Pyhän Andreaksen herättely

Pyhän Andreaksen herättely
Paina kuvaa

4.7.18

Lauantai-iltapäivä Bajamarissa - pohjoisrannikon pikkukylässä

Carlos García seisoi rauhallisesti rantakadulla odottamassa.
Olimme laskeutuneet suurella bussilla kapeaa katua, joka näytti eräässä mutkassa johtavan suoraan mereen.
Lopulta seisoimme rauhallisina kaikki yhdessä siellä rantakadulla.


Takana, meren puolella, avautuivat Bajamarin merivesialtaat niissä pulikoivine uimareineen.
Takana seisoi se matala majakka, joka tavallisesti saa kuvata Bajamarin rantaa kohti vyöryvien aaltojen valtavaa korkeutta.

Historiallisia muistoja
Carlos García aloitti mentaalin kierroksen saaren valloituksen ajalta, 1500- luvun vaihteesta. Alueet rannan yläpuolella jaettiin mm. valloituksen aikana kunnostautuneille henkilöille. Useat tunnetut saaren "yläluokkaan" kuuluvat olivat jaossa osallisina. Useat heistä olivat portugalilaisia, aina Madeiralta ja Brasiliasta saakka. Zamorano, Porlier, Tabares, Vernetta, Lercaro...

Annoimme katseen kiertää. Meren rannalla oli ollut laituri, jolta alueen erilaiset tuotteet, mm. rypäleet ja myös viinit olivat löytäneet tiensä niin saarelle kuin kauemmaksikin. Vesitiet olivat "aikojen alussa", eli valloituksen jälkeisinä vuosisatoina ainoat liikkennöintikelpoiset väylät.

Laiturin yläpuolella olevalla rannalla oli joskus ollut erityinen kaivo, josta matalan meren aikaan otetulla vedellä, katsottiin olevan parantavia vaikutuksia.

Tällä rannalla on 1930- luvun lopusta noin 1970 - luvulle  ollut myös kylpylä. Aluksi sitä yritti ylläpitää  herra, joka isä aikoinaan omisti Camachon nimella tunnetut hotellit Santa Cruzissa ja Tacorontessa. Kylpylä siityi kuitenkin la Lagunan kaupungin hallintaan. Tuo parantavetinen kaivo oli ollut osa tämän kylpylän tarjontaa.





Hieman ylempänä siitä missä seisoimme, nykyisten portaiden puolessavälissä, ovat jäänteet entisestä linnoituksesta, Castillo de Bajamar, tuskin havaittavissa, jos ei osaa katsoa "oikealla" tavalla. Linnoitus ajatui mereen samana myrsky-yönä kuin Candelarian neitsytkin saaren toisella puolella. Tarkoituksena on, että linnoituksen paikka merkittäisiin.

Bajamarissa oli joskus aikoinaan ollut oma traakkipuu. Saimme katsoa kuvaa siitä. Traakkipuu on enää vain muisto. Sen oli kuvannut aikoinaan täällä 1600-luvulla  vieraillut ranskalainen munkki ja luonnontietielijä Louis Feuillé. Tämä kuva on siitä erikoinen, että se oli ensimmäinen "paikanpäällä (in situ) piirretty" traakkipuun kuva. Tosin tuo traakkipuu on hävinnyt aikojen saatossa, eikä kukaan edes tiedä missä se kasvoi.(Kuva löytyy kirjassa Bajamar - Un pueblecito norteño.

Uskonnollisia muistoja
Kierros jatkui kävelemällä. Siirryimme pienen kirkkorakennuksen luo hieman ylempänä rinteellä. Oppaamme vaihtui. Tähän rakennukseen liittyvästä historiasta kertoi Carmen Gonzalez.

Tässäkin yhteydessä vanhat suvut tulivat esille. Kappeli - ermita - omistettiin Johannes Katajalle - San Juan Bautista. Sen rakennuttivat 1600-luvulla Vargas Rengifon sisarukset María ja Catalina. Emme päässeet rakennuksen sisälle, avain oli kateissa. Tosin oli toivoa sen löytymisestä. Rakennuksesta on ehdotettu tehtävän "historiallis-taiteellinen kulttuurimuistomerkki". Joten joskus, sen avaimen löytymisen jälkeen, on toivoa päästä sen sisälle katsomaan rakennusta ja sen sisältämiä taideaarteita .

Kappelin yläpuolella olevalla tontilla kasvatettiin aikoinaan Malvasia viinirypäleitä. Niistä saadut tulot sijoitettiin sitten kappelin ylläpitämiseen.

Kappelin pitkällä, merenpuoleisella seinällä on seinän alaosaan  rakennuttu kivipenkki. Sieltä voitiin satojen vuosien ajan ihailla auringonlaskuja. Vastapäinen parikerrokseinen rakennus estää nykyään sen mahdollisuuden.

Kappelin tontin alakulmassa on puinen risti. Sen päälle ja juureen ovat kävijät jättäneet kiviä muistoksi.


















Nämä uskonnonharjoitukseen liittyvät asiat ovat tärkeitä. Niinpä Carmen Gonzalez johdatti meidät seuraavaan kirkkoon. Ulkoapäin tämä 1960-luvulla valmistunut  rakennus muistutti mielestäni hieman ajanpiiskaamaa teolisuushallia. Sen kirkollisuudesta kertoi rakennuksen ulkopuolella oleva kirkonkellomuodostelma. Myöhemmin selvisi, että kellot olivat ennen tämän rakenuksen olemassaoloa kuuluneet toisen kirkkorakennuksen varusteisiin.










Sisällä oli tilaa suurelle ihmismäärälle. Carmen Gonzalez  totesikin jumalanpalveluksiin kokoontuvan aina runsaasti bajamarilaisia. Hän kertoi suurella lämmöllä kirkon tärkeistä pyhistä hahmoista. Kirkolle nimen antanut "Señor de Gran Poder" -Suuren Voiman Herra - oli pääalttarilla. Kirkkosalin takaosassa oli se vaunu, jolla häntä kuljetetaan kulkueissa kaduilla. Doña Carmen mainitsi pyhistä hahmoista erityisesti myös Neitsyt Marian patsaan, jonka tekijä on naapurikylässä, Punta Hidalgossa toimiva nuori ja lahjakas pyhien hahmojen luoja (imaginero) Ibrahim Hernándes García.

Hieman huomaattomissa sivuseinällä oli valkealla kankaalla varustettu risti (kankaan ripustus tällä tavalla viittaa siihen, että Jeesus on laskettu alas ristiltä). Kaikkein tärkeintä tässä ristissä oli kuitenkin siihen upotettu pieni pyhäinjäännös..

Vaelsimme vielä sen kolmannenkin kirkkorakennuksen luo, sen alkuperäisen "Suuren Voiman Herran" kappelin luo, samannimisen torin laitaan. Sen rakennuksen, jonka tornissa nuo aikaisemmin mainitut kirkonkellot olivat ennen olleet. Tämä kirkkorakennus on peräisin 1880-luvulta. Sen edessä on pieni Plaza de Señor de Gran Poder niminen tori


 



Muistoja ihmisistä ja juhlista
Siellä kirkon vieressä meitä odotti toinen bajamarilainen Carmen, Carmen Toral. Hän kertoi Bajamarista turistikaupunkina. 1960 - luvulla, kun massaturismi alkoi, Bajamar oli Puerto de la Cruzin jälkeen seuraavaksi suurin  turistikohde. Siellä oli useita hotelleja, joista on massaturismin kohteiden muuttumisen jälkeen tullut pieniä asunto-osakkeita. Bajamarissa oli aikoinaan mm. useita discoja, joissa tärkeät laulajat esiintyivät turistien viihdytykseksi.  Bajamariin liittyy myös tunnettu Sabadeños musiikkiryhmä, joka hiljattain vietti 50 vuotisjuhlaansa.
Carmen Torel muisteli miten kaupungin pääkadulle Suuren Voiman Herran juhlien kuniaksi aikoinaan pystytettiin satoja metrejä pitkä pöytä, jolla syntyi sitten yhtä pitkä sämpylä läsnäolijoiden nautittavaksi.

Tonen syömiseen liittyvä erikoisuus oli ollut tuhansille ihmisille tarkoitettu paella. Sitä paellaa valmistettiin muutamia kertoja, viimeksi 1970-luvulla, osin Suuren Voiman Herran juhlallisuuksien kunniaksi, mutta myös Guinesin ennätyksen kirjaan pääsemiseksi.

Sämpylä- ja paellajuhlat olivat todellisia osoituksia Bajamarin asukkaiden keskinäisestä yhteistyöstä.

Doña Carmenin kanssa vaelsimme vielä Bajamarin entiseen sydämeen, Plaza de Fonda nimiselle  torille. Sieltä löytyi pieni punainen entinen koulurakennus, jossa oli ollut tilat koululle ja opettajan asunnolle. Koulun kahta entistä tulisielua, hyvin erikoisia ja tarmokkaita opettajia muistettiin kadun nimellä.

Torin ympärillä oli ollut useita baareja ja ravintoloita. Eräs näistä kuului Doña Carmenin perheelle. Hän kertoi miten aamuvarhaisella tuotiin aterioiden tarveaineet eri puolilta La Lagunaa. Ravintolan työntekijät joutuivat itsekin osallistumaan tähän hankintaan, eli heidän työaamunsa alkoivat  hyvin aikaisin.
Näillä nurkilla oli turistibuumin vuosina vaikuttanut Bajamarin erikoisuus, "Bajamarin sheriffi".  Nimen takana oli saksalaisten väärinymmärtämä "Domingo El Chorizo" (ko. herran kutsumanimi), jonka he sitten tulkitsivat sheriffisanalla, ja joka jäi Bajamarin historiaan. Hänen omistamansa baari oli luonnollisesti Sheriffin baari.


Nykyisin tori on hiljainen ja ravintolat suljetut. Näistä entisen ajan vilkkauksista kertovat vain katujen nimet.

Kiersimme vielä hetkisen rannan siinä nurkassa, missä se terveyskaivo oli ollut, Paseo de Marianne. Tällä kävelykadulle oli antanut nimen joku "ulkomaalinen nainen", Marianne, josta kukaan ei tiennyt oliko hän englantilainen vai saksalainen. Hänellä oli ollut tapana tulla Bajamariin useina vuosina, kylpylään ja nauttimaan kaivon parantavaa vettä. Nurkkaus on kunnostettu. Leveitä puisia portaita on mukava nousta ja laskeutua.

Eräällä ulokkeella on tallessa vanha tykki ja muutamia kuulia. Lienevätkö muistoja siitä entisestä linnoituksesta.












Bajamar Un pueblecito norteño - pieni kylä pohjoisella rannalla
Oppaamme Carlos García, Carmen Gonzalez ja Carmen Torel ovat yhdistäneet tietonsa ja muistonsa kirjaksi.

Carlos García on keskittynyt Bajamarin historiaan ja sijoittaa alueen vaiheet saaren muihin vaiheisiin.

Carmen Gonzalez keskittyy Bajamarin uskonnolliseen arkkitehtuuriin ja kulttuuriperinteisiin. Hän ottaa kirjassa esille myös saksalaisten roolin Bajamarin turistihistorian vaiheissa. Tästä mainittiin päivän mittaan vain ohimennen.

Carmen Torel muistelee Bajamarin tapahtumia ja siellä eläneitä ja vaikuttaneita henkilöitä. Hän kokemuksensa purustuvat suurelta osin itse-elettyihin kokemuksiin.


Seitsemän sortin tapaksia
Ja hyväksi lopuksi menimme luonnollisesti syömään, ravintolaan Tasca Bar Oasis. Seitsemän sortin "Tipico canario"  pikkupurtavaa - tapasia - ensin. Pääateriaksi mureaa lammasta paikallisten perunoiden keralla. Aterian huipennukseksi paahtovanukas. Viinin alkuperää en tällä kertaa edes kysynyt, tyydyin vain nauttimaan sitä.
Viereisesä kuvassa olemme päässeet vasta veteen ja leipään. Sen jälkeen ei juuri jäänyt tilaa kuvien ottamiselle


Päivä oli täynnä nautinnollisia hetkiä. Monta uutta tiedonjyvää oli tipahtanut saaritietojeni koriin. Aurinko paistoi. Meri kohisi. Ja seurueen herrat vaihtoivat kovaäänisesti kuulumisia menossa olevasta jalkapallon maailmanmestaruusottelusta.

Miten matkata Bajamariin
Bajamaariin voi matkata esim. Titsan bussilla nr 50  La Lagunasta, tai bussilla 105 Santa Cruzista.  Reitti vie mm. Teguesten ja Tejinan kautta, joten myös matkan varrella on mielenkiintoista katsottavaa. Ja tietysti mahtavat Anagan vuoret Bajamaria lähestyttäessä.

Kuvia Bajamarin päivästä: Osa kuvista on minun ottamiani, osa Tu Santa valokuuvajan  (Luis Adern Ortoll) ottamia ja häneltä saamani luvan jälkeen julkaistuja kuvia


Heinäkuu 2018, © Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Inga kommentarer: