Pyhän Andreaksen herättely

Pyhän Andreaksen herättely
Paina kuvaa

18.3.14

Kulttuuripuisto Mariposa Aronassa Tenerifellä

Jännää miten jotkut jutut syntyvät melkein siinä samassa, kun olen kokenut jotain tai käynyt jossain. Ja sitten saan miettiä, tunnustella, pureksia, synnyttää jotain vaikka kuinka kauan. Ikäänkuin olisi mentävä kaikkein syvinpään mahdolliseen pikkuyksityiskohtaan hakemaan jotain...Ja vielä senkin jälkeen tuntuu siltä, ettei kokemusta voi kuvata sanoina.

Näin kävi tammikuisen Mariposaan tutustumisen jälkeen. Pari kuukautta on vierähtänyt.

Muistan kun katselin varoituskylttiä polun alkurappusilla. Espanjaksi todettiin vain ””Prohibido el paso ” – kielletty sisäänpääsy. Mutta sen alapuolella oli saksankielinen teksti ”Betreten auf eigene Gefahr” – eli sisään omalla vastuulla. Huomasin nimittäin kyltin, vasta sen jälkeen kun jo olimme kävelleet reitin. Siinä vaiheessa kokemukset olivat jo kerätyt...

Olin lähtenyt TEAn, eli Tenerifen modernin taiteen museon ystävien kanssa tutustumaan Aronassa sijaitsevaan taideprojektiin nimeltä Mariposa (Perhonen). Paikassa on arviolta 80 erilaista taideteosta, joiden tekijät ovat peräisin monesta eri maasta, lyhyesti sanottuna.






Tutustuminen alkoi vessassakäynnilla pitkän automatkan jälkeen. Viimeiset kilometrit olivat olleet todella koettelevia kapealla ja kiemuraisella tiellä, joka tuntui vain nousevan ylemmäksi ja ylemmäksi.

Vessan suihkuosassa oli nimittäin  valkoinen vessanpytty katossa nurinpäin, kuin suihkuna. Sen allapuolella lattialla oli suuri ja kauniin punainen ruusu. En kokeillut suihkua. Tuijotin vain.










Toinen ravistus tapahtui kun paikan emäntä Helga Müller toivotti meidät tervetulleiksi pitkän pöydän viereen ”Casa Dobermannin" vieressä ja suurten pippuripuiden alla.. Joimme tulokahvit ja teet. Helga Müller puolestaan kertoi paikasta, projektista, taideteoksista ja sytytti taukoamatta savukkeen toisensa jälkeen.












Proyecto Mariposa – mikä se on...
Mariposa luotiin jo vuonna 1984 kahden saksalaisen taidegalleristin, Helga ja Hans-Jürgen Müllerin, unelman toteuttamisesksi.

He ostivat 20.000 m2 suuruisen tilan suhteellisen lähellä Aronan keskustaa, Tunez nimisessä kylässä. Ostohetkellä paikalla oli useita rappeutuneita ja kaatumisvaiheessa olevia rakennuksia. Kaikkialla levisi tiheä opuntiakaktusten viidakko.

Müllerien ajatus oli luoda paikka, missä voitaisiin keskustella ja ideoida. Helga Müller totesi, että toisen maailmansodan jälkeen missään yhteiskunnassa ei enää vaikutettu olevan kiinnostuneita ihmisten kauneuden tarpeesta ja yhteiskuntien rakentamisesta, niin, että asukkaat voisivat kokea harmoniaa ympäristönsä kanssa. Täällä Müllerit pyrkivät luomaan paikan, missä on mahdollista kokea luonto ja taide täydellisessä sopusoinnussa keskenään.



Vuosien mittaan Mariposassa on vieraillut, pitemmän ja lyhyemmän aikaa, useita tunnettuja taiteilijoita, kuten esim. Joseph Kosuth, Alfredo Jaar, Sofía Greff, Vera Röhm, Sylvia Siemes, Ursula Stalder, Valery Koshliakov, Ernst Baumeister, Wanja Surikov ja Thomas Stimm.







Entiset rappeutuneet rakennukset ovat kunnostetut. Pieninkin yksityiskohta on huolellisesti ajateltu, suunniteltu ja toteutettu. Taiteilijoiden työt ovat ulkona luonnossa. Siellä olevia polkuja pitkin voidaan vaeltaa elämyksestä toiseen .













Oman erikoisen lisänsä antavat monarkkiperhosten toukkia varten kasvatettavat punasilkkiyritin (Asclepias curassavica) taimet.











Alueella on mm. kolme jurttatyyppistä rakennelmaa. Niissä vierailijat voivat yöpyä.

Mariposassa kokoontuvat mm. nuoret opiskelijat Saksasta, taiteilijat, poliitikot, erilaiset ajattelijat.
Kävijöitä on paljon. 

Müllerin pariskunta järjesti vuosien mittaan useita esitelmäkierroksia Saksassa. Hans-Jürgen Müllerin kuoltua Helga Müller jatkaa projektia yksin apulaistensa kanssa.




Mariposaan ei järjestetä varsinaisia turistikäyntejä. 

Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämäkin puoli, kauneus ja eettisyys, ovat tärkeitä ajateltaessa saarta kokonaisuutena.

Mariposan sivuilta löytyvät kaikki tiedot tutustumiskäynnin järjestämiseksi, samoin kuin esittely paikan filosofiasta.










Otin runsaasti kuvia päivän mittaan. Jos/kun katselette ne, voitte varmaan ymmärtää miksi jäin kuukausiksi henkeäni haukkomaan ja kokemuksiani sulattelemaan. Samalla olen täysin varma siitä, ettei tämä vierailu jää kohdaltani ainoaksi.

Valokuvani:



Maaliskuu 2014, © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

2 kommentarer:

mummeli sa...

Kiitos taas kerran tästä kaikesta, kerronnasta, kuvista. mahtava kokemus!

Linda sa...

Fascinating and great photos.