Käytyämme Cueva del Vienton – tuulen luolan – alkulähteillä, matkasimme itse luolalle. Las Cañadaksesta alkunsa saava laava – vulkaaninen tunneli - jakaantuu useaan eri osaan. Meren rantaan päätyvä San Marcuksen tunneli mainittiin jo vuonna 1776 veljesten Bethencourt de Castron tutkimuksissa.
Cueva del Viento on pituudeltaan 14.082 m. Se on eräs maailman pisimmistä luolista, ja Euroopan pisin. Paikoin luola on ”kolmessa eri kerroksessa”. Tästä pitkästä luolasta on avattu 180 metriä kävijöille.
Vierailu alkaa Icod de Los Vinoksen yläosassa sijaitsevasta Vierailukeskuksesta. Aluksi käydään läpi luolan muodostumiseen liittyviä tietoja. Osallistujaryhmälle – korkeitaan 16 kerrallaan – annetaan suojakypärä lamppuineen. Tavallisia lamppuja ei sallita, ainoastaan sellaiset, missä on ”kylmä” valo. Tarkoituksena on pitää tunnelin lämpötila muuttumattomana. Kävijöillä on myös oltava tukevat, mieluiten erityiset ”patikointijalkineet”. Pienellä bussilla ajetaan tiedotuskeskuksesta luolan ”parkkipaikalle”. Kävelymatkaa suuaukolle on jonkun verran. Matkan varressa, ulkona, katsellaan luolan ”kattoa”, pahoepahoe-laavaa, jonka päältä on poistettu kasvillisuus. Samanaikaisesti oppaamme kertoo ympäröivästä luonnosta ja sen erikoisesta kasvillisuudesta. Kävimme katsomassa syvää aukkoa, joka on luolavierailun käännekohdalla, mutta jonka syvyyteen ei luolasta voi katsoa. Tämän jälkeen oppaamme avasi portin ja laskeuduimme tunneliin.
Tässä ympäristössä, tasaisessa lämpötilassa elää paljon pieniä eläimiä – mm. erilaisia hyönteisiä. Useimmat niistä eivät koskaan ole nähneet päivänvaloa, eivätkä säilyisi hengissä, jos joutuisivat siihen.
Luolassa oli hieman vaikeaa kävellä, koska ”lattia” on tosi rosoinen. Sitä ei ole missään kohti pyritty tasoittamaan, joillekin paikoille on tosin laitettu rautaristikko suojaksi. Seinillä ei ole lamppuja tai valaistusta. Luolasta ei ole haluttu tehdä ”massaturistinähtävyyttä”. Ilma on raikas, olkoonkin, että siinä on luonnollinen ”maanalainen haju”. Oppaamme pysähtyi näyttämään eri tunneleita ja aukkoja eri kerrosten välillä. Kävimme kääntymässä sillä aukolla, mitä olimme katselleen ylhäältä ja aloitimme paluumatkan.
Kaiken kaikkiaan matkaa kertyi 360 metriä. Ensin pääasiassa alaspäin ja palatessa luonnollisesti ylöspäin. Hieman ennen kuin saavuimme lähtöpisteeseemme, olimme hetken täysin ilman valoja. Silmät avoimina, tai silmät suljettuina, missään ei näkynyt minkäänlaista valoa. Hiljaisuus oli myös täydellinen. Täällä jotkut viettivät koko elämänsa, ajan ja paikan ulkopuolella…
Maan pinnalle palattuamme katselimme ympäristöä, entistä viljan puintipaikkaa, ympäröivää mäntymetsää ja entisten pienten kivestä rakennettujen asumusten raunioita. Vierailu kestää kaikenkaikkiaan vajaa 2 tuntia, ja kävelymatkaa kertyy 1200 metriä. Vierailukeskuksen esittelypaneelit ovat espanjaksi ja englanniksi.
Cueva del Viento
Kuvani vierailusta Cueva del Vientossa.
Video luolasta
Kesäkuu 2010
© Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin
kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä
muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä
blogisivu mainitaan
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar