Kesä alkaa kallistua kohti loppuaan. Lomat ovat ohi ja koulut alkaneet. Rutiinit ovat muotoutumassa. – Palasin Tenerifellä muutamia päiviä sitten ja olo alkaa tuntua kotoiselta. Vietin muutamia intensiivisen kuumia viikkoja Pohjois-Savossa ja Helsingissä, Tukholmassa ja Skåånessa. Tosin välillä satoi rajustikin – onneksi.

Kesän, perheen, ystävien, syömisen ja uimisen välillä luin ahkerasti paikallisia lehtiä, esitteitä, turisti- ja viinijulkaisuja. Kävin Vaaraslahdessa maalaismarkkinoilla ja Kiuruvellä emäntänäyttelyssä, Helsingissä kauppatorilla ja Suomenlinnassa, Tukholmassa kansallismuseon ruotsalaisia koteja kuvaavassa näyttelyssä, viinimuseossa ja muutamalla Gamla Stanin terassilla. Etelä-Ruotsissa tutkimuskohteiden joukossa olivat kalastaja- ja turistikaupunki Hällevik meren rannalla ja ystäväperheen järjestämät skåånelaiset rapukutsut. Siinä sivussa tutkiskelin ja kyselin viinistä ja turismista.

Yllätyin Kuopion viiniviikoista ja suomalaisen viinintuotannon aktiivisuudesta. Näin jopa ”Kuopion kupeessa” jonkun isännän kertovan haluavansa istuttaa oikeita viiniköynnöksiä rantapalstalleen. Yllätys olivat myös löytämäni tiedot viinitiloista Öölannissa.

Ilmeisesti olisi syytä poiketa useammin, jotta pysyisin asioiden tasalla. – Sen lisäksi helsinkiläinen viineihin erikoistunut kirjailijaystäväni totesi suomenkieleni kaipaavan päivitystä… Niin, 38 vuotta Suomen ulkopuolella on aika pitkä tovi ja kieli kehittyy…

Ruotsissa huomasin vähän saman asian, tosin sieltä poissaolovuosia on vasta 16…

Saarelle tästä…
Pari päivää sitten suoritin henkisen laskeutumiseni tänne ajamalla metsäteitä ylös Teideä katselemaan. Puut tuoksuivat, hyönteiset surisivat, Gran Canarian ja La Palman saaret näkyivät horisontista kumpikin vuorollaan. Kaikki näytti olevan entisellään ja olo alkoi tuntua kotoiselta.

Ajaessani alaspäin La Orotavaan ja Puerto de la Cruziin ja johtavaa tietä, laskeuduin todella kummallisen näköiseen maisemaan.

Ensin luulin, että kesän kuumuus ja edellisen talven satamattomuus olivat jättiväneet osan rinteiden männyistä ilman vettä. Neulaset olivat ruskeita, ja niitäkin harvassa, joitain vihreitä näkyi siellä täällä.

Tosiasiassa tuhon aiheuttajat ovat toukat mineltä Thaumetopea Pityocampa. Ne ovat ennenkin olleet tihutöissä saarella ja tunnetaan erittäin hyvin keski-ja etelä-Euroopassa. Tosin olen sitä mieltä, että tarvitaan sadetanssia, ja paljon hitaasti tippuvaa sadevettä näille alueille  Jos männyt kuolevat, alueelle tippuva vesi ei keräydy talteen, vaan juoksee rinteitä alas ehtimättä imeytyä.

La Orotavaa lähestyessä rinteet näyttivät vieläkin surkeammilta. Viimeisimmän myrskyn katkomista ja kaatamista Kalifornian männyistä oli osa kerätty pois, ja paikalle oli jäänyt suuri kuiva aukio, jonka maaperä oli raskaiden koneiden rikkoma. Ehkä kanerva ja kistus sinne kuitenkin vähitellen asettuvat kasvamaan. Kenties talvella ja kosteuden – toivottavasti – lisääntyessä voidaan rinteelle istuttaa aitoa Kanarian mäntyä.

Matka Puerto de la Cruziin tarjosi paljon muutakin. Tuoksut kiinnittivät erityisesti huomiotani. Mäntyjen lisäksi eukalyptukset olivat voimakkaimmin erotettavat. Sen lisäksi kuvaan tuli ihmisten aikaansaamia tuoksuja, kuten Aguamansan hiiligrillit ja vielä alempana leipomoiden pullan tuoksut.

Tenerifen viinireitit ovat pyörineet koko kesän. Hyppään mukaan viikon päästä. Viinin korjuu on myös alkanut, joten viinistä ja sen viljelystä tullenee pääasiallisin viikkojeni sisältö. Mielessä siintävät tosin muutkin saaret, La Gomera ja El Hierro, ennen turistikauden alkua. Tämän uuden kauden omistankin ilmeisesti ruotsalaisille viinituristeille. Uusi kokemus, joka näyttää sen, ettei koskaan ole myöhäistä oppia uusia asioita ja vaihtaa uraa.

Kuullaan.

Elokuu 2010 © Gracia Penttinen