Perunaa ja sian ihraa San Antonio de Paduan kunniaksi



San Antonio de Paduan kunniaksi rakennettu alttari

Güímarin laaksossa valmistauduttiin viettämään San Antonio de Padua nimisen pyhimyksen juhlaa. Sain kutsun paikalliseen kokoontumiseen edeltävänä iltana. Tapasimme erään ystäväni ystävän maapalstalla laaksossa.

Siellä ei ollut mitään ihmeellisyyksiä, ei rakennuksia. Ympäristö oli ihan tavallinen pellon laitaan jäävä tila, jonne oli kerätty grilli, pari pöytää ja tuoleja.

Ilta oli lämmin ja kaunis. Tuuli oli aika rauhallinen monen myrskyisän päivän jälkeen. Aurinko valmistautui laskemaan vuorten länsipuolelle. Viimeiset säteen valaisivat maissipeltoa ja hävisivät sitten Cho Marchialin huipun taakse.



Helikopteri pyöri useaan kertaa laakson yllä. Kuivuuden takia oli kuulutettu nuotioiden polttokielto illaksi.

Palstan toisessa päässä paloi vielä tuli. Luis oli siellä valmistelemassa illan perunoita.

Aluksi hän oli valmistanut pedin polttamalla oksia ja puun palasia. Syntyneen kuuman hiilikerroksen päälle levitettiin nyt perunat. Niitä piti pyöritellä koko ajan, etteivät ne palaisi.

Carmen auttoi niiden pyörityksessä ja katsoi, ettei tuli leviäisi muuta kuin perunan kypsytysalueelle.

Pöytien luona olevan grillin vieressä seisoi Beni. Hän levitti hehkuvien grillihiilen ylle palasia sian nahkaa paksuine rasvoineen.

Kiersin odotellessani keräämässä vähän sipuleita, papuja ja bataattia. Tarkastelin maissin kehitystä. Nautin olostani ja tuulen vireestä täällä pellolla.

Olimme tuoneet mukanamme muutaman pullon punaviiniä ja suuren pussillisen leipää. Nakertelimme leipää ja maistelimme viiniä odotellessa.

Luis ja Carmen olivat saaneet perunat valmiiksi. Nyt mukaan tuli myös Francisco. Herrat kaatoivat mustakuoriset perunat puhtaan säkkikankaan päälle ja alkoivat liikutella sitä niin, että palaneet kuoret irtoaisivat.

Sen jälkeen pöydälle levitettiin paksu ruskea paperi, jolle perunat kaadettiin. Beni siveli niitä rasvanpalasella toisensa jälkeen.

Kun rasva oli sopivan kypsää, Beni nosti palaset vuoron perään leikkuulaudalle ja pilkkoi ne pieniksi suurella veitsellä. Valmiit palaset levitettiin perunoiden päälle.

Ateria oli valmis. Kysyin oliko perunat kuorittavat ja sain vastaukseksi, että ei tarvinnut. Siinä sitten istuimme peruna yhdessä kädessä ja lämmin sianläskipala toisessa kädessä ja haukkasimme niistä vuoron perään. Pöydällä vieressä oli leipää ja viinilasi.

Tämä perinteinen San Antonion peruna/ihra yhdistelmä oli ihan mukavan makuinen. Olin tosin vähän varautunut, etten ehkä pitäisi siitä, mutta hyvin se meni alas. Tosin ei mitään suuria määriä.

Illan muuttuessa yhä tummemmaksi jäljelle jääneet perunat ja ihra jaettiin läsnäolijoiden kesken. Tosin tässä vaiheessa totesin, etten halunnut viedä mitään kotiin, vaan tyydyin siihen, että olin saanut syödä pellon laidassa.

kuvia

San Antonio de Padua - juhlittu ja rakastettu pyhimys
Palasimme Güímariin, Calvario nimiseen kaupunginosaan. Kävimme ihailemassa erään siellä asuvan nuoren herran San Antoniolle rakentamaa ja koristelemaa alttaria.

Väkeä oli paljon liikkeellä. Totesin myös Güímarin pormestarin olevan perheineen viettämässä tätä San Antonion ehtoota.

San Antonio de Padua on güímarilaisille tärkeä pyhimys. Muistin, että kaupungissa on toinenkin San Antonio, San Antonio Abad, jonka kunniaksi kotieläimet tuodaan siunattavaksi kaupungin torille tammikuussa.

San Antonio de Paduan kunniaksi juhlittiin 13. kesäkuuta sadonkorjuujuhlaa (romeria) Granadilla de Abonassa.

Tämä pyhimys syntyi aikoinaan Portugalissa ja siirtyi sitten Italiaan. Hän oli ilmeisesti hyvin erikoinen merkkihenkilö (tunsi mm. Franciscus Assisilaisen ja sai tältä saarnaajan tehtävän), koskapa hänen pyhimykseksi julistamisensa tapahtui vain 352 päivää hänen kuolemansa jälkeen. San Antonio de Padua sai vuonna1946 paavilta arvonimen ”kirkon tohtori”. Hän on erittäin arvostettu pyhimys latinalaisessa Amerikassa… Tenerifellä asui aikoinaan paljon portugalilaisia. Saaren yhteydet Etelä- ja Väli-Amerikkaan ovat aina olleet vahvat.

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan