Pyhän Andreaksen herättely

Pyhän Andreaksen herättely
Paina kuvaa
Visar inlägg med etikett kanarialaisia kotieläimiä. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett kanarialaisia kotieläimiä. Visa alla inlägg

16.3.15

Kanarialainen ajokoira

Vaikuttaa siltä, että tämä rotu syntyi jo faaraoiden aikaisista egyptiläisistä ajokoirista. 

Niitä tuotiin saaristoon Italiasta. Niihin sekoittui Espanjan manterelaiste verta. Varsinainen rodun "muokkaus" tapahtui sitten saarelaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Nykyään sitä tavataan kaikilla Kanarian saarilla.

Kanarialainen ajokoira - podenco - luo mielikuvan keveästä, laihasta, mutta samalla voimakkaasta koirasta. Se on keskikokoinen, äärettömän laiha ja erittäin nopea. Sen häntä roikkuu alaspäin. Koiran korvat ovat suuret ja näkyvät. Sillä on erittäin tarkka vainu ja kuulo. Tälle koiralle on kehittynyt eräänlainen suojakerros käpälien alle, jotta se pystyy juoksemaan vaikeissa maastoissa, kuten esim. laavakentillä.

Koiralla on hyvä fyysinen kestokyky ja sairauksien torjuntakyky.

Kanarialainen ajokoira on sopeutunut erittäin hyvin metsästämään tuliperäisessä maastossa, eikä sillä ole siellä kilpailijaa. Saaristolaiset pitävät täta koiraa yleensä siksi, että se on hyvä kanien metsästäjä ja selviytyy tässä erikoislaatuisessa maastossa paremmin kuin mikään muu koira. Koska villikanien määrää saarilla pyritään kontrolloimaan, on tämä koira tärkeä apulainen tässä työssä.

Laji on levinnyt kaikkialle saaristoon. Sen häviämisestä ei ole pelkoa. Gran Canarialla ja Tenerifellä on Kanarian ajokoirien kasvattajien järjestöjä.

Karkuun juosseita metsästyskoiria tapaa usein kiertämässä Las Cañadaksen alueella ja sinne johtavien teiden varsilla.  Nämä koirat pyritään pyydystämään ja palauttamaan omistajilleen, siinä tapauksessa, että koira on sirutettu tai sillä on kaulapanta.

 El Carretonin tilalta

Maaliskuu 2015 ©Gracia Penttinen

Juttuni kanarialaisista kotieläimistä
Haluaisitko tavata kanarialaisen mustan sian tai hierrolaisen paimenkoiran
Musta kanarialainen sika - viikonloppu Pinoleressa
Musta kanarialainen sika
Lyhytkarvainen kanarialainen lammas
Fuerteventuran aasi – Güímarin laaksossa
Kanarialainen musta kalkkuna
Kanarialainen kotikani – Conejo ratonero
Kanarialaisista kanoista 
Kanarialainen lehmä - criolla tai basta
Lapalmalainen vuohi
Kanarialainen hilleri





Kanarialainen musta kalkkuna

Musta kalkkuna on peräisin Keski- ja Pohjois-Amerikasta. Se on eläinlajina vanha. Ei ole tietoa siitä koska se tuotiin KanarianSaaristoon, mutta sen on täytynyt tapahtua 1500-luvun alussa, jolloin yhteydet Amerikkaan olivat luodut.

Tämän kalkkunan sulkapeite on musta, kuten sen nimi kertoo. Kalkkuna on suurikokoinen. Ei ole olemassa tietoa siitä, kuinka paljon näitä kalkkunoita on KanarianSaaristossa. Arvellaan kuitenkin, että niitä on kaikkein eniten Tenerifellä ja Gran Canarialla.

Kalkkunat elävät yleensä vuohitiloilla. Niitä kasvatetaan lihan vuoksi. Niiden ulosteet ovat hyvä maanparannusaine.

Kalkkunat elävät yleensä suurissa laumoissa. Ne eivät raaputa maata kuten kanat, vaan nokkivat ruokansa. Ne eivät myöskään syö matoja kuten kanat.

Munien hautominen on kummankin sukupuolen yhteinen vastuualue.

Kanarialainen musta kalkkuna on häviämisuhan alainen laji.

Video El Carretón tilalta

Maaliskuu 2015,
©Gracia Penttinen


Juttuni kanarialaisista kotieläimistä
Haluaisitko tavata kanarialaisen mustan sian tai hierrolaisen paimenkoiran
Musta kanarialainen sika - viikonloppu Pinoleressa
Musta kanarialainen sika
Lyhytkarvainen kanarialainen lammas
Fuerteventuran aasi – Güímarin laaksossa
Kanarialainen ajokoira
Kanarialainen kotikani – Conejo ratonero
Kanarialaisista kanoista
Kanarialainen lehmä - criolla tai basta
Lapalmalainen vuohi
Kanarialainen hilleri





8.3.15

Kanarialainen kotikani – Conejo ratonero

Kani tuotiin Kanariansaaristoon metsästyseläimeksi valloituksen jälkeen, 1500-luvun alussa. 

Vähitellen syntyi kaksi ”kanihaaraa”, villikani ja toinen syöttökanina pidetty.  Tämä ”kotikani” on pienikokoinen, suurikorvainen eläin, jonka liikkumatila on rajoitettu

Nämä entisaikojen kanit elivät maalaistaloissa. Niiden proteiinipitoista lihaa arvostettiin erikoisesti saaristoa koetelleiden nälänhätien aikana.

Kanit lisääntyvät nopeasti. Jokainen naaraskani pystyy synnyttämään kymmenen karvatonta pentua. Samalla kun kani on synnyttänyt pentueensa, se on jo kiimassa ja pystyy tulemaan hedelmöitetyksi uudestaan.  Tämä kotikani on saanut ratonero (rotankaltainen) nimensä juuri siksi, että sillä on samantapainen lisääntymissykli kuin rotalla.
 
Kotikani on tällä hetkellä häviämisuhan alainen eläin. Samalla kun kun  kaneja on sekoitettu toisiinsa, on saatu aikaiseksi suurempikokoinen kani ja tämä alkuperäinen pienikokoinen on häviämässä.
Kani ruokitaan erilaisilla viljelysjätteillä ja ruoantähteillä. Erityisesti se pitää auringossa kuivatuista perunankuorista. Kania ruokitaan myös valkovihman lehdillä ja oksilla.

Kotikani voi painaa noin kolme kiloa.
Tiedot El Carretonin tiedotustaululta. 
 

Kanarialaisista kanoista

Kanarialaiset kanat saivat alkunsa siitä siipikarjasta, jota uudisasukkaat toivat saariston tullessaan laivoilla Euroopasta 1500-luvun alkuvuosina. Saaristossa esiintyi ainoastaan yksi kanalaji.

Kanoja on nykyään neljä erilaista:
La Negra - musta kana
La Jabada
La Kikara
La de Gogote Pelado - "karvajalkainen kana"

Nykyinen musta kana on peräisin mustasta kastilialaisesta kanasta. Sen höyhenet ovat täysin mustat. Musta kana on hyvä munija.

Jabada rotuinen kana on juuriltaan andalusialainen fransiskaanikana. Se on suurikokoinen kana, jonka höyhenpeite on harmaan ja valkoisen kirjava. Jalat ovat keltaiset ja heltta suuri ja punainen. Joillain yksilöillä on paksuja lihakeräytymiä nokan yläpuolella.  Jabada on tuottelias munija ja tuottaa suuria munia

Gogote Peladon geeniperimässä on tekijä, joka saa aikaan, että sen kaulassa on korppikotkan kaulan tyyppinen vaaleanpunainen avoin osa.  Tämäkin kana on tuottelias munija ja sen munat ovat suuria.

Kikara- kana taas on kooltaan pieni. Sen ruumiinlämpö on korkeampi kuin muilla kanoille. Siitä johtuen se on erinominen hautoja, joka tuottaa suuria poikasryhmiä ja hautoo omien muniensa lisäksi myös muiden kanojen munia. Pienestä koostaan huolimatta se voi hautoa jopa 12 munaa kerrallaan. Kikara on tälä hetkellä häviämisuhan alainen kansa. 
Kanatarhan järjestelmään kuuluu myös kukko. Jokaisella kukolla on ryhmässä kuusi tai jopa enemmänkin kanaa.  Näitä kanoja kukko suojaa toisten kukkojen lähentelyiltä samoin kuin muilta eläimiltä, kuten haukoilta tai kissoilta. Vaaran lähestyessä kukko hälyyttää laumansa.  Kukko etsii kanoilleen ruokaa ja pitää huolen munien hedelmöittämisestä.  

Kun kana on valmis hautomaan, se valmistaa pesän ja munii siihen  8-12 munaa. Sen kehon lämpotila nousee hautomista varten noin 39 asteeseen. Kana lakkaa nyt munimasta enempää. 
 
Hautomisaika on kolme viikkoa. Poikasten kuoriutumisen jälkeen kanaemo hoitaa niitä nyt kolme kuukautta.

Poikaset oppivat matkimalla nokkimista ja ryhmän keskeisen viestinnän koodeja. Kun ne ovat täysikasvuisia, kanaemo jättää ne selviytymään yksin. Tämän jälkeen naaraspuoliset etsivät sopivan kukon perustamaan ryhmän.  Nuoret kukot puolestaan etsivät sopivia kanoja perustaaksen oman laumansa.

(tiedot: mm.  El Carretonin infotaululta)
 

Kanarialainen lehmä - criolla tai basta

Lehmä El Carretonissa
Tätä lehmärotua tavataan lähinnä Tenerifellä  ja Gran Canarialla. 

Sen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta, oletetaan, että uudistasukkaat toivat se saarille valloituksen jälkeen, eli 1500-luvun alussa.

Se on rakenteltaan vankka ja sopusuhtainen ja luonteeltaan sävyisä. Naaraan pää on pitkänomainen. Kaula ja kuono ovat lyhyet.  Ruho on vahva ja lihaksikas, rinta voimakas. Lehmää käytetään kyntö- ja vetojuhtana. Vaikuttaa siltä, että ne pitävät työnteosta.

Lehmän utareet ovat pyöreähköt ja niiden väri on vaaleampi kuin muun ruhon. Itse tissit ovat suuret, raskaat ja väriltään vaaleanpunaiset. Lehmät ruokitaan yleensä väkirehuilla, banaanin rungon jäänteillä, leseillä, puuvillan siemenillä, sinimailasella (alfa-alfa), tomaatin varsilla, erilaisilla palkokasveilla ja lähistöllä kasvavilla kasveilla.
Kyntömiehiä lehmiävaljakoineen  Agua Garciassa Tenerfiellä
Lehmän maidon ja lihan laatu ovat yleensä hyviä riippumatta siitä mitä sille syötetään.

Lehmän kantoaika on 284 päivää. Syntyessään lehmävasikka painaa noin 36,3 kg. Sonnivasikka sen sijaan painaa noin 40,9 kg syntyessään. 

(Tiedot El Carretonin esittelytaululta)

Maaliskuu 2015 ©Gracia Penttinen

Lapalmalainen vuohi

Tämän vuohen tapaa kaikkialla La Palman saarella. 
 
Se on alkuperältään selvästi esi-espanjalainen. Syynä voi olla se, että nämä vuohet elivät saaren keskustassa sijaitsevan Calderan alueella aina  viime vuosisadalle. Ne ovat erittäin sopeutuneet tähän jyrkkärinteiseen eliympäristöönsä.

Enimmäkseen vuohen turkki on väriltään punaruskea. Muitakin värejä esiintyy. Vuohen pää on pieni samoin kuin sen kaviot. 
 
Lapalamalainen vuohipukki El Carretonissa
Sarvet, erityisesti vuohipukilla, ovat avoimet sivuille. Vuohipukilla on myös parta

La Palman vuohien maito on korkealaatuista. Vuohen ohutnahkaiset  tissit sijatsevat lähekkäin. Vuohinaaraan tiineysaika on 5 kuukautta. Sen vastasyntynyt kili - baifo – painaa syntymähetkellä noin  3,77 kg.


Vuohi syö mm. kuivattua sinimailasta, maissin ja muiden viljelysvien olkia ja tähteitä ja valkovihman (escobón) lehtiä ja oksia.

La Palman vuohet liikkuvat  laitumillaan yleensä  60-100 kappaletta käsittävissä parvissa

(Tiedot El Carretonin tauluilta)

Maaliskuu 2015, ©Gracia Penttinen

Kanarialainen hilleri

Tämä kanarilainen hilleri (huron) on alkuperältään eurooppalainen. Sen esi-ísä on hieman suurempi, mutta samankaltainen muilta ominaisuuksiltaan. 

Hillerit ovat näätäeläimiä, innokkaita ja hyviä metsästäjiä.  Ihminen on vuosisatojen kuluessa kesyttänyt támän älykkään eläimen avukseen kanin metsästykseen. Kanarian ajokoira (podenco) ja hilleri tekevät yhteistyötä metsästyksessä. Hilleri pääsee pienenä kanin koloon, ajaan sen sieltä ulos ja koira hoitaa lopun ajojahdin.

Naarashillerin tiineysaika on 40 päivää. Poikasten syntymisen jälkeen emo imettää niitä  toiset 40 päivää. Hoitokausi kestää vielä 40 päivää lisää ja sen jälkeen emohilleri voi taas lähteä metsästämään
Aikaisemmin hilleriä kuljetettiin metsästyspaikalle erikoisessa häkissä – huronera. Se on eräänlainen pitkänomainen kevyestä materiaalista tehty häkki. Tähän tarkoitukseen käytettiin erityisesti kanarian villakon (Kleinia nerifolia) runkoja. Nykyään häkin valmistukseen käytetään mm. avokadon runkoa.
Villikanien määrän valvominen ja kontrollointi on erittäin tärkeää. Nämä kanit tekevät paljon vahinkoa viljelyksille, koska ne syövät vihannesten taimet.  Ne voivat joka muuntaa herkkien paikallisten kasvien alueet täysin autioiksi. (esim las Cañanas del Teide) Kanit voivat järsiä myös puiden, kuten esim. viikunapuun, kuoria.

(Tiedot ovat Finca Carretonin)
Maaliskuu 2015 ©Gracia Penttinen

Juttuni kanarialaisista kotieläimistä
Haluaisitko tavata kanarialaisen mustan sian tai hierrolaisen paimenkoiran
Musta kanarialainen sika - viikonloppu Pinoleressa
Musta kanarialainen sika
Lyhytkarvainen kanarialainen lammas
Fuerteventuran aasi – Güímarin laaksossa
Kanarialainen ajokoira
Kanarialainen musta kalkkuna
Kanarialainen kotikani – Conejo ratonero
Kanarialaisista kanoista
Kanarialainen lehmä - criolla tai basta
Lapalmalainen vuohi







13.10.12

Haluaisitko tavata kanarialaisen mustan sian tai hierrolaisen paimenkoiran

PÄIVITETTY 08.03.2015 

Turisteja viedään bussilasteittain Puerto de la Cruzin papukaijapuistoon (Loro Parque). Papukaijoja, delfiinejä, hylkeitä, pingviinejä, gorilloja. Aitoja kanarialaisia eläinlajeja?
Delfiinejä voi tavata Kanarian saariston vesillä, mutta tuskin niitä, mitkä viettävät elämäänsä ilahduttaen turisteja papukaijapuiston delfiinishowssa.

Onkohan kukaan turisti kiinnostunut kanarialaisista eläimistä, ja sellaisista kotieläinlajeista, joita oli olemassa jo silloin, kun saarten alkuasukkaat elivät elämäänsä ilmeisen sopusointuisesti ympäristönsä kanssa.
Toistaiseksi en ole sattunut näkemään yhtään turisteille tarkoitettua esitettä sellaisista paikoista. Kanariansaarilla on jostain syystä siirrytty tarjoamaan monia täysin keinotekoisia kohteita.

Toukokuussa 2012 Arafossa vihittiin Tenerifen ensimmäinen luomuvihannes tori. Eräs vihkimistilaisuuden puhujista oli Jesús Días Castro, jonka omistamalla maaperällä tori pidetään. Puheessaan Jesús kertoi lyhyesti tilan vaiheista ja sen 20 vuotisesta olemassaolosta. Mieleeni jäi, kun hän mainitsi ohimennen, että kun hän aloitti luomuviljelyksen, kaikki pitivät häntä tärähtäneenä, ei voi olla olla mahdollista harjoittaa maanviljelystä ilman mitään myrkkyjä. Tilalla olisi myös kanarialaisia kotieläimiä.

Mielenkiintoni oli herännyt. Tenerifeläinen edelläkävijä. Kuka hän on ja mikä sai hänet valitsemaan erilaisen viljelystavan kuin aikalaisensa? Loppukesästä sovin tapaamisesta Jesúksen kanssa El Carretonin ravintolassa.

Ensikohtaaminen aasin kanssa
Tulin hieman ennen sovittua tapaamisaikaa, ja käytin tilaisuutta hyväkseni katsellakseni ympärilleni. Tapasin välittömästi mustan kanaäidin poikasineen. Hieman kauempana jäin katsomaan harmaanruskeaa aasia. En ollut koskaan nähnyt aasia läheltä. Kohtaamisesta tuli aluksi aika lyhyt. Kun lähestyin sitä, alkoi kaikua raastava sireenin ääni. Olinkohan mennyt liian lähelle ja hälytyssireeni alkoi soida. Säikähdyksen jälkeen tarkkailin tilannetta uudestaan. Se "hälytyssireeni" oli aasi itse. Jospa sekin säikähti. Hetken päästä tarkkailimme toisiamme kaikessa rauhassa, ja sain otettua valokuvan muistoksi tapaamisestamme.
Mikä on Finca ecolóciga El Carretón
Luomutila El Carretón sijaitsee Arafon kunnassa, noin 20 minuutin automatkan päässä Santa Cruzista etelään.
Tilan nykyinen koko on 16.000 m2. Esitteen mukaan tilalla tarjotaan kävijöille mahdollisuus nauttia erilaisista kanarialaiseen maalaisympäristöön liittyvistä osa-alueista, kuten viljelyksistä ja eläimistä. Siellä on mahdollisuus tutustua myös paikalliseen geologiaan.

Luomuviljelykset, lähinnä hedelmäpuut, kasvavat ilman kemiallisia lannoitteita tai hyönteismyrkkyjä. Näin paikan maaperä, ilma, vesi ja siellä tuotetut hedelmät ovat terveellisiä ja hyvälaatuisia.
Tilalle on paljon erilaisia kanarialaisia häviäsuhkan alaisia kotieläimiä eri saarilta. Eläimistä kerrotaan yksityiskohtaisesti esittelytauluilla. Tilalla panostetaan ns. uudistuviin energialähteisiin.

Luomutilan LA FINCA ECOLÓGICA EL CARRETÓN ulospäin suuntautuva toiminta alkoi jo 1996. Koululaiset, opiskelijat, opettajat,ovat tärkeitä kohderyhmiä. Tutkijat kuuluvat tilan yhteistyöryhmiin.

Tilalla on ravintola. Siellä on mahdollisuus vuokrata tilaa erilaisia tapahtumia varten. Parkkipaikalla on tilaa autoille ja busseille.

El Carretón on avoin yleisölle:  tiistaista perjantaihin  9 -14  (soitettava ensin) viikonloppuisin ja juhlapäivinä 10-15 ryhmille sopimuksen mukaan. puh 922 513 979 / 686 682 617 / 620 334 300. Sivulla on yhteydenottolomake.    

Taloustieteilijästä luomuviljelijäksi
Tilan perustaja ja omistaja Jesús Días Castro on arafolaisen äidin ja Espanjan manterelaisen poliisipäällikön poika. Hän opiskeli muutaman vuoden taloustieteitä. 22 vuotiaana hän hyppäsi pois suunnitellusta karriääriputkesta, koska hän totesi, ettei halunnut olla kapitalistisen talousjärjestelmän palveluksessa. Se oli hänen mielestään täysin epäinhimillinen, eikä huomioi mitään muuta kuin kaupalliset tarpeet, unohtaen samanaikaisesti aiheuttamansa luonnon ja inhimillisten arvojen tuhon. Hänen mielenkiintonsa kääntyi terveyteen ja ympäristöön liittyviin kysymyksiin.

Seuraavaksi Jesús otti repun selkäänsä ja lähti oppimaan luonnonmukaisia viljelymenetelmiä Manner-Espanjaan. Siellä hän tutustui mm. saksalaisen antroposofin Rudolf Steinerin filosofian mukaiseen biodynaamiseen viljelytapaan. Sen jälkeen hän vietti pari kuukautta eteläisellä Tenerifellä Chayofassa, ruotsalaisen viljelijän biodynaamisella tilalla.

Perintötila käyttöön
Jesús alkoi aluksi kokeilla käytännössä saamiaan oppeja 900 m2 suuruisella perintötilalla Arafossa. Äidin isällä, jota hän ei henkilökohtaisesti tuntenut, oli ollut suuria viljelysalueita. Hän oli monien saarelaisten tapaan matkustanut Kuubaan töihin siinä vaiheessa kun teknillinen vallankumous alkoi. Sen jälkeen hän palasi Tenerifelle ja osti maat ansaitsemallaan rahalla. Hän viljeli mm. perunoita ja tomaattia, ja kävi ulkomaankauppaa mm. Lontooseen ja Amsterdamiin.

Jesús sain äidinperintönä maata nykyisen tilan paikalta. Saadessaan alueen haltuunsa hän siirtyi n s.yhden lajikkeen (Monocultura) viljelystavasta eräänlaiseen sopeutettuun permakulttuuriin. Tilalla kasvoi myös avokaadoja ja viiniköynnöksiä Nyt Jesús alkoi vähitellen istuttaa muita hedelmäpuita, kuten esim. viikunapuita. Tenerifen saarihallinto myönsi puiden istutukseen taloudellista tukea.

Oikealla näkyvä lammas on esi-espanjalainen
lyhytturkkinen lammas
Luonnonmukainen viljely edellytti, että tilalla oli eläimiä lannoituksen järjestämiseksi. Jesús oli kiinnostunut paikallisista kotieläinlajeista. Samalla hän totesi, että monet niistä olivat häviämisuhkan alaisena, koska ne eivät tuottaneet samoja määriä esim. lihaa kuin uudet jalostetut eläinlajit. Jesús kierteli eri saarilla ja tapasi yksittäisiä ihmisiä, jotka säilyttivät esim. yhtä eläinlajia. Näin hän kokosi tilalle olevat eläimet.

Vuosien mittaan Jesús osti lisää maita ympärillä olevilta maanviljelijöiltä. Hän kertoi saaneensa paljon apua useilta ystäviltään tilan suunnittelussa. Sen sijaan hän teki varsinaiset työt aluksi itse. Tilan nykyinen koko on 16 000 m2. Jesúksen lisäksi siellä on kolme muuta työntekijää.

Vähitellen syntyi  idea alkaa pitää ”luontokursseja” koululaisille lomien aikaan. Lapset omaksuvat pieninä kunnioituksen luontoa ja sen prosesseja kohtaan.

Tilan nähtävyyksistä ja kävijöistä
Kun Jesús sai tilan haltuunsa, sen kastelujärjestelmä oli tyypillinen, sementtikourua pitkin juokseva vesi. Kourut ovat tallessa, säästetyt muistoina varhaisista ajoista. Tilan nykyinen vesitankki on hieman ylempänä ja vesijohdot ovat nykyaikaisia putkia.

Saarten alkuperästä kertovat, tulivuorenpurkauksien yhteydessä syntyneet kivet ovat koostumukseltaan ja ulkonäöltään hyvin vaihtelevia. Niitä on kerätty tilalle, jotta kävijälle jää mahdollisuus nähdä pienellä alueella monia erilaisia.

Jesús on rakentanut eräänlaisen itsekastelumekanismin muutamaan paikalle tuotuun kylpyammeeseen. Ne ovat kuin suuria kukkaruukkuja, joiden vieressä oleva vesimäärän kontrollijärjestelmä aloittaa automaattisesti kastelun, kun ammeessa on liian vähän vettä. 

Mielentiinto ympäristösuojeluun on johtanut ”uusiutuvien” energialähteiden esittelyyn. Eräs kaikkein yksinkertaisimmista on auringonlämmöllä toimiva keitin.

Alueelle rakennettiin ravintola, jossa tarjotaan kanarialaista ja kuubalaista ruokaa. Siellä on tilat erilaisia juhlia ja muita suuria väkimääriä kerääviä kokoontumisia varten. Jesús totesi, että nämä rakennettiin, jotta tilaa voitaisiin ylläpitää.

Tilalla on sen olemassaoloaikan ollut 85 000 koululaista ja 5000 ja opettajaa. Siellä on ollut lähes 4000 eläkeläiskävijää ja noin 500 luomuviljelystä kiinnostunutta (maan)viljelijää


 
Katselukierros
Kaiken kuulemani jälkeen olin todella kiinnostunut näkemään mitä kaikkea tänne oli "kerätty". Erityisesti kanarialaiset kotieläimet kiinnostivat minua.

Kanarialaisia mustia sikoja
Tällä kertaa aasi ei kajauttanut hälytyskiljuntaa, vaan antoi katsella itseään ihan kaikessa rauhassa. Sikojen osastolla makaili suuri musta sika melkein liikkumattomana. Kärpäset olivat kerääntyneet sen nahkalla, mutta sika ei heilauttanut korviaankaan. Arvelin, että se oli saanut lämpöhalvauksen ja teki kuolemaa. Huusin vähän kauempana olevan Jesúksen paikalle. Hän vilkaisi nopeasti sikaa ja avasi välittömästi aitaan kiinnitetyn vesiletkun ja suuntasi sian päälle suihkun. Nyt siihen tuli liikettä. Tämä suuri musta urossika nousi ketterästi jaloilleen ja näytti nautiskelevan veden antamasta viileydestä. Samassa karsinassa olevat pienemmät siat kiiruhtivat nekin suihkuun. Syntyneeseen kuralätäkköön tuli sitten tungosta.

Hilleri
Koirien osastolla katselimme pitkäjalkaista ja matalajalakaista metsästyskoiraa. Siellä oli eri saarilta peräisin olevia paimenkoiria, joiden olemassaolosta en koskaan ollut kuullut mitään.

"Hurón" niminen eläin oli jo nimitaululla herättänyt mielenkiintoani. Arvelin senkin olevan koiran. Mutta erehdyin. Hurón on pienikokokoinen, mielestäni pienen näädän näköinen otus, joka on hurja metsästäjä. Kanin pyydystäjät lähettävät sen kanin pesään häätämään asukkaan ulos, jotta voivat sitten ampua sen. Tämä pieni eläin tunnetaan Suomessa nimellä hilleri.

Kasvimaailma oli myös runsas. Mielenkiintoinen tuttavuus oli Neem-puu. Se on intialaisille pyhä puu, ja sitä käytetään mm. hyönteisten torjunnassa. El Carreton on ensimmäinen paikka, mihin sitä on istutettu Kanarian saarilla. Kysymyksessä ei siis ole tyypillinen kanarialainen puu. Tarhassa on useita erilaisia viikunapuulajikkeita. Jésus on eräällä puutarhan osalla istuttanut niitä yhteen viikunakaktusten kanssa. Puun juuret tunkeutuvat syvälle maahan ja noutavat kosteutta, jonka kaktukset sitten säilyttävät. Tämä on eräänlainen kestävyyskokeilualue, jota ei kastella edes pitkinä kuivina kausina, kuten kuluvana vuonna.

Kierroksen lopuksi palasimme lähtökohtaan, ravintolaan. Oli lounaan aika, joten päätin jäädä maistamaan tämän talon mustan sian lihasta tehtyä ruokaa. Havaitsin se tosi hyväksi ja suosittelen mielelläni edelleen.


Kasveja ja eläimiä
El Carretonilla puiden ja eläinten vieressä on lyhyt kertomus siitä mikä ko. yksilö on, mistä se tulee ja myös miten sitä käytetään tai on käytetty luonnollisessa ympäristössään.

Tässä tiivistetty luettelo
Vierailuni aikana ottamani kuvat 
Kuvia El Carretonin sivuilta

Lokakuu2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan