Luonnon salapoliisit - viides päivä

Luonnon salapoliisien kurssin viimeisen päivän ja kansainvälisen museoiden päivän viimeisestä esitelmästä vastasi Tenerifen luonnontieteellisen museon johtaja Lázaro Sánchez-Pinto kertomalla
Kanarialaisen ikivihreän laakeripuumetsän historiasta


Tethys meri 7 000 000 vuotta sitten

Ikivihreä laakeripuumetsä on subtrooppinen (eli lauhekan alueen) metsätyyppi, ulottui miljoonia vuosia sitten suureen osaan Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Noin 6 000 000. vuotta sitten tapahtui drastinen ilmastonmuutos. Välimeren edeltäjä, Tethys meri, alkoi sulkeutua silloin Gibraltarin salmen kohdalta, ja se joutui erilleen Atlantin valtamerestä. Se sulkeutui myös Persian lahdelta, jota kautta se oli aikaisemmin ollut yhteydessä Intian valtamereen. 5 300 000 vuotta sitten Tethys merestä tuli eräänlainen iso lätäkkö. Tämä tila kesti 600 000 vuotta.

Tämä muutos sai aikaan sen, että ikivihreät laakeripuumetsät katosivat Euroopan mantereelta. Vain makaronesian saaristoissa, Azoreilla, Madeiralla ja Kanarian saarilla pieni osa tätä subtrooppista kasvillisuutta onnistui säilymään hengissä aina meidän päiviimme saakka.

Sen jälkeen kun saaristomme oli valloitettu ja asutettu, tätä laakeripuumetsää on surutta hyödynnetty. Tästä syystä metsää on jäljellä noin 10 % siitä mitä se oli 1500-luvun vaihteessa. Polttopuun ja jalojen puulajien kerääminen, laidun- ja viljelymaiden leviäminen, ja lukemattomat metsäpalot kuluneina vuosisatoina ovat suurimmat syyt tämän muinaisjäännösmetsän valtavaan tuhoon.

Nykyään kaikki ne paikat, missä tätä ikivihreää laakeripuumetsää esiintyy, ovat rauhoitetut ja tästä johtuen vaikuttaa siltä, että metsä alkaa joillain alueilla palautua ennalleen.






Ilmastolliset edellytykset
Ikivihreä laakeripuumetsä on metsä, joka tarvitsee kosteutta, tai sumua pystyäkseen olemaan olemassa. Golfvirta ja pasaatituulet vaikuttivat Azoreiden korkeudelta. – Ne loivat eräänlaiset ”pilvien valtatien”, jonka kosteusprosentti oli kesällä 90 % ja talvella 50 %..
Ikivihreän laakeripuumetsän olemassaolon edellytykset liittyvät näihin pasaatituuliin ja niiden kuljettamaan kosteuteen. Eri saaret saavat tästä kosteudesta erilaisia määriä riippuen mm. vuorien korkeudesta. Jos Tenerifellä eivät puhaltaisi pasaatituulet, saari olisi aavikkona.

Myös Fuerteventuralla on jäänteitä ikivihreästä laakeripuumetsästä, vaikkakin hyvin vähän. Puukellokanerva (Erica scoparia) ja myrtti (Myrica faya), joka yleensä reunustavat laakeripuumetsää on saatu kasvamaan myös Lanzarotella. Kaikkein eniten tätä ikivihreää laakeripuumetsää on säilynyt La Gomeralla.Sen sijaan sitä ei tavata El Hierrolla., koska tämä saarin on Kanarian saariston nuorin tulokas, eikä sillä ole vielä ollut aikaa saada tätä kasvillisuutta.

Myös muualla maapallolla
Vastaavan tyyppisiä ikivihreitä laakeripuumetsiä tavataan Koillis-Kiinassa, Japanissa, Argentiinassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa. Ne tunnetaan myös nimellä ”Cloud forests”,

Sukulaispuita
Eri paikoissa olevat ikivihreät puut ovat sukua keskenään, mutta niillä on tiettyjä eroja. Esimerkiksi Madeiralla ja Kanarian saarilla tavataan laakeripuu Laurus novocanariensis ja Azoreilla laakeripuu Laurus Azorica. Madeiralla ja Kanarian saarilla tavataan laakeripuu Picconia excelsa (kanarian pikkonia) ja Azoreilla Picconia Azorica

Puita kauan sitten
Tenerifellä on tutkittu sitä aluetta La Lagunan läheisyydessä, missä oli aikoinaan lätäkkö (laguna). Puutarhoista, jotka sijaitsevat lätäköstä kuivatulla maalla, on otettu näytteitä. Sieltä on löydetty mm. myrttiä, jonka lajia ei tarkemmin ole pystytty määrittelemään. Muiden ikivihreiden puulajien jäännöksiä ovat Mocanea Vinea sp (mokkamarja), Follao viburum sp (heisipuu). Sieltä on lisäksi löydetty fossiilisointunutta siitepölyä. Alueella on kasvanut aikoinaan myös lauhkean vyöhykkeen metsää, kuten tammea (Quercus sp.) ja pyökkiä (Carpinus sp)

Metsiä tuhottiin surutta
Noin 2000 vuotta sitten Tenerifellä oli enemmän lajeja kuin nykyään. Ei voida sanoa tarkkaan miksi lajeja hävisi. Voi olla, että varhaisimmat asukkaat guanchit aiheuttivat häviämisen.

1400- ja 1500-luvuilla metsiin hakattiin suuria aukkoja esim. Tenerifellä ne alueet La Matanzassa, missä nykyään ovat viiniviljelykset, olivat aikoinaan laakeripuumetsän peitossa

Viljelyksiä varten rakennettiin penkereitä, kun metsä oli hakattu pois.

Sitten kun sokeriruon viljelys tuotiin Madeiralta Kanariansaarille, sen viljelyyn tarvittiin viljelysmaata ja sen jalostustehtaisiin paljon polttopuuta. Näissä tehtaissa yritettiin alussa käyttää mäntyä polttopuuna, mutta sen todettiin antavan huonon mauan sokerille, minkä jälkeen siirryttiin lämmittämiseen jaloilla puulajeilla

Feodaalihallinto La Gomeran metsien pelastus
La Gomera saa kiittää siellä vallinnutta feodaalilaitosta ikivihreän laakeripuumetsän säilymisestä. Kruunu vaati puuta, mutta La Gomeran herrat eivät suostuneet tuhoamaan metsästysmaitaan, jotka olivat heidän yksityisomaisuuttaan.
La Gomeran arkistoissa on paljon historiaa saaren metsistä. Nämä Gomeran herttuan Casa Fuertessa Adejessa säilyttämät arkistot ovat nykyään Kanariansaarten museossa Gran Canarialla.

Kirjoja:
Francisco Quirantes González:  Historia de los montes de Tenerife
José Juan Jiménez González: CanarII

Tenerifen luonnontieteellinen museo

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa

• Ensimmäinen geologisen perinteen kurssi: kokemuksia Espanjan vulkaanisista alueista
• Geolodia – päivähiekan ja tuhkan parissa
• Viikko luonnon salapoliisina Santa Cruzin luonnontieteellisessä museossa 
• Toinen päivä: Ihmeellinen elämä: aikamatka 
• Kolmas päivä:  Suurennuslasi kädessä
• Neljäs päivä: Kanariansaarten alkuperä ja geologinen rikkaus
• Lepakoiden jäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä

Luennoitsijat yhteiskuvassa, vasemmalta oikealle: Fátima Hernández Martín, Lázaro Sánchez-Pinto,
José Juan Jiménez González, Obdulía Fragoso Trujillo, Eshter González Martín, 
Sergio Socórro Hernández, Alejandro de Vera Hernández, Guillermo Delgado Castro, José Salvador López Rondón Salvador

Kesäkuu 2012 ©Gracia Penttinen