José Salvador López Rondón, biologian maisteri ja Luonnontieteellisen museon museografian teknikko on käyttänyt paljon aikaa tutkimuksiin Pohjois- ja Keski-Afrikassa. Muutama kuukausi sitten hän kertoi kokemuksistaan Egyptissä. Nykyään, kun rahapula ”el crisis”, on vallitseva joka puolella, tutkimusmatkat muihin maihin ovat melkein poissa ohjelmistosta. Nyt hänen keskittymisensä on enemmän ”saarelaista”.
”Luonnontieteellisen museon luonnontieteiden osaston jatkuva näyttely tarjoaa laajan katsauksen kanarialaiseen luontoon. Voin vakuuttaa kävijälle, että kannattaa todella tutustua eri osastojen sisältöön. Miten teemme sen? Seuraamme niitä jälkiä, joita käytämme biologiassa kun määrittelemme lajeja. Kiinnitämme huomiomme pieniin johtolankoihin, jotka auttavat meitä ratkaisemaan lajin arvoituksen. Sen jälkeen katsomme onko mielenkiintoista saada lisätietoja siitä ryhmästä johon ko. laji kuuluu”.
Parituntisen esitelmän aikana ehdin poimimaan joitain ”palasia” hänen esittelemistään Kanariansaarilla tavattavista lajeista. Vähän kuin olisi käynyt nappailemassa makupaloja seisovasta pöydästä.
Itikasta
Itikoita ei ehkä esiinny niin paljon kuin Pohjolassa. Mutta on niitä täälläkin. Eräs keljuimmista on ”tiikeri-itikka” eli Mosquito tigre novocanario. ”Novocanario” kertoo, että itikka on muodostanut saaristossa oman alalajinsa. Se on alkuperältään aasialainen, Herra itikka ei pistä, sillä ei ole edes millä pistäisi. Verenhimoinen inisijä on naaras.
Sudenkorennosta
Toinen hyönteinen, minkä hän mainitsi on sudenkorento – libélula. Niitä näkee, kun liikkuu maastossa, missä on vesisäiliöitä ja yleensä vettä. Sudenkorennon läsnäolo näissä vesipaikoissa on merkki siitä, että niissä oleva vesi on hyvää
Sudenkorento on peto toisille hyönteisille. Metsästäminen helpottuu sen hyvästä näkökyvystä, se voi nähdä jopa 12 metriä eteensä. Sudenkorento elää seitsemän vuotta. Sen toukka tarvitsee vuoden kehittyäkseen sudenkorennoksi. Sudenkorento on peräisin ajalta 300 000 000 taaksepäin, jolloin Kanarian saaria ei vielä ollut edes olemassa.
Skorpionista
Toinen laji, joka on peräisin ajalta, jolloin saaria ei ollut, on skorpioni, joka sekin on ollut olemassa lajina jo 300 000 000 vuotta. Skorpionit ovat kannibaaleja, eli ne syövät myös lajinsa edustajia. José Salvador López Rondón kertoi, että joitain vuosia sitten kiersi juttu, joka mukaan Las Teresitaksen rantahiekasta olisi löydetty hiekan mukana Saharasta tulleita skorpionin munia. Mutta – skorpioni synnyttää eläviä poikasia, joita se kanniskelee sitten takapuoleisensa alla.
Tenerifellä on kyllä skorpioneja. Mutta ne ovat aivan toista luokkaa kuin afrikkalaiset sukulaisensa. Ne nykytenerifeläiset tulivat aikoinaan laivoissa Väli-Amerikasta. Niitä tavataan pelkästään Santa Cruzin vanhassa kaupungissa, Calle Norian ympäristössä. Sieltä ne eivät ole levinneet minnekään. Niiden pistos voi olla tuskallinen, mutta ei kuolettava, paitsi lapsille tai huonokuntoisille vanhuksille. Tämä skorpioni liikkuu yleensä öisin.
Lopuksi José Salvador López Rondón mainitsi, noin varmuuden vuoksi, että jos jostain syystä otat skorpionin käteesi, älä koskaan käännä sen pyrstöä itseesi päin.
Skinkistä
Käärmeitähän ei Kanariansaarilla esiinny, erilaisia liskoja kylläkin. Eräs erikoisimmista on Skinkki - Lisa - Chalcides viridanus. Tämä lisko ei muni, vaan synnyttää eläviä poikasia. Näitä liskoja ei jostain syystä esiinny La Palman saarella.
Lierosta
Jatkoimme ”matelevista” olennoista. Hän mainitsi nyt kastemadot. Yleisin esiintyvä laji Kanariansaarilla on kalifornialainen kastemato. Eisenia foetida, tunkioliero eli kompostiliero
Kastemato syö päivässä 62 kg ja kakkaa 40 kg.
Käpytikasta
Esimerkkinä linnuista oli käpytikka, Dendrocopos major canariensis. Tämä mäntymetsien koputtelija, joka pesii kuivissa männyissä, tunnetaan nimillä ”pajaro carpintero”, “picapino” ja “peto” (carpintero on puuseppä)
Onko kukaan ajatellut saako tikka päänsärkyä päivän mittaan? Se hakkaa 1200 kertaa päivässä. Luonto on ajatellut tikkaparkaa. Sen nokan ja aivojen välillä on ”iskunvaimentaja”. Tikan kieli on pitkä, ja se ikään kuin kääntyy rullalle kitalaen päälle. Sillä tavalla tikka pääsee kielellään syvälle puunkoloihin. Käpytikka on metsästäjä, joka pyydystää saalinsa ja ikään kuin varastoi sen oksanhankaan odottamaan seuraavaa päivää ja syömistä.
Munkkihylkeistä
Meren elävistä José Salvador López Rondón mainitsi Kanarialla aikaisemmin esiintyneet munkkihyljeyhdyskunnat, Monachus monachus, – focas monjes, eli lobos marinos Esim. Fuerteventuran ja Lanzaroten välinen saari Los Lobos on saanut niistä nimensä. Eräs syy niiden hävittämiseen on ollut se, että ne tarvitsivat paljon kaloja ravinnokseen, ts. ovat olleet uhka kalastajien saaliille.
Mauretanian kuningas Juba II ja merikoirien/merileijonien saaret
Tri José Juan Jiménez González. Tenerifen arkeologisen museon johtaja esitteli salapoliisitutkimustaan siitä, miten Canarias nimikkeen alkuperäinen nimi antiikin maailmassa ei perustu oletettuun koirien olemassa oloon, kuten perinteisesti on totuttu kuulemaan, vaan valtavan suurten munkkihylkeiden yhdyskunnan (Monachus monachus) esiintymiseen Canaria nimellä tunnetulla saarella. Tämä saari on nykyinen Gran Canaria.
Nämä merieläimet löysi Mauretanian kunigas Juba IIn saarille lähettämä tutkimusryhmä ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Tämän Canaria nimityksen perusteella saaristo sai nimen Canarias insulas, eli Kanariansaaret.
Yksityiskohtia tutkimuksesta
Tri José Juan Jiménez González kertoi yksityiskohtia tutkimuksestaan. Hänen mukaansa Juba II hallitsi Rooman keisarin Octavio Augustuksen aikaan. Hän oli koulutettu Roomassa ja perehtynyt moniin aikansa tieteisiin. Hän lähetti retkikuntia tutkimaan ja keräämään kasveja ja eläimiä.
Samanaikainen Juban kanssa oli roomalainen historioitsija Plinius vanhempi, joka mainitsee teoksessaan ”Historia natural” Canis Marina, eli merikoirat tai merileijonat. Siihen aikaan esim. Välimeressä eli Välimeren munkkihyljeyhdyskuntia
Historiassa kerrotaan miten Juballe oli lähetetty pari esimerkkiä näistä ”Canis marina ” yksilöistä. Jiménez totesi, että niiden on ollut oltava nuoria hylkeitä, koska täysikasvuiset ovat jopa kolme metriä pitkiä.
Jiménez näytti useita käännösmalleja latinankielen sanalle Can. Koira on niistä vain yksi muiden joukossa. Hänen tutkimustensa perusteella Canis marinus käännös koiriksi on huono käännös
Historiallisista esimerkeistä Jiménez mainitsi, että Kanariansaarten ensimmäisten valloittajien Juan de Bethencourtin ja Gadifer de Sallen on vuonna 1406 kerrottu metsästäneen munkkihylkeitä. Kolmas valloittaja Juan Rejón oli koiratarinan innoittama etsinyt samoihin aikoihin koiria Lanzarotella, Rubiconissa, löytämättä niitä.
Valloituksen aikoihin Kanarialla eli myös munkki Juan Abreu de Galindo, joka kirjoitti teoksen “Historia de la Conquista”. Tässä kirjassaan hän kertoo, että Gran Canarian ja La Palman uskoivat nähneensä paholaisen, joka muistutti suurta karvatonta koiraa.
Muistoja näistä eläimistä ovat mm. Esim.Lanzaroten Playa de Lobo ja Cueva de Lobo saaneet nimensä näistä merieläimistä. Lanzaroten ja Fuerteventuran välillä on saari Los Lobos, jolta on hiljattain löydetty Rooman ajalta peräisin olevia arkeologiasia jääneitä.
Hylkeitä, merileijonia, merisusia, ei enää tavata saarilla. Niitä on kuitenkin ollut olemassa viimeisimmän sadan vuoden aikana. Jiménez näytti vanhaa valokuvaa Fuerteventuralta. Siinä on ryhmä ihmisiä joiden edessä on saalis, useita metrejä pitkä munkkihylje.
Tri José Juan Jiménez González on kirjoittanut kirjan "CanarII. La génesis de los canarios desde el mundo antiguo",
Tässä vaiheessa esitettiin luonnollisesti kysymys Kanarian saariston vaakunasta. Tässä 1700-luvulta peräisin olevassa vaakunassa esiintyy kaksi suurta koiraa. Jiménezin mukaan Kanarian vaakunan koirat eivät enää esiinny virallisissa papereissa vuoden 2005 jälkeen.
Koirajuttu on erittäin iskostunut historiaan ja ihmisten mieleen. Kävin paikallisopastutkintoa varten suunnitellun koulutusjakson vuonna 2005. En muista, että siinä vaiheessa oli puhuttu muista kuin koirista.
Tutkin vuodelta 2005 peräisin olevia kirjoituksia. Koirien poistaminen virallisesta vaakunasta on kuohuttanut ihmisten mieliä. Koira on ”ihmisen paras ystävä”, ja kanarialaiset ovat ottaneet vaakunan omakseen. Ilmeisesti vaakunan takia, tai koirien poiston takia, on ollut myös tiettyä poliittista kuohuntaa. Kanariansaarten kahden maakunnan välillä on jo satoja vuosia ollut olemassa tietynlainen taistelu paremmuudesta ja johtoasemasta. Gran Canarian koirat vaikuttavat olevan liian pyhiä liikuteltaviksi…
Tältä sivulta löytyy kuvia eri-ikäisistä munkkihylkeistä
Santa Cruzin luonnontieellisen museon sivut
Kesäkuu 2012© Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Esitelmiä ja
kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa
- Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
- Geolodia – päivähiekan ja tuhkan parissa
- Viikko luonnonsalapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa
- Toinen päivä: Ihmeellinen elämä: aikamatka
- Neljäs päivä: Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus
- Viides päivä: Kanarialaisenikivihreän laakeripuumetsän historiasta
- Lepakoidenjäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar