Liikenneympyrät osoittautuivat olevan taideteosten sijoituspaikkoja. Ensimmäistä koristivat suurikokoiset ja värikkäät munakupit. Toisen keskellä kohosi iso tummanruskea "sieni". Kolmannessa istui perhe matkalaukun keralla. Kuulin sen esittävän maahanmuuttajia.
Odotin pientä rantakylää, jossa olisi muutamia taloja. Tosiasiassa asutusta oli runsaasti, "omakotitaloja" enimmäkseen. Joitain kerrostaloja näkyi lähimpänä rantaa. Jossain oli kirkkokin.
Sukulaiseni pyrkivät löytämään kanarian lomillaan majoituspaikan niin kaukana turistikeskuksista kuin mahdollista.Nyt heidän majapaikkansa sijaitsi aivan meren äärellä. Taloa erotti rannasta vain kävelykatu ja matala muuri.
Perille päästyäni aloin tapani mukaan katsella ympärilleni ja tutustua paikan erikoisuuksiin - sukulaisten tapaamisen ohessa. Vähänpä osasin arvata, että tästä muutaman päivän oleskelusta tulisi samalla matka paikan nykyhetken lisäksi myös saariston historiaan.
Jo rantakadulla, matkalla majapaikkaan, huomasin kadun varessa olevan arkkeologisen alueen. Hieman eteenpäin mennessä oli veteenhyppääviä naisia esittävä veistos. Talon edessä olevan muurin takan viettivät päiväänsä suuret sisiliskot, kuulin. Kuulin myös, että hieman kauempana rannalla oli kummallinen "kuoppa".
Aloin aavistella näkeväni ainakin pari asiaa, joita olin joskus pohtinut.
Bufadero de la Garita
Jo samana iltapäivänä kävelimme "kuopalle". Sehän oli se "bufadero", jonka olemassaolosta tiesin, vaikka en tuntenut sen paikkaa. Se oli täällä, La Garitan erikoisella basalttirannalla. Suuri kuoppa, jossa aallon laskuvaihe vetää veden alas "kuoppaan", ja nousuvaihe puristaa sitä pienen aukon kautta yläilmoihin. Näin syntyy kovalla kohinalla eräänlainen "Geyser". Tosi mielenkiintoinen näky. Mielenkiintoisia olivat myös rannan basalttimuodostumat.
Bufaderoon johtavan polun lähelle oli jäänyt hyvin omalaatuinen rakennus. Kenties se oli joskus toiminut jonkun kotina meren välittömässä läheisyydessä. Nyt siellä ei vaikuttanut olevan ketään. Todella omalaatuinen rakennelma kaikkien modernien talojen rinnalla.
Gran Canarian jättiliskoja
Aamulla, auringon noustua, kiiruhdimme kurkkimaan muurin taakse. Siellä oli todella sisiliskoja. Veljenpoikani heitteli niille omenansiivuja. Liskot kerääntyivät ahmimaan niitä.
Totesin niiden olevan Gran Canarian jättiliskoja", joita olin nähnyt vain kirjojen kuvissa. Nämä sisiliskot ovat saariston suurimmat tällä hetkellä. Ne voivat kasvaa jopa 80 senttiä pitkiksi. Tosin näkemistämme liskoista ei yksikään ollut näin kookas. Verrattuina paikalle kiiruhtaviin tavallisiin liskoihin ne olivat silti huomattavasti suurempia. Herraliskoilla näytti olevan raskas keho ja kulmikas pää. Totesin näiden liskojen toimivan samoin kuin muutkin tarkkailemani liskot, eli vahvimman oikeus oli kerätä itselleen ensin ja ajaa muut pois. Kävin seuraamassa liskojen touhua jonkin aikaa joka päivä.
Arkkeologinen kaivausalue Lomo de los Melonas
Alue ei ollut kovin suuri. Se oli rajattu korkealla rautaisella "kalteriaidalla". Selvimmin erottui jäänteet rakennuksesta. Sen pohja oli ristin muotoinen. Seinät olivat olleet paksut. Rakennuksen malli oli mielestäni sama kuin Galdarin "Cueva Pintadan" alueen asumuksien raunioissa.
Infotaulussa kerrottiin alueella olleen asutusta jo 1100 - 1200 luvuilla. Juuri tämän rakennuksen arveltiin olleen eräänlainen alueella asuvien ruoka-aitta sieltä tavattujen löytöjen perusteella. Mitään varmaan tietoa alueen rakentajista ei ollut, tai koska nämä rakennukset olivat pystytetyt.
Asutus on ollut laajempi kuin tämä aidattu alue, mutta nykyisen rakentamisen ansiosta maan hinta on aiheuttanut sen, että vanhat rauniot saivat väistyä uusien rakennusten alle.
Uimarannoista
La Garitan ranta on eräs Telden suosituimmista. Hiekka on mustaa laavahiekkaa. Ranta on hitaasti syvenevä. Se muistuttaa simpukkaa ja jää kahden suojapisteen, Punta de Mareta ja Punta del Corral del Yegua väliin.
Aikoinaan tämä ranta tunnettiin Puerto de Maderan nimellä. Siellä oli 1500-luvulta lähtien pieni laituri, johon kuljettiin puutavaraa. Se puolestaan tuotiin esim. Osorion metsästä pohjoisrannikolta. Puutavara tarvittiin rakennuksiin, sokeriruokotehtaaseen ja työläisten asuntoihin. Teldestä haluttiin aikoinaan nimittäin luoda suurempi kauppapaikka kuin Vegetasta (josta Las Palmas sai alunsa).
Nyt ranta on vain uimaranta. Sen ympärille on kerääntynyt ravintoloita, baareja ja erilaisia liikeyrityksiä.
Infotaulun tietojen mukaan ranta olisi ollut La Garita rotkon suulla. Nyt rotkosta ei näkynyt jälkeään, ei edes kartalla.
Toinen uimaranta, Hoya del Pozo, löytyi hieman kauempaa saman rantatien varrelta. Tämäkin ranta on ollut rotkon suulla joskus. Rotko on edelleen merkitty karttaan, vaikka siitä ei mielestäni näkynyt maastossa jälkeäkään.
Tämä ranta on pienempi kuin edellinen. Se vaikutti suojaisemmalta, ts. tuuli ei kohottanut aaltoja yhtä paljon kuin avoimella La Garitan rannalla.
Vielä hieman kauempana olisi ollut Meloneran ranta, mutta emme kävelleet sinne saakka.
Mistä La Garitan nimi?
Totesin, että en ollut koskaan edes kuullut sanaa "la garita", puhumattakaan, että tietäisin sen merkityksen.
Eli paikka antoi myös kielellisiä virikkeitä. La garita on nimittäin eräänlainen pieni vartiotorni. Sotilaallisessa kielessä se kuvaa tornin tapaista rakennelmaa, jossa vartiosotilas voi olla turvassa, ja jonka aukoista hän voi tarkkailla ja valvoa aluetta.
Nykykielessä la garita voi myös olla esim.urheilukenttien lippujenmyyntikoju tms.
Olen löytänyt pari selitystä sille, miksi tämä alue olisi saanut La Garita nimen. Ensimmäinen selitys liittyy Gran Canarian sotilaalliseen puolustushistoriaan. Saaren guvernööri ja sotilaskomentaja pystytytti näitä vartiotorneja valvomaan rannikkoa. Toinen selitys on se, että näistä torneista valvottiin puutavaraliikennettä laiturille.
Rauhallinen lomapäivä
La Garitan ranta on rauhallisempi kuin saaren tunnettujen turistikohteiden rannat. Sinne on helppo tulla autolla tai bussilla. Juuri ennen La Garitaa on useita suuria kauppakeskuksia. Telden keskusta ei ole kaukana. Kylässä on hyvin varustettu ruoka- yms kauppa ja apteekki. Lääkäri on Teldessä. Rannan ympärillä on useita ravintoloita.
La Garitaan pääsee bussilla San Telmon bussiasemalta. Totesin, että vuoroja ei ole kovin usein. Sen sijaan itse matka ei kestä kuin 20-25 minuuttia. (Bussit 15 ja 75)
Menin La Garitaan bussilla 75 ja palasin San Telmoon bussilla 15. Näiden reitti ei ole sama, joten siinä ohessa oli hieman "sight seeingiä". Varsinkin paluumatka oli mielenkiintoinen. Sen reitti oli pitempi ja kulki lähellä rantaa ja jo hieman vanhemman "omakotialueen" läpi.
Mielestäni tosi hieno vaihtoehto massaturistialueille.Tämä ihmeköynnöksen kadulla sijaitseva talo maksoi 40 € vuorokausi. Siellä oli runsaasti tilaa kaikille meille kahdeksalle.
Maaliskuu 2017, © Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar