Tämän tarinan kirjoittamisesta on kulunut jo kauan. Olen päättänyt säilyttää sen vieläkin, koska sen tarina heijastaa saarilla esiintyvää syvälle juurtunutta Maria-kulttia (”culto Mariana”). Samalla se edustaa saarilla esiintyviä "ilmestymisiä" yleensä. Luola on edelleen olemassa. Tosin en ole käynyt siellä muutaman viimeisen vuoden aikana, enkä näin ollen tiedä missä kunnossa sinne vievä tie on nykyään. En myöskään tiedä luolan kunnosta.
Jumalatar ilmestyy Tenerifellä
Huhtikuun (1999) Minä Olen lukijamatkalaiset ehkä vielä muistavat tien. Ensin Puerto de la Cruzista Los Realejokseen. Sieltä matka jatkui rinteitä ylöspäin Icod el Altoon, ja vieläkin ylöspäin peltojen ja metsien läpi. Lopulta yhden mutkan jälkeen käännyimme äkkijyrkästi ylöspäin metsäpolulle, joka näytti vievän ei-mihinkään. Yhtäkkiä silmien edessä oli rinne, jonka jokainen puu oli koristettu kukkasin ja Jeesuksen tai Neitsyen kuvin. Paikka oli hyvin hoidettu. Siellä oli yksinkertaisia pöytiä ja istuimia ryhmissä, ja kaiken keskellä, vähän huomaamattomana ensi näkemältä, kukkien lähes kätkemä luolan aukko.
Tenerifalainen ystäväni Juan opasti minut tälle luolalle noin kolme vuotta sitten (1996). Uskovana katolilaisena hän kertoi Neitsyt Marian ilmestyneen siellä muutamia vuosia aikaisemmin. Hän kertoi, että siellä kävi paljon ihmisiä, ja että monet olivat kokeneet ihmeellisiä parantumisia. Pieni leukemiaan sairastanut tyttö, jolla ei sanottu olevan enää mitään toivoa, oli tuotu sinne jostain Espanjan mantereen sairaalasta. Tyttö oli parantunut, mutta ihme ei ollut pysähtynyt tähän. Hänen palattuaan osastolleen, muutkin osaston lapsipotilaat olivat parantuneet. Näin kertoi Juan.
Menimme luolaan. Se oli minulle silloin ensimmäinen kerta missään luolassa. Sisääntuloaukon jälkeen katto oli hyvin matalalle, ja oli kumarruttava melkein kaksi kerroin. Lattiaa peitti vedensekainen muta, joka paljaissa jaloissani tuntui aluksi kylmältä. Sisällä oli pimeää. Mukana on oltava kynttilä tai taskulamppu. Muistan, miten melkein pelkäsin ensi kerralla ahtaanpaikan kammoni takia. Pimeyden keskeltä kuului rytmistä ääntä, joka mielestäni muistutti sydämen sykintää. Sitten ajattelin meneväni Maa-Äidin kohtuun ja tunsin oloni turvalliseksi.
Lyhyen kumarassa kulkemisen jälkeen selän pystyi oikaisemaan. Käytävässä oli tilaa, mutta lattia oli vaikeakulkuinen. Matka jatkui hieman ylöspäin. Käytävä kaartui oikealle. Lopulta seisoimme luolan perällä vesialtaan ääressä. Veden lähde oli katossa. ”Sydämen sykkeen” aiheutti veden tippuminen ylhäältä katosta vesialtaaseen. Luolan peräseinältäkin(1999) tippui vettä. Seinää vasten heijastui korkea kukkamaljakko valkoisine liljoineen ja Madonnaa esittävä kipsipatsas.
Neitsyen ensimmäinen ilmestyminen
Tämä luola oli aikaisemmin yksi Tenerifen vuorten monista vedenkeräämiskäytävistä. Sen käyttö muuttui täysin kesäkuun 6.-7.- päivien 1992 jälkeen työntekijöiden kerrottua Neitsyt Marian ilmestyneen heille luolan perällä. Tieto levisi ja väkeä kerääntyi läheltä ja kaukaa. Paikalla olleet kertovat energialatauksen olleen voimakkaan vielä päiviä tapahtuman jälkeen. Tieto kulki ihmiseltä toiselle ja yhä useammat löysivät tiensä luolalle. Jotkut tulivat parannusta hakemaan, toiset rauhaa ja kolmannet tulivat vain uteliaisuudesta.
 |
| Eräs vierailu aivan luolan perällä |
Luolaa koristavat kukkaset, pyhimysten kuvat ja kynttilät. Nähdessäni ne ensimmäisen kerran esitin universumille toivomuksen saada tutustua häneen tai niihin, jotka tästä huolenpidosta vastaavat. Muutamia kuukausia myöhemmin tapasin Martin Rodriquez Fariñan, hänen vaimonsa Socorron ja tyttärensä Fatiman. He asuvat läheisessä La Guanchan kylässä ja ajavat kukkien, kynttilöiden ja suuren eväskorin kanssa joka sunnuntai luolalle. Ensimmäisellä yhteisellä luolaretkellämme Martin kastoi minut kynttilän valossa luolan vedellä ”Santissima Virgenin” eli Pyhimmän Neitsyen nimissä.
Martin kärsi aikoinaan tupakanpoltosta johtuvasta syövästä suussaan. Hän oli kiertänyt saaren kaikki parantajat apua etsien. Mikään tai kukaan ei pystynyt auttamaan , ja hän oli jo valmis riistämään hengen itseltään. Kolme päivää ensimmäisen ilmestymisen jälkeen Martin löysi tiensä San Pedron lähteelle, jolla nimellä luola tunnetaan. Siellä hän rukoili parannusta Neitsyeltä. Martín lupasi, että jos hän parantuu, niin hän omistaa elämänsä Neitsyelle ja luolasta huolehtimiselle. Kolmen paikalla vietetyn vuorokauden jälkeen hän oli terve. Martín oli aikoinaan menettänyt uskonsa parantajiin, mutta tapahtuman jälkeen hän sai sen takaisin, ja parantaa itsekin niitä, jotka saapuvat häneltä apua kysymään. Hän ei peri tästä mitään maksua, vaan luottaa siihen, että hän saa sen, mitä hän tarvitseekin. Lupauksensa luolasta huolehtimisesta hän on myös pitänyt.
Martin on rakentanut kotiinsa ”pyhäkön”, jossa hän ottaa kävijät vastaan. Huoneen nurkassa on isokokoinen Neitsyen kuva. Tämän Martin on itse valmistanut kokemansa näyn jälkeen. Hän etsi aluksi kaikkialta ”valmista Neitsyttä”, tai vaihtoehtoisesti ammattikuvantekijöitä, joiden pyytämää palkkiota hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta maksaa. Ja niin Neitsyt valmistui Martinin oman näyn pohjalta. Hän pyytelee anteeksi, etteivät hänen Neitsyensä kasvot olet yhtä kauniit kuin katedraalien tai kirkkojen veistoksilla, mutta hän kunnioittaa ja rakastaa luomustaan, joka hänen mukaansa on hänelle rahallisesti korvaamattoman arvokas.
Kuka tai mikä luolassa on ilmestynyt?. Lapsesta saakka harras katolilainen Martin uskoo kysymyksessä olevan Neitsyt Marian. Näin uskovat myös muut katolilaiset. Neitsyt Marian ilmestymiset viime vuosien aikana ovatkin yleistyneet eri puolilla katolilaista maailmaa. Mikä siihen taas on syynä, sitä voidaan tietysti arvailla. Ehkä yhtenä syynä on muistutus rakkauden sanomasta ja parantumisen mahdollisuuksista kärsiville ihmisille. Ehkä toinen on se, että ”Neitsyt” muistuttaa kirkon isiä siitä, että he oikeastaan ovat kieltäneet tavallisen lihallisen naisen merkityksen jokaisen ihmisen äitinä. Muuan paikallinen luolalla usein vieraileva ryhmä, joka kokee olevansa yhteydessä Andromedan galaksissa olevaan tähteen ja sieltä tulevaan viisauteen, sanoo kysymyksessä olleen ”avaruusnaisen”. Heidän oma ”välittäjänsä” on kertonut, että tämä ”avaruusnainen” palaisi näyttäytymään luolalle täsmälleen kymmenen vuoden päästä ensimmäisestä ilmestymisestä. Tämä Divinan (Jumalainen) nimellä kanavoiva
Justine Rodriquez on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä: ”Kosminen Äiti-Maria-Tara-Shiva”.
Kun tulin ensimmäisen käyntini jälkeen ulos luolasta ja istahdin kivelle ulkopuolella tunnustelemaan kokemaani, tunsin miten eräänlainen kirkas valo ja voimakas, mutta samalla erittäin rakastava naisellinen energia ikään kuin laskeutui minuun. Pohdin tätä juttua myöhemmin Wienissä asuvan transsimeedion Maria Sturbin avulla. Hän kertoi kysymyksessä olevan ”Valojumalatar Isiksen”. Isishän on eräs alkuperäisen Suuren Jumalattaren nimistä. Pari vuotta myöhemmin olin luolalla amerikkalaisen meedion William Shafferin kanssa. Kysyin myös häneltä ilmestyjän ”henkilöllisyyttä”. William totesi, että yleensä ”kohdatessaan kauniin valo-olennon” ihmiset samaistavat tämän Neitsyt Mariaan, tai siihen uskontoon, mikä heille on lähin, mutta hänen mukaansa kysymyksessä on Suuren Jumalattaren eräs ilmentymismuoto.
Kesäkuun 6. ja 7. 1999 välisenä yönä Martin istui luolassa meditoimassa. Hän tunsi miten joku ikään kuin kosketteli häntä. Henkimaailman viestintuojat ennakoivat uutta ilmestymistä. Tällä kertaa Neitsyt ilmestyi toisessa paikassa kuin aikaisemmilla kerroilla. Martin sanoo ”hänen olleen vain noin 20 cm korkean”.
Tämän kohtaamisen jälkeen Martin leikkasi tukkansa ja partansa. Hän ei ollut tehnyt tätä vuosikausiin, koska hän oli luvannut tehdä sen vasta sen jälkeen, kun hän saisi nähdä Neitsyen uudelleen. Vaikka Martin on vuosien mittaan kokenut Neitsyen ilmestymisen useamman kerran, hän totesi silti, että Neitsyen läsnäolon kokeminen on tärkeämpää kuin näkeminen. Martinin mielestä on niin ikään tärkeää muistaa, että jokainen paikka, missä Neitsyt on ilmestynyt, on pyhä paikka. Kaikki eivät edes usko ilmestymiseen, mutta hänelle se on hänen elämänsä suuri totuus.
Olin Aira Miettisen kanssa luolalla pari päivää viimeisimmän ilmestymisen jälkeen, ennen kuin olin puhunut Martinin kanssa. Aira jäi istumaan kivelle ulkopuolelle. Menin yksin sisään täysin pimeään luolaan. Tapani mukaan meditoin hetken luolan perällä veden vieressä ja täytin sitten mukanani olleen vesikannuni. Kun käännyin, näin miten vähän kauempana ylhäällä nurkassa loisti kirkas valo. Vasta sitten kun olin ohittanut sen, tuli mieleeni, että sitähän ei ollut siinä silloin, kun menin sisään pilkkopimeään luolaan.
Vein vähän pökerryksissä vesiastiani ulos. Totesin Airalle nähneeni valon luolassa, ja kysyin, oliko joku tullut sinne jälkeen. Aira vastasi kieltävästi. Palasin katsomaan valoa. Nyt sitä ei näkynyt enää, eikä sen paikalla ollut mitään jälkeä mistään maallisesta valolähteestä. Ainoa, mikä kiinnitti huomiotani, oli sinisen sävyinen läpinäkyvä loiste, joka tuntui täyttävän luolan. Vasta tämän jälkeen puhuin Martinin kanssa, ja kuulin Neitsyen olleen ”pienikokoisen”!!! Myöhemmillä käynneilläni olen jättänyt ”ilmestymispaikkaan” palavan kynttilän kiitokseksi siitä, että olen saanut armon kokea ”Neitsyen/Suuren Jumalattaren” ilmestymisen ja sitä seuranneen syvän rauhan tunteen.
Artikkeli on julkaistu Minä Olen lehdessä 5/99
© Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Miten löytää luolalle (joulukuu 2014)
Paluu ilmestysluolalle (kesäkuu 2016)
