Malpaís de Güímar – luonnonsuojelualue meren rannalla

Pari päivää sitten kävelin Montaña Granden ympäri. Reitti oli helpompi kuin olin arvellut. Ehdin tuntea tuulen, meren, tavata joitain vastaantulijoita ja tarkkailla kasveja ja jäänteitä kauan sitten tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta.

Malpais de Güimarissa on monta mahdollista reittiä. Tämän oli minulle kolmas, lyhyin ja yksinkertaisin. Aikaisemmin, kun olin vielä koiran omistaja, koirallani Misteriolla ja minulla oli tapana käydä kolmekin kertaa viikossa Malpaisissa, mutta tulimme aina meren puolelta, seuraamatta mitään erityistä reittiä.

Nyt tunsin, että oli aika alkaa käydä täällä yksin ja tutkia kaikki mahdolliset reitit.

Luonnonsuojelualue La Reserva Natural Especial (RNE) del Malpaís de Güímar  

sijaitsee Güímarin kunnassa Tenerifen kaakkoisrannikolla Puertito de Güímarin ja Socorron kylän välillä. Alue on luonnonsuojelualue vuodesta 1987. Alueen viereen rakennettu teollisuusalue ja Puertito de Güímarin laajentaminen alkoivat uhata aluetta. Vuosien mittaan suojelua on vahvistettu mm. lakisääteisesti

Vuoden 2010 jälkeen alue on suljettu kaikelta moottoriajoneuvoliikenteeltä. Kun kävelin siellä ennen sitä, törmäsin usein törkykasoihin, joita talojansa uudistavat ja korjaavat henkilöt olivat käyneet viemässä johonkin alueen kuopista ja notkoista.

Uudistuksen ja korjauksen yhteydessä Tenerifen saarihallinto laittoi alueelle informaatiotauluja, joissa kerrotaan jokaisen paikan erikoisuuksista kolmella eri kielellä.

Tulivuorten purkaus 10 000 vuotta sitten

Malpaís de Gümar on kooltaan noin 450 hehtaaria (4,5 neliökilometriä. Alueen maasto – Malpaís (huono maa) - on syntynyt noin 10 000 vuotta sitten tulivuorenpurkausten yhteydessä valuneista laavavirroista. Montaña Grande (guanchenimi on Archaco) ja sen vieressä sijaitsevat matalammat Las Morras del Corcho purkautuivat. Laavavirrat valuivat tulivuorten kyljistä. Nämä pääasiassa aa-tyyppiset, hitaasti virtaavat, alle 1000 C astetta olevat laavavirrat valuivat aina mereen saakka. Rosoisilla aa-laavapinnoilla on mahdoton liikkua.  Tulivuorten kukkulat sen sijaan syntyivät ns. piroklastisista kerroksista. Näissä kerroksissa esiintyy niin tuhkaa kuin laavapommeja..

276 metriä korkean Montaña Granden kraatterin halkaisija on 300 metriä ja syvyys 50 metriä. Kraatterin aukko on hieman kallellaan pohjoista kohti, koska sen syntymisen aikaan puhalsivat voimakkaat tuulet, jotka vaikuttivat kraaterin reunojen kerääntymiseen vain toiselle reunalle.

Montaña Grandelle voi nousta. Tosin polku on raskas, sillä se on hyvin upottavaa ja vierivää laavahiekkaa. Nouseminen ja laskeutuminen ovat rajoitetut pelkästään tähän yhteen polkuun. Jos sinne haluaa mennä ryhmässä, siihen on pyydettävä lupa Tenerifen ympäristötoimistosta.

Luolamuodostelmia ja erikoisia rantapoukamia

Malpaísin alueella on myös vulkaanisia luolamuodostelmia, mm. Cueva Honda, jotka ovat syntyneet siten, että laavavirrassa on ollut kaasumuodostelmia, jotka sitten on rähjähtäneet. Alueella on myös  ”jameo” nimellä tunnettuja muodostelmia. Ne ovat syntyneet siten, että laavaluolan katto on pudonnut ja paikalle on muodostunut aukko.

Alueen rannalla on pienehköjä kivirantaisia poukamia. Lähellä Puertito de Güímaria on “valkohiekkainen” ranta. Hiekan väri johtuu mm. simpukan kuorista ja muusta orgaanisesta materiaalista, joka on keräynyt sinne vuosituhansien aikana..

Lähellä Socorroa on ranta, joka tunnetaan nimellä ”La Entrada”. Tämän ranta on johonkin aikaa vuodesta, tuulista ja merivirroista riippuen, hiekkaranta. Johonkin aikaan rannalla on pelkkiä pyöreitä veden hiomia laavakiviä.

Tuulista, aurinkoista ja erikoisia kasveja

Malpaís de Güímarin alueella sataa vähän. Alueella on yleensä voimakas auringonpaiste, jota koillisesta puhaltavat viileät pasaatituulet lieventävät.

Alueella on useita kasvillisuuvyöhykkeitä. Aivan rannalla, kapealla vyöhykkeellä kasvavat suolaiseen meriveteen sopeutuneet kasvit. Ylempänä kasvaa pensaikkoa, joka tunnetaan nimellä tabaibal-cardonal, eli se muodostuu erilaisista tyräkkikasveista.

Eläimiä

Malpaís de Güímarin alueen eläimistä useimmat kuuluvat ns. selkärangattomiin, joista osa on pelkästään tällä alueella eläviä erilaisia hyönteisiä.

Siellä voi tavata matelijoita, ei kuitenkaan käärmeitä, vaan sisiliskoja, gekkoja ja skinkkejä. Kaikki alueella elävät imettäväiset ovat ”tuontitavaraa” vuosisatojen saatossa. Siellä elää mm. kaneja, villikissoja, rottia ja siilejä.

Alueella elää ja pesii 15 erilaista lintulajia. Niiden joukossa ovat mm. pikkupöllö (Asio otus) ja "pajaro moro" (Bucanetes ghitagineus)

Laidun- ja viljelysmaa

Valloituksen jälkeen, 1500-luvulta eteen päin alue toimi laidunmaana vuohille. Tyräkkien valkoista ”maitoa” käytettiin aikoinaan eräänlaisen latexmassan valmistamiseen, jota sitten käytettiin erilaisiin tarkoituksiin. Montaña Granden ympärillä on jäänteitä, joista käy ilmi, että alue on toiminut viljelysmaana.

Alueella on useita polkuja

Güímarin kaupungin turistitoimisto on järjestänyt vuosien mittaan yhteisiä patikointipäiviä alueelle. Näin tulin ensimmäisen ja ainoan kerran nousseeksi Montaña Grandelle.

Olemme kävelleet Puertito de Güímarista rantaa pitkin ja sieltä Montaña Grandelle.

Alueella on täysin mahdollista liikkua myös ilman opastusta. Reitti Puertitosta rantaa pitkin Socorroon on suosittu. Se kysyy kuitenkin hyviä kenkiä ja kärsivällisyyttä. Sen sijaan reitti Montaña Granden ympäri on suhteellisen helppo, valitsipa kiertävänsä kukkulan kumpaan suuntaa tahansa.

Jos haluaa ottaa koiran mukaansa, se on pidettävä kiinni, Poluilta ei pidä poistua. Alueelta ei pidä kerätä mitään mukaansa, tai jättää sinne roskia.

Malpaïs de Güimar on kaikkina laaksossa viettäminäni vuosia on ollut eräs tärkeimmistä suosikkipaikoistani. Meren kohina, tuulen ääni, lintujen kirkuna ja laulu vaimentavat kaikki sivistyksen äänet. Laavakivellä auringossa istuessa voin  tuntea vaeltavani ajassa taaksepäin, siihen vaiheeseen kun ihminen oli osa ympäröivää luontoa, alkuperään…Alueen laavamuodostelmat ovat mielenkiintoisia tutkittavia.

Minua viehättää myös katsella alueella olevia hyvin erikoisia kasveja, kuten erilaisia tyräkkejä, jotka ovat paikoin vallitsevin kasvillisuus. Mutta siellä kasvaa paljon, paljon muutakin.
Matalan veden aikaan rannalle muodostuu eräänlaisia lätäköitä, joihin jäänet kalat ja muut eläväiset joutuvat odottamaan niissä siihen saakka, kunnes vesi taas nousee. Näissä lätäköissä on mahdollista katsella kaloja, kotiloita ja muita tosi kummallisen näköisiä eläviä ihan kaikessa rauhassa. Näin olen esim. päässyt tarkkailemaan rantojemme "agua vivaa",  pitkälonkeroista purjemaneettia, joka muistuttaa sinistä kalanrakkoa,  ihan vierestä. Tätä otusta en sen sijaan toivo kohtaavani uidessa, koska nämä pitkät lonkerot voivat aiheuttaa tosi kirveleviä ja pahojakin jälkiä iholla kun ne kietoutuvat esim. jalan ympärille. 

Alueella esiintyviä kasveja
Tällä alueella on enemmän kotoperäisiä kasveja kuin Englannissa.

Ylläoleva luettelo on Güimarin turistoimistosta - suomenkieliset nimet Hannu ja Leena Aarnion kirjasta KANARIANSAARTEN luonto-opas

Atalanthus microcarpus, (Pienilehtinen) Ripsuvalvatti, Balillo

Mesembryantemum crystallinum, Jääpäivikki, Barilla

Ceropegia fusca, Ruskomehilyhty, Cardoncillo

Lotus dessilifolius, Maite, Corazoncillo

Hyparrheina hirta, (Suomalainen nimi puuttuu), Cerillo

Schizogyne serícea, Nukkaheloharja, El salado

Astydamia latifolia, Tyrskyputki, Lechuga de Mar

Argyranthemum frutenscens, Kanarian markatta, Magarza

Cenchrus Ciliaris, (Suomalainen nimi puuttuu), Panascos

Tricholaena Teneriffae, (Suomalainen nimi puuttuu), Panasquillos

Limonium Pectinatum, Kampaikiviuhko, Siempreviva

Campylanthus Salsoiloides, Kaunokilokki, Romero Marino

Zygophyllum Fontanesi, Kanarian mehikorva, Uva de Mar

Frankenia Laevis, Syrkerösuolakukka, Tomillo Marino

Euphorbia Canariensis, Kanarian tyräkki,  Cardón

Periploca Angustifolia,  Kanariansilkkisarvi, Cornical

Plocama Pendula, Kanarianriippapensas, Balo

Neochamaelea Pulvurenta, Hopeahepsukki, Orijama, Caña Santa

Euphorbia Balsamífera, Palsamityräkki, Tabaiba dulce

Kleinia Neriifolia, Kanarian villakko, Verol

Euphorbia Obtusifolia, Tylppötyräkki, Tabaiba Amarga

Rubia Fructicosa, Kanarianvärimatara, Tasaigo

Valokuvani  patikkapolulta Montaña Granden ympäri. Kuvien yhteyteen olen kirjoittanut reitin sisällöstä

  

YouTubessa on useita aluetta esitteleviä videoita.

Tämä video on vuodelta 2008

Tammikuulta 2009. 

Tässä videossa Montaña Granden reittiä kävellään päinvastaiseen suuntaan kuin valokuvissani.

Tämä video on vuodelta 2010. 

Siinä puhutaan vain espanjaa. Kuvat ovat ajankohtaisia. 

Video,  vuodelta 2013 jossa mm. saarihallinon biologi José García Casanova kertoo alueesta ja sen synnystä
 

Lisätietoja patikkaretkistä

Güímarin laakson turistisivuilta (CIT Güímar), jotka ovat mm. englanniksi

Joulukuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Kulttuuria, ruokaa ja viiniä Vilaflorissa

Vilaflorissa – Chasnan kukkasen jalanjäljissä

Vilaflorin pikku kaupunki lepää korkealla vuorten sylissä katsoen etelään. Kymmenet turistibussit ohittavat sen päivittäin matkallaan kohti saaren keskustaa. Patikoijat suuntaavat sieltä moniin mahtaviin luontokohteisiin. 

Vilaflor on oman matkan arvoinen. 
Aikoinaan alueella asuivat guanchit – ja ”Kukkanen”, La Flor…
Teneriffan valloituksen jälkeen Vilaflor oli saaren ensimmäisiä paikkoja, jonne rakennettiin kirkko ja perustettiin asutus. 
Vuosisatojen kuluessa Vilaflorissa on tapahtunut paljon, vaikka kaupungin keskus on säilyttänyt muistot entisistä ajoista. Vilaflorissa on ollut mm. hienoston kesänviettopaikkoja ja hengintysongelmaisten parantola. 
Nykyään Vilaflor tunnetaan Espanjan kuningaskunnan korkeimmalla sijaitsevana kuntana. (Se sijaitsee korkeammalla kuin Suomen korkein vuori, Haltiatunturi). Vilaflorissa kunnioitetaan perinteitä enemmän kuin missään muualla Tenerifellä.

Vilaflorissa syntyi ja vaikutti Kanarian saarten ensimmäinen pyhimys ”Hermano Pedro”.

Vilaflor tunnetaan myös perunan ja viinin luomuviljelykuntana. Vilaflorin leivonnaiset ja gastronomia ovat ylistettyjä, ja monet saarelaiset tulevat sinne nauttimaan ruoasta ja rauhasta. .

Miten päästä Vilafloriin saaren eteläpuolelta
Kaikkein yksinkertaisinta on on mennä omalla tai vuokratulla autolla Vilafloriin. Bussiyhteydet Vilafloriin ovat aika harvat.

Missä syödä Vilaflorissa
Kaupungissa on useita ravintoloita. Ihan keskustassa on mm. ravintola Casa de Pana, jonka terassilla on kiva istua silloin kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Ruoka on tavallista "paikallista" ruokaa. Terassilta on hienot näköalat kohti Las Cañadaksen kraaterin ulkoreunoja, Chasnan "hattua" (Sombrero de Chasna). Viileinä, tuulisina ja sateisina päivinä on mahdollisuus istua sisällä tunnustella miltä tuntuu olla vanhan ja pienen rakennuksen perinteisten paksujen seinien sisällä. .

Kaupungin keskustassa, Santa Catalina 15 sijaitsee ravintola Sombrerito. Tämä paikka on eräänlainen elävä museo, missä syömisen ohessa voi katsella kaikenlaisia entisiä alueella käytettyjä tarve-esineita.

Kolmas tuntemani ravintola on Asador de Chasna, joka puolestaan sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella, Granadillaan menevän tien varrella. Asador de Chasna on myös tavallinen ravintola, jossa tarjotaan hyvää ruokaa.

Olen todennut, että ravintoloissa, jotka eivät ole ns. "turistiravintoloita" on yleensä halvemmat hinnat. Alueella on muitakin ravintoloita.

Luomuviinitila
Muutaman kilometrin päästä Vilaflorista, on  luomuviinitila Alma de Trevejos. Maantieltä matka jatkuu pientä ja kapeaa tietä myöten ja päätyy parkkipaikalle tilan päärakennuksen eteen. Siellä on mahdollisuus maistela viinejä, juustoja ja gofiota.
Alma de Trevejos tilalla on mahdollisuus katsella alkuperäisiä kanarialaisia kotieläimiä, kuten mm. mustia kanarialaisia sikoja, jotka elivät saarella jo 2500 vuotta sitten, lyhytkarvaisia lampaita ja vuohia.  Samalla on mahdollista kävellä viiniviljelyksillä, hengittää saasteetonta ilmaa ja unohtaa kiiree.

Maistiaisten jälkeen tilalta voi ostaa mukaansa alueen luomuviiniä (joka tarvittaessa pakataan lentomatkaa varten.)

Jos esim. joku ryhmä haluaa tutustua Vilafloriin ja sen kulttuuri - viini- ruokatarjontaa, voin järjestää retken, hoitaa kuljetuksen ja toimia oppaana.

Video Vilaflorista
Vilaflor ilmasta katsottuna

Joulukuu 2012, Gracia Penttinen

Muita Vilafloriin ja/tai Hermano Pedroon liittyviä juttujani:

1. Viininkorjuussa luomutilalla Alma de Trevejos 
2. Manteleita keräämässä Vilaflorissa
3. Hermano Pedron pyhiinvaellusreitillä 
4. Solerin perheestä ja talosta
5. Jouluaatto Spa-hotellissa Vilaflorissa.
6. Hermano Pedron muistopäivä - 24. huhtikuuta
7. Pyhimyksen pyhä puu - ESQÜISÚCHIL

Musta kanarialainen sika

Kanarialainen musta sika on kuin rakas lapsi, jolla on monta nimeä. Se tunnetaan ainakin nimillä ”cochino Negro Canario”ja ”Turre Canario” Sika on ollut kotieläimenä Kanarian saarilla jo esi-espanjalaisena aikana. Arkkeologiset löydökset osoittavat tämän eläimen olleen saarella jo noin 2500 vuotta, eli saman ajan kuin saarten alkuperäiset asukkaat. Sian olemassaolosta puhuvat myöhemmin valloittajien mukana olleet kirjurit aina 1400-luvulta saakka.

Mustan sian alkuperän historia ei ole täysin varma. Oletetaan, että nämä siat tuotiin eri muuttoaaltojen mukana Afrikan pohjoisrannikkoilta.  Arvellaan, että ne polveutuvat afrikkalaista alkuperää olevista esi-espanjalaista sioista, ja että nykyinen kanarialainen musta sika olisi risteys aasialaisen ja afrikkalaisen mustan sian kanssa. Islamin levitessä Afrikan pohjoisosiin sika hävisi sieltä, ja säilyi ainoastaan Kanarian saarilla.

Valloituksen jälkeen Kanarian saaristoon tuotiin iberialainen ja englantilainen sika, jotka ajan mittaan sekottuivat paikallisen rodun kanssa. Näin syntyi vähitellen se sikarotu, joka oli täysin sopeutunut saaristolaisiin ja saarelaisiin olosuhteisiin

Sikajumaluus

El Hierrolla oli ennen valloitusta sikajumaluus nimeltä Aranfaibo. Tämä sika asusti luolassa nimeltä Asleheite. Vaikuttaa siltä, että sikajumaluuden suurin homma oli saada aikaa sade silloin, kun saarella oli pitkiä kuivia jaksoja. Aranfaibo haettiin ulos luolasta ja se sai olla niin kauan ulkona, kunnes saatiin sadetta. Joskus Aranfaibo ei päässyt koskaan takaisin luolaansa, vaan sen henki pääsi sikojen taivaaseen ja ruumis bimbachien (El Hierron asukkaat) vatsaan.

Sika oli hyvin sopeutunut ihmisten seuraan. Sitä pidettiin yleensä karsinoissa, mutta myös vapaana. Aikoinaan näitä vapaina liikkyvia mustia sikoja tiedetään olleen myös Garajonayn alueella La Gomeralla, vaikka toistaiseksi sieltä ei ole löytynyt sian luita..

Tenerifen Guanchit arvostivat mustaa sikaa, eikä pelkästään sen lihan vuoksi. Sian nahkasta valmistettiin vaatteita (Tamarco) ja jalkineita. Nahkasta valmistettiin myös kapeita hihnoja, eräänlaisia nahkaköysiä, joita käytettiin vuohien ja lampaiden kiinnipitämisessä. Näillä hihnoilla sidottiin myös vuohen nahka muumioiden ympärille. Sian luista tehtiin koristeita. Kivespusseista saatiin tarve-esineitä.

Valloituksen jälkeen mainitaan erityisesti Icod El Alton sikakauppiaat Tenerifen yhteydessä. Mustia pikkusikoja myytiin ja vaihdettiin Siete Cañadas kauppareitin varrella.

Saarelaisolosuhteisiin sopeutunut sika

Musta sika on tärkeä geneettinen ”jäännös”. Se on sopeutunut erittäin hyvin paikallisiin elinolosuhteisiin. Sian nahka on paksu, tumma ja pilkuton. Musta karva on pitkä ja tuuhea. Sian musta pigmentti auttaa sitä selviytymään hyvin saarten kuumassa auringonpaisteessa. Sian nahka on täynnä ryppyjä, erityisesti yksilöillä, jotka ovat saaneet kasvaa vapaasti ilman lisäruokintaa. .

Sian pää on hyvin erikoinen. Se on lyhyt ja pieni suhteessa ruumiin kokoon. Naaman etupuoli on täynnä ryppyjä, joiden määrä lisääntyy iän mukana ja kerää pussit silmien yläpuolelle. Tästä johtuu, että sialla on vanhemmiten suuria vaikeuksia nähdä, ja se on toisinaan täysin sokea. Ryppyjä on myös jalkojen yläosissa. Sian korvat ovat suuret ja roikkuvat alaspäin. Sialla on suora ja paksu selkä. Uroksilla on suuret kivekset.

Maalaisväestö ja siankasvattajat käyttävät tästä siasta nimeä turre. Tämä säyseä eläin liikkuu vanhempana vaivalloisesti, hitaasti ja raskaasti. Tämä huono liikkuminen voi olla seurausta siitä, että sikaa pidetään karsinassa.

Yleensä sikaa on pidetty ”perhesikana”, lihan tuottajana, samalla kun sen lantaa on käytetty viljelyksillä. Mustan sian lihan laatu on huomattavasti parempi kuin valkoisten sikojen.

Musta sika vai ruusunpunainen sika

1960 luvulta lähtien saarille tuotiin toisia sikalajeja, jotka kasvoivat nopeasti ja tuottivat näin ollen nopeammin. Samanaikaisesti alettiin luopua viljelyksistä ja väki siirtyi turismin palvelukseen. Musta sika oli häviämisvaarassa.

Musta sika kasvaa hitaasti samalla tavoin kuin iberialainen sika ja murcialainen sika. Tämä hitaus ei sovi yhteen nykyisen teollisen tuotantomentaliteetin kanssa. Vaaleanpunainen sika kasvaa lähes kaksinkertaisella vauhdilla mustaan verrattuna. Tosin mustien sikojen pitkä lihomisjakso tuottaa aivan erinomaista ja maukasta lihaa. Perinteisesti kasvaneiden mustien sikojen liha on kuiturikkaampaa, koska eläimillä on mahdollisuus liikkua kasvuaikanaan.

Vuodesta 1982 lähtien mustan sian arvostuskäyrä alkoi taas nousta. La Palmalaiset Juan Franscico Capote Alvarez ja Mariano García julkaisivat kirjan nimeltä ”El Cerdo Negro Canario”. La Palman saarihallinto kustansi kirjan.

Nyt huomattiin tämän perinteisen sikarodun uhanalainen asema. Joiltain saarilta se oli jo ehtinyt häviämäänkin. Kirjoittajat määrittelivät mustan sian erityispiirteet ja etuisuudet muihin rotuihin verrattuina. Samalla mietittiin millä tavoin rotu pystytään säilyttämään.

Vuonna 1997 Kanarialainen Musta Sika sisällytettiin espanjalaisten kotieläinten viralliseen luetteloon.  

Mustan sikarodun säilyttämiseksi perustetiin myös erityisiä saarihallinnon alaisia maatiloja La Palmalle (Garafia), Tenerifelle (Finca El Helecho) ja lopuksi myös Gran Canarialle (Osorio). Kaikkein suurin näistä tiloista on tenerifeläinen El Helecho.

Joitakin vuosia sitten perustettiin Mustan sian kasvattajien järjestö.

Mustan sian nykyaikaisesta elämästä

Kanarialaisen mustan sian sopeutuminen ympäristöönsä saa aikaan sen että siat lisääntyvät helposti. Tästä syystä Tenerifellä pyritään pitämään siat perinteisissä karsinoissa ja ulkoilmassa.

Musta sika on erittäin hedelmällinen. Sikoja ei hedelmöitetä keintekoisesti, vaan se tapahtuu luonnonmenetelmin. Tämä on eräs nykyisen ”menestymisen” kulmakivistä. Tällä tavalla pystytään myös varmuudella tunnistamaan eläinten geneettinen tausta.

Emäsian tiineysaika on neljä kuukautta. Pinoleriksessä näin merkinnän ”kolme kuukautta, kolme päivää ja kolme tuntia”. Tänä aikana emakon tarpeet ovat minimaaliset. Se tarvitsee vain hyvää ravintoa ja rauhaa.

Tavallisesti siat porsivat kaksi kertaa vuodessa ja porsaiden määrä on 9-10.. Näin rodun säilyminen on helposti turvattu ilman suurempia ongelmia.

Musta emakko on luonteeltaan erittäin ”ädillinen”. Se synnyttää tavallisesti  jälkeläisensä ilman apua ja pitää huolen elinympäristöstään. Sillä on tarpeeksi tissejä suurellekin porsaslaumalla. Rasvavarastonsa avulla se pystyy takamaan riittävän maidonsaannin pikkunassuilleen.

Porsaat ovat yhdesä emänsä kanssa noin 1,5 kuukautta. Tänä aikana ne saavat ravintonsa pelkästään äidinmaidosta. Sen jälkeen ne alkavat vähitellen syödä itse. Tämä vieroitusvaihe on pikkupossujen elämän kaikkein vaikein vaihe, ennen kuin ne oppivat syömään kiinteää ruokaa, tuntemaan ympäristönsä ja sopeutuvat elämään muista poikueista peräisin olevien sikanuorten kanssa. Emosika saa vieroituksen jälkeen muutaman lepopäivän ja on sitten valmis pariutumaan uudelleen.

Musta kanarialainen sika on perinteisesti ollut perheen ”possu”, eli se on syönyt sitä mitä omistajaperheeltä tai maataloudesta on jäänyt yli. Kaiken tämän jäämän sika on muutanut lihaksi ja rasvaksi. Tämä on ollut erityisen tärkeää niinä aikoina kun  ravintoa oli vähän saatavissa. Mustan sian selkärasva oli aikoinaan tärkeä perinteisessä ruoanlaitossa.

Nykyäänkin tätä mustan sian ”possupiirrettä”  käytetään hyödyksi perinteisissä paikoissa. Sika tuottaa samalla hyvää lannoitetta puutarhoihin ja viljelyksille. Mustaa sikaa kasvatetaan nykyään useilla tiloilla.

Missä Mustan Kanarialaisen sian voi tavata

Mustan sian kunniaksi ja tietoisuuden lisääntymiseksi saarelaisten keskuudessa järjestettiin keväällä 2011 Pinoleriksen etnologisen museon alueelle La Orotavassa erityinen Mustan sian viikonloppu. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tutustuin tähän erikoislaatuiseen sikayksilöön.

Yleisöllä on mahdollisuus tavata musta kanarialainen sika ainakin Luomutilalla ”Granja El Carretón” Arafossa, luomutilalla ”Alma de Trevejos” Vilaflorissa ja Tenerifen saarihallinnon koetilalla "Finca El Helecho" Aricossa. Gran Canarialla mustan sian voi tavata saarihallinnon tilalla Finca el Osorio, Terorissa.

Olen saanut maistaa mustan sian lihasta valmistettua ruokaa Arafossa El Carreton ravintolassa  La Carreta de Carreton ja Bodegas Monjen ravintolassa El Sauzalissa. Mainitsen nämä kaksi, koska ole käynyt kummassakin. Muitakin ravintoloita on varmasti olemassa.

Joulukuu 2012©Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.

Kanarialaisista kotieläimistä
Haluaisitko tavata kanarialaisen mustan sian tai hierrolaisen paimenkoiran
Musta kanarialainen sika - viikonloppu Pinoleressa
Lyhytkarvainen kanarialainen lammas
Fuerteventuran aasi – Güímarin laaksossa
Kanarialainen ajokoira
Kanarialainen musta kalkkuna
Kanarialainen kotikani – Conejo ratonero
Kanarialaisista kanoista
Kanarialainen lehmä - criolla tai basta
Lapalmalainen vuohi
Kanarialainen hilleri
  

Pohjoisen Tenerifen vuohi

Vuohet kuuluivat niihin kotieläimiin, joita saariston alkuperäisasukkailla oli ennen valloittajien tuloa. Jokaisella saarella oli ja on edelleen oma, juuri saarikohtaisiin olosuhteisiin sopeutunut vuohirotunsa. Jos esim. lämpimällä ja kuivalla Lanzarotella elävä vuohi tuodaan pohjoisen Tenerifen kosteisiin ja viileisiin olosuhteisiin, ei pysy hengissä, koska sitä ravintoa, mitä se on tottunut syömään ei ole saatavissa. 

Vuohet ovat taka-alalla. Etualalla olevan eläin on
vuorilampaan (muffolon) ja tavallisen lampaan risteytys

Pohjoisen Tenerifen vuohi

Tämän vuohen alkuperä on saaren varhaisissa vuohissa, jotka sitten sekoittuivat Iberian mantereelta (Espanjasta ja Portugalista) tuotuihin vuohiin. Se on sopeutunut elämään Tenerifen maasto-olosuhteissa, ja yleensä saaren korkealla keskiosalla. Vuohilauman suuruus on yleensä 50-70 vuohta. Ne ovat helposti paimennettavia.

Tällä vuohirodulla on pitkäkarvainen turkki, joka on tavallisesti musta tai tumman harmaanruskea. Vuohen korvat ovat suuret. Niissä saattaa olla valkeita alueita. Pää on iso ja pitkulainen, Sarvet ovat hieman alaspäin suunnatut. Pään päällä on karvatupsu. Vuohen palloimaiset utareet osoittavat eri suuntiin. Ne ovat  aina mustat tai valkopilkkuiset.

Vuohinaaraan tiineysysaika on viisi kuukautta. Kilin keskimääräinen syntymäpaino on 3300 gr. Laji lisääntyy helposti, koska usein kilejä syntyy kerrallaan kaksi tai jopa kolme.

Nämä vuohet ovat hyviä maidontuottajia. Tästä maidosta valmistetaan sitten juustoa. Keskimääräinen maidontuotto on 500 litraa 210 päivässä. Vuohet syövät maissia, olkia, jonkun verran ohraa, sadonkorjuun jäänteitä, kuuhierakkaa ym. Niille voidaan syöttää myös kuivamuonaa.

Tenerifellä on vuohia tällä hetkellä niin paljon, ettei ole pelkoa niiden häviämisestä. Tämän lajin vuohia ei tavallisesti myöskään risteytetä muiden vuohirotujen kanssa. Vuodesta 2007 lähtien vuohi on merkitty genelogiseen rekisteriin, mihin kaikki eläimet ovat merkityt. Näin pystytään tunnistamaan jokaisen yksilön ”esi-vuohet”. Vuonna 2008 perustettiin Tenerifen vuohen kasvattajien järjestö, jonka tietojen perusteella puhdasrotuisia vuohia arvellaan saarella olevan kaikkiaan noin 4.500 yksilöä.

Vuohen juusto Tenerifellä valmistetaan tavallisesti pastöroidusta maidosta. Juuston juoksutusaine on eläinperäistä. Jonkun verran valmistetaan myös tuoreesta maidosta (kotona)tehtyjä juustoja, joiden juoksutin on kasviperäinen (ohdake). Kilo juustoa vaatii noin 5 litraa maitoa.

Joulukuu 2012 ©Gracia Penttinen

Lyhytkarvainen kanarialainen lammas

Kanariansaarilla on useita pienikokoisia kotieläimiä, jotka kuuluivat saariston alkuperäisten asukkaiden karjaan ennen valloittajien tuloa. Valloittajat toivat sitten mukanaan suuremmat kotieläimet, kuten lehmät ja hevoset.

Lyhytkarvainen lammas on eräs saariston varhaisista kotieläimistä. Tätä ns. esi-espanjalaisen rodun lammasta vietiin sitten saarilta Amerikkaan valloituksen alkuvaiheissa. Lammas on sopeutunut hyvin Väli-Amerikan "karibialaisiin olosuhteisiin" erinomaisena lihantuottajana.

Nämä lampaat hävisivät vuosisatojen aikana  kokonaan Kanarian saarilta. Noin 25 vuotta sitten niitä tuotiin uudelleen Tenerifelle Venezuelasta. Nykyään lampaita arvellaan olevan noin 5000 yksilöä, joista 3500 on merkitty genealogiseen rekisteriin. Nyt näitä lampaita on eniten Tenerifellä kaikista Kanarian saarista .

Tämän lyhytkarvaisen lammasrodun pää on keskikokoinen, hieman pitkänomainen. Silmät sijaitsevat kaukana toisistaan. Kuono on tasainen. Lampaan vartalo on sylinterinmuotoinen, yläosasta pyöreä. Jalat ovat vahvat. Naaraan utareet ovat pienet. Uroksen kivekset ovat isot. Kummallakaan ei ole sarvia.

Vasemmalla takana on lammas, jolle on kasvanut "selkäturkki

Lampaalla ei ole pitkäkarvaista turkkia muuta kuin joskus vanhoilla yksilöillä selkärangan kahta puolta. Turkin väri vaihtelee vaalean ruskeasta aina tumman ruskeaan. Joskus voidaan tavata myös monivärisiä yksilöitä, joiden vatsan puoli voi olla musta, tai musta, jossa on valkeita täpliä. Koska näillä lampailla ei ole pitkäkarvaista turkkia, niille ei tule koskaan liian kuuma, ja niitä voidaan kasvattaa korkeassa lämpötilassa ympäri vuoden

Tällä lammasrodulla on ominaisuuksia, jota tekevät niistä hyviä lihan ja orgaanisen lannoitteen tuottajia.  Niitä pidetään tavallisesti banaanitiloilla, missä ne elävät banaanien jätteillä. Tämä takaa runsaan ja hyvälaatuisen lannan tuoton. Olen tavannut lammasta myös luomuviinitiloilla lannantuottajana.

Lammasemä synnyttää suuren määrän vuonia, jotka eivät vaadi emän antaman maidon lisäksi mitään erityistä huolenpitoa. Näitä lampaita ei koskaan lypsetä minkään elämänvaiheen aikana.

Eteläisellä Tenerifellä, Guargachossa, San Miguel de Abonan kunnassa on ravintola, El Cordero , jossa tarjotaan mm. tämän lampaan lihasta valmistettua ruokaa.

Joulukuu 2012 ©Gracia Penttinen

Kanariansaariston symbooleista

Päivitetty 30.10.2016

Jokaisella Kanarian saariston saarella on oma kasvisymbooli ja eläinsymbooli.  KanarianSaarten saaristohallitus on päättänyt sen, mitkä ne ovat.

Kanarian saaristohallitus päätti vuonna 1991, 
että koko Kanarian saariston luonnollinen symboolikasvi on
Kanarian palmu- palemera canaria (Phoenix canariensis) ja

symboolieläin on Kanarianlintu -canario  (Serinus canaria).

Tenerife

"La isla de la Eterna Primavera  - ikuisen kevään saari"

Kanarian saaristohallituksen säätämän lain mukaan Tenerifen luonnollinen symboolikasvi on
Traakkipuu, drago (Dracaena Drago), ja

symboolieläin on Kanarian peippo – pinzon azul (Fringilla teydea)

La Gomera

Kanarian saaristohallituksen säätämän lain mukaan
La Gomeran luonnollinen symboolikasvi on
Makaronesian avokado – viñatigo (Persea indica), ja

symboolieläin on Kanarian kyyhky –  paloma rabiche  (Columba bollii)

Gran Canaria

Kanarian saaristohallituksen säätämän lain mukaan Gran Canarian luonnollinen symboolikasvi on Kanariantyräkki -Cardón (Euphorbia canariensis), ja

symboolieläin on Kanarialainen koira - presa canario

Lanzarote

Kanarian saaristohallituksen säätämän lain mukaan Lanzaroten luonnollinen symboolikasvi on
Palsamityräkki - tabaiba dulce (Euphorbia balsamifera), ja
symboolieläin on albiinorapu - el cangrejo ciego (Munidopsis polimorpha)

Fuerteventura

Kanarian saaristohallituksen säätämän lain mukaan Fuerteventuran luonnollinen symboolikasvi on Jandiantyräkki – Cardón de Jandia (Euphorbia handiensis), ja symboolieläin on  kaulustrappi - la avutarda (Chlamydotis undulata fuerteventurae)

La Palma

Kanarian saaristohallituksen säätämän lain mukaan La Palman luonnollinen symboolikasvi on
Kanarianmänty - pino canario (Pinus canariensis), ja symboolieläin on  alppivaris - La graja (Pyrrhocorax pyrrhocorax barbarus)

*alppivaris on endeeminen lintulaji, joka esiintyy ainoastaan La Palmalla

El Hierro

Kanarian saaristohallituksen säätämän lain mukaan El Hierron luonnollinen symboolikasvi
Kanarian kataja - la sabina (Juniperus canariensis), ja symboolieläin on  Hierron jättilisko - lagarto gigante (Gallotia simonyi)

Saarten energiasymbooleista

Kanarian saaret ovat jo tuhansia vuosia esiintyneet hyvinkin erilaisissa yhteyksissä, ja niihin liitetään monia erilaisia ”myyttejä, taruja ja energiamalleja”. Vuosia sitten osallistuin kokoontumiseen, jossa puhuttiin mm. saariston eri saarten ”henkisestä energiasta”. Myöhemmin olen todennut, että nämä ”energiat” mainitaan useassa eri yhteydessä, joissa puhutaan saariston alkuperästä ja henkisestä merkityksestä nykyisessä ajassa.

Liikkuessani eri saarilla, olen huomioinut itsekin miten erilaisilta nämä saaret tuntuvat.

Tenerife: Ylösnousemus (Resurreción)

La Gomera: Tieto (Conocimiento)

La Palma: Rakkaus (Amor)

El Hierro: Jumalaisen voima (La Fuerza del Divino)

Gran Canaria: Tämä hetki (El Momento Presente)

Fuerteventura: Kuolema (Muerte)

Lanzarote: Pelastus (Redención)

Kanarian saariston chackroista
Silloin kun El Hierron vulkaaninen toiminta oli voimakas, 2012, etelä-amerikkalainen Planeetan energioita tutkiva ryhmä, Harwitum, oli saaristossa. He tulivat siihen tulokseen, että El Hierron ulkopuolelle mereen syntynyt tulivuori Tagoro oli saanut aikaan sen, että saariston seitsemän suurimman saaren chackrat järjestäytyivät. He totesivat samalla, että KanarianSaarten tulivuoret olivat yhteydessä Planeetan kaikkiin muihin tulivuoriin. Ryhmän "johtajan" Matias De Stefanon mukaan Teide Tenerifellä on saariston sydänchackra ja toimii eräänlaisena antennina saaristossa. Tenerife pitää kirjaimellisesti saariston ruoria, sillä saaren suuri tulivuori Teide yhdistää maan syvyyden taivaan korkeutaan.

1.chackra: Juurichackra: El Hierro

2. chackra: sakraalichackra: La Palma

3. chackra: solar plexus chackra: La Gomera

4. chackra: sydänchakra; Tenerife

5. chackra: kurkkuchackra; Gran Canaria

6. chackra: Kolmas silmä chackra: Fuerteventura

7. chackra:; päälakichackra; Lanzarote

KanarianSaarista ja tähdistä
Jotkut näkevät, että Seulasten tähtiryhmän suurimmat tähdet heijastuvat KanarianSaarten seitsemässä suurimmassa saaressa.

  

Joulukuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan