Malpais de Rasca eteläisellä Tenerifellä

Tenerifen eteläisissä turistikeskuksissa Los Cristianos ja Playa de las Americas alueille lomaansa viettävien kävijöiden on suhteellisen helppo tehdä päivän tutustumisreissu Malpais de Rascan hyvin erikoislaatuiseen maisemaan.

Tämän alueen kasvillisuus on sellaista, minkä voidaan katsoa olevan tyypillistä etelänpuoleiselle rannikolle. Se tunnetaan nimellä Cardonal-tabaibal alue. Eli siellä kasvaa runsaasti kolme erilaista saaristolle ominaista tyräkkilajia, Kanarian tyräkki (Euphorbia canariensis, cardon ), Palsamityräkki (Euphorbia balsamifera, tabaiba dulce) ja Juban tyräkki (Euphoribia regis-jubae – Tabaiba amarga)

Alueella on myös arkeologisia jäänteitä saaren entisistä asukkaista guancheista. Siellä on myöhempiä jäänteitä  niiltä aikakausilta, kun alueella harjoitettiin, tai yritettiin harjoittaa viljelyä. Entiset kiviset vuohiaitaukset kertovat ajasta, jolloin vuohikarja tuotiin syksyisin ylärinteiltä rannikolle.

Olen käynyt kävelemässä Malpais de Rascassa pari kertaa. Ensimmäisen kerran muistot liittyvät koirien kanssa olemiseen ja suojaisen uimapaikan löytymiseen, koska olin unohtanut uimapuvun kotiin. Paikka löytyi majakan takaa. Samalla siellä oli tilaisuus katselulla joskus aikoinaan tehtyjä syvennyksiä, joissa näkyi muistoja merisuolasta.

Kasvitieteellinen retki
Toisen kerran olin mukana luonnontieteellisen museon ystävien ryhmässä, jota opasti José García Casanova, biologi ja kasvien erikoistuntija. Hän oli paras mahdollinen opas. Hän on oli kartoittanut alueen kasvillisuuden ja kyseisten kasvien käytön valmisteilla olevaa tohtorin väitöskirjaansa varten. .

José García Casanova julkaisut
Pysähdyimme välittömästi kun olimme tulleet Palm-Marin rannan puoleisesta nurkasta luonnonsuojelualueelle.

Tässä saimme kuulla tarinoita ympärillämme leviävästä jääpäivikistä (Mesembryanthemum crystallinum - Escarcha, Escarchada, Hierba del rocío, Gazul, Escarchado). Tämä kasvi on siitä erikoinen, että se on emäspitoinen. Se kerää kosteutta… sitä on aikaisemmin käytetty kansanlääkinnässä. Niinä aikoinaa kun saarella vallitsi nälänhätä ihmiset tulivat tänne keräämään jääpäivikin siemeniä. Pehmeään laavakiveen kaivettiin kuoppia, jotka täytettiin vedellä ja siemenillä. Kun aurinko oli kuivattanut veden, siemenet kerättiin ja niistä tehtiin jauhoja gofiota varten. Tämä gofio tunnettiin nimellä ”gofio de vidrio”. (Vidrio = lasi)

Ympärillä kasvoi myös kasvia, joka tunnetaan nimellä Hopeahepsukki (Neochamaelea pulverulenta – Orijama/Leña santa/Leña buena). Tätä guanchit käyttivät eräänä muumioimisen yhteydessä käytettynä yrttinä.

Kävelimme polkua, joka seurasi lähellä rantaa. Katselimme kouruja, jotka olivat kaiverretut suolan kokoamista varten.

Matkan varrella tapasimme joitain kasveja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Ensimmäinen oli erittäin harvinainen neidonkieli, jolle en ole onnistunut löytämään suomenkielistä nimeä. Sen kasvin oli aikoinaan löytänyt saarella elänyt ruotsalaissyntyinen kasvitutkija Ragnar Erik Sventenius. Arvelen, että tämän hennon vaaleanpunakukkaisen kasvin nimi voisi olla Echium triste sventenii, hänen kunniakseen. Nyt tutustuimme siihen nimellä ”tajinaste triste”, eli surullinen neidonkieli. Kasvi oli todella surullisen ja mitättömän näköinen. Sitä tuskin olisi huomannut, ellei José García Casanova olisi näyttänyt sen kasvupaikan.

Vähän matkan päässä polun toisella puolen löysimme muutamia loiskasveja, jotka elivät toisten kasvien juurista.

Polun varressa oli useita entisiä vuohipaimenten majarakennuksia. José kertoi, että näissä oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ollut väkeä. Perheet olivat kokoontuneet viikonloppuisin niihin viettämään aikaansa, keräämään suolaa ja siemeniä.

Rascan majakalle
Tämä rannanpuoleinen polku vei Rascan majakalle. Majakkarakennukset ovat ainoat alueella vielä olevat. Vanha majakkarakennus on peräisin vuodelta 1898. Sen vieressä on majakanvartija asunto. Uusi majakka on vuodelta 1978.

Pidimme ruoka- ja lepotauon majakan vieressä olevalla terassille.

Palasimme osin samaa polkua kuin olimme tulleet. Käännyimme luonnonsuojelualueen kyltin kohdalla oikealle.

Nyt olimme alueen keskiosassa. Täällä oli jäänteitä entisistä tomaattiviljelyksistä ja vanhoista kastelukanavista.

Eräällä tasanteella kasvoi runsaasti kurhon näköisiä keltakukkaisia kasveja. José kertoi niiden olemassaolon kertovan, että alueella on runsaasti kosteutta.

Vanhinta Tenerifeä
Tämä osa saarta kuului aikoinaan, kauan sitten, siihen eteläiseen paleosaareen, josta muodostui nykyisen Tenerifen eteläosa. Muistona tältä ajalta ovat alueella olevat tulivuoret. Nämä tulivuoret ovat nimeltään Montaña Gorda, Montaña Caraba ja Montaña Pardela.

Kävelimme jonkin matkaa polulla, jonka vieressä kasvoi sulkahirssiä (Pennisetum setaceum – Cerillo). Ryhmässämme mukana oleva biologi kiskoi ne varovasti irti ja laittoi ne muovipussiin, niin, etteivät niiden siemenet päässeet leviämään alueelle. Sulkahirssi on Afrikasta tullut kasvi, joka valtaa suuria alueita, ja tukahduttaa muun kasvillisuuden. Sitä on erittäin vaikea saada hävitetyksi. Nyt se oli alkanut tunkeutua myös tälle alueelle.

Hopeahepsukkia eli "Orijamaa" kasvoi  paikka paikoin hyvin runsaasti.

Siirryimme tuskin näkyvälle polulle, joka kulki kohti Palm-Maria. Nyt olimme tyräkkialueen keskellä Täällä José näytti millä tavalla pystyy erottamaan mesityräkin jubantyräkistä. Mesityräkki ei ole myrkyllinen. Sen oksien kärjessä on vain yksi kukinto. Jubantyräkki puolestaan on myrkyllinen. Sen oksien kärjissä olevat kukinto on useahaarainen. Monin paikoin jubantyräkki kasvoi mesityräkkipensaassa ja erottui siitä korkeampana. Ero kukintojen ja myös lehtien sijainnilla näkyi selvästi.

Kuvia kasvitieteelliseltä retkeltä

Malpais de Rascan lenkki
Lenkki alkaa Palm-Marin läheisyydestä. Se on ympyrä, joka päättyy sieltä mistä se alkaa.

Sen pituus on noin 7 km. On syytä varata hyvät kengät, lippis tai lierihattu tälle reissulle. Nousut tai laskut eivät ole kovin suuret, mutta koska polku on paikoin kivikkoinen, sauvoista voi olla iloa.

Palm-Mariin pääsee busilla 467 Los Cristianoksesta.

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan