Garajonayn kansallispuistosta La Gomeralla

La Gomeran keskustassa on säilynyt ikiaikainen ja ainutlaatuinen laakeripuumetsä, joka tunnetaan Garajonayn kansallispuiston nimellä. Puiston nykyinen pinta-ala on runsaat 40 km^2.  Se kattaa noin 10 % La Gomeran kokonaispinta-alasta. Alueen luonto on luultavasti samanlainen kuin miljoonien vuosien takaiset tertiäärikauden (noin 30 milj – 11 milj vuotta) metsät Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. 

Tämä kasvillisuus on todellinen elävä fossiilimuisto. Garajonayn kansallispuisto kasveineen ja eläimineen on todellinen todistuskappale siitä, ettei luontoa, eläimiä ja kasveja pystytä omistamaan, eikä niille voida saada patenttia.

Garajonayn puisto julistettiin Kansallispuistoksi vuonna 1981. Se liitettiin UNESCOn ihmiskunnan maailmanperintöjen luetteloon vuonna 1986.. 

Kansallispuiston  biologista monimuotoisuutta edustavat sen 402 erilaista kasvia, joista 202 on kotoperäistä Kanarian saarilla ja 15 kotoperäistä ainoastaan Garajonayn alueella kasvavaa. 

Täältä löytyvät mm. maailman varhaisimmat saniaiset. Ne  ovat peräisin ns. tertiäärijaksolta – eli ne ovat samanaikaisia dinosaurusten kanssa ( joita Garajonayssa luonnollisesti ei koskaan ole ollut). Aikoinaan tiettyjen saniaisten juuria käytettiin ravintona, esimerkiksi gofion valmistamiseen.

”Sataa – koska on kasvillisuutta ja on kasvillisuutta koska sataa.

Koska puisto sijaitsee Gomeran keskusharjanteille, se on usein sumun peitossa. Ja tästä taas johtuu se, että metsä on tuuheaa, vihreää ja jännittävää. Sen vihreys muodostaa vastakohdan rannikon ja matalien alueiden kuivuudelle. Tämä Garajonayn metsä tunnetaan Laurisilvan eli ikivihreän laakeripuumetsän nimellä. Siellä on myös muita puita, joiden lehdet ovat samantyyppiset kuin laakeripuiden lehdet. Tämän tyyppiset lehdet kertovat puiden sopeutumisesta puolitrooppiseen kosteuteen ja leutoon lämpötilaan.

Puistossa on useita kasvilajeja, joita tavataan ainoastaan siellä. Jotkut niistä ovat häviämisen partaalla. Siksi tärkeimmät laakeripuumetsän lajeista ovat nykyään suojeltuja. Garajonayssa kasvaa mm. ainoana paikkana maailmassa Tajinaste Azul (Echium acanthocarpum) sininen Gomeranneidonkieli. Tämän kasvin tapaa varmimmin Roque de Agandon läheisyydessä, Sitä on istutettu myös kansallispuiston tiedotuskeskuksen Juego de Bolas puutarhaan.

Täällä saaren korkeimmalla vyöhykkeellä kosteiden ja kylmien pasaatituulien kohtaaminen kuivan ja kuuman ilman kanssa saa usein aikaan tihkusadetta, joka tunnetaan vaakasuoran sateen nimellä. Laakeripuumetsät saavat kiittää juuri tätä tihkusadetta olemassaolostaan. Tavallisesti nämä sateet keskittyvät 400-500 korkeudelta enintään 1100 metrin korkeuteen. Koska Gomeran  kukkulat eivät kaikkialla kohoa näiden 1100 metrin korkeuteen, sadetta riittää myös eteläisille rinteille. Leveysasteisiinsa nähden Gomeran pitäisi olla hiekka-aavikkoa, mutta vuoriston korkeus on pelastanut sen.

Laakeripuumetsä näyttää aluksi joka puolella samanlaiselta, mutta tosiasiassa siellä on paljon erilaisia vyöhykkeitä, ja juuri sen erilaisille  alueille ja korkeuksille sopeutunut kasvillisuus.

La Gomera on Kanarian saarista ainoa, missä  vesi virtaa puroina, joissa juoksee jatkuvasti vettä (Cedron rotko Garajonayn alueella).  Tämä on erittäin epätavallista kun on kysymys Kanarian saarista. Garajonayn aluetta voidaan verrata suureen pesusieneen.  Sen kasvillisuus toimii kosteuden kerääjänä ja imijänä. Pasaatituulet kuljettavat jatkuvasti mereltä haihtuvaa kosteutta, joka sitten tiivistyy sumuna ja sateina metsäisille rinteille joutuessaan nousemaan ylöspäin. Siellä kosteus tiivistyy puihin ja pensaisiin, ja pisarat tippuvat maahan ja imeytyvät maaperään pohjavesivarastoiksi. Vesi purkautuu sitten rinteiden alaosissa lähteinä ja niistä alkunsa saavina pikkupuroina.

Vuosien 2011 ja 2012 aikana saaristossa satoi hyvin vähän, tuskin laisinkaan. Kesällä 2012 Gomeralla riehui metsäpalo, joka tuhosi osan kansallispuiston metsää. Niillä paikoin näkee mustiksi palaneita puiden runkoja. Paikoin rinteiltä on katkottu puut pois.  Katkotut rungot on kerätty kasoihin, joiden tarkoitus on estää hedelmällisen maan häviämistä mahdollisten rankkasateiden yhteydessä.

Garajonayn kansallispuistossa kasvaa  joitain Kanariansaariston suurimmista Makaronesian avokadoista (Viñatigo, Persea indica). Puun ympärysmitta jopa 13-14 metriä. Ehkä siitä syystä makaronesian avokado on julistettu  La Gomeran kasvitunnukseksi. Tätä puuta kutsutaan myös ”kuolemattomaksi puuksi”, sillä kun sen keskeinen runko kuolee, niin sen ”pojat” ympäröivät rungon, eli ottavat sen tilan.

Kasvien yhteydessä, tuskin tulee ajatelleeksi sieniä. Mutta niitä kasvaa runsaasti tässä metsässä. Tähän saakka on löydetty 606 erilaista sienilajia Garajonayn alueelta.

Laakeripuumetsän lääkekasveja

Laakeripuumetsän suureen lajivalikoimaan kuuluu paljon lääkekasveja. 1500-1600 - luvulla eläneen kanarialaisen historioitsijan ja lääkärin Antonio de Vianan mukaan alkuperäisväestö käytti laakeripuumetsissä kasvavia yrttejä ja terveellisiä kukkia monien erilaisten sairauksen yhteydessä. 

Muutamia laakeripuumetsän lääkekasveja.  

Setronellea: (Algaritofe Cedronella canariensis), Puukellokanerva: (Brezo, Erica arborea),  Kanarian myrtti (Faya Morella faya), Kanarian laakeripuu, (Laurel/loro Laurus novocanariensis), Valvatti: (Cerrajas Sonchus sp. Pl), Ristilehtikuisma; (Cruzadilla Hypericum reflexum), Lesken sineraaria: (Flor de Mayo Pericallis tussilaginis),  Pallerokissanminttu ( Poleo de monte Bystropogon canariensis), Kuningatarkatkero (Reina del monte lxanthus viscosus), Mehipuu, (Gomereta Aeonium lindleyi)

Puiston eläimistä

Puiston kaikkein runsain eläinlaji ovat erilaiset selkärangattomat, joita on yli 1000 erilaista lajia. Näitä ovat  hämähäkit, madot, nilviäiset, niveljalkaiset ja hyönteiset. Monet niistä ovat kotoperäisiä La  Gomeran saarella.

Puiston alueella tavataan kaksi erilaista sisiliskolajia. Sisiliskojen naaraat ovat uroksia pienempiä. Puistossa elää yksi sammakkolaji.

Puiston selkärankasiin eläimiin kuuluu vain seitsemän erilaista imettäväistä. Näitä ovat mm. lepakot (4 erilaista), rotat, villiintyneet kissat .

Kaikkein suurin selkärankaisten ryhmä on linnut. Puistossa elää 28 erilaista lintulajia.

Näihin kuuluvat varpushaukka (el gavilán, Accipiter nisus granti), tuulihaukka (cernicalo)  Falco tinnunculus) ja hiirihaukka (ratonero de Canarias, Buteo buteo insularum). Siellä elää lehtokurppa (gallinuela, Scolopax rusticola) ja erikoiset kyyhkyt, turkoosinvärinen Kanarian kyyhky (Paloma turques, Columba bolli) ja Palman kyyhy (Paloma rabiche, Columba junoiae). Nämä kyyhkyt ovat kotoperäisiä lajeja Kanarian saarilla. Ne ovat kehittyneet elämään laakeripuumetsissä, ja ovat myös eläviä muinaismuistoja. Palman kyyhky on La Gomeran symbolieläin.

Palman kyyhky pesii maassa ja Kanarian kyyhky puussa. Molempien kyyhkyjen pesien ja munien uhka ovat rotat. Kumpikin kyyhky munii ja hautoo vain yhden munan vuodessa.

Perhosista

Puistossa voi nähdä seuraavia perhosia: Ohdakeperhonen  (Vanessa cardui), Sinappiperhonen (Pontia daplidice), Kanarian sinisiipi (Cyclyrius webbianus), Kanarian papurikko (Parage xiphioides), Gomeran sitruunaperhonen (Conepteryx cleopatra), Kanarian kaaliperhonen (Pieris cheiranthi)

Alto de Garajonay

Puiston ja saaren korkein kohta on 1487 metriä korkea Alto de Garajonay  Nykyään Alto de Garajonayn huipulla on jäljellä saaren alkuperäisväestön käyttämä uhrialttari ja jäänteitä mahdollisesta entisestä yhteisasumisrakennuksesta.

Aikoinaan Alto de Garajonay tunnettiin käsitteenä ”bailadero”. Paikka oli itse asiassa  – Baladero- eli sateenrukoilupaikka. Sen jälkeen kun kristityt olivat ottaneet saaren haltuunsa, he väänsivät nimen toiseen muotoon, samalla tavalla  kuin monien muiden aikaisempien pyhien paikkojen nimet. Alto de Garajonay vaihtui uudessa uskonnossa ”noitien tanssipaikaksi -Bailadero de Brujas”

Alto de Garajonay toimi La Gomeran alkuperäisväestön pakopaikkana vaarallisissa tilateissa. He pyrkivät sinne ollakseen lähellä jumalia, vaikka paikka ei tarjonnut luonnollista suojaa hyökkääjiä vastaan, kuten muilla paikoilla. Esim. silloin kun Pedro de Vera halusi kostaa Hernan Perazan tappamisen vuonna 1489, gomeralaiset pakeivat tänne

Laguna Grande

Garajonay puiston keskustassa sijaitsee noin 800 m2: n suuruinen virkistysalue Laguna Grande. Alueen nimi tarkoittaa lätäkköä, jollaiseksi sen keskusta muuttuu rankkasateiden aikana.

Laguna Grandea reunustavat korkeat kanervat. Sen keskusta on paljas. Aivan keskellä on suuri kivipiiri, jonka ympärysmitta on 13 metriä. Jotkut arvelevat näiden toimineen joskus  geograafisina tai astronomisina ”merkkeinä”. Lähellä kivipiiriä on monoliitti, jonka korkeus 1,40 m , leveys 1,50 m. Kiveen on hakattu 22 ympyränmuotoista merkkiä sen kolmelle sivulle. Kuvioiden syvyys 7 cm, ja leveys 6 cm. 

Aikaisemmin puhuttiin, että tämä monoliitti olisi peräisin ajalta ennen alkuperäisväestön tuloa saarelle. Jotkut arvelivat kiven olleen uhri- tai rituaalipaikka. Kesällä 2011 pidetyn kurssin yhteydessä kuulin, että monoliitti olikin suhteellisen uusi, 1950 – luvulla  tehty, ja vähän pilailumielessä.

Laguna Grandessa on puistolle nimen antaneiden nuorten Garan ja Jonayn puiset patsaat.

Oli miten oli, Laguna Grandeen liittyy joukko noitajuttuja. Kerrotaan että Kevätpäivän tasauksen aikaan paikalle saapui ihmisiä suorittamaan rituaaleja aina 1950 –luvulle saakka.

Laguna Grande on suosittu virkistysalue. Siellä on joukko erilaisia uuneja, joissa voidaan valmistaa ruokaa, paitsi kuivina aikoina, jolloin tulenteko on kielletty.

Turistibussit pysähtyvät siellä, ja alue on tavallisesti täynnä erikielisiä ryhmiä.

Alueella on ravintola ja vessat.

Puiston ylläpito

Gomeralla tehdään paljon töitä näitä kasvien säilyttämiseksi. El Cedrossa sijaitsevan koulutuskeskuksen läheisyydessä on kasvihuoneita, joissa viljellään sellaisia kasveja, joita uhkaa häviäminen.

Las Cañadas del Teiden Kansallispuistosta

Joulukuu 2013, © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja

Agua Garcían laakeripuumetsä Tacorontessa Tenerifellä

Agua Garcían alueelle löytää ajamalla Tacorontesta La Esperanzan ja Teidelle johtavaa tietä (TF 226). Noin kilometrin päässä tästä risteyksestä on toinen risteys, jossa on baari nimeltä ”Pa´jartarse” ja nykyään myös viitta alueelle. Seuraavasta tienristeyksestä käännytään oikealle, ja taas hetken päästä vasemmalle. Tie päättyy ja samalla alkaa laakeripuumetsään johtava polku.

Alueen inforakennus jää oikealla.
Ulkopuolella on taulu, jossa kerrotaan metsän koosta ja kartta niistä laakeripuumetsistä, jotka aikoinaan peittivät Tenerifen pohjoisrinteitä.

Itse tiedostuskeskuksessa on infotauluja, joilla kerrotaan niin Agua Garcían kuin tämän laakeripuumetsän historiaa.

Agua García nimi on jo yli 500 vuotta vanha. Alue luovutettiin Tenerifen maanjakojen yhteydessä 1500-luvun alussa saarelle muuttaneelle herralle, jonka nimi oli García de Morales. Agua, mikä tarkoittaa vettä, lisättiin nimeen, koska tällä alueella oli runsaasti vettä. Ja näin tämän alueen vanha nimi, Agua García on säilynyt satoja vuosia, ilman että monikaan tuntee sen historiaa.

Tauluilla kerrotaan alueen kehityksestä. Samalla se on surullinen historia alkuperäisen metsän häviämisestä vähitellen. Myöhemmin alueelle istutettiin uusia puita, muualta tuotuja, jotka pikemminkin saivat aikaan haittaa kuin hyötyä.

Ikivihreä laakeripuumetsä peitti, kuten aikaisemmin todettiin, Tenerifen pohjoisrinteitä. Vielä aikaisemmin tämän tyyppistä metsää kasvoi Välimerta ympäröivillä rannoilla. Pohjoisessa se hävisi mannerjään levitessä ja etelässä hiekka-autiomaan levitessä. Jäljelle jäivät metsät joillekin Atlantin saarilla.

Tauluilla kerrotaan metsän kasveista ja puista ja niiden erilaisista käyttötavoista. Puista saatiin materiaalia huonekalujen ja erilaisten tarve-esineiden valmistamiseen. Niitä käytettiin raaka-aineena hiilenvalmistuksessa ja polttopuina rakennusten lämmityksessä. Joillakin laakeripuumetsän puilla ja useilla kasveilla on lääkitseviä ominaisuuksia.

Tauluille kerrotaan alueella käyneistä tutkijoista ja tiedemiehistä.

Infokeskuksesta voi saada viehättävän pienen vihkosen, jossa kerrotaan tämän metsän salaisesta historiasta. Vihko sisaltää opastuksen itseohjatuille reiteille. Näitä vihkosia on useilla eri kielillä, tosin ei suomeksi.

Infokeskuksesta lähtee useita opastettuja polkuja. Eräs niistä on kulkukelpoinen myös pyörätuolissa liikkuvalle.

Agua Garcia metsän yhteydessä puhutaan tavallisesti suurista, yli 100 vuotta vanhoista Makaranesian avokadoista (Persea indica) – viñatigos.

Metsässä: polun oikealla puolella on rotko, jossa aikaisemmin virtasi vesi. Metsä on niin lumoava, että olen joka käyntikerralla liikuttunut sen kauneudesta ja pysähtelen vähän väliä ihailemaan, ottamaan kuvia, tai vain hengittämään syvään ja kuuntelemaan metsän ääniä.

Rotkon vastapäinen reuna on hyvin jyrkkä. Puu- ja kasvipeitto on tiheä. Vihreät, kiiltävälehtiset Kanarian muratit (Hedera canariensis / hiedra canaria) kiipeilevät pitkin puunrunkoja. Siellä täällä voi myös nähdä puumaisia kanervia. Nämä ovat tärkeitä, koska ne toimivat tukikasveina kasvaville ikivihreille puille. Niiden olemassaolo tässä metsässä kertoo samalla, että metsä on hiljalleen palautumassa entiselleen. Vieraat puut ovat poistettu sieltä.

Polun varrella on useita Makaronesian avokadoja. Useiden juurten alle on muodostunut eräänlaisia pieniä luolia, ja tilaa uusille kasveille. Tämän tyyppisessä metsässä kasvit ja eläimet elävät symbioosissa.

Hieman etäämmällä polku johtaa luola-aukoille. Ne ovat todella jännittävän näköisiä. Sisällä luolassa, voi nähdä, miten ne muodostavat keskenään eräänlaisen luolien ketjun. Ymmärsin myöhemmin, että nämä luolat eivät olleet luonnollisia, vaan ihmisten tekemiä.

Aikoinaan luolista kaivettiin erityistä valkeaa hiekkaa. Muutamia satoja vuosia sitten Agua Garcíassa oli lasipullotehdas, jossa tätä valkeaa hiekkaa käytettiin raaka-aineena. Paljon tehtaan lakkauttamisen jälkeen – sisällissodan aikana - kylän naiset hakivat hiekkaa ja käyttivät sitä pyykinpesussa saippuan asemasta, jota heillä ei ollut vara ostaa.

Infokeskuksesta voi tilata oppaan. Sinne on syytä soittaa, ennen käyntiä, jotta voi olla varma siitä, että ovat auki. Centro de informacion Patrimonial de Agua Garcia: 922 584 560

Talvisin alueella on usein sumuista, kosteaa, sateista ja kylmää, joten sinne on varustauduttava lämpimin ja sadetta sietävin vaattein.

Agua Garcian laakeripuumetsä on osa luonnonsuojelualuetta Las Lagunetas.

Joulukuu 2011 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

Aamutapaaminen oli Laguna Grandessa, eräänlaisessa Garajonayn aktiivisessa sydämessä. Osanottajat jaettiin kahteen ryhmään. Jäin siihen, jonka reitti alkoi Laguna Granden tiedotuskeskuksesta.

Aloitimme katsomalla itse tiedotuskeskusta. Sieltä kävijä saa tiedotusmateriaalia ja voi tutustua etukäteen puiston eläimistöstä ja kasvistosta kertovaan tietoon. Katsoimme vielä osan päivän turisteille tarkoitettua lyhyttä reittiä, joka on ”suljettu”, niin että kävijä ei eksy. Osa tästä reitistä on nykyään mahdollistettu myös pyörätuolissa istuville. Samalla kuulimme, että tiedotuskeskus voi järjestää joillain reiteistä erityisen kuljetuksen vammaisille henkilöille. Tämä tieto oli minulle aivan uusi.

Katsoimme bussien pysähtymispaikalta Laguna Granden keskustaan johtavaa suhteellisen uutta kävelyreittiä. Tarkoituksena on saada jalkaisin liikkuvat tälle reitille ja jättää päällystetty tie autoille. Reitti on vähän siksakmallinen ja aidattu. Pelkästään tämä reitin käveleminen antaa tietyn käsityksen siitä millainen laakeripuumetsä voi olla.

Katselimme vielä Laguna Granden keskustaa. Koska täälläkin on ollut kuiva kesä, kaikki näytti ruskealta. Paikkaa koristavat puupatsaat, puistolle nimen antaneet, Gara ja Jonay olivat halkeilleet. Ja lähistöllä oleva puinen aasi oli käynyt ”maailmanmatkalla”. Joku oli ottanut sen mukaansa ja aasi löytyi hännättömänä jostain. En valitettavasti muista paikan nimeä. Pääasia, että se on palannut takaisin Garajonayyn. Lapset ratsastavat sillä mielellään.

Ja sitten olimmekin valmiit kunnon luontopolulle. Oppaamme oli tiedotuskeskuksessa jo parikymmentä vuotta työskennellyt Concepción Fagundo García, lyhyesti José…

Reitti alkoi ”kahvilan” takaa, ja laskeutui kohti Chipudea. José muistutti miten täällä metsässä kaikki toimii todellisen demokratian periaatteella, kaikkien oikeudella elää. Tosin vähitellen kävi ilmi, että esim. laakeripuu (joita on sekä ”herra” että ”rouvapuu”) tarvitsee aluksi tukea, jota sille antavat suuret puumaiset kanervat. Vähitellen, kun laakeripuu kasvaa, kanerva saa väistyä ja kuolee.

Puiston alueelle on aikoinaan istutettu eukalyptuksia ja Kanarian mäntyjä. Molemmat ovat siellä vieraita lajeja, ja niitä on poistettu puistosta jo vuosikymmeniä. Eukalyptus on saarilla täysin vieras laji, eikä sille sopivia lahottajabakteereja ole luonnossa. Tästä johtuu, että eukalyptuksen jo 20 vuotta sitten kaadetut rungot ovat vieläkin kovia. Puiston ”omat” puut lahoavat jo muutamassa vuodessa. Vaikka Kanarian mänty on saarilla kotoperäinen, ei se silti kuulu laakeripuumetsään. Mäntyjen kaataminen on hidas prosessi. Ne nimittäin kaadetaan pienissä erissä, niin, ettei metsään synny aukkoja, ja jotta siellä olevat muut puut ehtisivät sopeutua.

Näimme myös miltä entinen ”Camino de Herradura” näytti luonnossa, ja miten sen kivetystä tehtäessä oli otettu huomioon esim. se, että täällä voi joskus sataa kaatamalla, ja vesi voi tuhota pahasti, jollei sitä ole johdettu pois tieltä asettamalla kivetys oikein.

Kävelimme aina puiston ”alarajalle” saakka. Edessä avautui vehreä viljelysmaisema penkereineen. Viininkorjuu oli käynnissä. Korjaajat eivät tosin tienneet, mikä köynnöslaji oli kyseessä. Gomeran perinteinen laji on valkoinen Forastera. Ostin kerääjiltä pullon todella kotitekoista valkoviiniä, siltä varalta, että se olisi juuri tätä lajia.

Matka jatkui. Nyt emme enää kävelleet polulla, vaan tiellä, jolla olisi aivan vaivatta voinut ajaa vaikka autolla – mikä kylläkin oli kiellettyä puiston alueella.

Ohitimme kastanjapuita. Ne on myös tuotu aikoinaan saarelle, mutta näin puiston rajalla ne eivät ilmeisesti aiheuta harmia. Polun varsilla oli useassa paikassa karhunvatukkapöheikköjä. Herkullisia marjoja, jotka värjäsivät sormet ja suun ympäryksen mustikan värisiksi. José näytti myös paikoin polulle tippuneita pieniä mustia marjoja – joita hän kutsui nimellä haya. Olivat kuulemma hyviä syötäviä silloin, kun tuntui siltä, että ei enää ollut voimia kulkea eteenpäin. Maistuivat hieman kirpeiltä, ja tuntui todella, että voimia tuli lisää.

Muutaman kilometrin jälkeen olimme Alto de Garajonayn huipulle johtavan polun alussa. José näytti polkua ja sille tehtyä porrastusta. Tämä oli hiljattain uusittu.

Maisemat oli vaihtelevia, välillä avaraa ja näkymiä, välillä tiheää metsää. Katselin kasveja. Jotkut niistä olivat aikoinaan käytettyjä lääkekasveja. Tieto alkaa valitettavasti hävitä. Kuulostelin lintuja. Ympärilläni pyöri jonkun aikaa pienen pieni keltaisen, mustan ja valkoisen kirjava lintu. Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta en onnistunut pyydystämään edes pyrstöä. Linnut eivät ole erityisen vahva laji minulle, joten kysyin Josélta. ”Mosquetero” – kärpäslintu (noin), jolle en löytänyt muuta nimeä. Ehkä joku tietää.

Viimeisin kilometri reitistä seurasi maantietä, tosin niin, etten koskaan ollut edes huomannut sitä ajaessani. Tulimme takaisin Laguna Grandeen erään uunin vieressä.

Matkaa oli runsaat 4 kilometriä ja käytimme kävelyyn pari tuntia. Reitin viitoitus oli hyvä. Tapasimme matkan aikana useita pikkuryhmiä.

Perustietoja La Gomerasta

Syyskuu 2010 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja