Hetkiä El Hierrolla – Ensimmäisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen

Hierro on pieni saari, jonka ehtii kiertämään yhdessä päivässä, kuulin ystäviltäni ennen matkalle lähtöäni.  Olin kiertänyt sen kerran yhdessä päivässä, mutta en ajanut yksin, enkä kovassa kuumuudessa.
Nyt olin varannut aikaa tutustuakseni saareen hieman enemmän ja vähän rauhallisemmassa tahdissa.

Ensimmäisenä tutustumispäivänä
läksin La Fronterasta ja Tigadaysta ajamaan saarten toiseen päähän. –Ystäväni kehotuksesta olin varannut mukaani sämpylän ennen Tigadaysta lähtöä, siltä varalta, että jos tulee nälkä…



Sabinosan kylä näkyy
valkoisena pilkkuna rinteellä.
Kuva otettu Mirador da la Peñasta

Ajoin Sabinosaan. Tämä paikka tunnetaan El HIerron kansamusiikin kehtona. Valentina de Sabinosa on jo¨"vanha" nimi, mutta edelleen tunnettu.
Paljon nousua ja mutkainen, kapea tie. Laskeuduin alaspäin paikkaan Pozo de Salud. Täällä on Kanarian saarten ainoa terveyskylpylä. Paljon laskua ja mutkainen, kapea tie. Lepäsin hetken meren rannalla. Kävin katsomassa kaivoa. Söin osan sämpylää. Jatkoin matkaa.



Ochillan majakka näkyy
meren rannalla vasemmalla
olevan tuhkakukkulan vieressä oikealla

Aluksi tie kulki rannan läheisyydessä. Jossain vaiheessa alkoi taas mutkikas nousu. Tie oli kapea. Ainoa vastaantulija oli äkkiä mutkan takaa ilmestynyt saarihallituksen maastoauto. Viitan mukaan tie veisi Orchillan majakalle, jonka jostain syystä kuvittelin olevan saaren tällä kulmalla. Ajoin ja ajoin. Katselin tuulen piiskaamia katajia, Hierron tunnuskasveja. Pysähdyin syömään loput sämpylästä ja ihmettelin tien pituutta. Päädyin vähitellen siihen risteykseen, joska olisi voinut jatkaa Orchillan majakalle. Tunsin, että en jaksanut lähteä ajamaan. Päällystämätön tie vaikutti ajokelpoiselta, ja majakkakin näkyi muutaman kilometrin päässä. Päivä oli kuuma ja hiki tippui, joten päätin olla käymättä ”maailman äärissä”.

Jatkoin Virgen de Los Reys, eli Kuninkaiden Neitsyen-kappelille. Pysähdyin ja kävin kappelissa ja matkamuistomyymälässä.



Mirador de los Bascos - johtava tie

Olin nähnyt tienviitan, jossa puhuttiin näköala paikasta nimeltä ”Mirador de los Bascos”. Arvelin, että se olisi ihan kappelin välittömässä läheisyydessä, ehkä kävelymatkan päässä. Kysyin eräältä paikalla olevalta herralta voisiko sinne kävellä. Hän arveli, että nousu voisi olla liian rankka. Läksin ajamaan. Tien päällystys loppui pian ja edessä oli hiekkatie. Kuumuus oli sietämätön. Tie pölysi. Samaan aikaan totesin, että tiheä sumuvyöhyke oli nousemassa. Näkölalapaikka jäi katsomatta sillä kertaa. Myöhemmin tajusin, että sinne oli kappelilta matkaa 3 km.


Jatkamalla tästä ehkä 20 km eteenpäin
olisi Malpason huipulla

Jatkoin etelänpuoleiselle tielle. Se oli päällystetty, hyväkuntoinen, mutta kovin kapea ja äärimmäisen mutkainen. Kuuma mäntymetsä tuoksui. Näin vähitellen risteyksen, jossa luki Malpaso, eli saaren korkein huippu (1501 m). Ajattelin poiketa sinne. Tie oli hiekkatie, pölisevä ja mutkainen. Se tuntui loputtoman pitkältä. Jossain vaiheessa metsä loppui ja Malpason huippu tuli näkyviin. Matkaa olisi vielä monta kilometria. Etsin sopivan paikan ja käännyin palatakseni päätielle.


Julanin näköalapaikka

Ohitin El Julan risteyksen. Nyt tiedän, mistä sinne pääsee. Myöhemmin näin tiedon, jonka mukaan Julan oli suljettu. Väsymykseni pelasti minua ajamasta, jonnekin, minne en kuitenkaan olisi päässyt. Risteyksestä katsoen rinnettä jatkui pitkälle. Julaniin olisi 8 km. Jatkoin matkaa. Jossain löytyi leveämpi kohta. Pysäköin auton ja kävelin tien yli ihailemaan sen toisella puolen kasvavia viikunapuita. Hedelmät eivät olleet kypsiä.


Ranta Restingaan Julanin näköalapaikalta

Matka jatkui. Kuumus lisääntyi. Mielessäni kävivät kaikki metsäpalojutut. Olin usein kuullut tenerifeläisiltä ystäviltäni, ettei metsässä ole hyvä ajaa silloin,  kun on ollut pitkään hellettä. Koko näiden ajotuntieni aikana en ollut nähnyt liikenteessa kuin pari autoa. Silti koin, että ajaminen rasitti, koska kapella ja mutkaisella tiellä olisi voinut tulla joku vastaan.

Paikka paikoin näkymät rannan rinteille ja rannalle olivat todella päätähuimaavia. Olin ajatellut mennä Restingaan ja katsoa olisiko siellä yöpaikkaa.

Tulin risteykseen mistä pääsee Hoya de Morcilloon. Hyvä tietää. Se on tämän saaren ainoa paikka, missä voi telttailla.


Tanajaran näköalapaikka ja mastot

Hetken päästä tulin Restingan ja El Pinarin risteykseen. käännyin sinne. Vähän alempana oli viitta ”Tanajara”. Olin kuullut, että jossain täällä oli hieman suurempi viinitila. Ehkä näkisin viljelykset. Edessäni oli nyt Tanajaran näköalapaikka. Viime käynnin jälkeen sen ympärille on kohonnut kolme korkeaa mastoa. Näköalapaikala oli mukava katsella viljelyksiä ja alapuolella avautuvaa El Pinarin kylää.


Vatsassa kurni. Lounasaika. Ajoin El Pinariin toivossa, että jossain olisi ruokailupaikka. Kaikki kiinni. Yksi ovi näytti olevan auki. Löysin autolle paikan vierestä ja menin sisälle. Tämä oli ensimmäinen El Hierrolla näkemäni konditoria. Tarjolla oli monennäköisiä leivoksia ja leivonnaisia. Tilasin kahvin ja pari mahdollisimman yksinkertaisen näköistä leivonnaista.


El Pinarin kuntaa Tanajarana näköalapaikalta

Olin aivan poikki. Kaasu/jarrujalan lihakset tuntuivat väsyneiltä. Tilasin toisen kupin kahvia. Päätin olla menemättä Restingaan. Ehkä Valverdessä voisi löytää hotellinhuoneen. Voisinhan käydä vaikka kirkossa, kaupungin suuressa ”sikiämiskirkossa”.

Valverdeä kohti. Oikealla näkyi kyltti ”Isora”. Ajoin sinne. Huonokuntoinen, kapea ja mutkainen tie. Tien varrella näkyivät kiviaidoilla reunustet viljelykset. Missään ei näkynyt vihreää, pelkkä ruskea maa, jota peittivät auringon polttamat kasvit. Jossain notkossa tuntui siltä, kuin tämä olisi joskus ollut tärkeä paikka bimbancheille. En tavannut mitään suurempaa asutusta vähään aikaan, joten käännyin taas kohti päätietä.


Ruskeaa Nisdafea

Vähitellen edessä oli Nisdafe. Mielessäni olivat kuvat vuosien takaa. Vihreää, kukkien peittämää ketoa, jonka voi arvella muistuttavan Irlannin nummia. Nyt kaikkialla oli kuivaa ja auringonpolttamaa. Jokunen ohdake näytti jaksavan kukkia. Tämä ei todella ollut onnistunut ajankohta kasvien tutkimiselle.




San Andrésin Läpi johtava tie

San Andreaksen kylä tien varressa. Tämä on ollut aikoinan tärkeä asutuskeskus. Talot ovat vähän erityylisiä kuin muualla. Ikään kuin ”kaupunkilaisempia”. Kadun varrella kasvoi puita, joita olen nähnyt Tenerifellä, Puistoplataani (Platanus hispanica). Etsin katseellani ravintolaa tai baaria. Huomasin yhden, kun se jo oli jäänyt taaksepäin. En viitsinyt palata. Kyläkin oli pian ohitettu.

Valverde. Tulin vähitellen siihen risteykseen, missä olin tankannut autoni tulopäivänä. Tein nopean päätöksen ja jatkoin matkaan Valverden ohi kohti Mocanalia. Tiesin saavani varmasti ruokaa Mirador de la Peñassa.

Olin kyllästynyt, hikinen ja väsynyt. Soitin Armaksen laivayhtiölle kysyäkseni, jos vaikka sattumalta tänä iltana pääsisin Tenerifelle. Turha toivo. Laiva kulkee vain tiistaisin ja sunnuntaisin. Minun on odotettava kolme päivää seuraavaan lähtöön.


Merinäkymä Paradorista

Tacorontelainen ystäväni María soitti sillä htekellä. Hän oli Paradorissa uimassa altaalla. Mitä jos palaisinkin sinne. María kyseli puolestani ja sai kuulla, että tilaa olisi ja nyt elokuun alusta olisi vielä erikoistarjouksena matalampi hinta useammasta yöstä. Pyysin varaaman huoneen sieltä. Menin Mirador de Peñan ravintolaan syömään ja nauttimaan näköalasta.



Vain vettä pahimpaan janoon

Maria odotti Paradorissa. Vein tavarat huoneeseen. Olin aamulla ostanut useita pulloja Viña Norten viinejä. Ne vietiin varastoon odottamaan. Oli todella rentouttavaa päästä Marían seuraksi uima-altaalle. Tänään en lähtisi minnekään enää.

El Hierron saarihallinnon turistisivut. Tekstin voi vaihtaa muille kielille oikeasta ylänurkasta

Elokuu 2012,  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Juttujani El Hierrosta

1. Lähtisitkö El Hierrolle -yleistietoja
2. Viini-ruoka-turismikurssistaHierrolla kesällä 2012
3. El Hierron alkuperäismerkintäoikeusalue
4. Hetkiä El Hierrolla – Toisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen
5. Hetkiä Hierrolla- Tigaday ja “Carneros”
6. Hetkiä El Hierrolla - Las Playas ja Parador hotelli
7. Hetkiä Hierrolla– näköala paikka Mirador de la Peña ja ravintola
8. Hetkiä Hierrolla- El Poblado Guinea – Vanhoja taloja ja sisiliskojen uudelleenelvyttämistä
9. Hetkiä El Hierrolla - Maailman pienin hotelli ja La Maceta uimaranta
10. Hetkiä El Hierrolla – Virgen de los Reyes kappeli
11. Kuninkaiden Neitsyen juhlat ovat El Hierron suurimmat kansanjuhlat
12. Hetkiä Hierrolla - Nuestra Señora de Candelarian kirkko LaFronterassa
13. Hierrolaisesta ruoasta ja juomista
14. Hetkiä Hierrolla - Rentoumassa Tamadustessa El Hierrolla 
15. Hetkiä Hierrolla - Pyhä puu Garóe ja sen historiaa