 |
| Kappeli, Virgen de Buen Paso |
Käännyin kohti Laguna Grandea. Välimatka ”harjannetielle” oli yllättävän lyhyt.
Pysäköin Alto de Garajonayn – eli Garajonayn huipulle vievän tien risteyksessä sijaitsevalle parkkipaikalle. Olin toistaiseksi ainoa siellä. Vaihdoin patikkakengät jalkaani. Otin tärkeimmät tavarat reppuun ja sauvan käteeni. Arvelin joutuvani kiipeämään kivien ja kantojen ylitse.
 |
| Alto de Garajonylle johtava polku |
Tien vieriä korjattiin ja kaunistettiin. Multaa oli tuotu ja levitetty kotoperäisten kasvien taimien elämän alkua tukemaan.
Ympärillä näkyvät maisemat olivat henkeäsalpaavia. Naapurisaaret Tenerife, La Palma ja El Hierro näkyivät kaikki taivaanrannalla, pilvimeren yläpuolella, jotenkin hyvin epätodellisen tuntuisina.
Polku vei koko ajan ylöspäin. Arvelen korkeuseron olleen 250-300 metriä. Olin vähän hikinen ja hengästynyt puuskuttaessani eteenpäin. Ihailin kukkia matkan varressa yhtä paljon kuin maisemiakin.
Lopulta huippu alkoi lähestyä. Näin ensin pienen puurakennuksen. Ehdin jo ihmettelemään moisen sijoitusta tällaiselle paikalle. Mutta sitten totesin, että huipulle oli vielä noustava portaat. Puurakennuksen merkitys jäi arvoitukseksi, koska siellä ei ollut ketään.
 |
| Alto de Garajonayn huipulla |
Itse huipun kohdalle oli pystytetty pyöreä, matala sementtipylväs. Se oli ympäröity neljältä puolelta, ilmeisesti ilmansuuntien mukaan, neljällä luonnonkivilaatalla.
Alto de Garajonay.
Tänne pakenivat aikoinaan La Gomeran alkuperäisasukkaat vainoajiaan. He eivät etsineet suojaa, koska tämä paikka ei sitä tarjoa. Sen sijaan he halusivat olla lähellä taivasta ja Jumalaansa.
Huippu oli kivistä tehdyn ympyrän keskustassa. Paikalla oli neljä ilmoitustaulua, ja niissä kerrottiin millainen tämä alkuperäisväestön uhrialttari oli aikoinaan ollut. Siellä oli kuvia kalliopiirroksista, uhraavista ihmisistä, alttarista.
 |
| Kuva, joka kertoo vanhasta rituaalista |
Lopuksi tunsin haluavani tehdä pienen kunnianosoitusseremonian tämän paikan varhaisille asukkaille. Kiitin myös ilmansuuntia ja sitä, että olin tullut vastaanotetuksi.
Läksin laskeutumaan. Alastulo oli yllättävän rasittavaa jaloille. Mielenkiintoni herätti välillä pensaikossa näkyvä pieni liike. Lintu. Yritin saada sitä pyydystetyksi kameraani, mutta turhaan. Sen verran lintu pysähtyi, että totesin sen olevan keltanokkaisen mustarastaan. Melkein polun loppupäässä kohtasin pariskunnan matkalla ylös huipulle. Parkkipaikalla oli jo useita autoja.
 |
| Roque Agando |
Pysähdyin vielä muutaman kerran matkan aikana ottamaan kuvia mahtavista maisemista, rotkoista ja rinteistä. Lopulta aloin lähestyä San Sebastiania.
Aikaa laivanlähtöön oli vielä useita tunteja. Päätin poiketa Chejelepinissä. Tätä vuorten sylissä, Barranco de Villan – rotkon pohjalla, sijaitsevaa kylää ihailemme yleensä korkealta näköalapaikalta. Itse asiassa kysymyksessä on ”rivi” pieniä kyliä. 30 km:n vauhti oli tarpeen, koska jokaisen mutkan takana oleva ajokaista oli täälläkin tavallisesti täynnä pysäköityjä autoja.
Ajoin aina vesialtaan juurelle. Sen mittasuhteita ei voi tajuta katsomalla sitä ylhäältä päin, jolloin se sijaitsee kaukana rotkon päässä.
Tien varressa oli mahdollisuus myös katsella ja kuvata maaston hyvin erikoisia geologisia rakenteita. Alueella on useita vajoamia, joiden seinät kohoavat pystysuorasti ylöspäin. Siellä on myös pitkiä seinämärakenteita, jotka täällä laaksossa jatkuivat tien toiselta puolen toiselle.
 |
| vajoama |
 |
| Kristoffer Kolumbuksen muotkuva |
Poikkesin myös Perazan talossa katselemassa Kristoffer Kolumbuksen matkoista kertovaa näyttelyä.
Matkalla takaisin satamaan jaoin kaloille loput erään illan leivästäni, ja katselin, miten jokaisesta murusesta syntyi kova taistelu kalojen kesken.
Laivalla seisoin melkein koko ajan kannelle tuijotellen aaltoja. Olisin niin mielelläni nähnyt delfiinit tälläkin matkalla. Toiveeni oli turha. Tiesin, että ne olivat vedessä, mutta valitsivat olla näyttäytymättä tällä kertaa. Ja siihen minun oli tyytyminen.
Ja näin palasin arkeen. Ajomatkani La Gomeralla oli 246 kilometriä.
Kuvani päivän reitiltä
 |
| Viidennen päivän reitti |
Huhtikuu 2010, Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja
kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:
6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita
7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita
14. La Gomera aktivoituu
Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini)
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja
Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini)
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja
