Darwinin orkideat

Darwinin orkideat
Paina kuvaa

21.9.12

Viininkorjuussa luomutilalla Alma de Trevejos

Pari viikkoa sitten Facebookista löytyi kutsu viininkorjuuseen Alma de Trevejos nimiselle luomutilalle Vilafloriin.
Innostuin kovasti, koska mielestäni oli mahdollista lyödä jopa kolme kärpästä samalla iskulla, viininkorjuu, luomutila ja Vilaflor. Sinne. Soitin, ja minut toivotettiin tervetulleeksi seuraavana maanantaiaamuna.

Ystäväni Maiju lupasi lähteä kaverikseni. Hän värväsi mukaan vielä Satu nimisen yhteisen ystävän.

Niinpä kokoonnuimme kolmen naisen voimalla aamuvarhain tilan parkkipaikalle. Tosin ei tarpeeksi varhain, niin etteivät toiset olleet jo ehtineet hommiin. Puhelinsoitolla saimme paikalle hakijan. Sitten köröttelimme auton lavalla seisoen  kohti viljelyksiä. Mielessäni kävi ajat, jolloin lapsena seisoin traktorinlavalla köröttelemässä Ylä-Savon kivikkoisilla pelloilla tai savivelliksi muuntuneilla teillä.

Viinikorjaajat
Poimijoita oli meidän lisäksemme muutamia, perheenjäseniä ja pari palkattua herraa. Täällä Vilaflorin ylärinteille perinteisesti viljelty viiniköynnös on ns. ”vaso” istutuksessa, ts. se kasvaa vapaasti ilman tukea. Näin köynnöksen katsotaan saavan mahdollisimman paljon irti auringon lämmöstä päivällä ja mahdollisimman vähän öisestä kylmyydestä yli 1200 m:n korkeudessa.

Saimme pienen opastuksen ennen kuin aloitimme. Tarkoitus oli leikata köynnösrivit yksi kerrallaan valmiiksi. Kaikki rypäleet kerättäisiin, olkoon ne sitten yli- tai alikypsiä. Muovinen ”kori” kainaloon, puutarhasakset taskuun ja kohti sopivaa riviä. Nyt olisi ollut hyvä olla vähän toisenlaisissa kengissä. Maijulla ja Sadulla oli patikkakengät, minulla sandaalit, tosin patikka sellaiset.

Köynnökset olivat suhteellisen harvassa. Mielestäni ne olivat myös kovin pienikokoisia, vaikka köynnösten kannat näyttivät jo vanhoilta. Kysyin syytä tähän lähistöllä olevalta tilanomistajarouva Angelalta. Hän kertoi, että köynnökset oli ollut pakko leikata lyhyiksi, koska niissä oli ollut jotain ”pöpöjä”, ja luomutilana täällä ei käytetä myrkkyjä.



Hieman paikan historiaa
Sen jälkeen käytin tilaisuutta hyväkseni ja aloin kysellä enemmän tilasta ja sen historiasta. Rouva Angela kertoi tilan olleen hänen edesmenneen miehensä ja hänen perustama 1980-luvulla. Luomutila ajatus kiehtoi heitä niin, että he matkustivat Ruotsiin, Lundiin, saamaan lisäoppia ”Kjell” nimiseltä henkilöltä. Yritin myöhemmin jäljittää tätä ”Kjelliä”, mutta en onnistunut siinä.

Viinikorjuussa oli tilan ”pehtoori”, hoidosta vastaava herra Antonio kahden lapsensa kanssa. Siellä oli herra Marcelino. Hän valvoi leikkauksiamme ja kertoi siinä sivussa niin mahtavia juttuja, että viininkorjuu sujui suurimmalta osin naurun merkeissä. Toinen herra oli hieman nuorempi, Malagasta Tenerifelle siirtynyt Antonio. Hän puolestaan viihtyi meressä ne ajanut, mitkä päivästä jäivät viininkorjuun ym työn ulkopuolelle. Häneltä saisimme tuoretta kalaa, kun vain soitamme.

80 kg kerääjää kohti
Korjasimme valkeita Listán Blanco lajikkeen rypäleitä. Tämän lajikkeen viljelyspinta-ala Alma de Trevejoksessa on 17 ha, mikä tekee tilasta suhteellisen suuren viljelijän verattuna Tenerifen viinitilojen keskikokoon, mikä on alle hehtaari. Keräsimme kaikkiaan runsaat 600 kg rypäleitä, mistä kertyi noin 80 kg jokaista kohti. Maijun mielestä oli helpompi olla täällä kuin mustikkametsässä, missä tarvittaisiin huomattavasti enemmän aikaa saman kilomäärän kokoamiseen. Tänä vuonna rypäleet olivat kuivuuden vuoksi hyvin pieniä. Mutta Marcelino totesi niistä tulevan parempaa viiniä kuin enemmän nestettä sisältävistä rypäleistä. Tämä muistuksena siitä, että viiniköynnöksen on saatava kärsiä, jotta viinistä tulee hyvälaatuista

Antonio vei välittömästi rypäleet Vilaflorin viinikooperatiiviin. Tilan ravintolasta voi ostaa siellä valmistettuja  punaisia tai valkoisin luomuviinejä. Toinen ostopaikka on Vilaflorin pääkadun Santa Catalinan varrella oleva viinimyymälä.

Töiden jälkeen palkamaksu
Olimme ahkeroineet niin, ettei päiväpalkkamme, eli ateria, jäänyt lainkaan kyseenlaiseksi.

Palasimme päärakennukseen autonlavalla seisoen. Katselimme ympärillemme ja istuuduimme pöytään. Saimme välittömästi vuohenjuustoa, leipää, oliiveja, vettä ja viiniä eteemme. Nälkä oli jo aika hurja. Marcelino varoitteli syömästä eturuokaa liikaa, jotta jäisi tilaa pääruoalle. Turhaan. Meillä oli nälkä. Söimme ja Marcelino jatkoi vitsailuaan. Välillä puhuimme vakavimmistakin asioista. Ympäröivät rinteet Las Cañadakseen päin ovat palaneen metsän peitossa. Suuri metsäpalo riehui näillä alueilla heinäkuussa. Asukkaat saivat katsella edessään avautuvaa kuumaa tulimuuria. Rakennukset ja viininviljelykset säilyivät palolta.

Pian pöytään tuotiin pari suurta vatia, joille oli aseteltu kanarialainen ”putchero”, eli perunoita, katkaistuja maissintähkiä, kanarialaisen mustan sian lihaa. Kaikki vastakeitettyjä. Maistuivat, vaikka leipä ja juusto olivat vieneet hieman tilaa.

Kierros talossa ja tiloissa
Ruokailun jälkeen teimme rakennustarkastuksen. Rakennuksen pohjakerroksessa on vuonna 1950 rakennettu viinikellari. Emme käyneet valmistustiloissa, vaan tyydyimme katselemaan tynnyririviä ja tunnustelemaan ”bodegan” tunnelmaa. Viinikellarin vieressä on ravintola, ravintolan keittiö ja ravintolatilat.

Angela rouvan kanssa kävimme katsomassa yläkerrassa olevaa ns. maaseutuhotellia, eli tiloja, joita vuokrataan kävijöille. Angela rouva asui täällä tilalla käydessään, jos ne olisivat vapaita. Me, Maiju, Satu ja minä aloimme jo miettiä, ketkä 10 hyvää naisystävää löytäisimme täyttämään siellä olevat 10 sänkyä, ja viettämään esim. viikonlopun kaukana kaikesta metelistä ja stressistä. Ehkä palaamme.

Päärakennuksen ympäristö on sekin kokemisen arvoinen. Tilalla on eräänlainen pieni Noan Arkki, ts. heillä on joitain vanhojen kanarialaisten eläinrotujen edustajia. Kanarialaista mustaa sikaa emme tavanneet. Syömämme sian lisäksi tilalle jäi vielä eläviä yksilöitä. Sen sijaan tutustuimme pieneen riippuvatsaiseen vietnamilaiseen sikaan. Tilalla on myös vuohia ja joitain vanhaa kanarialaista rotua olevaa lyhytkarvaista lammasta, joita käytetään pelkästään lihaeläimenä ja luonnollisesti myös lannan tuottajina.

Puutarhassa kasvaa päärynä-, omena-, manteli-, kirsikka-, luumu-, persikka-, viikuna- ja appelsiinipuita. Siellä kasvaa useita kotoperäisiä kanarialaisia kasveja. Alma de Trevejos on suhteellisen suuri tila. Sen kokonaispinta-ala on 200 ha.

Hyvästelimme kiitosten saattelemina. Toivon mukaan meillä on vapaata lokakuussa, jolloin punaista Listán Negro lajiketta aletaan korjata.

Päivän aikana ottamani valokuvat

Alma de Trevejos kotisivu
Valokuvia tilan nettisivulta; La Finca Ecolociga ja La Bodega

Viinien nimet: Lajial ja Las Galgas, luomuviinit Alba Sur Tinto ja Alba Sur Blanco

Syyskuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaani. 


Muita Vilafloriin liittyviä juttujani:
  1. Hermano – Veli Pedrosta. Kahden maan pyhimyksestä 
  2. Manteleita keräämässä Vilaflorissa 
  3. Kulttuuria,ruokaa ja viiniä Vilaflorissa 
  4. Pyhiinvaellusreitillä 
  5. Solerin perheestäja talosta Vilaflorissa
  6. Jouluaatto Spa-hotellissa Vilaflorissa 




1 kommentar:

Anonym sa...

Kiitos!!! Oli ihana päivä tuolla fincalla. Ja ihana kun aina jaksat pukea sanoiksi kaikki nämä mukavat kokemukset, niin että ne säilyvät yhtä tuoreina aina, ja näin niistä on iloa yhä uudelleen ja uudelleen paitsi meille paikalla olleille niin myös niille jotka seuraavat kirjoituksiasi muualla maailmassa!

Maiju