Kanariansaaret - La Gomera - Yleistietoja saaresta

La Gomeran vihreä saari sijaitsee Ravun kääntöpiirin ”yläpuolella”,  noin 30.  leveysasteella, vajaan 30 kilometrin päässä Tenerifestä länteen. Sen pinta-ala on noin 370 km2. Saari on halkaisijaltaan noin 25 km.


Benchiguan laakso Roque Agandolta kuvattuna.
Siniset kukat ovat Gomeran Neidonkieliä.
 Se kasvaa luonnontilassa ainoastaan La Gomeralla

Leveysasteisiinsa nähden La Gomeran pitäisi olla hiekka-aavikkoa, mutta saaren vuorien korkeus on auttanut sitä säilyttämään vihreytensä. Nämä vuoret ikään kuin” pyydystävät” pasaatituulten kuljettaman kosteuden. La Gomeran korkein kohta on 1487 metriä korkea Alto de Garajonay.

La Gomeran saaren arvellaan olevan noin 18-20 miljoonaa vuotta vanha. Siellä on ollut kolme vulkaanista vaihetta, ja niiden välillä rauhallisia tai eroosiojaksoja. Viimeisimpiin 2-4 miljoonaan vuoteen siellä ei ole esiintynyt aktiivista tuliperäistä toimintaa. Saari on tästä syystä erittäin erosioitunut. Siellä on syviä rotkolaaksoja ja korkeita vuoria, mikä vaikeuttaa mm. tieverkoston rakentamista. Rannikot ovat yleensä jyrkät. Luonnollisia uimarantoja on vain muutamia.

Gomeran saari, on ollut merenkulkijoille tuttu jo kauan. Roomalaisille saari oli Junnonia Menor eli (pienempi) Junon saari. Juno puolestaan oli roomalaisten pääjumalan Jupiterin puoliso. Saarella on roomalaisten antaman nimen lisäksi ollut monia muitakin nimiä. Silti ei ole olemassa mitään varmaan tietoa siitä, miten saari sai nykyisen nimensä. 1200-luvun kartassa sen nimi oli THEODE. 1300-luvun alun kartassa se mainitaan nimellä GOMMARIA. 1400-luvun puolenvälin kartassa se tunnetaan nimillä GOMERA, GUMERA, GUMELA. Nykyinen nimi, La Gomera, vakiintui noin vuonna 1440. Tämän La Gomera nimen arvellaan syntyneen siten, että saaren ensimmäiset asuttajat olisivat saapuneet Pohjois-Afrikan rannikolta, paikasta, jonka nimi oli Ghomara. Näiden ns. berberikansojen jälkeen saapuivat ensimmäiset ”valloittajat" 1300 –luvulla.

Ikkuna-aukko
Kreivin tornin seinässä

1400-luvun alusta (noin 1405) löytyy maininta La Gomeran osittaisesta haltuunotosta. Tähän aikaan saari oli jakaantunut neljään kantooniin. Vuonna 1449 Fernán Peraza aloittaa La Gomeran järjestelmällisen ”valloituksen” – haltuunoton. Tähän sisältyi mm. puolustustornin, ”Torre del Conde”, - Kreivin tornin  -rakentaminen San Sebastianiin. Torni toimi turvapaikkana ulkopuolelta tulevien hyökkäyksien yhteydessä, mutta myös silloin kun saarelaiset uhkasivat uusia herrojaan. Vuonna 1477 Kastilian ja Aragonin Katoliset kuninkaat Isabella ja Ferdinand antavat Perazalle, Herreralle ja heidän jälkeläisilleen La Gomeran kreivin arvon vastalahjaksi tehdyistä palveluksista. Elokuun 31. päivä 1488 allekirjoitetulla kuninkaallisella käskyllä Hernán Peraza nuorempi saa virallisesti haltuunsa La Gomeran herruuden

Vuonna 1496 kaikki Kanariansaaret jäävät Kastilian kruunun alaisuuteen. Saaret mainittiin tämän jälkeen siirtomaina. Kanarian saarten historiassa La Gomera oli eräs niistä saarista, joilla vallitsi ns. senjorio, eli käytännössä saarta hallitsi feodaaliruhtinaan tavoin Gomeran kreivi. Hän yksin päätti saaren asioista, tosin hänellä oli käytössään hallinnollista apua päätösten toteuttamisessa.

Vasta vuonna 1811 nämä senjoriot lakkautettiin, grancanarialaisen parlamettiedustajan Pedro Gordillon esityksesta. Seuraava vuonna, 1812, saarilla suoritettiin uusi kuntajako, joka perustui aikaisempaan seurakuntajakoon. Nykyinen saariston jako itäiseen ja läntiseen maakuntaan on peräisin vuodelta 1872. Paikalliset saarihallinnot luotiin vuonna 1912. Kanarian saarista tuli 1982 autonominen alue Espanjan valtiossa. Vuodesta 1997 Kanarian saarille annettiin ”nacionalidad” asema, eli ”kansallisuus/kansakunta” eli oma maantieteellinen asema, historia, kieli ja kulttuuri. osana Espanjan valtiota.

La Gomeran kehitykseen ovat vuosisatojen aikana vaikuttaneet mm. merirosvojen ja kaapparien  toistuvat hyökkäykset, orjanmetsästys, erilaiset kaupalliset sopimukset, taudit, luonnolliset katastrofit, nälänhädät ja maastamuutto.

Koska La Gomera sijainti on suotuinen esim. Amerikkaan suuntautuville meren ylitysmatkoille, ovat monet merenkulkijat pysähtyneet siellä myös saarelaisille rauhallisissa merkeissä. Heistä tunnetuin lienee Kristoffer Kolumbus. Hän lähti Intian matkalleen La Gomeran satamasta syksyllä 1492. Tosin tämä matka vei hänet Amerikkaan, niin kuin tiedämme. Kolumbus poikkesi La Gomeralla vielä vuosina 1493 ja 1498. Hänen käyntiensä muistoksi saarta kutsutaan vuodesta 1960 lähtien ”Kolumbukselaiseksi saareksi” – Isla Columbiana”. San Sebastianin tärkeimmät nähtävyydet kuuluvatkin ns. Kolumbukselaisiin muistomerkkeihin. Niitä ovat mm. Kreivin torni (Torre del Conde), Neitsyt Marian ylösnousemuskirkko (Iglesia de Asunción) ja Perazan talo (Casa de aduana/ aguada), jonka pihalla on kaivo, josta Kolumbuksen kerrotaan ottaneen mukaansa vettä Amerikan alkuasukkaiden kastamista varten. Muita saaren satamasta lähteneitä valloittajia olivat Perun valloittaja Francisco Pizarro, joka poikkesi San Sebastianin satamassa vuonna 1530 matkallaan meren yli. Vuonna 1538 siellä poikkesi Hernando de Soto, jonka matkan päämäärä oli lähteä valloittamaan Florida...


Agulo, "Gomeran helmi". Takana rannalla
näkyvät entisen laivauslaituri (pescante) jäänteet

1900-luvun alkuun saakka La Gomeralla ei ollut maanteitä. Saaren sisäistä ja myös ulospäin suuntautuvaa kauppaa varten jouduttiin tavaroita lastaamaan laivoihin ja veneisiin.

San Sebastianin sataman kunnostaminen vuoden 1970 alussa toi La Gomeran Kanariansaarille suuntautuvan turismin piiriin. Varsinainen turismi La Gomeralla alkoi kuitenkin vasta 1980-luvulla. Erityisesti saari oli aluksi ns. hippien matkakohteena. Nykyään heidät mainitaan jo ”ikähippeinä”. Tosin La Gomeralle suuntautunut turismi oli, ja on edelleen, suurelta osin päivän turismia Tenerifeltä. Vaikuttaa siltä, että saari alkaa entistä enemmän olla mm. patikoijien suosiossa. Saarella on runsaasti yöpymismahdollisuuksia. Erityisesti ns. ”maaseutuhotellien” määrä on lisääntymässä.

Saaren lentokenttä Alajerossa on peräisin vuodelta 1999. Se on tarkoitettu ainoastaan saarien väliselle liikenteelle.


Ikivihreän laakeripuumetsän kasvillisuutta

La Gomeran suurin ”aarre” on sen keskellä ole ikivihreä laakeripuumetsä. Tämä alue on Garajonayn vuonna 1981 perustettu kansallispuisto, joka on vuodesta 1986 UNESCON listalla ihmiskunnan muistomerkkien joukossa. Puiston pinta-ala, runsat 40 km 2, on 10 % saaren kokonaispinta-alasta. Sen pääasiallinen ekosysteemi on kanarialainen laurisilva – ikivihreä laakeripuumetsä. Luonto puistossa on luultavasti samanlainen kuin miljoonien vuosien takaiset, tertiäärikauden (noin 30 milj – 11 milj vuotta) metsät etelä Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Tämä kasvillisuus on todellinen elävä fossiilimuisto. Garajonayn kansallispuistosta löytyvät mm. maailman varhaisimmat saniaiset, eli ne ovat samanaikaisia dinosaurusten kanssa.

Puistossa kasvaa 402 erilaista kasvia, joista 202 on kotoperäistä Kanariansaarilla ja 15 kotoperäistä, ainoastaan Garajonayn alueella kasvavaa. Alueen eläimiin kuuluu mm. sisiliskoja, 28 lintulajia ja suuri määrä erilaisia hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Alueella elävien imettäväisten lukumäärä sen sijaan on vähäinen. Garajonayn keskustassa olevassa Cedron rotkossa olevissa puroissa juoksee jatkuvasti vettä, mikä on epätavallista näillä saarilla. Puiston korkein kohta on 1487 metriä korkea Alto de Garajonay, joka on myös saaren korkein kohta.

La Gomeran pääkaupunki on San Sebastian de La Gomera. Siellä sijaitsee La Gomeran saarihallituksen virastotalo ja saaren tärkein satama. Saarella on kaikkiaan noin 20 000 asukasta, joista noin puolet asuu San Sebastianissa.

Turismin kannalta tärkeitä paikkoja La Gomeralla ovat Valle Gran Rey ja Playa Santiago. Tämän Playa Santiagon läheisyydessä olevan hotellin yhteydessä sijaitsee La Gomeran ainoa golfkenttä.

Garajonayn luonnonpuiston lisäksi La Gomeralla on vuodesta 2009 , toinenkin UNESCON listoilla oleva perinnemuistomerkki. Tämä on ”ei-materiaalinen”, muistomerkki, gomeralainen Silbo. Kysymyksessä on vihellyskieli, jonka kantavuus on noin 3 km, ja jonka avulla on mahdollista ”keskustella” toistensa kanssa tässä vaikeassa, rotkojen ja korkeiden vuoren rinteiden rikkomassa maastossa.

Maaliskuu 2010  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja