Musta kanarialainen sika

9.12.12

Musta kanarialainen sika

Kanarialainen musta sika on kuin rakas lapsi, jolla on monta nimeä. Se tunnetaan ainakin nimillä ”cochino Negro Canario”ja ”Turre Canario” Sika on ollut kotieläimenä Kanarian saarilla jo esi-espanjalaisena aikana. Arkkeologiset löydökset osoittavat tämän eläimen olleen saarella jo noin 2500 vuotta, eli saman ajan kuin saarten alkuperäiset asukkaat. Sian olemassaolosta puhuvat myöhemmin valloittajien mukana olleet kirjurit aina 1400-luvulta saakka.

Mustan sian alkuperän historia ei ole täysin varma. Oletetaan, että nämä siat tuotiin eri muuttoaaltojen mukana Afrikan pohjoisrannikkoilta. Arvellaan, että ne polveutuvat afrikkalaista alkuperää olevista esi-espanjalaista sioista, ja että nykyinen kanarialainen musta sika olisi risteys aasialaisen ja afrikkalaisen mustan sian kanssa. Islamin levitessä Afrikan pohjoisosiin sika hävisi sieltä, ja säilyi ainoastaan Kanarian saarilla.

Valloituksen jälkeen Kanarian saaristoon tuotiin iberialainen ja englantilainen sika, jotka ajan mittaan sekottuivat paikallisen rodun kanssa. Näin syntyi vähitellen se sikarotu, joka oli täysin sopeutunut saaristolaisiin ja saarelaisiin olosuhteisiin

Sikajumaluus

El Hierrolla oli ennen valloitusta sikajumaluus nimeltä Aranfaibo. Tämä sika asusti luolassa nimeltä Asleheite. Vaikuttaa siltä, että sikajumaluuden suurin homma oli saada aikaa sade silloin, kun saarella oli pitkiä kuivia jaksoja. Aranfaibo haettiin ulos luolasta ja se sai olla niin kauan ulkona, kunnes saatiin sadetta. Joskus Aranfaibo ei päässyt koskaan takaisin luolaansa, vaan sen henki pääsi sikojen taivaaseen ja ruumis bimbachien (El Hierron asukkaat) vatsaan.

Sika oli hyvin sopeutunut ihmisten seuraan. Sitä pidettiin yleensä karsinoissa, mutta myös vapaana. Aikoinaan näitä vapaina liikkyvia mustia sikoja tiedetään olleen myös Garajonayn alueella La Gomeralla, vaikka toistaiseksi sieltä ei ole löytynyt sian luita..

Tenerifen Guanchit arvostivat mustaa sikaa, eikä pelkästään sen lihan vuoksi. Sian nahkasta valmistettiin vaatteita (Tamarco) ja jalkineita. Nahkasta valmistettiin myös kapeita hihnoja, eräänlaisia nahkaköysiä, joita käytettiin vuohien ja lampaiden kiinnipitämisessä. Näillä hihnoilla sidottiin myös vuohen nahka muumioiden ympärille. Sian luista tehtiin koristeita. Kivespusseista saatiin tarve-esineitä.

Valloituksen jälkeen mainitaan erityisesti Icod El Alton sikakauppiaat Tenerifen yhteydessä. Mustia pikkusikoja myytiin ja vaihdettiin Siete Cañadas kauppareitin varrella.

Saarelaisolosuhteisiin sopeutunut sika

Musta sika on tärkeä geneettinen ”jäännös”. Se on sopeutunut erittäin hyvin paikallisiin elinolosuhteisiin. Sian nahka on paksu, tumma ja pilkuton. Musta karva on pitkä ja tuuhea. Sian musta pigmentti auttaa sitä selviytymään hyvin saarten kuumassa auringonpaisteessa. Sian nahka on täynnä ryppyjä, erityisesti yksilöillä, jotka ovat saaneet kasvaa vapaasti ilman lisäruokintaa. .

Sian pää on hyvin erikoinen. Se on lyhyt ja pieni suhteessa ruumiin kokoon. Naaman etupuoli on täynnä ryppyjä, joiden määrä lisääntyy iän mukana ja kerää pussit silmien yläpuolelle. Tästä johtuu, että sialla on vanhemmiten suuria vaikeuksia nähdä, ja se on toisinaan täysin sokea. Ryppyjä on myös jalkojen yläosissa. Sian korvat ovat suuret ja roikkuvat alaspäin. Sialla on suora ja paksu selkä. Uroksilla on suuret kivekset.

Maalaisväestö ja siankasvattajat käyttävät tästä siasta nimeä turre. Tämä säyseä eläin liikkuu vanhempana vaivalloisesti, hitaasti ja raskaasti. Tämä huono liikkuminen voi olla seurausta siitä, että sikaa pidetään karsinassa.

Yleensä sikaa on pidetty ”perhesikana”, lihan tuottajana, samalla kun sen lantaa on käytetty viljelyksillä. Mustan sian lihan laatu on huomattavasti parempi kuin valkoisten sikojen.

Musta sika vai ruusunpunainen sika

1960 luvulta lähtien saarille tuotiin toisia sikalajeja, jotka kasvoivat nopeasti ja tuottivat näin ollen nopeammin. Samanaikaisesti alettiin luopua viljelyksistä ja väki siirtyi turismin palvelukseen. Musta sika oli häviämisvaarassa.

Musta sika kasvaa hitaasti samalla tavoin kuin iberialainen sika ja murcialainen sika. Tämä hitaus ei sovi yhteen nykyisen teollisen tuotantomentaliteetin kanssa. Vaaleanpunainen sika kasvaa lähes kaksinkertaisella vauhdilla mustaan verrattuna. Tosin mustien sikojen pitkä lihomisjakso tuottaa aivan erinomaista ja maukasta lihaa. Perinteisesti kasvaneiden mustien sikojen liha on kuiturikkaampaa, koska eläimillä on mahdollisuus liikkua kasvuaikanaan.

Vuodesta 1982 lähtien mustan sian arvostuskäyrä alkoi taas nousta. La Palmalaiset Juan Franscico Capote Alvarez ja Mariano García julkaisivat kirjan nimeltä ”El Cerdo Negro Canario”. La Palman saarihallinto kustansi kirjan.

Nyt huomattiin tämän perinteisen sikarodun uhanalainen asema. Joiltain saarilta se oli jo ehtinyt häviämäänkin. Kirjoittajat määrittelivät mustan sian erityispiirteet ja etuisuudet muihin rotuihin verrattuina. Samalla mietittiin millä tavoin rotu pystytään säilyttämään.

Vuonna 1997 Kanarialainen Musta Sika sisällytettiin espanjalaisten kotieläinten viralliseen luetteloon.

Mustan sikarodun säilyttämiseksi perustetiin myös erityisiä saarihallinnon alaisia maatiloja La Palmalle (Garafia), Tenerifelle (Finca El Helecho) ja lopuksi myös Gran Canarialle (Osorio). Kaikkein suurin näistä tiloista on tenerifeläinen El Helecho.

Joitakin vuosia sitten perustettiin Mustan sian kasvattajien järjestö.

Mustan sian nykyaikaisesta elämästä

Kanarialaisen mustan sian sopeutuminen ympäristöönsä saa aikaan sen että siat lisääntyvät helposti. Tästä syystä Tenerifellä pyritään pitämään siat perinteisissä karsinoissa ja ulkoilmassa.

Musta sika on erittäin hedelmällinen. Sikoja ei hedelmöitetä keintekoisesti, vaan se tapahtuu luonnonmenetelmin. Tämä on eräs nykyisen ”menestymisen” kulmakivistä. Tällä tavalla pystytään myös varmuudella tunnistamaan eläinten geneettinen tausta.

Emäsian tiineysaika on neljä kuukautta. Pinoleriksessä näin merkinnän ”kolme kuukautta, kolme päivää ja kolme tuntia”. Tänä aikana emakon tarpeet ovat minimaaliset. Se tarvitsee vain hyvää ravintoa ja rauhaa.

Tavallisesti siat porsivat kaksi kertaa vuodessa ja porsaiden määrä on 9-10.. Näin rodun säilyminen on helposti turvattu ilman suurempia ongelmia.

Musta emakko on luonteeltaan erittäin ”ädillinen”. Se synnyttää tavallisesti jälkeläisensä ilman apua ja pitää huolen elinympäristöstään. Sillä on tarpeeksi tissejä suurellekin porsaslaumalla. Rasvavarastonsa avulla se pystyy takamaan riittävän maidonsaannin pikkunassuilleen.

Porsaat ovat yhdesä emänsä kanssa noin 1,5 kuukautta. Tänä aikana ne saavat ravintonsa pelkästään äidinmaidosta. Sen jälkeen ne alkavat vähitellen syödä itse. Tämä vieroitusvaihe on pikkupossujen elämän kaikkein vaikein vaihe, ennen kuin ne oppivat syömään kiinteää ruokaa, tuntemaan ympäristönsä ja sopeutuvat elämään muista poikueista peräisin olevien sikanuorten kanssa. Emosika saa vieroituksen jälkeen muutaman lepopäivän ja on sitten valmis pariutumaan uudelleen.

Musta kanarialainen sika on perinteisesti ollut perheen ”possu”, eli se on syönyt sitä mitä omistajaperheeltä tai maataloudesta on jäänyt yli. Kaiken tämän jäämän sika on muutanut lihaksi ja rasvaksi. Tämä on ollut erityisen tärkeää niinä aikoina kun ravintoa oli vähän saatavissa. Mustan sian selkärasva oli aikoinaan tärkeä perinteisessä ruoanlaitossa.

Nykyäänkin tätä mustan sian ”possupiirrettä” käytetään hyödyksi perinteisissä paikoissa. Sika tuottaa samalla hyvää lannoitetta puutarhoihin ja viljelyksille. Mustaa sikaa kasvatetaan nykyään useilla tiloilla.

Missä Mustan Kanarialaisen sian voi tavata

Mustan sian kunniaksi ja tietoisuuden lisääntymiseksi saarelaisten keskuudessa järjestettiin keväällä 2011 Pinoleriksen etnologisen museon alueelle La Orotavassa erityinen Mustan sian viikonloppu. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tutustuin tähän erikoislaatuiseen sikayksilöön.

Yleisöllä on mahdollisuus tavata musta kanarialainen sika ainakin Luomutilalla ”Granja El Carretón” Arafossa, luomutilalla ”Alma de Trevejos” Vilaflorissa ja Tenerifen saarihallinnon koetilalla "Finca El Helecho" Aricossa. Gran Canarialla mustan sian voi tavata saarihallinnon tilalla Finca el Osorio, Terorissa.

Olen saanut maistaa mustan sian lihasta valmistettua ruokaa Arafossa El Carreton ravintolassa La Carreta de Carreton ja Bodegas Monjen ravintolassa El Sauzalissa. Mainitsen nämä kaksi, koska ole käynyt kummassakin. Muitakin ravintoloita on varmasti olemassa.