Darwinin orkideat

Darwinin orkideat
Paina kuvaa

26.4.13

Silbokohtaaminen Güímarissa


Güimarissa, Tenerifellä, on kuluneen kevään aikana ollut useita paikallista kulttuuria käsitteleviä tapaamisia. Mielenkiintoisia asioita, joista voi olla parhaassa tapauksessa parin rivin mittainen maininta turistioppaissa. Ikään kuin saarella olisi useita ”tietokerroksia”, joihin oppii kenties vähitellen porautumaan, Tässäkin voi mielessään ajatella sipulin kuorimista kerros kerrokselta aina ytimeen saakka.

Silbokohtaamista ajattelin lähinnä esitelmäiltoina, joissa puhuttaisiin paljon. Aikaisemmin La Gomeran silboa tutkiessani olin lukenut, että ko. vihellyskielestä, ei juuri ole olemassa tutkimuksia…

Vähänpä tiesin mihin joutuisin.



Hieman silbosta noin aluksi
La Gomeralainen silbo on jo päässyt maailman kulttuuriperinnelistalle. Sitä olen esitysluontoisesti kuullutkin opastyöni puitteissa. Niin, jos joku ei tiedä mikä tai mitä on silbo, niin kerronpa, että se on viheltämistä puhumisen ja huutamisen asemasta. Viheltäjän sanotaan voivan ”käyttää” mitä kieltä tahansa, koska kyseessä on puhutuan kielen eräänlainen muuntaminen.

Eräs puhujista totesinkin, että esim. Espanjaa voidaan ilmaista kolmella eri tavalla: puhuttuna, kirjoitettuna ja vihellettynä.


Kuva. Guanche Magalote
Kohtaaminen – ensimmäinen päivä

Güímarin kulttuurisali oli täynnä väkeä. Tajusin illan mittaan, että he olivat pääasiassa silbon harjoittajia Tenerifeltä. La Gomeralta, El Hierrolta, Gran Canarialta. Arviolta 90 osallistujaa.

Totesinpa vähitellen senkin, että salissa ei ollut kuin muutamia henkilöitä, jotka eivät osanneet silboa. Heidän joukossaan olivat güímarilaiset poliitikot (2) ja minä, eli yhteensä kolme.

Asioiden käsittelylista oli yllättävä katsottuna aikaisemmalta silbontietämiseni pohjalta:
01.Silbo Kanariansaarilla kansantieteellisestä näkökulmasta (José Carlos Ortega Albelo)
02. Hierrolainen vihellyskieli (Amadeo Quintero Padrón)
03. Vihellyskielen käyttö Tenerifellä (Máximo David Hernández Medina)
04. Vihellyskielen käytön mahdollinen hyödyntäminen Kanariansaarilla 2000-luvulla (
Francisco Medina Fernández)
05. Vihellyskieli ja salto del pastor (paimenen pitkän (hyppäys)sauvan) käyttö: voiko niillä olla yhteistä tulevaisuutta (Ryhmä/Colectivo Aguere)
06. Vihellyskielen ”pelastaminen” Aas-nimisessä kylässä Ranskan Pyreneillä. (Gérard Pucheu)
07. Vihellyskielen alkuperä Kanarian saarilla ja sen tutkiminen. Vihellyskielen opetus eri saarilla. (David Díaz Reyes)
08. Useita keskustelujaksoja, joissa osallistujat kertoivat omista kokemuksistaan

Poimintojani eri esitelmistä ja puheenvuoroista

Silbon patsas
La Gomeralla Igualerossa
Silbosta La Gomeralla:
Vihellyskielestä yleensä: Silboa käytettiin yöllä ainoastaan kertomaan jonkun sairaudesta tai uhkaavasta vaarasta.

Päivällä silbo toimi esim. maatyöläisten viestinä toiselle,  esim.  ”avaa vesihana ja sulje toinen” tyyliin. La Gomeralla silbon kuuluvaisuus oli noin 4-5 km. Jos joku tiedotus haluttiin levittää koko saarelle, se tapahtui 30 minuutissa. Tämä nopea tiedon leviäminen oli aikoinaan syynä siihen, miksi silbo oli kielletty. Guardia Civil – joka Francon  aikana oli järjestystä ylläpitävä poliisi,  oli vaikeuksissa, koska he yleensä olivat muualta saarelle komennettuja, eivätkä osanneet silboa. Elokuvassa ”Guarapo” (pituus 1.40´56´´), josta käy ilmi, miten Guardia Civil suhtautui silboon.





Amadeo Quintero Padrón
Silbosta El Hierrolla:
Hierrolta paikalle saapunut Amadeo Quintero Padrón kertoi vihellyskielestä saarella ja omista kokemuksistaan sen käyttäjänä.

Amadeon mukaan Hierrolla ei ollut tietoa siitä, että ko. viestintätapaa käytettiin muualla. Hän itse poistui saarelta ensimmäisen kerran noin 13 vuotta sitten. Aikoinaan Hierrolta oli vaikea matkustaa minnekään. Laivavuoroja oli vain harvoja viikoittain. El Hierrolla kommunikaatio oli tavanomaista, joka päiväistä, esim. suurten korkeuserojen yhteydessä,.
Kun hierrolaiset oppivat silboa, heillä ei ollut opettajaa, vaan he oppivat toinen toisiltaan ja vanhemmilta silbon taitajilta. Hierrolaisen silbon kuuluvuuskenttä oli noin 2 km. Silbon taitaminen oli tärkeää esim. niissä yhteyksissä kun jouduttiin kommunikoimaan vuorilta alas laaksoon. Korkeuserot ovat parhaimmillaan jopa 1000 metriä. Silboa käytettiin esim. silloin kun piti pyytää apua jommasta kummasta suunnasta. kun pyydettiin tuomaan karja alas vuorilta, tai kun joku paimen pyysi esim. tuomaan tupakkaa ylös. Muita yksinkertaisia pyyntöjä voivat olla esim. ” – tule puhelimeen”, ”laita perunat tulelle, olen tulossa alas”. Joskus käytettiin myös pilliä viheltämisen vahvistukseksi

Silboa käytettiin El Hierrolla aina 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen sitä lakattiin käyttämästä yleisemmin. Jotkut taitajat, kuten esim. Amadeo ovat ylläpitäneet taidon ja ovat halukaita opettamaan sitä edelleen.

Silbosta Tenerifellä:
Tenerifellä silbo on ollut keskustelun alainen, mutta siitä on löytynyt paljon historiallisia merkintöjä. Ensimmäiset niistä ovat peräisin jo siltä ajalta kun munkki Alonso de Espinosa kertoi Candelarian neitsyen löytymisestä (1594). Hän kertoo vihellyskielestä ja savumerkkinen käyttämisestä silloin, kun tietoa esim. uhkaavista vaaroista levitettiin saaren asukkaille. Englantilainen Thomas Spart kertoo kokemuksistaan Güímarin laaksossa (1764) ja siellä käytetyistä savumerkeistä ja vihellyksestä.
1900- luvun alussa tri Juan Bethencourt Alonso kertoo miten päivisin käytettiin vihellystä ja savumerkkejä. Yöllä tieto levitettiin nuotioiden avulle. Bethencourt Alonso on kirjoittanut (1895) silbosta Los Realejoksessa ja Santa Úrsulassa. Silbo mainitaan myös Vilaflorissa, Granadillassa, Aricon ylärinteillä, Barranco Hondossa, Chivisayssa Güímarin laaksossa, La Esperanzassa, Iguestessa, ja muilla vuoristoisilla alueilla. Juan Lopez Soler (1922) kertoo silbosta ylhäällä Tenolla

Toisin sanoen silbo oli Tenerifellä yhtä todellinen  kuin muillakin saarilla.

Uusia tapoja silbon hyödyntämiseen
Silboa voidaan käyttää välittömästi vaikeissa maastollisissa olosuhteissa, jolloin muu kommunikaatio on mahdotonta.
Muita ongelma-alueita, missä silbo voi olla avuksi:
Autioituvalla maaseudulla. missä on pitkät etäisyydet talojen välillä.
”Akustisen likaantumisen” yhteydessä, jolloin on vaikea kuulla puhetta tai edes huutoja. Silboa voidaan käyttää esim. silloin kun tarvitaan pyytää nopeasti apua vaikeissa luonto-olosuhteissa, tai väentungoksissa

Kollektiivi Aguere
Tämä ryhmä harrastaa silbon lisäksi seipään käyttöä, paimenten aikoinaan käyttämällä tyylillä (Salto del pastor). Ryhmään kuuluvat henkilöt haluavat säilyttää perinteisen kulttuuritavan käyttää seivästä. Tämän seipään avulla voidaan liikkua nopeasti vaikeassa maastossa. Silbo on tässä yhteydessä tärkeä kommunikaatiotapa.
Seipään käytön voi oppia suhteellisen nopeasti. Jo puolessa vuodessa voi oppia liikkumaan sen kanssa. Silbon oppiminen sen sijaa kestää kauemmin. Kuka tahansa voi oppia käyttämään silboa.

Nämä kaksi taitoa ovat todellisia kultturellisia jalokiviä”.

Gérard Pucheu
Silboa Pyreneillä, Aas nimisessä kylässä
Silbon erikoisesta historiasta tässä kylässä kertoi opettaja Gérard Pucheu. Sitä harrastettiin ainoastaan tällä pienellä alueella, missä asuu noin 200 henkilöä. Naapurikylässä vihellyskieli oli täysin tuntematon.

Aikoinaan viheltämistä pidettiin ”vanhusten hommana”. Sen alkuperästä ei kukaan tiedä. Jotkut pitävät sitä taivaasta laskeutuneena taitona. Se kuului siihen aikaan, kun paimenet olivat ylhäällä vuoristossa laumansa kanssa.
1991-1995 hävisivät viimeiset silbon käyttäjät kylästä. Nykyään pyritään silbon taitamista opettamaan ja ylläpitämään. Eräs tärkeä henkilö tässä yhteydessä oli kylään vuonna 1970 saapunut Réne Busnel, joka kertoi La Gomeran silbosta.
Nykyään Aasin silboajilla on yhteys Kanariansaarten silbon tutkijoihin ja opettajiin. He ovat yhdessä matkustaneet esim. Kreikkaan ja Turkkiin tutustumaan sikäläisiin silboajiin.

Missään näistä paikoista ei tiedetty; että vihellyskieltä käytettiin jossain muissakin paikoissa. Yleensä vihellyskieli esiintyy vuoristoalueilla, ja alueilla, missä on vaikea liikkua. Vihellyskieli on tavallsesti erittäin paikallinen ilmiö.

Keskustelun aikana todettiin, että Ranskan alueen ja Kanariansaarten silboa voidaan pitää lähes veljeksinä, olkoonkin, etteivät ne tunteneet toisiaan aluksi.

Silbon nykyhetki ja mahdollinen tulevaisuus
Eräs tapa vihellyskielen säilyttämiseksi ja pelastamiseksi on opettaa se lapsille.

Tenerifellä annetaan silbon opetusta vuodesta 2009 lähtien mm. La Lagunassa. Gran Canarialla, Las Palmasissa, opetusta annetaan vuodesta 2012 lähtien 4 tuntia joka toinen viikko. Silboa opetetaan La Palman saarella. Opettaja matkustaa sinne Tenerifeltä.

Lanzarotella ja Fuerteventuralla ei ole opetusta. Näilläkin saarilla on löytynyt tietoa silbon varhaisemmasta käytöstä.

Keskustelussa todettua: On unohdettava Endofobia eli lakattava häpeämästä silbon julkista käyttämistä

Jos joku haluaa perehtyä syvällisemmin silbon historiaan ja käyttöön Kanariansaarilla, niin siitä on espanjaksi hyvä artikkeli Bienmesabe kulttuurijärjestön kotisivulla.


Ghinguaron luola suuaukot
Kohtaaminen- Toinen päivä

Tervetuloa
Tapasimme Chinguarossa, paikassa missä aikoinaan oli ollut Güímarin ruhtinaan, menceyn, ja hänen väkensä asuinpaikka ”Auchón”.

Tässä paikassa säilytettiin aikoinaan Candelarian neitsyttä, ennen kuin hänestä tuli kristittyjen Neitsyt ja paikalle rakennettiin kappeli.




Viimeisin, moderni kappeli valmistui 2007. Pedro Damian Hernandez, joka on kappelin ”mayordomo”, hovimestari, kertoi tämän silbokohtaamisen olevan ensimmäinen ei-uskonnollinen tilaisuus, mikä on järjestetty Chinguarossa. Kappeli puolestaan on ensimmäinen saarella 2000-luvulla rakennettu temppeli.

Kappelin alla olevassa luolassa on suoritettu arkeologisia kaivauksia. Siellä on todettu asuneen paljon väkeä karjoineen. Sieltä on löytynyt mm. jäänteitä ruoasta ja ruoka-astioista, rituaalisista tulisijoista, casoletas (syvennyksiä, joissa on uhrattu maitoa).

Ja sitten…
... omistauduttiin erilaisille alkuperäiseen kulttuuriin kuuluville asioille modernissa muodossa.

Silboa
Koska kysymyksessä oli silbokohtaaminen, silbo aloitti päivän ohjelman. Se tapahtui eräänlaisena Silboketjuna. David Díaz Reyes aloitti ketjun. Hän seisoi rotkon toisella puolen ja vihelsi nimeämälleen henkilölle, joka otti sanoman vastaan ja vihelsi sitten edelleen jollekin muulle nimeämälleen. Nyt tunnistin jo jotain ”Bueno, bueno”, eli vastaanottaja vahvisti kuulemansa silboamalla ”bueno, bueno”..

Ketjussa oli mukana useita lapsia. Eräs aivan pieni, varmaan alle 2-vuotias,  lapsi opetteli nostamaan sormiaan suuhun samaan tyyliin kuin muutkin silboajat. Hänen isänsä ja äitinä ovat molemmat silbon opettajia, joten muutaman vuoden päästä tämä pieni todennäköisyyden mukaan viheltelee jo hienosti.
Silbon yhteydessä on muistettava, että kaikilla on mahdollista kuulla ja ymmärtää sekä kysymykset että vastaukset.

Täytyy sanoa, että tuntui aika hassulta kuunnella ymmärtämättä muuta kuin nuo pari sanaa. Tämä kieli kuulostaa niin kovin samanlaiselta kuin lintujen keskinäinen viheltely metsässä.

Juego de palos – keppileikkiä
David Díaz Reyes sai  edellisenä päivänä lahjaksi kaksi keppiä, joiden käyttötarkoitusta ehdin jo ihmettelemään. ”Huomenna näet”, David sanoi vastaukseksi.

Paikalla oli kolme keppileikin taitajaa Arafosta. Kaksi herraa ja yksi nainen. Herran olivat sen näköisiä, että arvelin, heidän ehdottomasti voittavan, jos kyseessä olisi raaka voima. Mutta yllätys minulle tietämättömälle oli se, että kyseessä oli nopeutta, notkeutta ja näppäryyttä vaativa leikki. Leikkikaverin kehoa ei saanut koskettaa kepillä, ainoastaan osoittaa, ja jos osoitti oikein, oli voittanut. Nainen selviytyi voittajana.

Salto del pastor – paimenen seiväshyppyä
Kaikki silbon harrastajat eivät osaa seiväshyppyä- vaikka seiväshypyn harjoittajat näyttivät osaavan silboa. Seiväs on erinomainen apuväline maastossa liikkumiseen.

Se on vahva, melkein kaksikertainen verrattuna hyppääjän pituuteen. Seipäässä on terävä metallinen kärki, raqueton. Ennen kuin sitä aletaan käyttää, se sivellään saippualla, jotta kädet pystyvät liukumaan

Saimme esityksen seipään käytön erilaisista vaiheista:
- laskeutuminen hitaasti liukumalla niin että seipään pää on maassa
- laskeutuminen hyppäämällä niin, että seipään  pää ei aluksi ole maassa
- nouseminen ylöspäin seipään avulla
Tärkeää on pitää jalat/polvet yhdessä laskeutumisen aikana
Monet jäivät kokeilemaan miltä seipään kanssa liikkuminen tuntui. Eilen mainittiin jo, että tekniikan voi oppia suhteellisen nopeasti.

Simpukkaan puhaltamista
Tämä "välipala" näytti miten guanchet aikoinaan puhalsivat suureen simpukankuoreen. Eräänlainen seremonioiden alku, välivaihe, tai loppupuhallus…arvelen.


Lucha Canaria– Kanarialaista painia
Nyt siirryttiin rotkon toiselle puolen. Sinne oli levitetty useita sinisiä painimattoja. Niiden vieressä seisoi neljä tukevan näköistä nuorta herraa.

Esittelijä kertoi heidän kuuluvan La Lagunan yliopiston lucha canaria ryhmään. Hän mainitsi myös miten tärkeää on, että tätä perinteistä lajia harrastetaan ja ylläpidetään yliopiston yhteydessä…”Silbokin pitäisi saada sinne”…

Herrat esittelevät painin eri vaiheita. Miten tartutaan kaveria housun lahkeesta ja paidasta.

Valitan syvästi, mutta en tajua painin vaiheita. Sen kylläkin, että herra, joka sai toisen selälleen matolle, oli sen ottelun voittaja.

Alussa paini oli rauhallista eri otteiden näytöstä. Sitten siihen tuli vauhtia.

Perinteisiä tansseja
Läheltä nähtyninä tajaraste, santo domingo, tango herreño olivat hieno elämys. Ne ovat kaikki tansseja, jossa parit tanssivat vastakkain kädet koholla. Musiikista vastaavat rummut, huilu ja tanssijoiden käsissä olevat suuret kastanjetit. Laulutavasta käytetään nimeä romance.

Totesin, että joukossa oli silbon taitajia ja keppihyppyä harjoittavia henkilöitä. Ilmeisesti erittäin kiinnostuneita omista perinteisen kulttuurin juuristaan.

Tanssien jälkeen kerrottiin, että niitä voi opetella perjantaisin San Juanin kylässä Güímarissa.

Päivän ohjelmaan kuului vielä silbokilpailu. Valitsin poistua. Päivä oli jo pitkällä ja sietämättömän kuuma.

Ehkä ensi vuonna.

Kokemuksena tämän päivän sisältö antoi mielestäni enemmän käsitystä saarelaisten kulttuuri-ilmaisuista, kuin mitä olin missään yhteydessä saanut aikaisemmin.

Otin paljon valokuvia varsinkin toisen päivän aikana.

Laitan vielä linkkejä, joissa näytetään tämän päivän aikana kokemiamme asioita. Tosin videot ovat muista tilaisuuksista kuin tästä
Lyhyt video: paimenen seiväshypystä
Lyhyt video: keppileikistä
Lyhyt video: lucha Canaria
Lyhyt video: tanganillo, Santo Domingo ja Tajaraste

Huhtikuu 2013 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan


Silbosta


Inga kommentarer: