Piinaviikko tulossa

KanarianSaariston Karnevaalit ovat loppumetreillä. Sen jälkeen siirrytään vakain askelin kohti pääsiäistä – paastoa ja piinaviikkoa (joka on sana, jonka muistan ajalta jolloin kävin körttiläishenkisen rippikoulun joskus kauan sitten). Tämä tapahtuu edelleen tänä armon vuonna 2015,  vuonna huhtikuun alussa.

Kuva on Googlesta

Joskus jäin ihmettelemään keitä olivat ne huppupäiset – melkein ku klux klanin vaatteissa 

- kulkevan näköiset henkilöt, jotka vaelsivat kaduilla pääsiäisen aikoihin. Tosin näkemieni vaateiden värit olivat tummanpunaiset tai violetit. Vaate jätti selän paljaaksi. Kulkiessaan he ruoskivat selkäänsä, johon sitten jäi vëriset jäljet.

Nyt, vuosia myöhemmin, näin eräässä lehdessä puhuttavan, että myös tälläinen kulkue on osa saariston turisinähtävyyksiä.

Tähän ”väliin” mahtunee monta totuutta.

Vuosien mittaan tietoni näistä huppupäisistä kulkijoista on hieman laajentunut.

Kuva Googlesta

La Lagunassa oli mm. näyttely, jossa kerrottiin vaatteista ja niiden merkityksestä.

Nämä kulkueet liittyvät kaikki uskontoon ja uskon ilmaisuun.

Näitä kulkueita voi nähdä Tenerifellä La Lagunassa, La Orotavassa, Garachicossa, Güimarissa, Los Realejoksessa. Ryhmiä on Las Palmas de Gran Canarialla ja Santa Cruz de La Palmalla.

Kaikkein tärkein tapahtumapaikka on La Laguna, joka oli aikoinaan roomalaiskatoliseen uskoon kastetun KanarianSaariston pääkaupunki.  Kulkueita arvostetaan historiallis-taiteellisina tapahtumina.

La Lagunan Kristushahmo on Tenerifen kunnioitetuin.
Se on peráisin 1500-luvun alusta

Pääosia näyttelevät mm. La Lagunan Kristuspatsas ja häneen liittyvät veljeskunnat. Eräs näistä ryhmistá on ”La Pontificia, Real y Venerable Esclavitud del Santisimo Cristo de La Laguna"  eli "Kristuksen kuninkaallinen ja kunnioitettava orjajoukko" . Tämä veljeskunta on Kanariansaarten vanhin. Espanjan kuningas on automaattisesti tämän veljeskunnan ylin orja. Tosin oletan, ettei hän siitä huolimatta  kävele tässä kulkueessa.   

La Palmas de Gran Canarialla puolestaan muistetaan Jeesuksen saapumista Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Juhlassa uskovaiset kantavat käsissään eukalyptuksen oksia. Tämä tapahtuu Oksien sunnuntaina – Domingo de Ramos.

Etsin netistä tietoja näistä järjestöistä. Totesin, että on olemassa ”nasarealaisten” ryhmiä eri puolilla maata. Puku vaikuttaa olevan kaikkialla periaatteiltaan samanlainen. Eli kaikilla on korkea suippohattu, joka peittää kasvot, jättäen vain aukot silmille. Kehoa peittää laaja viitta, joka jättää selän paljaaksi ruoskimista varten. Tarkoituksena on muistaa ja kokea, miten Jeesusta ruoskittiin aikoinaan.

La Lagunan Kristus taulu
 Candelarian basilikassa.

Kulkueiden musiikki on raskasta.

Löysin videon LasPalmasin kulkueesta. Siinä näkyy miten nasarelaiset ovat pukeutuneet ja miten ihmiset osallistuvat.

Jos haluatte nähdä minkälaisissa vaatteissa pääsiäisajan kulkueissa vaelletaan, kuvakokoelmaan pääsee seuraavsti: esim. Googleen hakusanaksi "VESTIMENTA DE SEMANA SANTA", ja sen jälkeen painatte sivun yläreunassa tekstiä "kuvia" (tai vastaavaa) , niin katsottavaa löytyy

Helmikuu 2015 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Pääsiäisviikko alkaa

Pääsiäisviikkoa on saarilla valmisteltu hartaasti. Jeesuksen kärsimyshistorian esittäminen on tärkeä asia täkäläisessä yhteiskunnassa. Kirkkojen alttareilta ovat Neitsyet saaneet siirtyä sivualttareille ja tilalle on tullut ristillä riippuva Jeesus. Taustalla on yleensä violetti kangas, joka peittää näkyvistä kaiken muun kuin tämän ristiinnaulitun.

La Lagunassa, Viña Norten talossa (Iglesia de la Concepción - kirkon vieressä) on näyttely, jossa esitellään erilaisten veljeskuntien asuja. Ne muistuttavat mielestäni ku-klux-klanin asuja, sillä päätä peittää samanmallinen korkea päähine, jossa näkyvät vain silmänreiät. Jokaisella veljeskunnalla on omat värit ja omat koristeet. Tytöillekin on löytynyt oma puku. Heidän asuunsa ei kuulu päähinettä. Värit ovat samat kuin aikoinaan Neitsyt Marialle hyväksytyt värit, vaaleansininen ja valkoinen. Poikien asuissa on tummanpunaista ja valkoista.

Katselin joskus tällaista kulkuetta, ja totesin, että joillain veljistä puvun yläselkä oli avoin. Tätä paljasta selkää kulkija sitten ruoski itse.

Pääsiäisviikolla erilaiset Jeesusta esittävät patsaat kuljetetaan kaduilla. Kulkueen edessä kävelevät vakain askelin rummuttajat ja torvensoittajat. Musiikki on vaikuttavaa ja kuvastaa kärsimystä. Toinen tapa on kulkea papin jäljessä ja käydä läpi Golgatelle menon vaiheita. Joissain kaupungeissa näytelmän esittäjät ovat ristiinnaulittua myöten eläviä henkilöitä.

Jostain syystä näitä valmisteluja katsellessani on mieleeni tullut vanha sana, jota pääsiäisviikosta käytettiin, nimittäin ”piinaviikko”.

Olen käynyt lukemattomissa kirkoissa näillä saarilla katselemassa patsaita ja pyhien henkilöiden esittelytapaa. Näiden käyntien aikana olen löytänyt vain kaksi Jeesus hahmoa, jotka poikkeavat kaikista Ristiinnaulituista. Tacoronten kirkossa on kansan rakastama Cristo de los Dolores – tuskien Kristus. Tämä patsas oli aikoinaan inkvisition pannaan julistama, eikä sitä saanut esittää kirkossa. Jossain vaiheessa tämä kielto peruttiin ja Jeesus-patsas pääsi pääalttarille. Sitä katsellessani tajusin mielestäni miksi se oli ollut vaarallinen inkvisitiolle. Jeesus seisoo nimittäen ristinsä juurella, toinen käsi sen ympärille kiedottuna. Ilme kertoo, että hän teki mitä piti, ja nyt se oli ohi. Tosin pääsiäisviikkojen esitteessä tämän Jeesuksen kasvot kuvataan tavallisesti kärsimystä esittävästä kulmasta.

Toinen epätavallinen Jeesus-hahmo on Los Cristianoksen kirkossa. Hänellä ei ole ristiä lähelläkään ja asento vaikuttaa mielestäni vapaudesta nauttivan riemunhyppyä.

Huhtikuu 2011 ©Gracia Penttinen