Geolodia – päivä hiekan ja tuhkan parissa

Toukokuun alussa Museoiden ystävät saivat mahdollisuuden tutustua kolmeen erilaiseen laavaperäiseen maastoon eteläisellä Tenerifellä.

Tajaon ”kaaret” Aricossa
Ensimmäinen pysähtymispaikka sijaitsi Tajaossa, Aricon kunnassa. Kysymyksessä on alue, joka tunnetaan nimellä ”Bandas del Sur”, eli eräänlainen eteläinen ketju tai vyöhyke. Nämä ovat muodostuneet tulivuoren purkausten yhteydessä kun vaalean hiekan väristä laavaa on eräänlaisen pyroklastisen sateen muodossa kasaantunut runsaasti.

Nämä tulivuoren purkaukset olivat erittäin räjähdysmäisiä ja niiden laava hapanta. Purkaukset tapahtuivat 700.000 – 150.000 vuotta sitten Tenerifen keskeisellä alueella, ennen nykyisen Las Cañadas del Teide ”kattilan” syntymistä.
Laavahiekka jähmettyi vähitellen rankkasateiden ja meriveden vaikutuksesta. Niihin aikoihin läheisissä rotkoissa virtasi juoksevaa vettä.

Juan Jésus Coello Bravo

Pysähtymispaikalla päivän asiantuntija ja opas, geologi Juan Jésus Coello Bravo muistutti siitä, että Tenerife on maailman kolmanneksi suurin tuliperäinen saari, ja jolla on historiansa aikana ollut useita suuria tulivuoria. Saarella on tavattu materiaalia kaikkialta Maaplaneetan historiasta. Jotkut kivistä ovat noin 4.500.000 vuotta vanhoja, eli ne ovat peräisin siltä ajalta kun Maapallo syntyi.

Tenerifen menneisyyteen kuuluu valtavan kokoinen kerrostulivuori, joka tunnetaan Edificio Cañadas nimellä, eli eräänlainen tulivuorirakennelma. Tämä tulivuori tuli lopuksi erittäin painavaksi, ja joidenkin purkausten jälkeen sen rinteet liukuivat alaspäin, muodostaen Guímarin ja La Orotavan laaksot. Tästä vanhasta tulivuoresta purkautunutta materiaalia on hajonnut eri puolille saarta.

Tajaon ”kaari” on eräs näiden purkautumisten muistoja.

Seuraavaksi kiipesimme katsomaan itse kaarta. Sen läheisyydessä on vielä noin 50 vuotta sitten ollut kivilouhimoja, joista noudettiin rakennusmateriaalia.

Seisoessamme kaaren alla Juan Jésus totesi, että on kosketeltava kiviä, pystyäkseen tunnistamaan ne. Hän muistutti myös siitä, että geologiassa ihmismielelle pitkät ajat, kuten miljoona vuotta, ei geologisena jaksona ole lainkaan pitkä.

Olimme edelleen  kaaren alla, kun ryhmässä mukana ollut nuori tyttö kysyi Juan Jésukselta, oliko tällä alueella asunut joskus guancheja. Sen jälkeen kun Juan Jésus oli vastannut myöntävästi, tyttö näytti kämmenellään olevaan litteää ”kiveä”. Tarkastelun jälkeen sen todettiin olevan jäännös guanchien saviruukusta.

Jóse Juan Cano Delgado, joka on aktiivinen Grandilla de Abonan geologisessa kartoituksessa, muistutti siitä, ettei tämä alue ollut suojattu, mikä olisi tärkeää jotta se pystyttäisiin säilyttämään rikkoutumattomana.

Nyt puhe kääntyi ns. ”geodiversidad” keskusteluun. Tähän saakka on puhuttu käsitteestä ”biodiversidad”, eli biologinen monimuotoisuus, ja sen säilyttämisen tärkeydestä. Viime vuosina mukaan on tullut tämä geodiversidad, joka tarkoittaa että myös kivistä, kallioista, hiekasta on pidettävä huoli. Kasvit pystyvät uusiutumaan, mutta kivet eivät, sen jälkeen kun ne on hajotettu.

Palatessamme bussille pidimme silmät auki siltä varalta, että näkisimme lisää muistoja guancheista. Ruukunpalasia ei näkynyt. Sen sijaan löytyi simpukkakasa. Tällaisia kasoja oli ennen asutusten ympärillä. Tosin emme alkaneet penkoa kasaa, vaan jätimme sen samaan tilaan missä se oli ollut.

Las Maretas del Río
Matka jatkui. Bussi jätti meidät kylään nimeltä Las Maretas del Río. Se sijaitsee meren rannalla Granadilla de Abonassa, aivan Aricon kunnan rajalla.

Kylän mini ”Las Maretas” on saanut nimensä merivesilätäköistä, jotka jäävät kylän läheisyyteen veden laskuvaiheen aikana.

Ohitimme lätäköt ja kävelimme polkua kohti meren rantaa ja poispäin kylästä


Nukkaheloharja

Vasemmalla puolelle polkua jäi suuria Kanarian tamariskejä (Tamarix canariensis) pensaita. Polun oikealla puolella olevalla rinteelä kasvoi Nukkaheloharja (Schizogyne serice) ja Kanarian mehikorva (Zygophyllum fontanesii).

Vähitellen kävelimme meriveden pyöreäksi hiomilla laavakivillä aivan meren tuntumassa. Kauempana edessämme oli meren päälle ulottuva tumma laavakieleke. Sen päällä istui herroja onkimassa.

Olimme saapuneet perille.

Edessä oleva rinne on itse asiassa jäännös tulivuoresta, joka vajosi kasaan noin 700.000 vuotta sitten. Se on muodostunut samasta materiaalista kuin tulivuorikompleksi Teide/Pico Viejo. Tällä alueella on luultavasti ollut muitakin kerrostulivuoria.

Tämä vanha tulivuori on läsähtänyt kasaan hyvin nopeasti ja kaikki siihen kuulunut materiaali on liikkunut kovalla vauhdilla.

Aikoinaan, vuonna 1980 puhuttiin St. Helenan tulivuoren vajoamisesta USA:ssa. Tulivuorimateriaalia levisi siellä kilometrien päähän.

Juan Jésus Coello Bravo

Se mitä tapahtui Tenerifellä silloin kun La Orotavan ja Güímarin laaksot syntyivät, oli voimakkuudeltaan tuhatkertainen verrattuna ST. Helenan vajoamiseen. Idän puolella ko. räjähdys/vajoamaan liittyi muita räjähdysmäisiä purkauksia..

Täällä meren rannalla purkausalueen eteläpuolelle syntyi väriltään vaalea kukkula, joka sitten liukui mereen. Maanpinnalle jääneen alueen suuruus on noin 90 km2, ja veden alla olevan noin 5000 km2. Alueen ikä on pystytty määrittelemään tutkimalla erityismenetelmillä paikalla olevia kivilohkareita.

Tämän tyyppinen kivivyöry tunnetaan Tenerifellä nimellä ”mortalon”. Tavallisesti sitä on löytynyt vesikäytävistä. Maan pinnalla tätä materiaalia esiintyy Las Maretaksen lisäksi ainoastaan La Orotavan laaksossa.

Räjähdyksen jälkeen kaikki purkausaines oli irtonaista, eräänlaista hiekkarakeisesti jauhautunutta hohkakiveä, joka kovettui sen jälkeen kun siihen sekoittui vettä.

Tämän ”mortalon” massan yläpuolelle on aikojen kuluessa kertynyt materiaalia, joka on ajautunut sinne Rión rotkon erosioituessa.

Palatessamme bussille, huomioni kiinnittyi rannalla olevaan puukasaan kiinnittyneisiin ”varrellisiin” kotiloihin. Eshter Martín Gonzalez kertoi niiden kuuluvun hanhenkaula - persebe (Pollicipes pollicipes) sukuun. Nämä otukset kehittyvät munista toukiksi ja ajelehtivat aluksi meren pinnalla. Niillä on kuoriutumisensa jälkeen kolme kuukautta aikaa löytää puualusta mihin ne pystyvät kiinnittymään.

Tenerifelllä näitä hanhenkauloja ei syödä, mutta Galiciassa saman ”perheen” suuremmat edustajat ovat suurta herkkua.

El Médano ja ”sismot”
Matka jatkui kohti El Medanoa. ( El médano = hiekkasärkkä) Pysähdyimme kahvi- ja vessa tauolle matkan varressa olevalle huoltoasemalle.

El Médanon eteläpuolella olevan Tejina rannan parkkipaikalla meitä odotteli Kanarian TVn toimittaja ja kuvaaja. Päivä oli tärkeä siinä mielessä että se oli yleinen ”geologian” päivä. Täällä mukaamme liittyi myös Grandilla de Abonan mm. arkkitehtuurista vastaava poliitikko.

Jatkoa varten ryhmämme jaettiin kahtia, koska alue, minne olimme matkalla, on rauhoitettua luonnonsuojelualuetta. Ryhmän suuruus saa olla korkeintaan 16- 17 osanottajaa.

Tuntui hassulta kävellä pehmeällä hiekkarannalla ”vuorikengissä”. Mutta avojaloinkaan emme olisi voineet kävellä, sillä hiekka oli jo polttavan kuumaa.

”Sismos-alueen” pienikokoiset, entisiä tulivuoria, tai nurinpäin käännettyjä suppiloita, muistuttavat rakennelmat olivat aikoinaan olleet hiekkadyynien peittämät. Niiden iäksi arvellaan noin 10000 vuotta.

El Médanon dyynit muodostuivat silloin, kun merenpinnan nousussa oli suuria vaihteluita. Ts. silloin kun merivesi nousee nopeasti ja hiekka erosioituu sen mukana.

Jäljelle jääneet rakennelmat ikäänkuin kovettuivat sementiksi. Alkuperäinen dyyni oli korkeampi kuin ”sismorakennelmat”, joiden perusaine on kalkkikarbonaattia. Joskus täällä oli myös 8 – 9 richterskaalan suuruisia maanjäristyksiä.

Rakennelmien syntymiseen on esitetty useita teorioita. Jotkut ovat sitä mieltä, että ne ovat fossiileita, jotka olivat aikoinaan toukkien kuoria (tai munia). Toiset näkivät kasvien rakennelmat kasvien juurien muodostamina. Samanlaisia rakennelmia on myös Gran Canarialla.

Alue, millä näitä sismoja tavataan. on kooltaan 3 ha. Käveleminen siellä on sallittu ainoastaan merkityillä ja rajatuilla poluilla.


José Juan Cano Delgado ja"Granadilla Litoral"

Tässä vaiheessa José Juan Cano Delgado muistutti, että nämä sismot ovat otetut mukaan Granadilla de Abonassa työn alla olevaan Tenerifen ensimmäiseen geologiseen kartoitukseen.

Saimme lahjksi Granadilla de Abonan rannikoista kertovan kirjasen "Granadilla Litoral". Tämän kirjasen voi saada Grandillaa turistitoimistoista.

Geolodia kuvat

Päivän huipennus granadillalaisessa maaseutuhotellissa
Päivän lopuksi Granadilla de Abonan kunnanhallitus tarjosi iltapäivän välipalan ja viiniä Granadillan historiallisessa keskustassa, San Antonio de Paduan kirkon vieressä, sijaitsevassa maaseutuhotellissa ”Senderos de Abona”.

José Juan Cano Delgado kertoi hieman edessämme olevan kirkon historiaa. Sen materiaali on erikoista kiveä, josta myös Havannan katedraali Kuubassa on rakennettu.

Hotelli  Senderos de Abona oli erittäin positiivin kokemus. Se on entinen, kunnostettu 1800-luvun herraskartano.

Sen jälkeen kun olimme saaneet ruokaa ja viiniä kiersimme katselemassa taloa ja puutarhaa.

Tähän lopetustilaisuuteen saapui toinenkin granadillalainen poliitikko. Molemmat herrat olivat pukeutuneita perinteisiin pukuihin Granadillalle kuuluvan San Isidron kyläjuhlien kunniaksi.

Hotellikuvat

Toukokuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
• Viikko luonnon salapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa 
• Toinen päivä: Ihmeellinen elämä: aikamatka 
• Kolmas päivä:  Suurennuslasi kädessä
• Neljäs päivä: Kanariansaartenalkuperä ja geologinen rikkaus
• Viides päivä: Kanarialaisen ikivihreän laakeripuumetsän historiasta
• Lepakoiden jäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä 

Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista.

Tämä kurssi järjestettiin vulkanologian kongressin vanavedessä. Kongressin päivähinnat pyörivät sadoissa euroissa, joten tämä käytännöllinen ja paljon halvempi kurssi oli taloudellisesti edullisempi vaihtoehto. Asiantuntijoita ei myöskään puuttunut. Osa kurssista tapahtui suoraan luonnossa, ”tapahtumapaikoilla”.

Pääpaino oli geologialla, ja käsitteellä ”geodiversidad”, eli geologinen monipuolisuus. Avajaispuheen Santa Cruzin luonnontieteellisen museo johtaja muistutti siitä, että geologiset resurssit eivät ole uusiutuvia luonnon voimavaroja. Niiden häviäminen merkitsee suurta tappiota koko ihmiskunnalle, koska niissä on taltioitu koko planeetan kehityshistoria.

Geologinen perinne on osa kulttuuri- ja luontoperinnettä, mutta sitä tuskin ajatellaan näissä yhteyksissä. Tästä syystä geologit ovat alkaneet puhua uusilla käsitteillä, kuten; geodiversidad – geologinen monipuolisuus, georecursos – geologiset resursit/voimavarat ja geoconservación – geologisten resurssien/voimavarojen säilyttäminen ja ylläpito. Näihin uusiin alueisiin voidaan lukea myös viime vuosina huomattavasti lisääntynyt ”geoturismi”. Tämä kaikki puolestaan asettaa Geologisen perinnön entistä tärkeämpään asemaan.

Kurssin tarkoitus oli tutustuttaa meidät osanottajat tähän uuteen terminologiaan ja aiheeseen liittyvän lainsäädäntöön.

Kurssin ensimäinen luonnoitsija oli Juana Vegas Salamanca, joka on tehnyt tohtorin väitöskirjansa La Palman saareen geologiasta. Hän toimii nykyään Espanjan geologian ja kaivosten instituuissa Madridissa. Lehtihaastattelussa hän korosti miten tärkeää on se, että Kanarian saaristossa luodaan strategia saariston geologisten resurssien säilyttämisestä.

Tri Vicente Zapata Hernández La Lagunan yliopistosta kertoi miten oppilaita Turismikoulussa tutustetaan nykyään luonnon geologisiin resursseihin ja miten esim. La Palman saarella oli suunniteltu tietty geologinen reitti suuren turistikeskuksen yhteyteen.

Saimme kuulla Espanan kaakkoisrannikolla sijatisevan Cabo de Gata-Nijarin geopuiston toiminnasta. Paikalla olivat puiston toiminnasta vastaava geologi tri Pablo Rivas Palorno ja puiston johtaja, tri Javier Ávila Elviro.

Tenerifen Kansallispuisto ja Ihmiskunnan perinnemuistomerkki ”Las Cañadas del Teide” tuli esille peräti kahden asiantuntija voimalla. Juan-Vicente Ledesma de Taoro käsitteli ”linja-autoilla” tapahtuvaa turismia, ja alueen eirkoisasiantuntija Carlos Velázguez García puhui kansallispuiston liittyvistä erilaisista toimenpiteistä.

Vietimme pitkän iltapäivän Anagan niemimaalla, La Lagunan yliopiston petrologian ja geokemian professorin, tri Ramón Casillas Ruizin kanssa. Hän näytti miten erilaiset purkautumiskerroksen ovat näkyvissä osin niemimaan erosioituneessa ”kuvassa”, mutta myös miten nämä erilaiset kerrostumat esittäytyvät ja miltä ne näyttävät ”lähikuvassa”. Anagan alueella on tavattu Tenerifen vanhimmat kivet. Alue on kuin geologis-historiallinen muistomerkki saaren synnystä.

Toinen käytännöllinen tutustumisretki tehtiin bussille pitkin saaren keskustanharjannetta kohti Las Cañadaksen keskustaa ja Roques de Garcia ”kiville”. Oppaina toimivat Carlos Velázguez García ja Juan Jesús Coello Bravo.

Carlos Velazguez on ”kävellyt luonnossa koko ikänsä, kuten hän asian ilmaisi. Vaikutti siltä näinä kävelyvuosinaan hän oli ehtinyt tutustua saaren kaikkiin kasveihin, eläimiin, kalliohin ja polkuihin. Kysyinpä häneltä minkä tahansa minulle tuntemattoman kasvin nimeä, sain heti vastauksen.

Juan Jesús on geologi ja toimii saaren vesiyhtiön palveluksessa. Hänelle saaren geologinen rakenne ja luonto ovat tuttuja jo hänen isoisänsä, saaren kuuluisan ja rakastetun geologin Telesforon Bravon kautta. Juan Jesús muistutti mm. siitä, että kun puhutaan erilaisista tulivuoren purkautumisen kautta syntyneistä kerrostumista, on muistettava, että niitä kuvataan mm. vulkanologiaan liittyvin termein tai mineraaleihin liittyvin termein. Tätä asiaan en ollut ennen ajatellut tietoisesti. Roques de García on se Kansallispuiston osa, missä on alueen kaikkein suurin kävijämäärä.

Jatkoimme eteenpäin tältä ”massojen alueelta”, kunnes päädyimme sinne, missä ovat suuret Pahoehoe-laavakivet. ”Pahoehoe” on havainkielinen sana ja kuvaa laavakenttää, minkä päällä voi kävellä. Juuri tämän Pico Viejon purkautumisesta syntyneen laavakentän erikoisuus on se, että sieltä saa alkunsa saaren toiselle puolelle, Icod de los Vinoksen kunnassa sijaitseva ”Cueva del Viento”. Tämä laavatunneli on eräs maailman pisimmistä.

Kuvani Anagan alueelta

Kuvani Las Cañadas del Teiden keskustassa sijaitsevalta alueelta

Kesäkuu 2010, © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Geolodia – päivähiekan ja tuhkan parissa
• Viikko luonnonsalapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa 
• Toinen päivä: Ihmeellinenelämä: aikamatka 
• Kolmas päivä:  Suurennuslasi kädessä
• Neljäs päivä: Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus
• Viides päivä: Kanarialaisen ikivihreän laakeripuumetsän historiasta
• Lepakoidenjäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä