Bajamar

Bajamar
Paina kuvaa

20.8.12

Hetkiä El Hierrolla – Toisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen


Toisena tutustumispäivänä
läksin liikkeelle heti herättyäni ja ilman aamiaista. Olisin käynyt uimassa, mutta hotellin allas avataan vasta kl 10.00.

Minulle oli onnea tunnelin valojen suhteen. Ne olivat vihreät. Samalla kun tie alkoi nousta satamasta ylöspäin kohti Valverdeä, nousi alhaalta erittäin sakea sumu. Tiellä tuntui olevan liikennettä, mutta autoista ei erottanut muuta kuin valot.

Ajoin El Mocanaliin, jossa tiesin olevan kahvilan, joka olisi auki aamulla. Sain kahvia ja sämpylän. Tunsin olevani valmis jatkamaan. Tiheä ja viileä sumukin alkoi hälvetä. Pysähdyin nyt El Mocanalin kirkon luo. Suljettu. Katselin kellotornia. Se oli kahdeksankulmainen. Olisikohan täällä ollut vanhaa temppeliritarivaikutusta. Saaren ensimmäisellä valloittajaherralla Jean IV Bethencourtilla kerrotaan olleen yhteydet tähän järjestöön. Kirkon viereisen torin laidassa oli vanhalla hierrolaistyylilla tehty rakennus.

La Macetan uima-allas aamulla
Palasin El Golfoon. Nyt oli aikaa aamu-uintiin La Macetassa. Vesi oli aika matala. Ihmisiä ei vielä ollut paikalla. Aamu oli vielä suhteellisen aikainen.

Palasin vielä La Fronteran Cooperativan Supermercadoon ostamaan Viña Fronteran viiniä pari pulloa lisää. Muistin juuri, että kukkienkastelijani voisi arvostaa niitä. Ostin myös pari täällä kasvanutta ananasta viemisiksi. Eilisestä viisastuneena ostin tien toisella puolen olevasta chirinquitosta, eli eräänlaisesta yksinkertaisesta katukahvilasta, sämpylän mukaani.

Läksin kohti Tigadayta, tarkoituksenani mennä käymään hieman ylempänä sijaitsevassa Candelarian kirkossa. Jostain syystä arvelin, että La Lapas risteyksestä pääsisi sinne. Jouduin kapeille yksisuuntaisille kaduille, jotka veivät ylöspäin ja poispäin kohti laakson reunaa. Kääntymismahdollisuutta ei ollut. Jatkoin. Matkan varressa oli tilaisuus nähdä viini-ja ananasviljelyksiä. Mutkareissu ei siis ollut turha. Vähitellen tulin kaksisuuntaiselle tielle, joka näytti vievän alaspäin. Valitsin ajaa sille ja pääsin takaisin Tigadayhin johtavalle päätielle.
 
La Fronteran kaupungin
virastotalo Tigadayssa
Ylöspäin ajaessani tunnistin La Fronteran kaupungintalon. Joku oli kertonut, että siellä olisi turisti-infoa. Kiipesin jyrkät portaat. Etsin infoa, mutta ne löytänyt muuta kuin vihannestorin aukioloajat.
Palatessani autolla, huomasin olevani lähellä Tigadayn bussiasemaa. Aikatauluista kävi ilmi, että saarella voi liikkua bussillakin.

Nyt tiesin jo varmuudella mistä risteyksestä minun olisi käännyttävä päästäkseni Candelarian kirkolle. Totesin, että risteyksessä oli pieni kyltti Valverde 40 km. En vain ollut huomannut sitä aikaisemmin. Kirkko oli auki. Kävin sisällä. Kiipesin kellotapulille.

Sitten alkoihin nousu kohti Valverdeä Se veisi suhteellisen nopeasti yli kilometrin korkeuteen. Tien varrella oli mahdollista katsella saaren viiniviljelyksiä. Pieniä maaplänttejä tai kivien keskelle istutettuja muutamia köynnöksiä. Välillä pudotus tien reunalta oli niin jyrkkä, että päätin olla katsomatta, jotten mahdollisesti saisi huimauskohtausta. Koko nousun aikana tiellä oli vain muutamia muita autoilijoita. Tunnelin kautta Valverdeen on vain 13 km ja tie leveä. 

Polku "camino de San Sebastian"

Ylempänä tietä reunustivat hierrolaiset ikivihreän metsän jäännökset. Puukellokanerva (Erica Arborea) ja myrtti (Myrica Faya). Mahdollisesti metsässä olisi ollut enemmänkin lajeja. Pysähdyin matkan varrella vähän pitempään pienelle aukiolla, jonne nousi polku laaksosta ja jatkui metsään ”San Sebastian”. Söin osan lounassämpylääni, join vettä, nautin luonnon äänistä, tuulesta ja lintujen laulusta. Kävelin jonkin matkaa tietä taaksepäin nähdäkseni sieltä avautuvan laaksonäkymän.

Muutaman sadan metrin korkeudessa rinteellä on paikka, mistä riippuliitäjät heittäytyvät El golfon laakson yläpuolella seikkailemaan ilmavirroissa.


Mehipuita tien kivisessä seinämässä
Hieman aikaisemmin tien jyrkästi ylöspäin nousevilla rinteillä näytti kasvavan paljon mehipuita. Monet lehtiruusukkeista olivat kuivaneet ruskeiksi. Joissakin oli vielä hieman vihreää keskellä.

Muutaman kilometrin päässä tulin risteykseen, josta olisin päässyt eiliselle tielle kohti Restingaa ja El Pinaria, tai Neitsyen kappelille. Jatkoin kohti Valverdeä. Nisdafe oli edelleen ruskea. Ainoat kukkaset näyttivät täälläkin olevat jotkut keltakukkaiset ohdakkeet, jotka nekin vaikuttuvat kärsivän kuivuudesta. Kiviaitojen ympäröimiä, auringon polttamia viljelys- tai laidunmaita. Missään ei näkynyt karjaa, ei edes vuohia tai lampaita.

Elämää Nisdafessa.
Jinaman näköalapaikan risteys. Tien varressa enemmän keltakukkaisia ohdakkeita. Parkkipaikalla oli joitain autoja, näköalapaikalla jotain katselijoita. Nyt El Golfo avautui eteeni. Oikealla, vähän kauempana saman harjanteen reunalla erottui Mirador de la Peña.



Jinaman näköala paikka











Söin loput lounassämpylästäni istuen näköalapaikan muurilla. Istuin kauan ja katselin Nisdafea. Sadetanssi olisi tarpeen. Ennen entiset bimbachet toivat pyhän sikansa vinkumaan vettä. Nykyiset hierrolaiset rituaalit lienevät toisenlaisia, tai sitten ne ovat unohdetut.

Näkymä Jinamasta El Golfon ylärinteille
Jinamaan tulee tie myös Mirador de la Peñasta.







Kahvinjuontipaikkani
Palasin päätielle ja jouduin taas San Andrésin kylään. Nyt osasin varautua ja pysähdyin eilen näkemäni baarin eteen. Tilasin kahvin. Katselin ympärilleni. Talo oli vanha rakennus, joka oli kunnostettu. Ravintolatilat olivat pieniä huoneita, joissa katto oli korkealla. Mielenkiintoisen näköinen ympäristö. Tarjoilijarouva näytti mielellään paikkoja. Hän sanoi, että olisi varmaan kiva poiketa Isorassa.

Isoran risteys olikin hetken päässä. Tämän tien valitessaan ei ilmeisesti joutuisi kiviaidoilla reunustettujen peltotilkkujen keskelle, vaan suoraan kylän sydämeen. En silti valinnut lähteä katsomaan.

Ajoin Valverdeä kohti. Eräässä mutkassa oli viitta ylöspäin johtavalle polulle. Tunnistin sen pari vuotta sitten katsomastani Kuninkaiden Neitsyen kantamisesta kertovasta TV-ohjelmasta. Nyt polulla ei liikkunut ketään.


El Hierron eolinen puisto - tuulimyllyt
Oikealle jäi Hierron eoloninen puisto, eli modernit tuulimyllyt. Niiden yläpuolella kulkevan tien viereen oli tehty näköalapaikka. Esittelytauluilla kerrottiin saaren enerigansäätötoimenpiteistä ja tuulimyllyistä. Hierrollahan panostetaan vain uusiutuviin voimavaroihin. Siksi tämä paikka on tärkeä. Hieman alempana totesin autoni Felician täyttävän ensimmäisiä 100.000 kilometriään. Ajatella, olemme liikkuneet jo niin monta kilometria yhdessä, tosin ei pelkästään täällä Hierrolla.

Tanssijoiden pääpatsaat
Ohitin tälläkin kertaa Valverden. Sen sijaan pysähdyin hieman alemmaksi. Kaupungin rajalla on hurjan näköinen patsasrykelmä. Nyt löysin sopivan paikan, mihin pystyin pysäköimään auton ottaakseni kuvia. Patsaat ovat itse asiassa kaksi suurta miehenpäätä. Heidän päähineensä on se erikoinen kukkakoristelu myssy, jota käyttävät esim. Kuninkaiden Neitsyen juhlien tanssijat ja kantajat. Jokaisella kyllällä on oma myssynsä.


Rantatie vie Paradoriin. Alhaalla Estacan satama
Kiertomatkani Hierrolla päättyivät tähän. Palasin hotelliini. Oikean kaasu/jarrujalkani lihakset tuntuivat olevan krampissa. Kuivuus ja kuumus tekivät kiertämisestä epänautinnollista. Yksinajaminen ei myöskään ole kevyttä, koska joko ajan joutuu olemaan erityisen valppaana. Se, että en voinut rentoutua ajatellessani, että en saanut autoani lukkoon, ei helpottanut asiaa.



Hierrolle voi palata toistekin. Nyt tunnet tiet, tiedän miten ajan ja minne ajan. Totesin, että on syytä tutustua tarkemmin hotelli/pensionaattitarjontaan ja tehdä varaus etukäteen.

Kiertäessäni ja tutuessani paikkoihin, totesin, että minulla oli mielessäni valmiina viinireitti Hierrolla. Katsotaan, jos sille löytyy mukaantulijoita.

El Hierron saarihallinnon turistisivut:  Tekstin voi vaihtaa oikeasta ylänurkasta muille kielille

Elokuu 2012, © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan


Juttujani El Hierrosta
  1. Lähtisitkö El Hierrolle -yleistietoja
  2. Viini-ruoka-turismikurssista Hierrolla kesällä 2012
  3. El Hierron alkuperäismerkintäoikeusalue
  4. Hetkiä El Hierrolla – Ensimmäisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen
  5. Hetkiä Hierrolla- Tigaday ja “Carneros”
  6. Hetkiä El Hierrolla - Las Playas ja Parador hotelli
  7. Hetkiä Hierrolla– näköalapaikka Mirador de la Peña ja ravintola
  8. Hetkiä Hierrolla- El Poblado Guinea – Vanhoja taloja ja sisiliskojen uudelleen elvyttämistä
  9. KuninkaidenNeitsyen juhlat ovat El Hierron suurimmat kansanjuhlat
  10. Hetkiä Hierrolla - Nuestra Señora de Candelarian kirkko La Fronterassa
  11. Hierrolaisesta ruoasta ja juomista
  12. Hetkiä Hierrolla - Rentoumassa Tamadustessa El Hierrolla 
  13. Hetkiä Hierrolla - Pyhä puu Garóe ja sen historiaa




Inga kommentarer: