Las Cañadas del Teiden sininen ihanuus

Fasnian tulivuoret taustalla

Vuosia sitten ajelin keväällä Izañasta Fasnian tulivuoret ohittavaa metsätietä kohti Ríon rotkoa (Barranco Río). Kiinnitin huomiota loistavan sinisiin kukkiin siellä täällä matkan varrella. Välillä pysähdyin ja katselin. En ollut koskaan vielä nähnyt mitään sellaisia. Kameraa minulla ei ollut mukana.

Joitain vuosia myöhemmin palasin saman reitin alkupäähän lähellä Izañaa. Tarkoituksenani oli vain löytää nuo siniset ihanuudet. Lähestyesäni Fasnian tulivuoren kukkuloita, tunnistin useita sinisiä kukkasia tien kahta puolta.

Näin tutustuin Teiden siniseen Suppuneidonkieleen. Silloin en vielä tiennyt, ettei tätä kasvia tavata missään muualla maailmassa kuin Las Cañadaksen kansallispuistossa ja sen välittömässä läheisyydessä Tenerifen ylärinteille.

Sen jälkeen alkoi joka vuotinen vaellukseni katsomaan, oliko kukkasia siellä, missä ne ensin olin kohdannut. Välillä olin jo oppinut, että nämä kasvit olivat erittäin herkkiä ympäristön muutoksille, ja jopa vaarassa hävitä kokonaan. Suppuneidonkieli on luetteloitu vaarassa oleviin kasveihin ja niin ollen suojeltu. 

Pari vuotta sitten, keväällä 2012, en löytänyt Izañan läheisyydestä yhtään neidonkieltä, vaikka kävelin pitkät matkat ja katse tarkkana.

Kuulin sen sijaan, että voisin nähdä niitä varmasti Las Cañadaksen kasvitieellisessäpuutarhassa ja ylhäällä Montaña Blancan rinteillä.

Nousu Montaña Blancalle ei houkutellut, mutta puutarha kylläkin.

Ja siellähän niitä löytyi.

Nyt keväällä 2013 kuulin edelleen Montaña Blancasta ja kukkasista siellä. Puutarhassa olisi joitain, mutta muualla ei tainnut olla.

Päätin lähteä käymään puutarhassa. Matkalla, hieman Izañan jälkeen, huomasin tien oikealla puolella valtavan kokoisen sinisen ihanuuden, mutta sen läheisyydessä ei ollut mahdollista pysäköidä.

Jatkoin puutarhaan. Löysin siellä olevat siniset neidonkielet. Katselin niitä joka puolelta, Otin kuvia ja vain viivyin niiden läheisyydessä. Toivoin, että jaksaisivat pitää kasvupaikkansa vielä tulevaisuudessakin.

Kotimatkalla tiesin missä voin pysähtyä. Jätin auton ja kävelin katsomaan aikaisemmin näkemääni neidonkieltä. Huomasin, että paikalla oli useita yksilöitä Kuvasin ne ja toivoin sydämessäni niiden jaksavan jatkaa elämäänsä vielä tulevaisuudessakin.

Suppuneidonkieli

Tenerifen sininen neidonkieli, Echium auberianum, on samaa perhettä kuin Las Cañaksen punainen ylpeys, kuningartarneidonkieli (Echium wildpretii). Kumpaakaan katsellessa tuskin tulee ajatelleeksi, että ne ovat hennon Lemmikin (Myosotis) sukulaisia ja kuuluvat samaan lemmikkien (Boraginaceae) heimoon. Sinisen neidonkielen varsi on melkein puumainen. Se kasvaa noin 30-40 cm korkeaksi.

Tämän neidonkielen paikallinen nimi on Tajinaste picante.  Englanninkieliset tuntevat sen  nimellä Dwarf Teide Bugloss. Se sai auberianum nimensä saarella 1800-luvun alussa liikkuneen ranskalaisen kasvitieteilijän Pierre Alexander Auberin (1786-1843) mukaan. Tästä herrasta tuli sittemmin Kuuban pääkaupungin  Havannan kasvitieellisen puutarhan johtaja.

Suppuneidonkieli ei kasva missään muualla kuin aivan muutamissa paikoissa Teiden kansallispuiston alueelle, eli subalpiinisella alueella. Se on sisarensa kuningatarneidonkielen (Echium wildpretii) tavoin sopeutunut elämään erittäin vaikeissa ilmastollisissa olosuhteissa, öiden joskus hyytävässä kylmyydessä ja päivien polttavassa auringonpaisteessa.

Sen jälkeen kun se on kukkinut, kasvia tuskin huomaa enää, koska siitä on jäänyt jäljelle vain kuolleen näköinen lehtikasa.

Tämä suppuneidonkieli ja punainen kuningatarneidonkieli ovat alkaneet saada yhteisiä jälkeläisiä, hybridejä, joiden väri voi vaihdella sinisenpunaisen ja vaalemman punaisen välillä.

Valitettasti pohjoisesta tulleet turistit ja saarella talvehtivat henkilöt ovat jo poistuneet saarelta siihen aikaan kun nämä kaunottaret kukkivat.

Kuviani Teiden sinisestä neidonkielestä

Kesäkuu 2013 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan