Pyhän Andreaksen herättely

Pyhän Andreaksen herättely
Paina kuvaa

31.10.09

Kanariansaarten maagiset kasvot

Paluu ”kotiin”
Täytin hiljattain 15 vuotta KanarianSaarilla. Tulin Tenerifelle ensimmäisen kerran joulukuussa 1993, tuntematta ketään ja puhumatta espanjaa. Ainoa ”ohjaukseni” oli ollut vuotta aikaisemmin saamani vihjaus siitä, että KanarianSaaret olisivat aikoinaan olleet osa muinaisen Atlantiksen saaristoa, ja minne minun olisi palattava ”muistaakseni kuka olen”... Läksin saaristoon – jonne en ollut halunnut tulla edes lomalle. Ainoa silloin saatavissa oleva viikon matka ohjasi minut Tenerifelle. Ja sitten – välittömästi lentokentältä lähdön jälkeen - pimeässä yössä, näkemättä maisemaa ja vain aavistellen meren pauhun, tunsin tulleeni maalliseen kotiini.

Palasin huhtikuussa 1994 – jäädäkseni. Hyvä alku uudelle elämänvaiheella ilman valmiiksi suunniteltua ohjelmaa.
Elämääni tuli paljon uusia asioita, ja aloin kokea asioita uudella tavalla: monenlaista kuuntelua, aaltojen loisketta, tuulen huminaa, lintujen laulua, ihmisten puhetta ja omien paljaiden jalkojeni ääntä kivillä. Kävelin paljon, uin, tanssin, kiipeilin kukkuloilla, ja opettelin tuntemaan oman kehoni ja ystävystymään sen kanssa. Ja välillä tunsin olevani Atlantiksella, vaelsin samanaikaisissa ja rinnakkaisissa maailmoissa.
Suurin vaikeus oli löytää oikea asuinpaikka monien ihanuuksien joukosta. Vähitellen päädyin  yhä lähemmäksi ”maallista kotiani”. Muutin Güimarin pyhään laaksoon. Ensin asuin useita vuosia aivan meren äärellä katsellen vuoria. Muutamia vuosia sitten muutin vuorille katsellen meren aavaa. Viimeisin kotini on aivan Güimarin pyramidien tuntumassa, ja näköalaa on sekä vuorille että merelle.
Syvä rakkauteni kotisaareeni laajeni vähitellen koko saaristoa käsittäväksi. Olen tutustunut kaikkiin seitsemään pääsaareen ja myös kahteen pienempään, La Graciosaan, joka sijaitsee Lanzaroten pohjoispuolella ja Los Lobokseen, joka sijaitsee Fuerteventuran ja Lanzaroten välisessä matalassa salmessa..

Saarten alkuperä
Kanariansaaret kuuluvat osana ns. Makaronesiaan, eli onnellisten saaristoon, johon kuuluvat myös Azorit, Madeira, Islas Salvajes ja Kap Verden saaret. Näillä saarilla on mm. hyvin paljon samantyyppinen, kasvillisuus. Monilla saarilla on edelleen jäänteitä ns, laurisilvasta, eli ikivihreästä laakeripuumetsästä, joka peitti suuret alueet Välimeren ympärille ennen jääkautta. Muita saaristoja yhdistäviä tekijöitä ovat myös niiden samantyyppinen ilmasto ja eläimistö. Joidenkin tutkimusten mukaan kaikki nämä saaristot olivat aikoinaan Atlantikseen kuulunutta saaristoa.
Kanariansaarten geologisesta alkuperästä on myös olemassa monta teoriaa. Yhteistä kaikille on se, että saaret ovat syntyneet tuliperäisen toiminnan seurauksena merenpohjasta.
Toinen suuri arvoitus on ollut saarten entisten asukkaiden alkuperä. He eivät olleet merenkulkutaitoisia, eivätkä ilmeisesti edes uimataitoisia. Tiedemiehet ovat nykyään vakuuttuneet siitä, että he kuuluvat ns. ”berberi” heimoihin ja saapuivat aikoinaan karjoineen Atlas vuorilta Afrikan luoteisosasta. Tosin kukaan ei tiedä sitä miten he tulivat. Viime aikoina on myös tullut esille myös arvelu, että he olisivat Väli-Amerikassa elävän Tainoa kansan ”sukulaisia”.  Myös tässä yhteydessä jotkut ”palaavat” takaisin Atlantikselle, ja kertovat alkuperäisten asukkaiden olleen aikoinaan Atlantiksen tuhossa pelastuneiden jälkeläisiä.
Norjalainen antropologi ja tutkija Thor Heyerdal vietti Tenerifellä parikymmentä vuotta. Hän osoitti omilla matkoillaan, että meren ylitys onnistuu myös suhteellisen yksinkertaisille lautoilla, joista ei välttämättä jää jälkipolville mitään muistoa. Hän toi myös esille KanarianSaarten alkuperäisväestön tavan balsamoida kuolleidensa ruumiit, kuten vanhassa Egyptissä. Toinen Egyptin ja Meksikon yhteyteen viittaava oli näiden muutoin kivikaudessa elävien ihmisten kallonporaustaito.
Atlantisteoria vilahtaa saaria koskevassa ”virallisessa” kirjallisuudessa usein, mutta enemmänkin puolileikillisenä viittauksena vanhoihin myytteihin, kuin mahdollisena totuutena.
Saarten iät vaihtelevat 20 miljoonasta vuodesta 0,5 miljoonaan vuoteen. Atlantiksen kerrotaan uponneen noin 12.000 vuotta sitten, joten ajallinen mahdollisuus on olemassa.
Olen nähnyt maininnan miten esim. Puerto de la Cruzin ulkopuolella ovat sukeltajat löytäneet ihmisten rakentamia muureja, mutta niistä ei puhuta sen enempää.
KanarianSaaret kohoavat jyrkästi syvästä merestä, joten Atlantiksen mantereeseen ne tuskin kuuluivat. Tosin voimme todeta, että vuosimiljoonien aikana nykyiset mantereet ovat useita kertoja muuttaneet ulkonäköään ja jopa sijaintiaan. Asiaa vaikeuttaa myös se, että Atlantiksen sijaintia ovat monet tutkineet, ja sille on löydetty melkein yhtä monta paikkaa, kuin on tutkijaakin.
Lanzaroten ja sen kansallispuiston Timanfayan kokenut matkailija tietää, ettei luonnonmullistuksen yhteydessä välttämättä jää mitään todisteita entisestä. Jos Timanfayan synnyttäneet tulivuorenpurkaukset olisivat tapahtuneet 500 vuotta aikaisemmin, eikä 1700-luvulla, kukaan ei tietäsi, että laavakenttien alle hukkuivat saaren hedelmällisimmät viljelysalueet ja ihmisten asuttamat kylät. Muuan pappi näki kaiken ja kirjasi sen jälkipolville.
Atlantis oli suuri manner, joka oli olemassa kauan sitten. Ne sielut, jotka siellä aikoinaan elivät kehossa, tunnistavat jollain tasolla entisen elämänsä. Ja näin KanarianSaarilla kävijät voivat kokea monenlaisia ”asioita”, jos pysähtyvät.

Eläviä fossiileja
Elämän kiireinen rytmi ja modernin teknologian edut ja haitat ovat saavuttaneet saariston. Mutta vielä löytyy paikkoja, missä yhteys on säilynyt. Vielä on jäljellä miljoonia vuosia vanhoja ikivihreitä metsiä. Vielä voi koskettaa laavaseinämiä, jotka ovat olleet paljaina viimeiset kaksi miljoonaan vuotta. Kreikkalaisten ja roomalaisten ”autuaiden niityt”- campos elyseos – ovat edelleen olemassa näillä saarilla, joista jokaista Santa Cruzin luonnontieteellisen museon johtaja pitää elävänä Noan arkkina. Jotkut vertaavat saaria ”eläviin fossiileihin”.
Jokainen saari on myös kuin manner pienoiskoossa. Saarilla on paikallisia pienilmastoalueita ja kasvillisuusvyöhykkeitä, riippuen esim. ilmansuunasta ja pasaatituulten vaikutuksesta. Saarten luonto on katsaus planeetan historiaan viimeisten vuosimiljoonien aikana.

Eläviä mysteerioita
Mielenkiintoisia asioita vanhan Atlantiksen haistelemisen ja muistelemisen lisäksi ovat muutamat uudemmat ilmiöt, kuten esim. luterilaisille outo ”Maria-kultti”, joka luultavasti perustuu saarilla aikaisemmin vallinneisiin eriasteisiin matriarkaalisiin kulttuureihin. Tosin katolisuus ja inkvisitio nostivat maskuliinisen kulttuurin tärkeimmäksi ja Maria patsaat nostettiin miesten harteilla kannettaviksi, koskemattomaksi neitsyeksi ja miesjumalan äidiksi.
Saariston muiden ”mysteerioiden” joukossa ovat myös 1300- ja 1400- lukujen muistot temppeliritareista ja satoja vuosia myöhemmät muistot vapaamuurareista. Uudempia mysteerioita ovat kertomukset noidista, parantajista, ilmestyksistä... Mysteerioihin liittyvät myös kallioissa esiintyvät, ja toistaiseksi tulkitsemattomat piirrokset. Saarilla on myös muistoja tiettyjen taivaankappaleiden seuraamiseen liittyneistä maamerkeistä.

Arkipäivän mysteerioita
Muihin, ehkä epätavallisimpiin kohteisiin voisivat liittyä esim. tähtitaivaan katselu 2000 metrin korkeudessa, jolloin maailmankuva todella muuttuu. Pohjantähti ei enää olekaan keskellä taivasta ja osa Etelän ristiäkin näkyy välillä. .
Jotkut näkevät saaristossa Seulasten seitsemän päätähteä, jotkut seitsemän chackraa. Saarilla on tehty paljon Ufo-havaintoja ja siellä on paikkoja, joita voidaan pitää ulottuvuuksien välisinä portteina.
Saarten energia on joka paikassa erilainen, ja vaikuttaa eri tavalla. Esimerkiksi Tenerifeen on yhdistetty ylösnousemuksen energia ja La Gomeraan muistaminen.
Saarilla on myös paljon erilaisia henkisiä ja uskonnollisia ryhmittymiä. Roomalaiskatolinen kirkko kutsuu kaikkia muita ryhmittymiä ”lahkoiksi”, joita esim. pelkästään Tenerifellä kerrotaan olevan peräti 75. Joten – myös henkisen tien kulkijoille on erikoistarjontaa….

Turismin arkipäivää

Turismi Kanarialle alkoi jo 1800-luvun puolella. Englantilaiset olivat eräs tärkeistä ryhmistä silloin, ja ovat edelleenkin.

KanarianSaaret tulivat laajempaan tietoisuuteen suomalaisten keskuudessa 1970-luvulla kun Keihäsmatkat alkoivat lentää Gran Canarialle. ”Aurinkoa, hiekkarantoja, halpaa viiniä, possujuhlia, tanssia, tummasilmäisiä urhoja/naisia jne.”
Tämä kuva on ilmeisesti vielä monella tallella. On aika siirtyä ”toiseen” Kanariansaaristoon. Nykyään saarilla käy vuosittain noin 13 milj. ihmistä. Saaret ovat täynnä vaellusreittejä. Yöpymismahdollisuuksia ja erilaisia majoitusmahdollisuuksia tarjolla runsaasti. Saarilla on vanhoja asutuspaikkoja, alttareita, kivipiirustuksia, luolia, niille, jotka etsivät yhteyttä sen tyyppisiin asioihin.
Varhaisimmat kuvanveiston ja maalaustaiteen ”näyttelypaikat” ovat vanhat kirkot. Katolinen kirkkohan ei aikoinaan sallinut juuri muita kuin uskontoon liittyviä ilmaisuja. Kirkoissa on myös runsaasti esineitä, jotka liittyvät eurooppalaisiin taidesuuntauksiin. Useissa kirkoissa on myös arvokkaita kullasta tai hopeasta valmistettuja taide-esineitä Meksikosta ja Etelä-Amerikasta.
Saarille on kerätty kasveja ja eläimiä kaikkialta maailmasta. Ei tarvitse mennä Etelänavalle nähdäkseen pingviinejä tai Amazonin viidakkoon nähdäkseen mitä siellä kasvaa.
Jumalten juomasta, viinistä, kiinnostuneet, voivat hekin saada osansa saarten erikoisesta maaperästä. Viineissä tuntuu laavakenttien maku. Jo Shakespeare innostui aikoinaan näistä viineistä ja kertoi niistä teoksissaan. Viinien valinta on laaja. Rypäleet ovat kerätyt ihmiskäsin. Maistelukierrokset viinituvissa voivat osaltaan avata uusia taivaita.
Valintaa on, jos vain haluaa jättää hiekkarannat hetkeksi. Ja hiekkarannoillakin on omat tarinansa.
Kanariansaaret ovat olleet monelle kävijälle ”paluu” historiaan, regressioihin, muistoihin, ja myös uuteen alkuun.

Maailman perintökohteita
Tenerifellä on tällä hetkellä mm. seuraavat maailmanlaajuisesti tunnetut kohteet:
Las Cañadas del Teide – kansallispuisto ja ihmiskunnan perinnemuistomerkki (UNESCO)
La Lagunan vanha kaupunki – maailman perintökohde (UNESCO)– jonka asemakaava  on ollut  mallina monille Etelä- ja Väli-Amerikan koloniaalis-ajan kaupungeille, kuten esim. Cuscolle Perussa ja Oaxacalle Meksikossa.
El Hierron saari on biosfäärisuojelualue, jolla panostetaan pelkästään uusiutuviin energialähteisiin. Hierrolla on myös erityinen ”merisuojelualue”, jossa on erityisen mielenkiintoinen lajisto, ja joka on siitä syystä suosittu sukelluskohde

La Gomeran saarella sijaitseva Garajonayn kansallispuisto on UNESCON listalla luonnon perintökohteena vuodesta 1986, espanjalaisista alueista ensimmäisenä.  Gomeran asukkaiden vihellyskieli ”Silbo otettiin UNESCON listalle "ei-materiaaliseksi" perintökohteeksi syyskuun 30. päivä 2009.
Joten – tarjolla on paljon muutakin kuin possujuhlia………
2009, © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

4 kommentarer:

R.A. Karmanen sa...
Den här kommentaren har tagits bort av bloggadministratören.
R.A. Karmanen sa...

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta blogistasi. Olen etsinyt tietoja Kanarian saarten alkuperäisasukkaista, omiin kirjoituksiini. Olen tutkimassa valkoisen rodun historiaa, Atlantista ja vedenaisumusmyyttiä. Olisin kiitollinen, mikäli voisit lähettää minulle joitakin tietoja Guancheistä. Mikä tahansa kelpaa. Minua kiinnostaa erityisesti se, oliko heidän keskuudessaan myös valkohiuksisia ja sinisilmäisiä ihmisiä, punatukkaisten lisäksi.

Gracia Penttinen sa...

Kiitos mielenkiinostasi. En ole kirjoittanut tänne mitään guancheista, vaikka olen totisesti lukenut ja tutkinut. Heistä on saarilla monta tarinaa, eikä kukaan oikeastaan voi varmuudella puhua mitään. Tutkija. tri. Ingnacio Reyes Garcia on kirjoittanut paljon ja hänen lähtökontansa on, että guanchit tulivat Pohjois-Afrikasta, amzighe (berberien) jälkeläisiä. FB:saa on ihan uusi sivu: https://www.facebook.com/www.amaropargoblogspot.es. On olemassa nettilehti: http://www.mundoguanche.com/portada/portada.php, Gran Canarialla, Las Palmas/Vegeta on Museo Canario
http://www.elmuseocanario.com/?lang=en, jossa on suurin kokoelma muumioita. Sivuilla on tietoja. Mielestäni mielenkiintoinen kirja, joka kertoo siitä, mistä he tulivat "sinne", mistä he sitten tulivat saarille on "Survivors of Atlantis, kirjoittaja Frank Joseph. Hán on kirjoittanut useita kirjoja. Yhtä niistä olen referoinut blogissani nimellä "Kanarian saarten syntyhistorioita"...Minusta tuo Atlantis tarina on erittäin mielenkiintoinen. JOtkut ovat siitä joskus ja jossain yhteydessä maininneet. Taisipa itse Thor Heyerdal ottaa sen esille, jossain lehdessä noin 12-15 vuotta sitten. Pyramideilla Güimarissa ei ko. jutusta puhuta mitään. Teoriat Atlantiksesta ovat "tarujen" luokassa...Toivottavasti löydät tietoja lisää. Gracia

Gracia Penttinen sa...

Hei, jos satut poikkemaan täällä, niin kerrottakoon, että sunnuntaina 8.12.2013 paikallisessa lehdessä oli haastattelu. esihistorian tohtori José Farruja de la Rosa on julkaissut englanninkielisen kirjan nimeltä An Archeology of the Margins, Colonialism, Amazaighity and Heritage Management in the Canary Islands..Kirjan kustantaja on Springer.. Haastattelun perusteella hän on tutkinut noita guanchijuuria enemmänkin. Tätä kirjaa ei ole käännetty espanjaksi.