Kokemuksia - turistina kotisaarellani Tenerifellä

Joitain viikkoja sitten minulla oli mahdollisuus kokea millaista on olla turisti kotisaarellani Tenerifellä, niin että kaikki syömiset ja juomiset kuuluvat hotellipaketin hintaan.

Useina vuosina, osallistuessani saarella järjestettäviin suuriin turismia käsitteleviin konferensseihin, jokavuotinen teema olivat nämä ns. ”todo incluido” – eli hotellit, joissa kaikki syöminen ja juominen kuuluivat hotellipaketin hintaan.

Mielestäni Kokemus on kaiken todellisen tiedon äiti . Kun sain tarjouksen lähteä kolmeksi päiväksi monen tähden  ”todo includo” hotelliin, päätin tehdä sen, lähinnä tietääkseni millaista sellainen turistielämä, tai – kokemus voi olla.

Hieno hotelli ja paljon uima-altaita

Hotelli oli suhteellisen uusi, Costa Adejessa, eli eteläisen Tenerifen uudella turistialueella sijaitseva. Samalla kun kirjoittauduimme hotelliin, saimme punaisen rannekkeen, jossa oli hotellin nimi. Kuulimme myös, että tämä ranneke takaisi meille kaiken ruoan ja juoman oleskelumme aikana.

Huone oli tilava, näkymät kohti saaren keskustaa. Teiden huippukin näkyi taivaanrannalla.

Sen jälkeen läksimme katselemaan paikkoja. Baari. Siellä oli kahvia, teetä, pullaa, monen värisiä mehuja ja alkoholijuomia koko sen aukioloajan, eli klo. 10.00:stä  lähtien aamulla.  Valitsemansa juoman voi nauttia joko baarin ”salongissa” tai hotellin uima-altaalle tai puutarhaan avautuvalla terassilla.

Uima-altaita oli monella eri tasolla olevissa puutarhoissa. Aurinkotuoleja ei ohjeiden mukaan saanut varata, mutta jostain syystä niillä näytti olevan pyyhkeitä jo varhaisesta aamusta, jo ennen kuin baari oli auki. Eivät ilmeisesti olleet hakemassa juomaa nuo tuolin varanneet.

Ruokaa vaikka pienelle kylälle

Tuli lounaan aika. Ryhmällemme oli varattu pöytä, joten emme joutuneet ”taistelemaan” paikasta kenenkään kanssa. Viereisessä pöydässä tuntui olevan varaus Suomen itäisestä naapurimaasta tulleille. Nuorta ja vilkkaan tuntuista väkeä verrattuina meihin jo hieman varttuneisiin naisihmisiin.

Ruokaa oli tarjolla kukkurakaupalla. Salaattia, soppaa, eturuokia, pääruokia ja pöytälasteittain jälkiruokia. Hedelmäkasat olivat suuret. Mitä valita, siinäpä näytti monella olevan pohtimista.

Omiin tapoihini piintyneenä, ja ruoansulatukseni ehdoilla, aloitin papaijalla. Se tekisi hyvää vatsalle noin aluksi. Sitten voisin katsella mitä muuta haluaisin. Pöydillä oli niin paljon erilaisia vaihtoehtoja ja herkkuja, ja olin maksanut etukäteen…  Papaija oli vaalea, kalpea ja kylmä. Muistelin torilla ostamiani lämpimän keltaisia, oransseja ja lämpimiä hedelmiä. Tämä yksilö oli ehkä saanut lentää Tenerifelle jostain kaukaisesta maasta, missä se on huomattavasti halvempaa kuin paikallinen kollegansa. Sen jälkeen se oli luultavasti odottanut aikaansa kylmäkomerossa. Hm…

Sitten vähän salaattia noin aluksi. Tarjontaa oli. Ja taas tuli mielikuva torilta ostamistani tuoreista salaatinpäistä, porkkanoista, silloin kun niiden aika oli, ja muista vihanneksista. Tämä hotellin alkusalaatti toi mielikuvan sellaisesta, jonka muistan joskus keränneeni Tukholmassa talviaikaan jonkun Konsumin vihannestiskistä. Liekö tässä vastakeräämässäni ollut mitään Tenerifen auringon alla kypsynyttä.

Lihaa, kalaa, kanaa niin paljon, että pää meni todella pyörälle. Jotain paistettiin suurella levyllä asiakkaiden odotellessa vieressä. Lohta, hm… ehkä sittenkin jotain kevyttä, vaikka kananreisi.

Kannoin lautaseni pöytään ja jäin odottamaan viiniä. Saarelaisille tavoille oppineena minusta on kiva nauttia lasi viiniä ja vettä ruokajuomina. Viiniä tuli. Espanjan mantereelta peräisin olevaa punaviiniä, valkoviiniä tai roséviiniä. Valitsin punaisen. Ei se pahaa ollut, mutta ei hyvääkään. Ei oikeastaan maistunut miltään. Ehkä ruokaviini voi olla sellaista.

Viinipulloja oli kerätty seinän viereen laatikkokaupalla. En muista nähneeni tätä merkkiä vielä koskaan ennen. Tarkistin sen verran, etteivät ne olleet minkään viinialueen rekisteröityä tuotantoa.  

Seuraavilla aterioilla tyydyin veteen. Se taisi olla peräisin jostain Espanjan mantereen lähteistä.

Pöytäkumppanini keräisivät jälkiruokaleivoksia lautasen täydeltä. Jäätelöäkin olisi ollut, tai jotain punaista hyytelöä. Kermaa ja suklaata oli runsaasti. Joku totesi, että on aloitettava dieetti välittömästi kotiin tultua.

Kehoni ei pidä vehnä- tai maitotuotteista, mutta kestää vastaan panematta kupillisen hyvää kahvia. Siis kahvia. Löysin automaatin ja valmistin arvioni mukaan sopivan kahvisekoituksen. Palasin hetken päästä hakemaan kupin teetä, kahvin jäädessä pöydälle. Ovat tainneet mennä makuaistini ihan pilalle, kun olen juonut paikallisten baarien tarjoamia ”tuoreita” expressoja. Eurooppalainen kahvi on jostain syystä ihan toisen makuinen.

Ja näin se jatkui. Ruokaa oli. Mutta ajatellen, että olimme Kanarian saarella Tenerifellä, ei missään ollut mitään, mikä olisi kertonut, että olimme juuri siellä. Juustojen joukossa olisi kenties voinut olla joku vuohenjuusto saaristosta, mutta en osunut sellaisen kohdalle. Tarjonta oli kuin missä tahansa maailman turistikeskuksessa.

Tietysti saisin paikallista ruokaa sitten, kun lakkaisin olemasta turisti. Mutta olin myös utelias näkemään ja kokemaan mitä saarella ja tällaisessa hotellissa tarjotaan muualta tulleille turisteille.

Todo includo – hintaan sisältyy kaikki

Aikaisemmat kokemukseni Tenerifen ”todo includo" hotelleista olin saanut toimiessani turistioppaana. Retkille lähtevät asiakkaat saapuivat aamulla retkibussille kantaen pahvilaatikkoa, jossa oli heidän päivän syömisensä.

Kun sitten istuimme jossain paikallisessa ravintolassa syömässä paikallista ruokaa, nämä asiakkaat istuivat jossain puiston penkillä avoin laatikko edessään. Kokemus paikallisesta ruoasta ei lähtenyt tältä matkalta heidän mukaansa.

Pahvilaatikko jäi parhaassa tapauksessa paikkakunnan puhtaanapito henkilökunnan poiskannettavaksi. Mutta sehän on heidän työtään.

Todo incluido – turistkonferensseissa

Saari elää turismista. Sen tiedämme. Vai elääkö? Tai ketkä elävät?

Suuret hotelliketjut ostavat ruokansa ja juomansa sieltä, missä se tarjotaan kaikkein halvimmalla. Voitto on liikeyritykselle luonnollisesti erittäin tärkeä, suorastaan pääasia. Papaijat voivat olla halvempia  Etelä-Amerikassa ja viini Espanjassa. Lentokoneet lennättävät nopeasti ostetun ja tilatun ruoan, juoman hedelmät ja raaka-aineet mistä tahansa maailmankolkasta..

Hotelliketjujen omistajat ovat kansainvälisiä yrityksiä. Asiakkaat maksavat kotimaassaan ennen lähtöään. Se raha ei koskaan saavu Kanarialle samalla kun turisti saapuu. Saarelle jää parhaassa tapauksessa hotellin työntekijän palkka, ja mitä hän sillä hankkii, ja hänen maksamansa vero. Hotelliketju tuskin maksaa veroja täällä, vaan jossain muualla, jos joutuu maksamaan.

Samalla nämä hotelliketjut köyhdyttävät saarta, jossa mm. pyritään tekemään mahdollisimman hienot rannat, puistot, tienvarret ym. jotta turisteilla olisi hyvä olla täällä. Nykyään turistit vaikuttavat sijoittavan entistä vähemmän kalliisti hankkimiaan rahoja paikallisiin tuotteisiin. Halvat kansainväliset, verovapaat tavarat, vaikuttavat olevan edelleen suosittuja, koska ne tarjoavat "säästämismahdollisuuden" ostajalleen.

Mitähän suomalaiset miettisivät jos esim Lapissa poronkäristyksen nauttimisen ja kokemisen sijasta asiakkaat tulisivat mukanaan pahvilaatikko, jossa on heidän eurooppalainen, tai mannermainen ateriansa. Tai käsityönä tehdyn esineen asemasta ostavat halvan Kiinassa valmistetun jonkun bensiiniaseman myymälästä. 

All incluided – joskus

Mietin tietysti valinnan positiivisia puolia. Ensimmäisenä mieleeni tulivat pienten lasten työssäkäyvät äidit ja isät. Heille vaihtoehto voi olla kuin taivaanlahja. Ei tarvitse laittaa ruokaa, ei tiskata, ei siivota tai laittaa sänkyä….Aikaa rentoutumiseen ja aurinkoon on joskus vain viikko, eli oikeammin viisi päivää, koska matkustamiseen kuluu myös osa tästä viikosta. 

Joten asialla on tässäkin tapauksessa kaksi puolta – ja turisti valitsee puolensa. Toivottavasti hän valitsee parhaan vaihtoehdon…ja uskaltaa ja haluaa tutustua saareen, jolle on valinnut tulla, ja sen tarjoamiin ruokiin, juomiin, hedelmiin, ihmisiin, luontoon....

Kolmen päivän ”todo incluido” päättyi kohdallani kahden päivän vuodelepoon kotona ja monen päivän vatsakipuun. Eivät olleet ”minun ruokiani”, vaikka varovasti valitsinkin… Hotelli sinänsä oli OK, toteutettu mielikuva lomaparatiisista, missä juokseva, kierrätetty  vesi solisi kivien välissä, ja jossa luonnollinen aurinko lämmitti ja valaisi ja missä iltaisin soi musiikki ja tanssittiin..

Huhtikuu 2013 ©Gracia Penttinen