Casa Fuerte jäi edelleen valloittamatta

Heinäkuun alussa 2017, Kulttuuriyhdistys Tu Santa Cruz viestitti, että  kuukauden vierailukohteena olisi Adejen Casa Fuerte. Jippii - ajattelin ja arvelin lopultakin pääseväni katsomaan, mitä tämän kulttuurimerkityn linnoituksen sisällä olisi vielä nähtävää.

Bussissa matkalla Adejeen yhdistyksen puheenjohtaja kertoi, että vierailu ei onnistuisikaan, huolimatta kuukausia jatkuneesta työstä saada sen ovet auki. - Linnoituksen jäänteet ovat usean henkilön omistamat. Useimmat heistä antoivat vierailuluvan, mutta Englannissa asuvan asianajaja ei löytynyt ajoissa, ja lupa jäi saamatta.

Joten -  "kolmas kerta toden sanoo"  eli tämä oli kolmas kertani rauniota kiertäen. Erona aikaisempiin kertoihin oli siinä, että kierroksella oli nyt asiantuntijaopas, Adejen mm.  kulttuurirakennuksista vastaava henkilö, Desiderio Afonso.








Olen jo aikaisemmin tutkinut Casa Fuertea ja kertonut siitä. Nyt sain hieman täydennystä.

Silloin aikoinaan en tiennyt rakennuksen olevan jaettu useiden omistajien kesken. Se Englannissa asuva henkilö, omistaa tornin. Sen hän on kunnostanut ja maalauttanut valkoiseksi. Siellä hän viettää vuosittain muutamia viikkoja. Torni oli todella näkyvä aikaisempaan käyntiin verrattuna.

Toinen juttu, jota olin miettinyt, oli kaikkein kauimmaisin rakennus. Sen ulkoseinät ovat vielä pystyssä. Ulommaisessa seinässä  on jäljellä kuvio, jossa on risti ja siitä roikkuvat koristeelliset ympyrät.

Tätä symbolia on tulkittu monella tavalla. Ilmeisesti se on muisto temppeliritareista. Jossain yhteyksissä tämä rakennus mainitaan entisenä keittiönä, mutta ilmeisesti se on ollut temppelirakennus.

Temppeliritarijärjestö lakkautettiin 1200-luvulla. Olen lukenut kirjan, jossa arvellaan, että heidän laivansa purjehti Rochellesta Ranskasta (1307) Kanarian Saarille. Ja esim.alkuperäisen neitsythahmon, josta sittemmin tuli Candelarian neitsyt, kerrotaan olevan Temppeliritareiden Neitsyt. Linnoituksen rakentajien sukujuuriin liittyvät henkilöt liittyvät luonnollisesti myös Adejesssa sijaitsevaan Santa Úrsulan kirkkoon ja siellä edelleen olevaan Candelarian Neitsyeen.

Näistä asioista puhuimme sekä täällä rakennuksen raunion vieressä, että pari tuntia aikaisemmin Santa Úrsulan kirkossa. - Mutta kukaanhan ei varmuudella voi sanoa mitään mistään.

Eräs Casa Fuerten tärkeimmistä aarteista oli sen satoja vuosia vanha arkisto. Kun tulipalo riehui rakennuksissa 1800-luvulla, arkisto saatiin pelastetuksi. Ymmärsin, että se olisi nyt Madridissa. - Kenties siellä olisi enemmän tietoa, jopa tuosta temppeliritarijutusta.

Muita linnoituksen aarteita olivat valtavan kokoiset gobeliinit. Niitä voi katselle San Fransicon luostarin entisessä pääsalissa, joka toimii nykyään Adejen kunnan juhlahuoneistona.

Linnoituksen edessä seisova, 1600-luvulta peräisin oleva tykki on myös arvotavaraa. Niitä oli aikoinaan kolme. Ne kaksi muuta ovat Santa Cruzin armeijamuseossa (jossa olen käynyt)...

Eli Adejen kulttuurimuistomerkki Casa Fuerte, joka rakennettin aikoinaan mm. alueen linnoitukseksi, ja joka toimi paikallisen feodaaliherran keskuspaikkana, sokerinjalostustehtaana, orjien säilytyspaikkana ja feodaaliherran perheen yksityisasuntona, on tavalliselle ihmiselle sisäänpääsemätön linnoitus.

Olkoonkin, että se mainitaan turistoppaissa tutustumiskohteena.

Casa Fuerteen liittyviä valokuvia


Heinäkuu 2017© © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Aikaisempi artikkelini Casa Furrtesta:  Casa Fuerte Adejen keskustassa

Casa Fuerte Adejen keskustassa

Noin 10 vuotta sitten ajoimme ystäväni Airan kanssa Puertito de Güímarista Adejen keskustaan. Eräs matkan päämääristä oli tutustua ns. Casa Fuerteen, jolla turistiopaskirjan mukaan oli mahtava menneisyys, ja jota vuosisatojen ajan olivat hallinneet saarelaisaatelin edustajat.

Löysimme Casa Fuerten. Päärakennuksen edessä oli vanha tykki ja sen valkoinen torni kohosi näkyvästi ympäristöään korkeammalle.

Valmistauduimme museokierrokseen. Rakennus oli otettu arvoluokkaan ”historialliset monumentit” vuonna 1987. Siellä olisi varmasti paljon katsottavaa.

Pääportti oli kiinni. Pihalla ei näkynyt elonmerkkiäkään. Ehkä museo olisi auki jonain muuna päivänä. Sen enempää asiaa tutkimatta käännyimme pääkadulle etsimään ravintolaa, jossa voisi nauttia ihanaa adejelaista grillattua kanaa.

Casa Fuerte jäi, sukeltaakseen esiin
Useita vuosia myöhemmin opiskelin saariston historiaa opaskokeita varten ja "kohtasin" Casa Fuerten uudelleen.

Casa Fuerte oli rakennettu aikoinaan linnoitukseksi, suojaamaan eteläistä rannikkoa mm. merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Sen rakennuttaja oli Pedro de Ponte y Vergara puolisonsa Catalina de las Cuevasin kanssa. Linnoitus valmistui 1556. Nimet de Ponte ja Vergara tunnistin Garachichon historiasta. Genovalaista rahasukua, joka mm. rahoitti saaren valloitusta ja sai siitä ilosta vastineeksi maita ja mantuja.

Pedro de Ponte y Vergara teki linnoituksesta tosi mahtavan kokonaisuuden, voisi melkein sanoa sen olleen kuin pieni kylä (joka oli kooltaan 7.200 m2. eli 9.024 " varas castellanas") saman muurin sisällä.

Linnoituksen historiaan kuuluivat monen tyyppiset elinkeinon harjoitukset, kuten sokeriruoan viljely ja sokerin jalostaminen. Kun sokeriruoko jäi pois markkinoilta, tilalla siirryttiin viininviljelyyn ja viinintuotantoon. Kauppayhteydet sokerin maailmasta siirtyivät nyt viinikauppaan. Vaikka linnoitus oli nimellisesti rakennettu merirosvojen hyökkäyksiä vastaan, kerrotaan silti, että esim. John Hawks niminen englantilainen merirosvo kuului de Ponten suvun ystäviin. Yhteisenä harrastuksena oli afrikkalaisten orjien kuljetus ja myyminen uusille amerikkalaisille markkinoille. Kerrotaan, että leiri, missä orjia säilytettiin oli siellä, missä nykyään on turistien Playa de las Americas.

Siinä vaiheessa kun Pedro de Ponte y Vergara sai linnoituksen valmiiksi, hän anoi kruunulta feodaalioikeuksia. Ne myönnettiin tilalle noin sata vuotta myöhemmin (1655). Sen jälkeen Casa Fuerten isäntä oli alueen ylin herra ja päättäjä kaikissa valtaa pitävissä elimissä, eikä hän ollut Tenerifen käskynhaltijan alainen.

Casa Fuerte 1890-luvulla

Naimakauppojen kautta suku oli liittynyt Gomeran kreivin perheeseen ja vähitellen perheestä tuli paitsi La Gomeran kreivejä ja El Hierron herroja, myös Adejen markiiseja. Suku sammui kuitenkin 1700-luvulla. Casa Fuerte ja tilat siirtyivät uusille omistajille, joiden joukossa oli mm. englantilainen Fyffesin kauppahuone, joka harjoitti mm. viinikauppaa.

Rakennuksissa riehui tulipalo 1900-luvun alussa. Rakennukset paloivat pahoin. Siellä oleva arvokas arkisto säilyi tulipalolta ja siirtyi vähitellen Adejehen historialliseen arkistoon.

Rakennuksista tuli ”historiallinen monumentti 1987, mutta sen kunnostamiseen tai korjaamiseen ei ole sijoitettu, huolimatta rakennusten ja tilan valtavasta merkityksestä Adejen kasvulle ja elinkeinoelämälle yli 300 vuoden aikana. Vuonna 2007 rakennuksesta tuli BIC (kulttuurimuistomerkki)

vanha kuva, jonka olen poiminut netistä

Loistonsa aikana Casa Fuerten rakennuksiin kuuluivat mm. omistajien asuintilat, kappeli, leipomo, keittiö, eläinsuoja, sokerivarasto, siheeristön tilat, työläisten (ja orjien) tilat.

Kierros Casa Fuerten ympäri
Tällä kertaa Casa Fuerte tuli esille puhuttaessa Tenerifen viininviljelyksen historiasta Adejen kesäyliopistossa 2012. Rakennukset näkyivät opetustilan ikkunasta, aukion toisella puolelle.

Nyt tai ei koskaan, päätin. Nyt lähden katsomaan mitä rakennuksista on jäljellä.

En tyytynyt toteamaan, että portti oli kiinni, kuten vuosia aikaisemmin. Tirkistelin pihalle ja otin kuvia. Läksin kiertämään muureja. Totesin, että osaa muureista reunusti valaistu katu. Muurien sisäpuolelle ei voinut kiivetä mistään kohti, mutta muurin pystyi kiertämään lähes kokonaan. Takana oli jäännös korkeasta seinästä, jonka ylintä osaa koristi risti ja sen kahta puolta olevat koristellut ympyrät. Löysin maininnan tästä kuviosta José Gregorio Gonzalezin kirjasarjasta Canarias Magica. Hänen mielestään kuvio kuuluu Temppeliritareiden symboliikkaan. Samanlaisia kuvioita on ympäri Eurooppaa niissä rakennuksissa, mitkä aikoinaan kuuluivat Temppeliritarijärjestölle. Casa Fuerten mahdollinen yhteys Temppeliritareihin on peräisin perheen esi-isiltä, jo vuosisatojen takaa. Nämä olivat ilmeisesti viimeisiä temppeliritareita.

Symbolikuvio on kahden ylimmäisen ikkunan välissä

Tämän rakennuksen edestä avautui näkymä entisille pengerviljelyksille ja Adejen rinteille. Missään ei erottunut viiniköynnöksiä.

Huolimatta siitä, että muurit olivat kaatuneet ja rakennukset suurelta osalta raunioina, sain mielestäni käsityksen rakennusten entisestä suuruudesta.

Palasin portille katsomaan uudestaan siellä olevaa tykkiä. Samanaikaisesti kadulla oli pari turistipariskuntaa, ranskaa ja italiaa tuntuivat puhuvan. Katselivat Casa Fuertea, mutta eivät lähteneet kiertämään muureja. Ehkä heidänkin turistioppaissaan puhutaan tästä historiallisesta rakennuksesta, ilman että sen mainitaan olleen suljettu jo yli 100 vuotta.

Kuvia kierroksesta Casa Fuerten ympäri






Video Casa Fuertesta

Juttuni 2017: Casa Fuerte jäi edelleen valloittamatta



Heinäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Mascan kylä Tenerifellä

Mascan kylä sijaitsee Tenerifen luoteisosassa,  Tenon  ”maatalouspuiston” alueella. Tämä alue on tavallaan luonnonpuisto, mutta se on asutettu ja siellä sallitaan perinteinen maaviljelys.

Teno puolestaan on maantieteellisesti eräs Tenerifen vanhimpia alueita. Se kuuluu niihin kolmeen ”paleosaareen”, joista nykyinen Tenerife vähitellen muodostui. Mascan laakson seudulla tämä Tenon vuoristo on mahtavimmillaan. Ympärillä olevat, luoteeseen viettävät rotkot ovat syviä ja eroosion kuluttamia. Mascan laakson näköalat ovat suorastaan päätähuimaavia. Korkeuserot laakson ja huippujen välillä ovat suuria. Ympärillä olevat seinämät nousevat paikoin pystysuorina. Laakso ja siellä oleva kylä tuovat mieleen Machu Picchun Perussa. Mascan laaksossa ei yleensä ole sumua, sillä ympäröivät vuoret estävät sen laskeutumisen sinne.

Mascan kylä on Tenerifellä käyvien turistien toiseksi suosituin matkakohde. Vuosittain näitä kävijöitä on siellä noin 800.000. Suurin osa laakson vierailijoista tulee matkatoimistojen järjestämillä lyhyillä käynneillä. Osa kävijöistä on laaksossa vaeltavia patikoijia. Osa tulee Mascaan patikoidakseen sieltä meren rantaan, josta heidät haetaan veneellä. Tämä meren rantaan johtava kävelyreitti ei ole kovin pitkä, mutta laskeutuu noin 650 metriä, ja laskeutuminen rantaan kestää noin kolme tuntia. Tätä reittiä pidetään Tenon niemimaan reiteistä kaikkein jännittävimpänä. Se vaatii patikoitsijaltaan hyviä polvia, voimia ja hyviä jalkineita. Tämä reitti oli aikoinaan kyläläisten yhteys ulkomaailmaan ja merelle. Mascan rotkon suulla oleva ranta on kivikkoinen, jossa on hieman mustaa laavahiekkaa ja pieni laituri, jolta patikoitsijoiden on helppo laskeutua uimaan. Delfiinien ja valaiden katselureiteillä pysähdytään tavallisesti uimaan ja syömään tämän Mascan rannan ulkopuolella.

Kuvia reitista meren rantaan

Mascan alue ja siellä sijaitseva kyläyhteisö olivat kauan eristettyinä. Näin kylä säilyi erittäin omaleimaisena. Nykyään se suojattu ”etnograafinen ja arkkitehtuurinen muistomerkki”, ts. siellä ei saa tehdä ulkoisia muutoksia, eikä rakentaa mitään, mikä poikkeaa vanhasta tyylistä. Samalla Masca on eräs parhaiten säilyneistä vanhaa kanarialaista tyyliä edustavista kylistä. Mascan asutus muodostuu kolmesta erillisestä osasta, hieman toisistaan erossa sijaitsevista rakennusryhmistä. Kylässä asuu noin 140 henkilöä vakinaisesti ja 70 osa-aikaisesti.

Vanhojen talojen rakennusmateriaali on yleensä tuliperäistä basalttia tai pehmeämpää ”toscaa”, eräänlaista hohkiveä. Talot ovat yleensä hyvin yksinkertaisesti varustettuja. Niiden katto on 2 tai 4-sivuinen harjakatto. Yleensä nämä talot ovat hyvin pieniä ja niissä on vain yksi huone keittiön lisäksi. Usein rakennuksessa ei ole edes käymälää, kylpyhuoneesta puhumattakaan.

Pari vuotta sitten Tenon alueella riehui valtava metsäpalo. Sen jäljet näkyvät siellä vieläkin. Mascasta paloi mm. eräs kylän suosituimmista turistiravintoloista. Kaikkiaan tässä palossa tuhoutui Mascasta kuusi taloa.

Kylän pieni, perinteistä kanarialaista rakennustyyliä edustava kirkko on peräisin 1600-luvun lopulta.  Kirkossa on kylän suojeluspyhimyksen, "Inmaculada Concepcionin”, eli ”Synnittömän sikiämisen”  Neitsyt. Tätä neitsyttä juhlitaan lokaluun ensimmäisenä viikonloppuna.

Paikalliset käsityöläiset myyvät tuotteitaan turisteille kirkon edessä sijaitsevalla torilla. Heidän tuotevalikoimansa kuuluu mm. käsityönä tehtyjä koreja ja hattuja, joiden materiaalina on käytetty palmun ja sokeriruon lehtiä, kaislaa tai rottinkia. Torilta voi myös ostaa hunajaa, jota tuotetaan edelleen, tosin vähenemässä määrin, joissain Mascan asutusryhmissä.

Torin laidalla kasvaa vanha pienilehtinen viikunapuu, joita aikoinaan 1800-luvulla istuttiin usean kylän ja kaupungin keskustaan.

Kylän ympärillä ja laaksossa kasvaa Kanarian taatelipalmuja ja muita palmuja. Kylän rinteet ovat aikoinaan pengerretty viljelystä varten. Suurin osa näistä viljelyksistä on nykyään hylättyjä. Jäljellä olevilla viljellään perunoita, makeita sipuleita ja jamssia.

Kylään on aikoinaan istutettu hedelmäpuita, kuten appelsiini,- Japanin mispeli- ja mulperipuita. Siellä kasvaa myös kaktuksia, jotka aikoinaan tuotiin saaristoon Meksikosta. Sinne on istutettu myös keväällä hedelmiä tuottavia ”maitoviikunoita”, jotka nekin ovat aikoinaan tuotu saarelle.

Laakson alareunaa ja merta kohti käveltäessä ympärillä levittäytyvät pengerrysviljelmät, joilla kasvatetaan mm. ravintoa vuohille. Vuohi puolestaan on tärkeä kotieläin, jonka maidosta valmistetaan herkullista juustoa. Vuohi on ollut kotieläin tällä alueella satoja vuosia, jo ennen valloittajien tuloa sinne.

Mascan alueella on yksinkertaisia vesikanavia. Rinteiltä valuva vesi on juomakelpoista. Yleensä näiden vesiuomien reunoilla kasvaa kaisloja ja jamssia. Laakson vesilätäköt ovat myös lintujen suosimia juomapaikkoja.

Mascan kirjoitettu historia alkoi välittömästi Tenerifen vuonna 1496 tapahtuneen valloituksen jälkeen. Saaren käskynhaltija alonso Fernández de Lugo jakoi maat, ja Mascan alue jäi Adejen ruhtinaalle. Tosin kylän nykyiset vanhat talot eivät koskaan kuuluneet saaren alkuperäisväestölle, vaan nämä asuivat lähistöllä sijaitsevissa luolissa tai rakentamissaan yksinkertaisissa majoissa.

Entisten ja. myös uusien asukkaiden elämisen mahdollisuudet tällä alueella riippuivat taatusta veden saannista. Muita tärkeitä tekijöitä ovat olleet täällä, niin kuin kaikkialla muuallakin, viljelyskelpoinen maa ja vuohilaitumet. Sen lisäksi tarvittiin sopivasti sijaitseva paikka asunnon rakentamista varten. Tämän paikan oli myös sijaittava turvasta merirosvojen hyökkäyksiltä. Tätä tekijää nykyään kukaan ajattelee, koska Mascaan mereltä nouseva polku on niin vaikeakulkuinen. Lisäksi oli pidettävä huoli siitä, ettei rakennus ollut liian lähellä jyrkkiä rinteitä, joilta saattoi tippua suuriakin kiviä, esim rankkojen sateiden yhteydessä.

Muistoina laakson varhaisimmista asukkaista ovat ympäröiviltä seinämiltä on löytyneet yksinkertaiset kalliopiirrokset, joissa esiintyy mm. ristejä, rinnattaisia viivoja, kala ja eräänlainen juustoritilän kuva. Näiden arvellaan viittaavan siihen, että nämä asukkaat omistautui hedelmällisyys- ja auringonpalvomisriiteille. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että saaren alkuperäisväestölle guancheille aurinko oli feminiinien voima.

Aikaisempi ”Camino Real”, eli ”kuninkaan tie”, joka aikoinaan yhdisti saaren osat toisiinsa, yhdisti myös Mascan El Palmarin kylään ja Buenavistaan pohjoisessa, ja Santiagon laaksoon idässä. Kun laaksoon rakennettiin maantie 1900-luvun lopulla, tämä vanha kuninkaan tie jäi sen alle. – Laaksossa nykyään olevat vaelluspolut ovat yleensä vanhoja vuohipolkuja. Osa näistä vanhoista poluista toimi aikoinaan myös laakson rinteillä oleville viljelyksille johtavina polkuina. Joitakin reittejä käytettiin myös vaihtokauppojen yhteydessä. Esim. kalaa saatiin vaihtamalla maanviljelystuotteita Santiagon sataman kalastajien kanssa. Kauppiaina toimivat yleensä naiset, vaimot.

Masca kuuluu nykyään hallinnollisesti Buenavista del Norten kuntaan, jonne matkaa on noin 20 km. El Palmarista Mascaan johtavan tien pituus on noin 8 km. Santiago del Teidestä matkaa kertyy tosi jyrkkää serpentiinitietä pitkin 4,5 kilometriä.

Kasveja maaliskuun matkan varrelta
Matka Mascaan bussin ikkunasta katsottuna ja muutamilla pysähdyspaikoilla ulkona luonnossa.
Tenon alue kuuluu niihin, missä rinteillä kasvaa Kanarian myrttiä, kanervaa ja laakeripuita..Noustessa Buenavistasta ylöspäin, tien varsilla kasvaa mm. purppuranvärisiä hajuherneitä ja erivärisiä unikkoja. Kaikkein suurimpien unikkojen kukat ovat voimakkaan tulenpunaisia, pienemmät lajit ovat vaalean violetteja ja hennon oransseja. Kanarian keltaputki kukki komeana useassa paikassa. Matkan jatkuessa rinteet täyttyivät keltakukkaisista valvateista. Tuoksuretamat olivat jo ehtineet kukkimaan, ja ”jäljellä” oli vain muistot kukinnoista.


Purppuratyräkki

Sen sijaan Tenon ylpeys, ja ainoastaan siellä tavattava Purppuratyräkki, kukki El Palmarin ylärinteiltä aina laakson ulkoreunalle saakka, Santiago del Teiden yläpuolella olevalle näköalapaikalle. Toinen Tenon erikoisuuksista, ”Tenon” neidokieli, oli vasta kukkimisen alkuvaiheessa.

Mascan kylässä appelsiinipuut kukkivat ja tuoksuivat. Japanin mispelit olivat hedelmävaiheessaan. Joissain kirsikkapuista oli vielä kukkia jäljellä. Kirsikathan kukkivat täällä yleensä melkein ensimmäisinä alkukeväästä.

Kukkakuviani

Maaliskuu 2010  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan