Sateen sattuessa....

Teide on saanut valkean lumiverhon ja kohoaa tosi majesteettisena taivasta vasten. Viimeisellä Gomeran reissulla se näytti suorastaan taivaallisen kauniilta unikuvalta.

Sadetta on virrannut useita päiviä, kenties viikon verran ”taivaan täydeltä”, niin kuin ainakin ennen sanottiin. Ja kun täällä sataa, niin sitä todella tulee taivaan täydeltä. Kaikkialla virtaa, paikoin jopa niin, että tiet katkeavat, muurit murtuvat, talot tippuvat ja autot litistyvät kaatuvien puiden alle. Lähiympäristössä en kokenut (kiitos, kiitos) mitään näistä. Totesin, vain että autoni oli puhdas ulkoa ja märkä sisältä. Kulki kuitenkin.

Ajoin lauantaina moottoritietä Candelariasta Puerto de la Cruziin. Arvelin, että väkeä voisi olla vain vähän liikenteessä, mutta erehdyin. Sateen ansiosta vauhti oli kuitenkin noin yleisesti huomattavasti pienempi kuin normaalisti. Joitain kiireisiä joukossa tietysti aina on. Suurimmalla osalla olivat myös valot sytytetyt. Tosin jokunen musta tai harmaa auto oli pimeänä ja vaikeasti tiestä erottuva. Täällä ei ole vielä valopakkoa. Pitkäaikainen perinne on ollut, ettei valoja sytytetä päivällä. Ilmeisesti siihen on kuitenkin pikapuoliin tulossa lainsäädännöllinen muutos.

Palasin Güimarin laaksoon ajamalla kylien kautta Esperanzaan ja sitten kohti Teideä ja laskeuduin Arafosta. Risteyksessä totesin, että tie Las Cañadakseen kansallispuistoon oli suljettu. Arafon tiellä oli paikoin suuriakin kiviä. Jossain vaiheessa sumu oli niin paksu, että sitä olisi todella voinut leikata.

Seuraavan päivän omistinkin jo viinikirjojen ja sanomalehtien tutkimiselle.

Turismi on jatkuvasti eräs päivän aiheista. La Gomeralla tehdään uutta hyvinvointikeskusta Hermiguaan. Sinne tulee Spa ja useita altaita. Tenerifellä valmistellaan tulivuorireittejä, joille arvellaan vähintään 200 000 turistin lähtevän kaikista niistä 3 miljoonasta tai useammasta, joita täällä käy vuosittain. Esittelylehtiset käännetään ainakin englanniksi ja saksaksi. Santiago del Teidessä tehtiin – tai ainakin piti tehdä – vuosittainen mantelin kukkimisajan reitti. Saaristohallitus on käynyt Matkamessuilla Helsingissä.Useassa kunnassa on panostettu patikkareittien kunnostamiseen ja merkintään. Koko ajan tapahtuu jotain. Ja kuitenkin paikalliset matkanjärjestäjät järjestävät samoja kiertomatkoja vuodesta toiseen. Tosin yrittäjä- ja turistikongressien yhteydessä käy ilmi, että saaret kohisevat toimintaa, jonka nämä yrittäjät järjestävät. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, kun vain osaa etsiä ja taitaa kieliä. Pohjoismaiset kieliryhmät jäävät tässä yhteydessä vähän sivuun.

Parin päivän päästä alkavat myös Candelarian Neitsyen juhlat

Ihmisiä virtaa Candelariaan tervehtimään saariston suojeluspyhimystä. Kirkko, jossa Neitsyt ”asustaa”, sai hiljattain ”pienemmän basilikan” arvon. En ole vielä onnistunut selvittämään, miksi tämä sana ”pienempi” on liitetty mukaan. Candelarian ”basilika” on jo toinen, mikä saaristosta löytyy. Candelarian Neitsyen, saariston suojeluspyhimyksen lisäksi Gran Canarian suojelupyhimys asustaa basilikassa

Karnevaalit lähestyvät ja niitä valmistellaan kaikilla rintamilla.

Samanaikaisesti hinnat nousevat. Autoa tankatessa olen huomannut, että bensan hinta on kavunnut koko ajan ylöspäin. Taitaa nykyään olla korkeammalla kuin vielä koskaan ennen. Ruokakaupassa on tapahtunut monta muutossa myös hintojen suhteen. Saarella on valtava määrä ihmisiä, jotka eivät enää saa työttömyystukea (hieman yli 400 €/kk), eivätkä mitään muutakaan apua. Tietystä pienemmästä sosiaaliavusta keskustellaan. Perheen tärkeys korostuu ilmeisesti entisestään.

Samalla olen kuunnellut myös radiota, Espanjan kanavaa, joka lähettää uutisia joka puolen tunnin päästä. Maan pääministeri lupaa työllisyystilanteen paranemista tämän vuoden puolen välin jälkeen.. Tekee mieli sanoa espanjalaisittain ”!Ojala, que sea verdad!” – eli toivon, että asia toteutuisi.

Ja mitä viiniin tulee, niin totesin, että sen valmistusprosessissa on vieläkin sanoja, joiden tarkka merkitys on käytävä tarkistamassa jonkun viinintekijän luona. Saariston viinihistorian alan jo osata. Tämän viinihistorian tunteminen on auttanut minua ymmärtämään muitakin historiallisia tapahtumia, niin kytketty se on ollut saariston politiikkaan ja talouselämään jo satoja vuosia.

Viikko sitten omistin illan Abonan viinien maistelukurssille ja viinikellarin esittelylle. Seuraavaksi suunnittelen makeiden viinien maistelukurssille osallistumista. Niin, ja siinä välissä on juustokurssikin ja vielä kongressi, jonka aikana pohditaan miten helpotetaan liikkumavammaisten turistien mahdollisuuksia nauttia turistina olemisestaan.

Joten, vaikka sataa, niin puuhaa on – tai ainakin päässä liikkuu.

Tosin mieli tekee jo uimaan.

Tammikuu 2011 ©Gracia Penttinen