Rantakylä ja maaseutuhotelli

Tenerifellä on paljon katseltavaa ja opittavaa vielä lähes 20 vuodenkin jälkeen. Totesin tuntevani suhteellisen huonosti sen osan saarta missä sijaitsevat Buenavista del Norte ja Los Silos. Tosin joskus olen siellä pyörähtänyt, katsellut vähän ympärilleni ja sillä siisti. Vuosia sitten olin lukenut alueen historiaa opaskokeita varten. Mutta teoria on aina teoriaa ja vasta käyntäntö  antaa sormituntuman ja makua.

Oli tullut aika tutustua edes hieman siihen tarjontaan, mitä saaren luoteiskolkka voi tarjota.
Ensimmäinen askel matkaanlähtöpäätöksen jälkeen oli etsiä yöpaikka. Siinä oli tietysti oma hommansa. Google tarjoaa mielestäni niin paljon muuta, kuin mitä olen siltä pyytänyt, ensin liikeyritykset ja hienommat hotellit.

Buenavistassa oli monen tähden golfhotelli. Vaikka hinta oli saarelaisille tilapäisesti alennettu, ei se silti tuntunut ”siltä paikalta”… Garachicossa olisi hotelleja, Icod de los Vinoksessa myös, mutta etsin jotain ”maanläheisempää.

Lopulta löytyi paikka, joka tuntui mukavalta, vaikka en siitä tiennyt mitään, Maasetuhotelli Casa Amarilla paikassa Caleta de Interían. Varasin huoneen ja toivoin tien sinne löytyvän. Booking.com antoi GMS tiedot, mutta kun minulle on vanhanaikainen auto ilman mitään moderneja lisukkeita.

Ajoimme ystäväni kanssa Las Cañadaksen kautta nähdäksemme kukkiva Neidonkieliä. Laskeuduimme kohti Santiago de Teideä ja siitä edelleen Icodiin johtavaa tietä.

Tanquesta erkanee tie kohti Garachicoa. Se lyhentäisi varmaan matkaan.

Tosiasiassa en tiedä lyhensikö se, niin oli kiemurainen. Usean sadan metrin laskeutuminen vaatii monta mutkaa ja ”sahaamista” pitkin rinteitä. Onneksi minä en ajanut, vaan sain katsella päätähuimaavia maisemia.
Lopulta tulimme päätielle paikassa Las Cruces. Siitä olisi lyhyt matka Caleta de Interríaniin.

Missä on on Casa Amarilla
Tulimme tähän kylään, jonka olemassaolosta en koskaan ennen ollut edes kuullut. Ajoimme katua ylös ja toista alas. Lopulta pysäytimme erään henkilön, joka kertoi miten Casa Amarillaan pääsisi. ”Tie sinne alkaa ihan Bar Rubion läheisyydestä, kadun vastakkaiselta puolelta. kylän toiselta laidalta. Kiitos neuvosta...” Jossain näkyi keltainen rakennus. Se oli toisella puolen päätietä, ja mielestäni vähän liian kaukana, mutta, seuralaiseni halusi ajaa sinne.

Ehdottomasti väärä paikka. Takaisin maantielle. Vastaan tuli toinen autoilija. Hän tiesi suurinpiirtein, missä ko. hotelli olisi. Palasimme päätielle, ajoimme kilometrin kohti Los Silosta ja huomasimme kyltin, jossa luki Casa Amarilla.

Kapea tie johti banaaniviljelysten läpi. Eteen tuli suuri vihreä rautaportti. Sen takana oli pysäköity auto. Kun ko. auton kuljettaja näki meidät, Hän avasi portin ja peruutti niin kauan, kunnes pystyi kääntämään auton ja ajoi edellämme vielä toiset hyvän matkaa banaaniviljelysten läpi.

Olimme saapuneet perille. Autoilija oli vastaanottajamme. Hän toivotti meidät tervetulleiksi, antoi avaimet, näytti huoneemme ja hotellin eri tilat..

Casa Amarilla - Keltainen talo
Casa Amarilla rakennettiin niihin aikoihin, kun isla Bajalla viljeltiin sokeriruokoa eikä banaaneja kuten nykyään.

Talon rakennuttaja oli ollut englantilainen insinööri nimeltä Interian. Hän oli muuttanut Tenerifelle 1700-luvulla ottaakseen vastuun Los Silosin sokeritehtaasta. Casa Amarilla edustaa ns. siirtomaa (koloniaali)tyyliä ja muistuttaa niitä englantilaisia koloniaaliajan rakennuksia, joita voi nähdä elokuvissa.

Casa Amarilla sijaitsee banaaniviljelysten keskellä. Siellä vallitsee hiljaisuus, jota eivät riko mitkään keinotekoiset äänet. Ympäröivässä puutarhassa laulavat linnut. Etäisyys meren rantaan on noin 250 m ja aaltojen pauhu kuuluu hiljaisuudessa. Talon verannalla voi rentoutua, katselle vieressä olevan entisen sokeritehtaan rakennuksia ja ympäröiviä banaani-istutuksia. Tai vain olla.

Talon sisustuksessa on säilytetty paljon alkuperäistä. Silloin kun rakennusta uusittiin hotelliksi, teetätettiin korjauspuutyöt laorotavalaisilla mestaripuusepillä.

Hotellissa on kuusi kahden hengen huonetta. Kaikissa huoneissa on vessa, suihku ja pieni jääkaappi. Yhteisessä oleskelutilassa on TV. Niille vieraille, jotka tarvitsevat internetyhteyden on tarjolla wi-fi. Talon puutarhassa on pieni uima-allas. Autoille on runsaasti pysäköintitilaa. Varkaista ei ole pelkoa, koska alue on ympäröity muureilla ja portit ovat avoimet ainoastaan silloin kun niitä käytetään.

Totesin vieraskirjasta, että hotellissa oli usein eurooppalaisia vieraita. Tällä kertaa meidän lisäksemme siellä oli aamiaisella nuori ranskalainen pariskunta, nuori espanjalainen pariskunta ja vanhempi saksalainen herra.

Runsas, paljon tuoreita hedelmiä sisältävä aamiainen kuuluu huoneen hintaan.

Casa Amarilla kuvani

Hotellin lähiympäristöä
Täältä on hyvä lähteä luontoretkille, esim. Tenon luonnonpuisto-alueelle, tai pelaamaan golfia Buenavista del Norteen. Hotellin asukkaille voidaan vuokrata polkupyöriä.

Totesin, että esim. El Cardón Buenavistasta hakee joka sunnuntaiaamu patikkaretkelle Montaña de Agualle.
Caleta de Interían on aivan vieressä. Sinne voi jopa kävellä. ”Kaksi minuuttia” totesi vastaanottajamme. Aivan lähellä on baari, se aikaisemmin mainittu ”Bar Rubio”. Kadunkulmassa on ravintola ”Mundial 82”, jossa söimme tuoretta kalaa. Hyvää. Paikka näytti olevan suosittu ruokapaikka, ainakin viikonloppuisin.

Kylä Caleta de Interian
Kylä kuuluu sijaitsee kahden kunnan, Garachicon ja Los Silosin alueilla. Molemmat paikat perustetiin heti Tenerifen valloituksen jälkeen 1400- 1500-lukujen vaihteessa. Garachico oli mm. satama- ja kauppakaupunki. Los Silos sen sijaan tunnettiin sokeriruon viljelysalueena. 1600-luvulla paikalla oli jo neljä sokeritehdasta. Sokeriruoko jäi ajan mittaan kannattamattomaksi. Sen tilalle tulivat vähitellen banaanviljelykset.

Lähellä sitä paikka mistä Casa Amarillan tie tulee kylän kadulle ja siitä rantaa pitkin vasemmalle, on pieni puistoalue, jossa sijaitsee ”Caseta de Telecomunicaciones.” Tästä paikasta alkoi 1900-luvulla vedenalainen puhelinkaapeli La Palmalle. Jos rantaa jatkaa edelleen vasemmalle, päätyy Puertiton alueelle. Siellä silmiinpistäviä olivat kaksi vanhaa kalkkiuunia 1800-luvun loppupuolelta. Ne olivat käytössä 1900-luvun puoleenväliin.

Ja vielä hieman etäänpänä, rannan suunnassa ovat merivesiaaltaat. Tuulisella ja myskyisellä pohjoisrannalla on tavallisesti vaikea uida meressä.

Meressä, poukamassa, leikkimisille on mahdollisuus hieman kauempana. Rannalla on ensin ”koristeena” valaan luuranko. Varsinainen päällystetty tie loppuu siihen. Mutta on mahdollisuus jatkaa vielä hieman eteenpäin, joko kävelemällä tai autollakin. Alhaalla meren rannassa on lätäkkö nimeltä Charco de los Chocos, eli mustekalojen lätäkkö. Se näytti olevan suosittu juuri sillä hetkellä.

Buenavistaan on matkaa 8 kilometriä ja Garachicoon 5 kilometriä. Matkaa Los Silosiin on vain pari kilometriä.

Lentokuvia Caleta de interian alueelta

Huhtikuu 2013 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan