Ajattelin viipyä viikon - mutta aika venähti kolmeksi. Ihastuin kylään jopa niin, että välillä kiertelin vain katselemassa missä voisin asua jos muuttaisin sinne. Jos... Taloja on tosin harvoin edes myytävänä. Monet niistä ovat niin paikallisten kuin muillakin saarilla asuvien hierrolaisten "kesänviettorakennuksia". Joskus niitä voidaan vuokrata, mutta ei yleensä koko vuodeksi kenellekään.
Talo on sikälikin kiinnostava, että se erottuu selvästi kun koneet laskeutuvat aivan lähellä olevalle lentokentälle tai nousevat sieltä.
Kävin Tamadustessa ohimennen joskus lähes 20 vuotta sitten, ensimmäisellä hierronvierailullani. Uimapaikkana se vaikutti kiinnostavalta jo silloin. Hierrollahan on vain muutamia rantoja, joilta pääsee suoraan veteen.Tamaduste on siitä erikoinen, että sen lahden pohjukassa on aina sen verran vettä, etteivät jalat hakkaa pohjaan uidessa, vaikka olisikin matalan veden aika. Tämä lahti tunnetaan nimellä Río de Tamaduste.
Tamadustesta
Kylän historiasta löytyy netistä hyvin vähän tietoja. Hierron paikannimiä käsittelevästä kirjasta löysin maininnan, että paikan nimi oli joskus ollut Punta de Amacas, tai Risco de Amacas /Hamacas. Amacas on saaren alkuperäisväestön, bimbachien antama nimi. Paikka on ollut tunnettu myös nimellä Roque de Tamaduste.
Kaikkein varhaisimmassa Tamadustea koskevassa tiedossa rannan kerrottiin olleen bimbachenaisten puhdistus- ja peseytymispaikka ennen valloittajien saapumista
Toinen paikan historiaan liittyvä maininta kertoi Tamadusten lähellä olevista "soivista kivistä". Petra kertoi sen olevan kylän vieressä, lahden toisella puolella sijaitsevan kukkulan. Lapset olivat oppineet kivien soimisen, heittämällä pikkukiviä kukkulalle, mutta he eivät tienneet, mitkä kivet niistä soivat. Lapset totesivat vain, että jotkut soivat, toiset eivät.
Kylä on ilmeisesti joskus ollut kalastajakylä. Koska Petran isovanhemmat elivät Tamadustessa, hän vietti siellä lapsuuden kesiään. Hänen mukaansa kylän nykyiset vanhimmat talot ovat peräisin 1950-luvulta. Myöhemmin asutus on lisääntynyt. Kylä on kasvanut Sen laitamille on noussut matalia kerrostaloja. Tamadustesta on vuosien mittaan tullut saarelaisten suosima uimaranta ja viikonlopunviettopaikka. Siellä on muutamia huoneistohotelleja. Jotkut talojen omistajat ovat muuntaneet talonsa sellaiseksi, että he voivat vuokrata siitä pienhuoneistoja lomalaisille. Vakinaisia asukkaita on "jonkin verran", tosin mistään ei löytynyt tietoja asukasmäärästä. Lapset haetaan kouluun bussilla. Valverden kunnan pikkubussi ajaa reitin Tamadustesta Valverdeen ja takaisin muutamia kertoja päivässä. Matka kestää noin 10 min. Kylässä on hyvin varustettu kauppa, jota Petra tosin piti kalliina. Siellä on pizzeria, ravintola, baari, ja postilaatikko. Eli eläminen sujuu ihan mukavasti.
Kylä on talvisin melko "nukkuva", mutta kesä- ja loma-aikaan sen väkimäärä moninkertaistuu ja elämä vilkastuu.
Tamadusten kehitystä turistikeskukseksi on edesauttanut se, että siellä voi aina uida. Valverden kunta on panostanut rannan mukavuuteen ja esteettiseen yleiskuvaan. On rakennettu portaita, tasanteita, siltoja ja laitureita. Sekä suihku. Ranta on todella erittäin mukavannäköinen ja mukavanoloinen.
Luontokin antaa tietyn panostuksen kauneuteen. Pääasutuksen puoleisella laiturilla löhötessäni kiinnitin huomiota vastapäisen rannan kallioleikkaukseen. Se vaikutti luonnon muovaamalta.
Erityyppiset laavanpurkautumiskerrokset erottuivat selvästi. Erityisen koristeellisen lisän antaa kaikki nämä kerrokset leikkaava juova. Sellainen "rakopurkauma" tunnetaan tavallisesti nimellä "dique", Hierrolla se on "chucillete".
Tamadustea ympäröivä laakso, ilmeisesti liukumalaakso, on erittäin jyrkkärinteinen. Alemmilla rinteillä on mustalla laavamaaperällä viljelyksiä, mm.- viiniköynnöksiä ja viikunapensaita. Viljelytonttien väliset rajat ovat matalia kivimuureja. Pariskunnan perintömaalla, siellä rinteen alaosassa, Dardo on aloittanut Hierrolla aivan uuden tyyppisen viljelyn, nimittäin kastematojen.
Tällä jyrkällä rinteellä on polku, jota pitkin joskus on vaellettu ylös ja alas. Aivan ylhäällä on näköalapaikka "Mirador de Tamaduste", jonne on helpointa poiketa Valverdestä Echedoon menevän tien varresta.
Jokapäiväisten aamu- ja iltauimisten lisäksi kävelin melkein päivittäin Petran ja Pica koiran kanssa.
Polku eteläänpäin
Eteläänpäin, tai oikeastaan kaakkoon, mentäessä joutuu ensin kulkemaan osan matkasta kylästä poispäin johtavaa tietä. Aivan uimarannan yläpuolella olevalle näköalapaikalle voi jäädä ihailemaan paitsi kylää, myös aavaa merta. Kävelyreittiä voi sen jälkeen jatkaa maastossa. Se johtaa saaren lentokentälle päin pitkin jyrkkää rinnettä. Hieman alempana näkyy toinen polku, jota pääsee rannan kallioille. Petran mukaan tämä polku kuuluu kylän nuorison suosikeihin.
Tämä alue lentokentän ja Tamadusten välillä tunnetaan nimellä Malpaís de Cangrejo, eli taskuravun huono maa. Aika hassu nimi käännettynä. Tälläkin alueella oli "ristiin rastiin" kulkevia kivestä rakennettuja rajamuureja. Kukaan ei viljellyt siellä mitään nyt, mutta ilmeisesti ainakin joitain tonteista oli joskus viljelty.
Maastossa oli joitain entisten rakennelmien raunioita. Aivan lentokentän välittömässä läheisyydessä oli suhteellisen uusi ja suhteellisen korkea rakennus. Koska siinä oli pientä kellojen kiinnityspaikkaa muistuttava rakennelma, arvelin kyseessä olevan jonkun kappelin, esim. lentokentän suojeluspyhimyksen. Petra valisti kuitenkin kertoen sen olevan yksi saaren kolmesta vesipuhdistamosta, ts. siellä poistetaan merivedestä suola, jotta vedestä tulee juomakelpoinen. (muut suolanpoistolaitokset ovat El Golfossa ja La Restingassa) .
Tutkiskelin luonnollisesti myös alueen kasvimaailmaa. Tunnistin sieltä ainakin seuraavat: tyrskyputki (astydamia latifolia, lechuga de mar), kuuhierakka (rumex lunar, vinangrera), mesityräkki (euphorbia mellifera, tabaiba dulce) ja kanariantyräkki (euphorbia canariens, cardón). Opuntiakaktuksia oli paljon.
Polku koilliseenpäin
Rannasta polku vei aluksi portaita ylös. Sen oikealle puolella jäi matala rakennus, jota tietysti ihmettelin, koska se ei vaikuttanut asutulta, eikä edes käytetyltä. Petra totesi sen olevan likavesien puhdistamiseen tarkoitettu rakennelma. Se on seisonut siinä jo kauan, mutta ei koskaan ollut toiminnassa. Tämä toteamus luonnollisesti sai minut kyselemään alueen likaviemärijärjestelmästä. Oliko heidän talollaan esim. olemassa likaviemäri, vai menivätkö likavedet mereen. Petra totesi, että käytäntö täällä on se, että jokaisella talolla on oma likakaivo - pozo negro.
Varsinainen polku kulki mustassa aa-laavamaastossa. Todellinen malpaís. Vaikutti siltä kuin tällä alueella olisi ollut purkaus suhteellisen hiljattain. Kasvillisuutta oli tuskin lainkaan. Joku kitukasvuinen kuuhierakka siellä täällä. Polku kulki paikoin aivan meren läheisyydessä. Alhaalla rantapoukamassa näytti olevan pyöreitä kiviä. Sillä kohtaa polun varressa oli vaaleaa laavahiekkaa. Ero muuten mustaan ja hyvin tumman ruskeaan laavaan oli valtava.
Tätä polkua olisi voinut jatkaa eteenpäin ja päätyä Valverdeen. Itseasiassa polku on jatkoa sille, joka tulee kylään sieltä lentokentän suunnalta. Joskus tapasimme vaeltajaryhmiä tällä polulla.
Tamadusten vierailuuni liittyi paljon juttuhetkiä kylässä asuvien ja siellä lomaansa tai viikonloppuaan viettävien ja kylää katselevien turistien kanssa.
Tutkimuskerroksia
Näiden kolmen viikon aikana kävimme joitain kertoja tutkimassa saarta. Kävimme ensin katsomassa El Garoéta, saaren myyttistä, vettä keräävää puuta. Kävelimme Nisdafella. Kävimme El Julanissa ja Kuninkaiden Neitsyen kappelilla. Ihailimme El Golfoa Mirador del los Bascos näköalapaikalta. Nyt näin ensimmäisen kerran myös Hierron tunnuskasvit, tuulen piiskaamat katajat "Sabinas". Vietimme tuntikausia Orchillan majakan läheisyydessä. Kävimme tutkimassa Isoraa ja siellä sijaitsevaa näköalapaikkaa, josta voi ihailla Las Playas rannikkoa. Pysähdyimme El Pinarissa tutustumassa biosfäärin infokeskukseen ja syömässä tosi ruhtinaallisen hierrolaisen aterian. Omistimme päivän Valverden tutkimiselle ja siellä olevalle etnografiselle museolla. Lauantaisin kävimme viljelijöiden vihannestorilla Valverdessä.
Joten aika kului hyvin. Muistan kuinka joskus olin saanut kuulla, ettei Hierrolla jaksa olla kuin kaksi päivää. Jokaisella käyntikerrallani olen todennut, että tämä ei ainakaan minun suhteeni pidä paikkaansa. Näkemistä jäi vielä monia käyntikertoja varten.
Tamadusteen liittyvät kuvani. Olin unohtanut ottaa kamerani laturin mukaani, joten osa kuvista on otettu Petran kännykällä
Tamadusten patikkalenkit
Syyskuussa 2017, © Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Muut El Hierro juttuni
Lähtisitkö El Hierrolle -yleistietoja
Viini-ruoka-turismikurssista Hierrolla kesällä 2012
El Hierron alkuperäismerkintäoikeusalue
Hetkiä El Hierrolla – Ensimmäisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen
Hetkiä El Hierrolla – Toisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen
Hetkiä Hierrolla- Tigaday ja “Carneros”
Hetkiä El Hierrolla - Las Playas ja Parador hotelli
Hetkiä Hierrolla– näköalapaikka Mirador de la Peña ja ravintola
Hetkiä Hierrolla- El Poblado Guinea – Vanhoja taloja ja sisiliskojen uudelleenelvyttämistä
Hetkiä El Hierrolla – Virgen de los Reyes kappeli
Kuninkaiden Neitsyen juhlat ovat El Hierron suurimmat kansanjuhlat
Hetkiä Hierrolla - Nuestra Señora de Candelarian kirkko La Fronterassa
Hierrolaisesta ruoasta ja juomista
Hetkiä El Hierrolla - Maailman pienin hotelli ja La Maceta uimaranta
Hetkiä Hierrolla - Pyhä puu Garóe ja sen historiaa
2 kommentarer:
Kiitos taas kerran kuvauksestasim nyt El Hierrosta. Oli mielenkiintoista lukea tuosta itselle käymättömäetä paikasta.
Hei Mummeli, kiitos, sinähän tiedät, että jaettu ilo on kaksikertainen ilo. Iloitsen siitä, että sinä iloitset. Voi ihanasti..Kirjoittelen vielä lisáákin tässä lähiaikoina. Tervetuloa Hierrolle...
Skicka en kommentar