Päivitettu maaliskuussa 2015
Kipinästä tuli syttyy – sanottiin vanhassa sananlaskussa. Muistaneeko sitä nykyään enää kukaan.. en tiedä..
Kipinästä tuli syttyy – sanottiin vanhassa sananlaskussa. Muistaneeko sitä nykyään enää kukaan.. en tiedä..
Kipinä oli kuitenkin kohdallani eilinen kävelyni
Santa Cruzissa ja osuminen pieneen puistoon, Parque Las Indias, jonka olemassaolosta en ollut
aikaisemmin tiennyt yhtään mitään. Katselin tapani mukaan uteliaana kaikkia
istutuksia. Sitten huomasin puistossa betonimöhkäleen, jonka grafittitaiteilijat
olivat vuosien mittaan koristelleet kuvioillaan.
Wikepedia
selvitti kyseessä olevan taideteoksen, joka oli jäljellä Santa Cruzissa vuosina
1973 ja 1974 olleesta ns. ulkoilmanäyttelystä.
Näyttelyn muodostivat suuret kuvapatsaat, joista osa on jäljellä Garcia Sanabrian puistossa ja osa puistokadulla Rambla de Santa Cruz.
Näyttelyn muodostivat suuret kuvapatsaat, joista osa on jäljellä Garcia Sanabrian puistossa ja osa puistokadulla Rambla de Santa Cruz.
Ja se tuli?
Yksi tähän
eiliseen puistoon johtavista kaduista on nimeltään Calle Eduardo Westerdahl. Tämä herra oli aikoinaan se toimeenpaneva
voima tuota veistosten ulkoilmanäyttelyä luotaessa. Puerto de la Cruzin modernin
taiteen museo Casa Aduanassa, eli tullitalossa, jossa on myös kaupungin
turistitoimisto, on omistettu Eduardo Werterdahlille. Aikoinaan tämä herra
perusti myös Tenerifen ensimmäisen taidelehden Gaceta de Arte.
Eduardo Werterdahlin juuret ovat Ruotsissa.
Eduardo Werterdahlin juuret ovat Ruotsissa.
Sitten aloin
miettiä keitä muita, joilla on juuret Ruotsissa, muistan.
Seuraavaksi
muistelin Ruotsissa syntynyttä herraa nimeltä Eric Ragnar Sventenius. Hän oli kasvitieteilijä, joka perusti Gran Canarialla sijaitsevan
kasvitieellisen puutarhan Viera y Clavijo. Sitä ennen hän
toimi Puerto de la Cruzin kasvitieellisen puiston johtajana. Hänen sukunimensä, Sventenius, elää edelleen monissa Kanariansaarten kasvien tieteellisissä
nimissä.
Sen jälkeen
vaelsin ajatuksissani Los Cristianokseen, turistikaupunkiin eteläisellä
Tenerifellä. Siitä kerrotaan, että sen varsinaiset perustajat turistipaikkana
olivat kolme ruotsalaista herraa, joiden työn tuloksena kaupunkiin perustetiin
ruotsalaisten hoito- ja kuntoutuskeskus Vintersol, ja jonka jälkeen kaupunki alkoi kasvaa ja kehittyä turistikohteeksi.
Gran Canarian San Augistinin perustamiseen ovat ruotsalaiset osallistuneet myös erittäin aktiivisesti. Siitä kerrotaan kirjassa: Pionjärer.
Gran Canarian San Augistinin perustamiseen ovat ruotsalaiset osallistuneet myös erittäin aktiivisesti. Siitä kerrotaan kirjassa: Pionjärer.
Lisää pohjoismaalaisia
Muita nimiä,
joita mieleeni tulvahti, olivat norjalaisjuurinen laivanvarustaja Fred Olsen ja
hänen kaverinsa, maailmankuulu tutkimusmatkailija ja kirjailija Thor Heyerdahl. Kiitos näiden kahden herran Güímarin pyramidialue on vielä olemassa.
Tanskalaisista
tulee mieleen konsuli P. Larsen, joka lahjoitti ”kukkaiskellon”
vuonna 1958 Santa Cruzissa olevan García Sanabrian puiston sisääntuloportaille.
Suomalaisia
Teskti on peräisin Hannu ja Leena Aarion kirjasta: Kanariansaarten luotno-opas |
Petterikki - ratonera |
Toinen
suomalainen nimi, joka tuli mieleeni on Mauri Sariola. Luin joskus jostain
hänen viettäneen kuherruskuukauttaan Parador hotellissa Las Cañadas del
Teidellä, vuonna 1956.
Olkoonkin, että Mauri Sariola on kirjoittanut paljon kirjoja, en tiedä, että hän olisi mitenkään tunnettu hahmo saarelaisyhteyksissä.
Mauri Sariola sen enempää kuin Peter Forsskål eivät käsitykseni mukaan koskaan asuneet tai eläneet Kanariansaarilla.
Olkoonkin, että Mauri Sariola on kirjoittanut paljon kirjoja, en tiedä, että hän olisi mitenkään tunnettu hahmo saarelaisyhteyksissä.
Mauri Sariola sen enempää kuin Peter Forsskål eivät käsitykseni mukaan koskaan asuneet tai eläneet Kanariansaarilla.
Olen lukenut myös
joidenkin suomalaisten missien käyneen laulamassa Gran Canarialla. Mutta ne
ovat suomalaisten tietoja, eivät yleisiä...
Suomalaisia on asunut saaristossa ja varmasti saanut paljon aikaan niissä puitteissa. Monet mainitsevat Saga Roosin, jonka kirjoja olen lukenut suurella mielenkiinnolla jo pari vuosikymmentä sitten.
Suomalaisia on asunut saaristossa ja varmasti saanut paljon aikaan niissä puitteissa. Monet mainitsevat Saga Roosin, jonka kirjoja olen lukenut suurella mielenkiinnolla jo pari vuosikymmentä sitten.
Muuta en tiedä.
Utelen ja kysyn, jos joku tietää enemmän?
Koska en tiedä,
kysyn.
Tiedän, että
Kanariansaaret ovat erittäin suosittu lomanviettopaikka suomalaisille. Mutta
onko saarilla joku suomalaisille omistettu muistomerkki yms?. Mielellään sellainen,
jonka myös paikalliset saarelaiset voivat tunnistaa suomalaisena? Onko joku suomalainen, saarilla asuva, tai täällä käynyt jättänyt pysyvän jälkensä, tai nimensä Kanariansaarten historiaan, ekonomiaan, kulttuuriin ja taiteeseen, kuten esim. aikaisemmin mainitsemani Sventenius, Heyerdahl, Westerdahl?
Käykö kukaan
suomalainen poliitikko tai kuuluisuus esim. lomailemassa Kanariansaarilla? Esim Saksan liitokanslerin Agneta Merkelin
kerrotaan lomailevan usein La Gomeralla.
Ainoa suomalainen kuuluisuus, josta olen kuullut on Pirkko Mannola. Mutta onko esim. Suomen presidentti tai pääministeri poikennut täällä, niin, että se on huomioitu saarelaisessa lehdistössä.
Ainoa suomalainen kuuluisuus, josta olen kuullut on Pirkko Mannola. Mutta onko esim. Suomen presidentti tai pääministeri poikennut täällä, niin, että se on huomioitu saarelaisessa lehdistössä.
Toukokuu 2014 © Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
3 kommentarer:
SAGA ROOS kapteenin rouva
Irma Saga Margareta Gester syntyi Tampereella 21.7.1906. Hänen äidillään Sigridillä oli Turussa vaatetusliike, jossa Saga toimi mallisuunnittelijana jo nuorena. Saga Gester suoritti Turussa kolmivuotisen Turun taideyhdistyksen piirustus-
koulun 1924–1927. Hänet vihittiin syksyllä 1933 suomalaisen kapteenin Klas Roosin kanssa Belgian Kongossa, jossa mies työskenteli jokilaivalla.
Jopa 150 suomalaisen koneenkäyttäjän ja muutaman kapteenin arvioidaan työskennelleen Kongojoella 1890-luvun ja ensimmäisen maailmansodan välisenä aikana. Rahti-laivoilla kuljetettiin kumin raaka-ainetta kautsua, palmuöljyä, norsunluuta ja 1920-luvulta lähtien Kongon omissa sulatoissa jalostettua kuparia. Sekä laiva- että rautatieliikenteen huoltoon ja ylläpitoon tarvittiin ammattimiehiä, joita värvättiin etenkin Pohjoismaista vielä 1930-luvullakin. Saga Roos pääsi miehensä mukaan Belgian valtion uusimmalle ja suurimmalle jokilaivalle s/s Mongalalle, jonka kapteeniksi Roos nimitettiin. Saga oli tyytyväinen, koska s/s Mongalan alueena oli koko Kongojoki sivujokineen, ja hän pääsi näin matkustamaan ja näkemään Kongoa laajalti. Hän asui Kongossa runsaan vuoden, mutta palasi terveyssyistä Suomeen jouluna 1934.
Saga Roos kirjoitti Kongon-ajastaan kirjan Bröllopsresa i Belgiska Kongo (suom. Sadun ja seikkailun Kongo), joka ilmestyi 1949. Hän jäi leskeksi jo 1954, muutti 1961 Teneriffalle ja eli siellä loppuelämänsä maalaten ja hoitaen puutarhaa. Saga Roosin kuoltua Teneriffalla 93-vuotiaana 1999 Suomen kansallismuseo sai testamenttilahjoituksena 56 esineen afrikkalaisen kokoelman, johon kuuluu parinkymmenen aseen lisäksi mm. puuveistoksia, astioita, naamioita ja soittimia.
Han asui Santa Ursulassa, Lomo Roman-nimisella paikalla.
Han on julkaissut 2 Tenerifesta kertovaa kirjaa, "Pioneerina Kanarialla" ja "Arkea ja Juhlaa Teneriffalla"
Kiitos Sirpa. Olen lukenut nuo mainitsemasi Saga Roosin kirjat, ja maininnut ne myös sivuni yleislähteissä. Hän vaikuttaa kirjojensa perusteella erittäin mielenkiintoiselta henkilöltä. Ja tuo mitä kirjoitat tulee sitä kástiystä. Kysymykseni on nyt lähinnä se että haluaisin tietää miten tunnettu hän oli saaarelaisena muidenkin kuin suomalaisien keskuudessa. Onko hänen kunniakseen pystytetty esim. muistomerkki, nimitetty katu, tai vastaavaa.
Onmhan siellä tämä enyinen missimme, Sari Aspholm, joka miehensä kanssa on liike-elämässä mukana. Abagon kartan ja aiemmin myös yökerho.
Skicka en kommentar