Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

17.1.11

Socorron kylän salaisuuksista Güímarin rannikolla

Päivitys kesäkuu 2018
Tuo kuvassa näkyvä ravintola ,joka aikoinaan oli Casa Don Miguel on vaihtanut ravintolanpitäjää useaan kertaan vuosien mittaan. Vuodesta 2015 sen nimi on La Cueva del Mar. Myös ravintolan viereisellä seinällä on suuri seinämaalaus on ollut poissa jo vuosia..

Socorro on kuitenkin vielä Socorro, vaikka se on vilkastunut niistá varhaisista kohtaamisista. Sinne on mahdollista matkata kahdella eri bussilla Santa Cruzista, 122, ja 124.

* * *

Vietin  hiljattain useita tunteja Socorrossa, niin kuin usein ennenkin. Aurinko paistoi. Aallot kohisivat. Rannalla makasi joitain auringonottajia ja joukko lapsia peuhasi meressä. Olin jo uinut hetken aikaisemmin ja istuin syömässä paistettuja sardiineja rannalla sijaitsevassa ravintolassa Casa Don Miquel. Päivässä ei ollut mitään epätavallista, eikä paikka ollut enää mitenkään outo tai uusi, olin siellä ensimmäisen kerran jo varmaan 10 vuotta sitten..

Ravintolan terassin seinällä oli aikoinaan valtavan kokoinen maalaus, jossa saaren alkuperäisasukkaat, guanchit kantavat palvoen vedestä löytynyttä naishahmoa.
Toisin sanoen, tässä rauhallisessa pikkukylässä istuin tosiasiassa suurten salaisuuksien alkulähteellä, kiinnittämättä niihin enää mitään huomiota..
Muutaman kilometrin päässä pohjoiseen päin, samalla rannalla, sijaitsee mahtavan kokoinen vuonna 1959 valmistunut Candelarian basilika. Turistit tuodaan busseilla katsomaan kirkossa olevaa saariston suojelushahmoa, Candelarian Mustaa Neitsyttä. Monet löytävät sinne myös omin avuin, autolla tai bussilla. Ja pari kertaa vuodessa pyhiinvaeltajat matkaavat yön aikana vuorten yli ja moottoritietä pitkin Candelariaan.

Socorron historiasta
Mutta itse asiassa kaikki alkoi täällä Socorron rannalla, joka aikoinaan tunnettiin nimellä Chimisay. Tällä rannalle ajautui 1300-luvun lopulla, se neitsythahmo, jonka vuodelta 1827 peräisin olevaa versiota juhlitaan Candelarian kirkossa.

Neitsyt ajautui rantaan täällä. Salaisuudeksi jää edelleen, se mistä hän tuli ja kuka hänet laittoi mereen. Tosin arvellaan, että lähettäjä olisi ollut lanzarotelainen ruhtinas, Herrera Viejo (Vanhempi). Toisena vaihtoehtona pitävät jotkut temppeliritareita, ja kolmantena jotain munkkijärjestöä.

Güimarin, eli silloisen Goymarin, ruhtinaan joukkoihin kuuluneet vuohipaimenet tapasivat neitsythahmon rannalla. Tästä tapaamisesta kerrotaan tarina ainakin kaksi kertaa vuodessa, siten kun munkki Abreu Galindo sen aikoinaan oli kirjoittanut muistiin. Candelarian Neitsyen juhlassa elokuussa tarinan näyttelevät Candelarian kirkon edessä olevalla torilla Candelarian ”guanchit”, ja syyskuussa sen esittävät Socorrossa ”löytökentällä” Güímarin guanchit. Tarina on sama ja näytelmän henkilöhahmot ovat samat, näyttelijät tosin ”kiistelevät” keskenään siitä, kumpi ryhmä on ”oikeampi”.

Tältä rannalta neitsythahmo silloin aikoinaan kuljetettiin Goymarin ruhtinaskunnan – menceyaton – hallinnolliseen keskustaan, joka sijaitsi Chinguaron rotkossa. Matkaan liittyi erinäisiä vaiheita, jotka ovat ikuistettuina paitsi tässä munkki Abreu Galindon kertomuksessa, myös Socorron kylässä ja rannalla.

Vuosia kerrotaan silloin kuluneen yli 50, ennen kuin Lanzarotella katoliseen uskoon käännytetty ja kastettu, lapsena Tenerifeltä orjaksi ryöstetty Anton Guanche palasi kotirannalleen Goymariin ja kertoi ruhtinaalle, että kysymyksessä oli Jeesuksen äiti, Taivaan ja Maan ylläpitäjä, ja tärkeä hahmo. Tämän jälkeen Neitsyt siirrettiin menceyaton uskolliseen keskukseen, joka oli Achinibicon luola nykyisen Candelarian kirkon takana.

Tähänkin liittyy monta tarinaa, joita en aio kertoa tässä yhteydessä. Kerroin hieman taustasta jo aikaisemmin.

Joka tapauksessa uskotaan, että tämän neitsythahmon mukana tullut kristinusko oli eräs niistä tekijöistä, jotka saivat aikaan sen, että Güímarin ruhtinas teki ”rauhan” liiton valloittajien kanssa 1490-luvulla, ja kääntyi samalla saarensa itsenäisyyden puolesta taistelevia heimoveljiään vastaan. Tämä oli käänteentekevä päätös, joka lopulta johti Tenerifen siirtymiseen Kastilian kruunun alle viimeisenä Kanarian saarista (1496). Tämän jälkeen alkoi saariston alkuperäisväestön kulttuurin tietoinen hävittäminen. .

Socorron kirkko
täytti 500 vuotta syksyllä 2010. Sen ovet ovat avoinna kaikkina viikon päivinä. Paikalliset asukkaat ovat tehneet paljon työtä rakkaan kirkkonsa ylläpitämiseksi, joka on myös BIC – kulttuurihistoriallinen muistomerkki. Syyskuussa kun Socorron Neitsyt kannetaan Güímarista Socorroon (7.syyskuuta), kirkko koristellaan basilikalla ja rosmariinilla. Neitsyt yöpyy tässä kirkossa silloin. Muina aikoina kirkon pääalttarilla on Socorron neitsyttä esittävä maalaus.

Kirkko on tilava, koska sen sivulaiva rakennettiin aikoinaan, jotta saataisiin tilaa kaikille niille, jotka halusivat yöpyä Socorrossa Neitsyen juhlien yhteydessä. Jossain vaiheessa tämä sivulaiva on toiminut myös tilapäisenä kulkutautisairaalana.
Tässä sivulaivassa on nykyään alttarikaappi, joka oli aikoinaan siinä kirkossa, jossa ennen säilytettiin Neitsyttä Candelariassa, ennen tämän viimeisimmän kirkon rakentamista (vuonna 1959). Alttarikaappi on hiljattain restauroitu. Socorron kirkossa on esillä pieni valokuvanäyttely, joka kertoo alttarikaapin uudistamisen vaiheista. Tämä pieni kirkko on erittäin huolellisesti hoidettu. Siellä toimii edelleen tärkeä kunniavirka ”kirkon kamariherra, tai hovimestari”. Neitsyellä on myös oma ”kamarineitonsa”.

Socorron Neitsyelle on sävelletty ja kirjoitettu ihan oma pasodoble. Tekstin on kirjoittanut Pedro Guerra Cabrera ja musiikin on säveltänyt Miguel Castillo Alfonso.

Socorron ranta
– tämä entinen Chimisayn ranta – on luokiteltu kategoriaan BIC – eli se on arvokas historiallinen kulttuurimuistomerkki. Paikalla on edelleen se kaivo, mistä guanchipaimenet aikoinaan hakivat vettä vuohilleen. Tosin kaivo on ollut kuiva jo satoja vuosia, mutta paikka on reunustettu valkoiseksi maalatulla muurilla. Kentällä on myös valkoisella jalustalla risti sillä paikalla, missä Neitsythahmon kerrotaan rantautuneen. Silloin kun Neitsyt tuli maihin, ei kukaan tosin tiennyt puhua mistään kirkosta, mutta kirkko ”omi” paikan sen jälkeen, kun hahmon oli todettu esittävän Neitsyt Mariaa, Jeesuksen äitiä.

Muutaman kilometrin päässä sisämaassa sijaitsevaan Chinguaroon rakennettiin jossain vaiheessa luostari entisten ruhtinaan luolien päälle. Luolista on nykyään jäljellä vain pieni nurkka. Paikalle on muutamia vuosia sitten rakennettu uusi kappeli. Luolaa on pyritty tukemaan ja aluetta puhdistetaan. Mutta se ikään kuin jää huomioimatta kirkkorakennelmien alle ja sivuun..

Miten Socorron löytää
Nykyinen Socorron kylä tuskin näkyy kartalta. Se sijaitsee aivan meren rannalla, eikä sitä näy moottoritieltä. Jos kylään haluaa löytää, on ajattava Güimarin teollisuusalueen läpi (moottoritieltä ”risteys nro. 20, Polígono de Güímar"/Hidalga/Arafo). Nykyään Socorroon pääsee jopa bussilla Santa Cruzista tai Candelariasta (bussi 122 ja 124). Sekä teollisuusalue, että kylä ovat kasvaneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Pari vuotta sitten Socorroon rakennettiin ensimmäinen kerrostalo, ja sen jälkeen vielä pari muuta. Kylän entiset talot ovat suhteellisen pieniä, tosi villisti rakennettuja ja sijoitettuja, ja kadut kapeita, joissakin paikoin vielä vanhoilla mukulakivillä päällystettyjä.

Lomapäivä Socorrossa
Socorrossa voi viettää rauhallisen ja maailman melusta kaukana olevan lomapäivän.
Uimaranta on pieni poukama, jossa on ihan mukava uida, jos vesi on tarpeeksi korkealla. Rannalle voi jäädä ottamaan aurinkoa ihan Neitsyen löytymiskentän viereen.
Ruokailu ei myöskään ole mikään ongelma, sillä Socorrossa on muutamia ravintoloita. Casa Don Miquel  sijaitsee aivan meren rannalla. Sen patiolla voi syödessään kuunnella aaltojen pauhua. Paikat pitäjät tarjoavat useita eri vaihtoehtoja päivän ateriaksi, jonka hinta on 7 €. Viinit ovat peräisin laakson viljelijöiltä. Paikka on yksinkertainen, mutta kodikas. Syön siellä joskus jopa pari kertaa viikossa. Ympäröivän teollisuusalueen työläiset näyttävät poikkeavan täällä syömässä. Kirkon Kamariherra kuuluu tämän ravintolan ystäviin.


Vuodesta 2015 paikalla on ravintola Cueva del Mar

Toinen ravintola on CasaTato, joka sijaitsee aivan ”Neitsytkentän” vieressä. Tämä kalaravintola on aivan toista hintaluokkaa kuin Casa Don Miguel. Asiakas voi itse valita kalan minkä haluaa syödä. Tarjolla on useita ”tyypillisiä” vaihtoehtoja alkupaloiksi ja monia erilaisia salaattivaihtoehtoja. Itse tehdyt jälkiruoat ovat suorastaan ”syntisen” ihania. Viinien joukossa on sekä saaren viinejä, että myös manterelaisia viinejä. Näkymä merelle on mahtava ja kohina kuuluu selvästi. Tässä ravintolassa syön ehkä kerran kuussa, tai joka toinen kuukausi, hetkinä, jollain haluan erikoisesti juhlistaa jotain asiaa elämässäni ja olen valmis maksamaan vähän runsaammin..

Kylän kolmas ravintola on Kiosco El Socorro, jossa myös tarjotaan saaren ”tyypillisiä” kala-aterioita. Täälläkin on mahdollisuus valita haluamansa kala. Hinnat ovat kahden edellisen ravintolan hintojen välillä. Ruoka on hyvää ”kioskissakin”. Ympäristö muistuttaa mielestäni vähän ”villiä itää”, siisti kylläkin. Kiosco sijaisee vastapäätä kylän kirkkoa.

Neljäs ruoka/kahvipaikka on, Bar Casa Jesús -”Jeesuksen baari”, ja sijaitsee kirkon takana ”Ricardo Melchiorin torin (saarihallituksen ent. puheenjohtaja) reunalla.
Poikkesin kahvilla ja kyselemässä vähän tässä Jeesuksen talossa. Paikka on auki talviaikaan 08.30–21.00, kesällä ilmeisesti vielä kauemmin. Ruokalistalla on tavallisia kanarialaisia ruokia. Mielenkiintoista voi olla kokeilla miltä vuohenliha – carne cabra maistuu, jos ei ole sitä ennen tehnyt. Kahvilan yhteydessä on pieni elintarvikekauppa. Aaltojen kohina tosin ei ole yhtä voimakas näissä kahdessa viimeksi mainitussa kuin lähempänä rantaa sijaitsevissa ravintoloissa.

Päivitys
Socorroon on mytös ilmestynyt yöpymismahdollisuus: La Casa Nueva, jossa on tilaa neljälle ihmiselle. Paikka löytyy tällä nimellä

Socorroa ympäröivää luontoa
Socorron lisäetuihin kuuluu mielestäni sen vieressä aukeava luonnonsuojelualue ”Malpais de Güímar”. Alue on pääasiassa entistä laavakenttää, joka on peräisin läheisen tulivuoren ”Montaña Granden” purkauksesta noin 10 000 vuotta sitten. Alueella kasvaa hyvin erikoisia kasveja. Erikoisen mahtavia ovat suuret Kanarian tyräkkipensastot (Euphorbia Canariensis). Rannan läheisyydessä kasvaa meren suolaiseen pärskeeseen sopeutuneita kasveja, kuten kampaikiviuhkoa (Limonium pectinatum). Vähän etäämpänä rannasta kasvaa nimensä veroinen risukasa, pensasrisuvalvatti (Laurae arborensis) ja suuria maata pitkin matelevia palsamityräkkipensastoja (Euphorbia balsamifera) Aivan oma erikoisuutensa kasvien joukossa on esim. Ruskomehilyhty – Cardoncillo (Ceropegia fuscha). Socorrosta pääsee kävelemään merkittyä polkua pitkin Puertito de Güímariin, josta voi sitten ottaa bussin Candelariaan tai Santa Gruziin (120). Jos haluaa kävellä tämän lenkin, on syytä varustautua kunnon jalkineilla, koska polku on todella kivinen. Aikaa tämän muutaman kilometrin lenkin taittamiseen kuluu kolmisen tuntia, riippuen vähän kävelijän kunnosta. Matkan varrella voi nähdä myös erikoisia köysi- ja tyynylaavamuodostumia, eräänlaisia pieniä luolia. Lähellä Puertitoa on polun varressa edelleen näkyvissä jäänteitä ajalta, jolloin kerättiin erityisiin altaisiin haihduttamalla se merivedestä. Malpaisin rannalla kävellessä meren kohina kuuluu koko ajan. Sen sijaan keskempänä kuuluu vain tuulen humina ja lintujen laulu. Rosoiset laavapinnat ikään kuin imevät kaiken ääneen itseensä ja kävelijälle jää eräänlainen hiljaisuus. Malpaisin alueella on useita patikkapolkuja. 

Socorron lähellä on luola-asuntoja
Jos haluaa katsella vähän vielä olemassa olevaa luola-asutusta, on siihenkin mahdollisuus. Saman kadun alkupäässä, missä CasaTato sijaitsee, on joitakin osittain luolaan rakennettuja asuntoja, jotka tosin ovat jääneet rannan puolelle rakennettujen tumman sinisten kerrostalojen taakse. Lisää luola-asutusta löytyy, jos ajaa rantakatua Hiperdinon ohi ja jatkaa seuraavaa katua edelleen rannan puolelta. Kun katu (ja ranta) kääntyy ylöspäin, jäävät asumukset vasemmalle puolelle. Seuraava rannalla, oikealla puolen tietä, sijaitseva asutusryhmä, joka voittaa Socorronkin ”villeydessään” on Playa Viuda – eli lesken ranta.

Socorro, turistireittien sivussa, salaisuuksineen ja erikoisine ympäristöineen on mielestäni päivän arvoinen

Tammikuu 2011  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Inga kommentarer: