Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

24.7.12

Casa Fuerte Adejen keskustassa

Noin 10 vuotta sitten ajoimme ystäväni Airan kanssa Puertito de Güímarista Adejen keskustaan. Eräs matkan päämääristä oli tutustua ns. Casa Fuerteen, jolla turistiopaskirjan mukaan oli mahtava menneisyys, ja jota vuosisatojen ajan olivat hallinneet saarelaisaatelin edustajat.

Löysimme Casa Fuerten. Päärakennuksen edessä oli vanha tykki ja sen valkoinen torni kohosi näkyvästi ympäristöään korkeammalle.

Valmistauduimme museokierrokseen. Rakennus oli otettu arvoluokkaan ”historialliset monumentit” vuonna 1987. Siellä olisi varmasti paljon katsottavaa.

Pääportti oli kiinni. Pihalla ei näkynyt elonmerkkiäkään. Ehkä museo olisi auki jonain muuna päivänä. Sen enempää asiaa tutkimatta käännyimme pääkadulle etsimään ravintolaa, jossa voisi nauttia ihanaa adejelaista grillattua kanaa.

Casa Fuerte jäi, sukeltaakseen esiin
Useita vuosia myöhemmin opiskelin saariston historiaa opaskokeita varten ja "kohtasin" Casa Fuerten uudelleen.

Casa Fuerte oli rakennettu aikoinaan linnoitukseksi, suojaamaan eteläistä rannikkoa mm. merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Sen rakennuttaja oli Pedro de Ponte y Vergara puolisonsa Catalina de las Cuevasin kanssa. Linnoitus valmistui 1556. Nimet de Ponte ja Vergara tunnistin Garachichon historiasta. Genovalaista rahasukua, joka mm. rahoitti saaren valloitusta ja sai siitä ilosta vastineeksi maita ja mantuja.

Pedro de Ponte y Vergara teki linnoituksesta tosi mahtavan kokonaisuuden, voisi melkein sanoa sen olleen kuin pieni kylä (joka oli kooltaan 7.200 m2. eli 9.024 " varas castellanas") saman muurin sisällä.

Linnoituksen historiaan kuuluivat monen tyyppiset elinkeinon harjoitukset, kuten sokeriruoan viljely ja sokerin jalostaminen. Kun sokeriruoko jäi pois markkinoilta, tilalla siirryttiin viininviljelyyn ja viinintuotantoon. Kauppayhteydet sokerin maailmasta siirtyivät nyt viinikauppaan. Vaikka linnoitus oli nimellisesti rakennettu merirosvojen hyökkäyksiä vastaan, kerrotaan silti, että esim. John Hawks niminen englantilainen merirosvo kuului de Ponten suvun ystäviin. Yhteisenä harrastuksena oli afrikkalaisten orjien kuljetus ja myyminen uusille amerikkalaisille markkinoille. Kerrotaan, että leiri, missä orjia säilytettiin oli siellä, missä nykyään on turistien Playa de las Americas.

Siinä vaiheessa kun Pedro de Ponte y Vergara sai linnoituksen valmiiksi, hän anoi kruunulta feodaalioikeuksia. Ne myönnettiin tilalle noin sata vuotta myöhemmin (1655). Sen jälkeen Casa Fuerten isäntä oli alueen ylin herra ja päättäjä kaikissa valtaa pitävissä elimissä, eikä hän ollut Tenerifen käskynhaltijan alainen.
Casa Fuerte 1890-luvulla


Naimakauppojen kautta suku oli liittynyt Gomeran kreivin perheeseen ja vähitellen perheestä tuli paitsi La Gomeran kreivejä ja El Hierron herroja, myös Adejen markiiseja. Suku sammui kuitenkin 1700-luvulla. Casa Fuerte ja tilat siirtyivät uusille omistajille, joiden joukossa oli mm. englantilainen Fyffesin kauppahuone, joka harjoitti mm. viinikauppaa.
Rakennuksissa riehui tulipalo 1900-luvun alussa. Rakennukset paloivat pahoin. Siellä oleva arvokas arkisto säilyi tulipalolta ja siirtyi vähitellen Adejehen historialliseen arkistoon.

Rakennuksista tuli ”historiallinen monumentti 1987, mutta sen kunnostamiseen tai korjaamiseen ei ole sijoitettu, huolimatta rakennusten ja tilan valtavasta merkityksestä Adejen kasvulle ja elinkeinoelämälle yli 300 vuoden aikana. Vuonna 2007 rakennuksesta tuli BIC (kulttuurimuistomerkki)












vanha kuva, jonka olen poiminut netistä
Loistonsa aikana Casa Fuerten rakennuksiin kuuluivat mm. omistajien asuintilat, kappeli, leipomo, keittiö, eläinsuoja, sokerivarasto, siheeristön tilat, työläisten (ja orjien) tilat.















Kierros Casa Fuerten ympäri
Tällä kertaa Casa Fuerte tuli esille puhuttaessa Tenerifen viininviljelyksen historiasta Adejen kesäyliopistossa 2012. Rakennukset näkyivät opetustilan ikkunasta, aukion toisella puolelle.

Nyt tai ei koskaan, päätin. Nyt lähden katsomaan mitä rakennuksista on jäljellä.

En tyytynyt toteamaan, että portti oli kiinni, kuten vuosia aikaisemmin. Tirkistelin pihalle ja otin kuvia. Läksin kiertämään muureja. Totesin, että osaa muureista reunusti valaistu katu. Muurien sisäpuolelle ei voinut kiivetä mistään kohti, mutta muurin pystyi kiertämään lähes kokonaan. Takana oli jäännös korkeasta seinästä, jonka ylintä osaa koristi risti ja sen kahta puolta olevat koristellut ympyrät. Löysin maininnan tästä kuviosta José Gregorio Gonzalezin kirjasarjasta Canarias Magica. Hänen mielestään kuvio kuuluu Temppeliritareiden symboliikkaan. Samanlaisia kuvioita on ympäri Eurooppaa niissä rakennuksissa, mitkä aikoinaan kuuluivat Temppeliritarijärjestölle. Casa Fuerten mahdollinen yhteys Temppeliritareihin on peräisin perheen esi-isiltä, jo vuosisatojen takaa. Nämä olivat ilmeisesti viimeisiä temppeliritareita.

Symbolikuvio on kahden ylimmäisen ikkunan välissä
Tämän rakennuksen edestä avautui näkymä entisille pengerviljelyksille ja Adejen rinteille. Missään ei erottunut viiniköynnöksiä.

Huolimatta siitä, että muurit olivat kaatuneet ja rakennukset suurelta osalta raunioina, sain mielestäni käsityksen rakennusten entisestä suuruudesta.

Palasin portille katsomaan uudestaan siellä olevaa tykkiä. Samanaikaisesti kadulla oli pari turistipariskuntaa, ranskaa ja italiaa tuntuivat puhuvan. Katselivat Casa Fuertea, mutta eivät lähteneet kiertämään muureja. Ehkä heidänkin turistioppaissaan puhutaan tästä historiallisesta rakennuksesta, ilman että sen mainitaan olleen suljettu jo yli 100 vuotta.

Kuvia kierroksesta Casa Fuerten ympäri






Video Casa Fuertesta

Juttuni 2017: Casa Fuerte jäi edelleen valloittamatta



Heinäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Inga kommentarer: