Nyt on SE vuoden päivä, 15. helmikuuta, jolloin Sor Maria de Jesus nimisen nunnan ruumis on nähtävissä Santa Catalinan kirkossa. Sinne minäkin olen matkalla.
Sisällä kirkossa
Ovesta oikealla on rautaristikon peittämä seinä. Sen sisäpuolella on lasiseinä. Kaikki pysähtyvät aluksi tämän seinän viereen. Niin minäkin.
Edessä aukeaa suuri tila. Seinät ovat valkoiset. Keskellä huonetta on paljon kukkia. Eräässä suuressa seppeleessä erotan sanan ”beatificación” – autuaaksi julistaminen. Huoneen takaseinällä on kaksi alttarirakennelmaa. Niistä vasemmanpuoleinen on päivän tärkein.
Yläpuolella olevassa taulussa on vasemmalla Jeesus-hahmo ja hänen edessään oikealla polvistunut naishahmo.
Valokuvien ottaminen täällä on kielletty. Tosin jotkut ammattikuvaajat tekevät sen, ilman salamanvaloja. Minun on tyydyttävä muistikuviin ja mahdollisiin netistä löytämiini.
Ihmiset pysähtyvät hetkeksi ristikon eteen, rukoilevat, tekevät ristinmerkkejä ja suutelevat sitten sormiaan. Joskus sanotaan, että tunnelma voi olla käsinkosketeltavan harras. Nyt se on sellainen. Kukaan ei puhu keskenään. Kaikki ovat keskittyneitä omaan yhteyteensä
Katsoin nunnaa, ja mietin. Miten on mahdollista, että jonkun keho säilyy 281 vuotta mätänemättä ja häviämättä. Miten se on mahdollista ilman säilöntäaineita. Ja nunna vaan makaa rauhallisesti nukkuvan näköisenä.
Huoneeseen tulee toinen nunna. Hän on valkoisiin puettu. Hunnussa on musta kerros. Tämä suljettu naisluostari kuuluu dominikaanijärjestölle, jonka värit ovat musta ja valkea. Nunnalla on kädessään kasa papereita. Hän lähestyy Sor Maria de Jesusta, tervehtii kunnioittavasti ja vie paperikasan huoneen oikealla seinällä olevan paperikasan päälle. Sitten hän kääntyy, tervehtii Sor Maria de Jesusta hieman niiaten kunnioittavasta ja poistuu tilasta.
Olin odottanut Sor Marian näkemistä jo useita vuosia. Nyt se tapahtui. Luulin, että olisimme päässeet lähemmäksi sarkofagia. Seisoin vielä hetken, ajattelematta mitään. Jossain välissä ”joku minussa” kysäisi, oliko nunna mahdollisesti vain pitkäaikaisessa koomassa… Rautaristikon ääreen alkoi olla jo tungosta. Poistuin ja annoin tilaa.
Kuka on tai oli Sor Maria de Jesus
María de León Bello y Delgado syntyi El Sauzalissa maaliskuun 23. päivä vuonna 1643.
Hän jäi orvoksi suhteellisen varhain. Muuan varakas henkilö, joka oli nähnyt tytön suuren uskonnollisuuden ja harrasmielisyyden, toi hänet tämän asumaan El Sauzalissa rakennukseen, joka nykyään on hänelle omistettu museo. Myöhemmin tytön täti vei hänet luostariin La Lagunaan.
Luostarissa hänestä tuli Sor Maria de Jesus, mutta ihmiset tuntevat hänet nimellä “Siervita de Dios” (Jumalan pikku Palvelijatar). Hän on rakastettu ja palvottu kaikkialla Kanarian saarilla, Kerrotaan, että häneen liittyy monia erilaisia ihmeitä. Sor Maria de Jesus toimi aikanaan myös kauppiaiden ja arvohenkilöiden uskottuna ja neuvonantajana. Hän eli tässä ulkomaailmalta suljetussa Santa Catalina de Siennan (Siennan Pyhä Katariina) luostarissa La Lagunassa ja kuoli siellä15. helmikuuta vuonna 1731 ollessaan 87 vuotias. Odotetaan, että Vatikaani julistaa hänet ensin autuaaksi ja sitten pyhimykseksi”
Sor Maria eli erittäin askeettisesti. Hänen kerrotaan mm. käyttäneen kiveä tyynynään.
Sor Marialla oli ystävä, Amargo Rodriquz niminen mieshenkilö, joka tunnetaan paremmin nimellä Amaro Pargo. Tästä herrasta kerrotaan, että hän olisi ollut merirosvo. Mutta tosiasiassa hän oli erittäin varakas kauppamies ja kaappari. Viini oli eräs hänen myyntiartikkeleistaan. Sor Maria oli kuollut tämän herran ollessa matkoilla. Palatessaan Amargo halusi lahjoittaa nunnaystävälleen kunnon arkun. Kun ruumista siirrettiin tähän uuteen ja hienoon arkkuun, sen todettiin olevan siinä säilyneessä tilassa, missä se on vieläkin.
Kerrotaan, että Sor Maria vaipui hurmiotilaan juuri ennen kuolinhetkeään. Hänen sydämensä sykki edelleen. Silmien kosteus säilyi. Sydämen lähelle ilmestyivät Jeesuksen stigmaatiot. Näin kuluivat ensimmäiset 24 tuntia. Vielä kolme vuotta kuoleman jälkeen ruumis oli muuttumaton ja kimmoisa. Kitalaki ja kieli olivat kosteat ja punertavat. Ruumiissa tuntui jasmiinin tuoksu. Vielä nykyään kerrotaan joidenkin tiettyjen henkilöiden pystyvän tuntemaan tämän tuoksun.
Museossa on esillä mm Sor Marian kastetodistus, erilaisia hänelle omistettuja esineitä ja kiitoslahjoja. Vanhan rakennukset huoneet ovat vieläkin elävän tuntuisia huonekaluineen, käsitöineen, keittiön kalusteineen, viinikellareineen. Puutarha on täynnä valoa ja linnunlaulua.
Museo El Sauzalissa on avoinna
keskiviikkoisin klo 15 – 18
torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 11 – 14 ja 14.30 – 18
sunnuntaisin ja juhlapäivinä klo 10 - 13.
Casa Museo de la Sierva de Dios
Museokuvani
Toinen paikka missä voi katsella Sor Marian elämään liittyviä esineitä ja hänen kasvoistaan tehtyjä naamioita on Santa Catalinan kirkon yhteydessä oleva huone. Se sijaitsee pienellä kadulla luostarin ja Palacio Navan välissä. Satuin joskus näkemään avoimen oven ja poikkesin katsomaan. Otin kuviakin, mutta jostain syystä en löydä niitä enää.
Se, joka haluaa nähdä Santa Catalinan kirkon, ja tämän huoneen, joutuu ostamaan etukäteen pääsylipun turistitoimistosta. Huoneessa olevat esineet kertovat Sor Marian nunnaelämästä. Siellä on mm. se kivi, jota hän käytti nukkuessaan päänalusenaan.
(Luostarin yhteydessä oleva museo on suljettu)
Kävijän on hyvä tietää, että Sor Marian sarkofagi ei ole nähtävissä kirkossa muina päivinä kuin helmikuun 15. päivä ja sitä seuraavana sunnuntaina.
El Sauzalin kirkon seinällä on Sor Maria de Jesuksen muotokuva
Helmikuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
4 kommentarer:
Kiitän erinomaisesta kerronnasta. Taas tuli huomattavasti lisää tietoa, kiitos siitä, on erittäin mukava lukea tätä blogia, ja huomata kuinka paljon sinulla on tietoa paikallisesta elämästä, kulttuurista ym. Terveisin Seppo Vesanen.
kiitos kiittamasta. Olen todella iloinen saadessani palautetta. Ja olen iloinen siita, etta kertomani kokemukset lisata lukijan tietoa kotisaarestani, ja ehka innostaa tutustumaan tahan maailmaan syvallisemmin kuin lomalainen tavallisesti ehtii tai pystyy. Tervehdys sinulle Seppo. Gracia
Nyt löysin blogisi. Jatkossa säilyn uskollisena lukijana. Niiden kautta saa tietoa, jota muualta on hankala löytää. Kiitos!
Kiitos kiittämästä..Olen edelleen iloinen kun saan palautetta. Ehkäpá tässä vielä innostun kirjoittamaan lisää. Ihmeitä kun riittää . tarkoitan noita arkipäivän ihmeitä ja kohtaamisia.
Lämpimin terveisin Gracia
Skicka en kommentar