen selkärankaisten osastosta luonnontieteellisessä museossa.


Guillermo Delgado Castro ja Fátima Hernández

Esitelmätilaisuus aloitettiin kuuntelemalla erilaisten lintujen ääniä. Guillermo Delgado Castro sanoi, että linnun laulu on sen eräänlainen ID-tai DNA- tunnus
Hän esitti seuraavaksi kysymyksen: Mitä tarvitaan salapoliisina olemiseen?

Tämän jälkeen hän muistutti meitä siitä valtavasta ihmis- ja lajien määrästä, mitä planeetallemme on tällä hetkellä.

Jouluun alussa 2012 ihmisiä oli 6 984 895 599. Kirjattuja ja tutkittuja lajeja on 1 750 000. Sen lisäksi arvellaan olevan 1 300 000 000 erilaista tutkimatonta lajia

Tämän jälkeen hän totesi, että biologinen rikkaus (biodiversidad) on jumalainen aarre
Guillermo Delgado Castron esitelmän sisältö oli seuraava: Sivutaan useita tapauksia joissa on löydetty tieteelle uusia lajeja. Erityisesti huomioidaan käytetyt, lähes salapoliisityötä muistuttavat menetelmät. Ne ovat auttaneet pääsemään lopputulokseen, joissa perinteiset biologiset mittaamistavat yhdistyvät huipputason geenianalyysiin. Tähän salapoliisityöhön käytetään joskus tieteen käytöstä jo poistettuja menetelmiä, jotka pelkän sattuman johdosta on otettu uudelleen käyttöön".

Hän kertoi tutkimuksista, joita oli tehty planeettamme kaukaisissa ja luoksepääsemättömissä osissa. Joskus näitä tutkimuksia on jouduttu keskeyttämään sotien ja aseellisten konfliktien johdosta.

Tämän lisäksi hän otti esille useita esimerkkejä kanarialaisesta maailmasta, kuten esim merilintujen kehityksestä, tai kehityksellisistä muunnoksista, joita jotkut linnut ovat joutuneet käymään läpi pystyäkseen elämään muiden samantapaisten lajien joukossa.

Puhuttaessa Kanarian saarille ”uusista” merilinnuista hän otti esille linnun nimeltä Madeirankeiju, paíño de Madeira (Oceanodroma castro), joka on ns. ulappalintu. Tämä lintu esiintyy Madeiralla, Azoreilla, Kap Verden saarilla. Kanarian saarille se ilmestyi 1983. Lintu pesii talvella.

Entisiä merilintuja edustaa sen sijaan Meriharakka (Haematopus gneini) eli ostrero canario, joka tavattiin viimeksi La Graciosan saarella, kun se joutui englantilaisen lintututkijan saaliiksi. Luonnontieellisessä museossa on seitsemän täytettyä meriharakkaa ja yksi muna.

Vielä vanhempi, joskus Tenerifellä elänyt lintu, oli sirkku (Emberiza alcoveri) eli Escribano patas largas . Tämä lintu oli lentokyvytön. Se kuoli sukupuuttoon eurooppalaisten asutettua saaret.(1500-luvulla)

Vielä tätäkin aikaisemmin Tenerifellä on noin 1 900 000 000 sitten elänyt kolme erilaista Puizon nimellä tunnettua lintua. Nämä linnut elivät maan pinnalla, ja olivat helppo saalis erilaisille pedoille. Ne hävisivät kokonaan noin 1 000 000 000 vuotta sitten.
Kävimme läpi myös muutoksia kasvimaailmassa. Kun laji on ollut tarpeeksi kauan eristyksissä ”päälajista”, se alkaa kehittyä omaan, nykyiseen kasvupaikkaan sopivaan suuntaan. Esim. Laakeripuita kasvaa useilla Makaronesian saaristojen saarilla. Kanariansaarilla puhuttiin aikaisemmin laakeripuusta Laurus azorica. Mutta sittemmin on todettu että Kanariansaarten ja Madeiran laakeripuu on erilainen kuin Azoreilla kasvava sukulaisensa. Kanariansaarten ja Madeiran laakeripuu tunnetaan nyt nimellä Laurus novocanariensis.

Joissain tapauksissa uudet tulokkaat ovat aiheuttaneet valtavaa tuhoa sekä eläinten että kasvien joukossa, koska niillä ei ole luonnollisia vihollisia.

”Kun tutkitaan fossiileja, silloin kun luut puhuvat”

Tenerifen luonnontieteellisen museon sivut

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
• Geolodia – päivähiekan ja tuhkan parissa
• Viikko luonnonsalapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa 
• Toinen päivä: Ihmeellinen elämä: aikamatka
• Kolmas päivä:  Suurennuslasi kädessä
• Viides päivä: Kanarialaisen ikivihreän laakeripuumetsän historiasta
• Lepakoidenjäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä

Luonnon salapoliisit – kolmas päivä

Suurennuslasi kädessä
José Salvador López Rondón, biologian maisteri ja Luonnontieteellisen museon museografian teknikko on käyttänyt paljon aikaa tutkimuksiin Pohjois- ja Keski-Afrikassa. Muutama kuukausi sitten hän kertoi kokemuksistaan Egyptissä. Nykyään, kun rahapula ”el crisis”, on vallitseva joka puolella, tutkimusmatkat muihin maihin ovat melkein poissa ohjelmistosta. Nyt hänen keskittymisensä on enemmän ”saarelaista”.

”Luonnontieteellisen museon luonnontieteiden osaston jatkuva näyttely tarjoaa laajan katsauksen kanarialaiseen luontoon. Voin vakuuttaa kävijälle, että kannattaa todella tutustua eri osastojen sisältöön. Miten teemme sen? Seuraamme niitä jälkiä, joita käytämme biologiassa kun määrittelemme lajeja. Kiinnitämme huomiomme pieniin johtolankoihin, jotka auttavat meitä ratkaisemaan lajin arvoituksen. Sen jälkeen katsomme onko mielenkiintoista saada lisätietoja siitä ryhmästä johon ko. laji kuuluu”.

Parituntisen esitelmän aikana ehdin poimimaan joitain ”palasia” hänen esittelemistään Kanariansaarilla tavattavista lajeista. Vähän kuin olisi käynyt nappailemassa makupaloja seisovasta pöydästä.

Itikasta
Itikoita ei ehkä esiinny niin paljon kuin Pohjolassa. Mutta on niitä täälläkin. Eräs keljuimmista on ”tiikeri-itikka” eli Mosquito tigre novocanario. ”Novocanario” kertoo, että itikka on muodostanut saaristossa oman alalajinsa. Se on alkuperältään aasialainen, Herra itikka ei pistä, sillä ei ole edes millä pistäisi. Verenhimoinen inisijä on naaras.

Sudenkorennosta
Toinen hyönteinen, minkä hän mainitsi on sudenkorento – libélula. Niitä näkee, kun liikkuu maastossa, missä on vesisäiliöitä ja yleensä vettä. Sudenkorennon läsnäolo näissä vesipaikoissa on merkki siitä, että niissä oleva vesi on hyvää

Sudenkorento on peto toisille hyönteisille. Metsästäminen helpottuu sen hyvästä näkökyvystä, se voi nähdä jopa 12 metriä eteensä. Sudenkorento elää seitsemän vuotta. Sen toukka tarvitsee vuoden kehittyäkseen sudenkorennoksi. Sudenkorento on peräisin ajalta 300 000 000 taaksepäin, jolloin Kanarian saaria ei vielä ollut edes olemassa.

Skorpionista
Toinen laji, joka on peräisin ajalta, jolloin saaria ei ollut, on skorpioni, joka sekin on ollut olemassa lajina jo 300 000 000 vuotta. Skorpionit ovat kannibaaleja, eli ne syövät myös lajinsa edustajia. José Salvador López Rondón kertoi, että joitain vuosia sitten kiersi juttu, joka mukaan Las Teresitaksen rantahiekasta olisi löydetty hiekan mukana Saharasta tulleita skorpionin munia. Mutta – skorpioni synnyttää eläviä poikasia, joita se kanniskelee sitten takapuoleisensa alla.

Tenerifellä on kyllä skorpioneja. Mutta ne ovat aivan toista luokkaa kuin afrikkalaiset sukulaisensa. Ne nykytenerifeläiset tulivat aikoinaan laivoissa Väli-Amerikasta. Niitä tavataan pelkästään Santa Cruzin vanhassa kaupungissa, Calle Norian ympäristössä. Sieltä ne eivät ole levinneet minnekään. Niiden pistos voi olla tuskallinen, mutta ei kuolettava, paitsi lapsille tai huonokuntoisille vanhuksille. Tämä skorpioni liikkuu yleensä öisin.

Lopuksi José Salvador López Rondón mainitsi, noin varmuuden vuoksi, että jos jostain syystä otat skorpionin käteesi, älä koskaan käännä sen pyrstöä itseesi päin.

Skinkistä
Käärmeitähän ei Kanariansaarilla esiinny, erilaisia liskoja kylläkin. Eräs erikoisimmista on Skinkki - Lisa - Chalcides viridanus. Tämä lisko ei muni, vaan synnyttää eläviä poikasia. Näitä liskoja ei jostain syystä esiinny La Palman saarella.

Lierosta
Jatkoimme ”matelevista” olennoista. Hän mainitsi nyt kastemadot. Yleisin esiintyvä laji Kanariansaarilla on kalifornialainen kastemato. Eisenia foetida, tunkioliero eli kompostiliero

Kastemato syö päivässä 62 kg ja kakkaa 40 kg.

Käpytikasta
Esimerkkinä linnuista oli käpytikka, Dendrocopos major canariensis. Tämä mäntymetsien koputtelija, joka pesii kuivissa männyissä, tunnetaan nimillä ”pajaro carpintero”, “picapino” ja “peto” (carpintero on puuseppä)

Onko kukaan ajatellut saako tikka päänsärkyä päivän mittaan? Se hakkaa 1200 kertaa päivässä. Luonto on ajatellut tikkaparkaa. Sen nokan ja aivojen välillä on ”iskunvaimentaja”. Tikan kieli on pitkä, ja se ikään kuin kääntyy rullalle kitalaen päälle. Sillä tavalla tikka pääsee kielellään syvälle puunkoloihin. Käpytikka on metsästäjä, joka pyydystää saalinsa ja ikään kuin varastoi sen oksanhankaan odottamaan seuraavaa päivää ja syömistä.

Munkkihylkeistä
Meren elävistä José Salvador López Rondón mainitsi Kanarialla aikaisemmin esiintyneet munkkihyljeyhdyskunnat, Monachus monachus, – focas monjes, eli lobos marinos Esim. Fuerteventuran ja Lanzaroten välinen saari Los Lobos on saanut niistä nimensä. Eräs syy niiden hävittämiseen on ollut se, että ne tarvitsivat paljon kaloja ravinnokseen, ts. ovat olleet uhka kalastajien saaliille.

Mauretanian kuningas Juba II ja merikoirien/merileijonien saaret
Tri José Juan Jiménez González. Tenerifen arkeologisen museon johtaja esitteli salapoliisitutkimustaan siitä, miten Canarias nimikkeen alkuperäinen nimi antiikin maailmassa ei perustu oletettuun koirien olemassa oloon, kuten perinteisesti on totuttu kuulemaan, vaan valtavan suurten munkkihylkeiden yhdyskunnan (Monachus monachus) esiintymiseen Canaria nimellä tunnetulla saarella. Tämä saari on nykyinen Gran Canaria.

Nämä merieläimet löysi Mauretanian kunigas Juba IIn saarille lähettämä tutkimusryhmä ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Tämän Canaria nimityksen perusteella saaristo sai nimen Canarias insulas, eli Kanariansaaret.

Yksityiskohtia tutkimuksesta
Tri José Juan Jiménez González kertoi yksityiskohtia tutkimuksestaan. Hänen mukaansa Juba II hallitsi Rooman keisarin Octavio Augustuksen aikaan. Hän oli koulutettu Roomassa ja perehtynyt moniin aikansa tieteisiin. Hän lähetti retkikuntia tutkimaan ja keräämään kasveja ja eläimiä.

Samanaikainen Juban kanssa oli roomalainen historioitsija Plinius vanhempi, joka mainitsee teoksessaan ”Historia natural” Canis Marina, eli merikoirat tai merileijonat. Siihen aikaan esim. Välimeressä eli Välimeren munkkihyljeyhdyskuntia

Historiassa kerrotaan miten Juballe oli lähetetty pari esimerkkiä näistä ”Canis marina ” yksilöistä. Jiménez totesi, että niiden on ollut oltava nuoria hylkeitä, koska täysikasvuiset ovat jopa kolme metriä pitkiä.

Jiménez näytti useita käännösmalleja latinankielen sanalle Can. Koira on niistä vain yksi muiden joukossa. Hänen tutkimustensa perusteella Canis marinus käännös koiriksi on huono käännös

Historiallisista esimerkeistä Jiménez mainitsi, että Kanariansaarten ensimmäisten valloittajien Juan de Bethencourtin ja Gadifer de Sallen on vuonna 1406 kerrottu metsästäneen munkkihylkeitä. Kolmas valloittaja Juan Rejón oli koiratarinan innoittama etsinyt samoihin aikoihin koiria Lanzarotella, Rubiconissa, löytämättä niitä.

Valloituksen aikoihin Kanarialla eli myös munkki Juan Abreu de Galindo, joka kirjoitti teoksen “Historia de la Conquista”. Tässä kirjassaan hän kertoo, että Gran Canarian ja La Palman uskoivat nähneensä paholaisen, joka muistutti suurta karvatonta koiraa.

Muistoja näistä eläimistä ovat mm. Esim.Lanzaroten Playa de Lobo ja Cueva de Lobo saaneet nimensä näistä merieläimistä. Lanzaroten ja Fuerteventuran välillä on saari Los Lobos, jolta on hiljattain löydetty Rooman ajalta peräisin olevia arkeologiasia jääneitä.

Hylkeitä, merileijonia, merisusia, ei enää tavata saarilla. Niitä on kuitenkin ollut olemassa viimeisimmän sadan vuoden aikana. Jiménez näytti vanhaa valokuvaa Fuerteventuralta. Siinä on ryhmä ihmisiä joiden edessä on saalis, useita metrejä pitkä munkkihylje.

Tri José Juan Jiménez González on kirjoittanut kirjan "CanarII. La génesis de los canarios desde el mundo antiguo",

Kanarian saariston vaakunasta
Tässä vaiheessa esitettiin luonnollisesti kysymys Kanarian saariston vaakunasta. Tässä 1700-luvulta peräisin olevassa vaakunassa esiintyy kaksi suurta koiraa. Jiménezin mukaan Kanarian vaakunan koirat eivät enää esiinny virallisissa papereissa vuoden 2005 jälkeen.

Koirajuttu on erittäin iskostunut historiaan ja ihmisten mieleen. Kävin paikallisopastutkintoa varten suunnitellun koulutusjakson vuonna 2005. En muista, että siinä vaiheessa oli puhuttu muista kuin koirista.

Tutkin vuodelta 2005 peräisin olevia kirjoituksia. Koirien poistaminen virallisesta vaakunasta on kuohuttanut ihmisten mieliä. Koira on ”ihmisen paras ystävä”, ja kanarialaiset ovat ottaneet vaakunan omakseen. Ilmeisesti vaakunan takia, tai koirien poiston takia, on ollut myös tiettyä poliittista kuohuntaa. Kanariansaarten kahden maakunnan välillä on jo satoja vuosia ollut olemassa tietynlainen taistelu paremmuudesta ja johtoasemasta. Gran Canarian koirat vaikuttavat olevan liian pyhiä liikuteltaviksi…

Tältä sivulta löytyy kuvia eri-ikäisistä munkkihylkeistä

Santa Cruzin luonnontieellisen museon sivut

Kesäkuu 2012© Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
• Geolodia – päivähiekan ja tuhkan parissa
• Viikko luonnonsalapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa 
• Toinen päivä: Ihmeellinen elämä: aikamatka
• Neljäs päivä: Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus
• Viides päivä: Kanarialaisenikivihreän laakeripuumetsän historiasta
• Lepakoidenjäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä

Luonnon salapoliisit - Ihmeellinen elämä: aikamatka

Fátima Hernández Martín ja Eshter González Martín

Luonnon "salapoliisikurssi" toinen päivä

Eshter González Martín, Luonnontieteellisen museo geologian-paleontologian osaston vastaava esitteli maaplaneetalla vallinneet erilaiset ajanjaksot ja tärkeimmät piirteet niiden kehityksessä. Hänen pyrkimyksensä oli luoda kuuntelijoille kokonaisnäkemys niistä erilaisista organismeista, joita Maapallolla on elänyt kunkin ajanjakson kuluessa.
 
Paleontologia – on tieteenhaara, joka tutkii fossiileja

”Maapallon historian aikana on ollut olemassa monenlaisia elämän muotoja. Jotkut niistä ovat olleet olemassa miljoonia vuosia, aina meidän päiviimme saakka. Toiset ovat olleet hyvin lyhytikäisiä, lähes jättämättä jälkiä. Monet niistä ovat olleet aliarvostettuja ja jotkut ovat liikkuneet mielikuvitusmaailmamme rajamailla. Mutta ne kaikki ovat olleet poikkeuksetta tärkeitä. Näiden elämänmuotojen jälkien seuraaminen on erittäin tarkkaa salapoliisityötä, jonka avulla voidaan uudelleen konstruoida se, mitä tapahtui aikoinaan erilaisten lajien yhteydessä”.

Aluksi saimme katsauksen Maaplaneetan varhaisimpaan menneisyyteen. Koska planeetalta on löytynyt meteoriitteja, joiden iäksi on pystytty arvioimaan 4500.000.000 vuotta, todetaan itse Planeetan olleen olemassa ainakin tämän ajan.

Kanariansaaret kuuluvat varhaisimpien ajanjaksojen ”tuoreimpiin” vuosimiljooniin. Saaret alkoivat muodostua meren pohjassa noin 170 000 000 vuotta sitten

Ensimmäinen saari Fuerteventura – Lanzarote alkoi nousta meren pinnalle noin 30 000 000 vuotta sitten. Fuerteventuralta on tavattu tältä ajalta peräisin olevia korallien fossiileja.

Myös mioseenijakson ajalta 14 000 000 – 6 000 000 peräisin olevia fossiileja on löydetty Kanariansaarilta. Tältä ajalta Lanzarotelta on löytynyt suuria munia ja simpukan kuoria.


Varhainen rotta

Seuraavan kerran Kanarian saaristosta mainitaan kun jo ollaan kvartäärikaudella, eli 1 800 000 miljoonaa vuotta sitten. Vielä nykyisinkin olemassa oleva ikivihreä laakeripuumetsä siirtyi turvaan Kanarian saarille, silloin kun Euroopassa alkoi jääkausi. Tänä aikana tulevat saaristoon myös rotat ja jättiläiskokoiset (1,20-150 m) sisiliskot




Seuraava askel - kohti hiljattain saapuneita
Obdulia Fragoso Trujillo, joka vastaa Luonnontieteellisen museon kokoelmien ylläpidosta, säilyttämisestä ja luetteloinnista, kertoi siitä ”kulissien takaisesta” käytännön työstä, millä nämä kokoelmat saadaan esille yleisölle. Hän totesi olleensa jo niin kauan tässä työssä, että hän tuntee jokaisen ”ötökän”.

Obdulia Fragoso Trujillo kertoi mitä eri tekniikoita käytetään osaston työssä, aina keräämisestä ja vastaanottamisesta siihen saakka, kunnes uudet tulokkaat ovat laitettu esille tai varastoitu lopullisesti.


"Luita" museon pihalla

Hänen kertomuksensa mukana ”kävimme” museon laboratoriossa ja kuulimme niistä prosesseista, joiden avulla tehdään museon kokoelmien erittäin pikkutarkka valmistelu. Museolla on ns. virallinen protokolla, toimintatekniikka, jonka mukaan eläin-, kasvi-, fossiili- tai mineraalinäytteet käsitellään ennen kuin niistä tulee virallisesti osa museon kokoelmia.

Obdulia Fragoso Trujillo otti esille joitain yksityiskohtia, kuten esim. että kerätyt kasvit puristetaan ja kuivataan, minkä jälkeen ne jäädytetään vähintään vuorokaudeksi, jotta niissä olevat mahdolliset tuholaiset kuolevat.

Kuulimme museolla olevan suuren laavalajikekokoelman. Ne vaativat säilyttämisekseen erittäin hyvälaatuista paperia.

Joitain lajikkeita säilytetään formaliinissa, toisia alkoholissa. Säilytysosastojen ja näyttelysalien lämpötilaa on valvottava tarkkaan, koska liika kosteus tai kuivuus voi tuhota kokoelmat.
Luonnontieteellisellä museolla on kansainvälinen yhteistyöverkosto. Museot vaihtavat ja täydentävät keskenään kokoelmiaan. Joskus yksityiset henkilöt lahjoittavat löytöjään museolle.

Tässä yhteydessä Obdulia Fragoso Trujillo halusi muistuttaa meitä siitä, että museolla on erittäin laaja kokoelma Makaronesiasta ja Afrikan rannikolta peräisin olevaa aineistoa.

Luonnontieteellisen museon sivut

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
• Geolodia – päivä hiekan ja tuhkan parissa
• Viikko luonnonsalapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa 
• Kolmas päivä:  Suurennuslasi kädessä
• Neljäs päivä: Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus
• Viides päivä: Kanarialaisen ikivihreän laakeripuumetsän historiasta
• Lepakoiden jäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä

Viikko luonnon salapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa

”Luonnon salapoliisi” kuulostaa melkein lapsellisen jännittävältä. Ikään kuin kulkisi innostuneen lapsen lailla suurennuslasi kädessä tutkimassa kukkia tai seuraamassa muurahaisten elämää. Eikö vaan!

Luonnontieteellisen museon salapoliisit ovat kaikki alansa huippuväkeä, tutkijoita, tohtoreita, maailmanmatkaajia ja alastaan kiinnostuneita henkilöitä. Nämä yhdeksän salapoliisikouluttajaa keräsivät jo kolmantena perättäisenä vuonna museon ystäviä ja muita kiinnostuneita viitenä iltapäivänä Santa Cruzin luonnontieteellisen museon tiloihin.

Viikon lopuksi totesin mielessäni, että innostuneita osanottajia olisi mahtunut 100 hengen aulaan huomattavasti enemmän. Toinen yhteenveto viikolta oli tunteeni, että luonnontieteellinen museo alkoi elää eri tavalla kuin ennen. Sen jälkeen kun on nähnyt osastojen vastaavat henkilöt ja kuullut heidän kertovan työstään ja tutkimuksistaan, on helpompi nähdä elämän lasikaappien mineraaleissa tai täytetyissä eläimissä.

Vaikea valita
Olen istunut muistiinpanojeni ja valokuvieni kanssa pari viikkoa, ja melkein hermostunut, koska materiaalia on todella runsaasti. Arvelen, ettei läheskään kaikki jaksa kiinnostaa ketään. Kaikki on omalla tavallaan tärkeää kokonaisymmärryksen kannalta. Lopulta päädyin siiten, että otan esille vain ne asiat, jotka on hyvä tietää kun saarilla käy, tai täällä asuu, vähän taustatietoja omille salapoliisireissuille.

Ensimmäinen päivä käytettiin mereen liittyviin asioihin.

Valtameret: menneisyyden mysteerit ja tulevaisuuden arvoitukset
Meri ympäröi Kanarian saaria, eikä sen olemassaoloa voi jättää huomioimatta. Tri Fátima Hernández Martín, joka vastaa meribiologian osastosta, oli valinnut aiheen.

Hän esitteli sitä seuraavasti: ”Valtameret kätkevät vieläkin paljon ratkaisemattomia arvoituksia. Jotkut niistä ovat jo ratkaistut, ja eivät  kuulu enää tiedelajiin kryptozoologia (kryptoneläintiede, näennäiseläintiede), johon aikoinaan luokiteltiin kaikki ne eläimet ja niihin liittyvät ilmiöt, joita tiede ei tunnistanut virallisesti. Valtavan suuret katkaravut, ikivanhat kalatyypit ja jättiläiskokoiset maneetit ovat olleet osa merenkulkijoiden, kalastajien, palkkasotureiden ja merimiesten mielikuvitusta.” Joskus vuosisatoja sitten mielikuvitus oli voimakkaampi kuin todellinen tieto.

Poimittua Kanariansaarten merieläimistä
Fátima Hernadés Mártin kertoi aluksi monista eri ilmiöistä ja merieläimistä, joista useimmat eivät millään tavalla liity Kanariansaariin. Tosin täälläkin on tavattu suuria mustekaloja, joilla on maailman suurimmat silmät.

Koralleista puhuttaessa saimme kuulla, että Kanariallakin niitä on, mutta ne ovat harmaita, eikä niitä käytetä kaupallisiin tarkoituksiin, kuten punaisia sukulaisiaan.

Toinen kaupalliseksi käynyt meressä esiintyvä ”juttu” on meripihka, eli ”Lohikäärmeen salainen sylki”. Kanarialla tätä ainetta on esiintynyt joskus. La Graciosalla on tästä muistona Playa de Lambre (meripihka = amber).


Agua viva. Tämän kuvan olen poiminut netistä

Muista Kanariaan liittyvistä asioista selvisi, että täällä tiettyinä aikoina vuodesta esiintyvä ns. agua viva, ei ole meduusa, kuten olin kuvitellut. Tämä veden pinnalla ajelehtiva otus on eräs saariston vaarallisimpia "ötököitä". Sen pitkät nauhamaiset siniset jatkeet ovat vaarallisia. Sellainen uimari, joka ei ole huomannut vedessä ajelehtivaa sinistä ”kuplaa”, josta roikkuu nämä useita metrejä pitkät nauhat, ennen kuin on saanut ne ympärilleen, joutuu menemään lääkäriin. On myös jätettävä tutkimatta rannalle ajautuneet ja elottoman näköiset agua viva yksilöt. Niiden myrkky on voimakas 48 tuntia..

Sekoitettut valtameret: taloudellista voittoa kalastajille?
Alejando de Vera Hernández, meribiologi ja luonnontieteellisen museon ylempi teknikko esitteli aiheettaan seuraavasti: ”Ihmisten yhteys valtameriin on yhtä vanha kuin hänen oma olemassaolonsa. Ne tarjoavat ihmiskunnalle valtavan voimavarojen määrän, kun kysymyksessä ovat elintarvikkeet, farmaseuttiset, kemialliset, teolliset, turismiin ja vapaa-aikaan liittyvät voimavarat. Samalla tavalla elämä Maapallolla ei ole selitettävissä, eikä se pysty jatkumaan ilman näiden valtavien vesimassojen olemassaoloa, jotka vaikuttavat ilmakehään ja vaimentavat sitä ympäristön riistoa, mitä maapallolla harjoitetaan. Mutta miten hoidetaan muutosta? Voidaanko meille taata näiden voimavarojen jatkuvaisuus seuraavien sukupolvien aikana? Planeetan voimavarojen kontrolloimaton riistokäyttö vaikuttaa vallitsevan nykyisissä yhteiskunnissa, joissa tällä hetkellä saatava voitto on tärkeintä, ja joissa unohdetaan menneisyys ja myös tulevaisuus, kun pyritään määrittelemään tämän takuun suhteita".

Alejando de Vera Hernández näytti kuvia ja kertoi merien nykyisestä yleistilanteesta. Kaikki meret ovat ylikuormitettuja. Kalastetaan liikaa. Meriin päästetään puhdistusvesiä, jotka tuhoavat lajeja, tai niihin päästetään öljyjä, myrkkyjä ym. Tyhjien tankkien täyttäminen jossain päin maailmaa ja tämän veden päästäminen  mereen muualla päin maailmaa, levittää lajeja, jotka voivat olla erittäin tuhoavia uudessa ympäristössä, missä niillä ei ole luonnollisia ”vihollisia”. Korallit ovat monin paikoin kuolemassa. Toisissa paikoissa n.s pesusieni valtaa alaa muilta lajeilta.

Yhteenvetona oli se, että ihmisen on oltava tietoisempi siitä, miten hän kohtelee merta ja sen asukkaita, ylläpitääkseen kaikelle elämälle tärkeää tasapainoa.

Omasta puolestani totesin, että tämän esitelmän aikana sain tietoa asioista, jotka aikaisemmin olivat täysin kokemuspiirini ulkopuolella.

Kanarialalla esiintyviä uhkia meren tasapainolle
Esitetyistä uhkista meren tasapainon ylläpidolle ovat Kanariansaarilla lähinnä mereen päästetyt laivojen puhdistus- ja tyhjennysvedet.

Myös saarilla käynnistetty kalojen viljely on uhka. Joskus vieraita lajeja pääsee irti näistä aitauksista. Esim Lubina on eräs tällainen viljelty kala, joka tekee paljon tuhoa, koska sillä ei ole luonnollisia vihollisia.

Mereen päästetyt likavedet ovat uhka. Monin paikoin viemäriverkostoa ei ole olemassa, vaan jätteet menevät käsittelemättöminä mereen. Esim. niillä paikoilla, missä on laskuveden jälkeen paljon vihreää kivillä, on lähistöllä paljon likaviemäreitä, jotka johtavat suoraan mereen.

Luonnontieteen ystävien yhdistys
Tenerifen luonnontietellinen museo

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
• Geolodia – päivähiekan ja tuhkan parissa
• Toinen päivä: Ihmeellinen elämä: aikamatka
• Kolmas päivä:  Suurennuslasi kädessä
• Neljäs päivä: Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus
• Viides päivä: Kanarialaisen ikivihreän laakeripuumetsän historiasta
• Lepakoiden jäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä