Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

7.9.14

Socorron Neitsyestä Güímarin laaksossa

Socorron Neitsyt
”Candelarian Neitsyt ja Socorron Neitsyt ovat yksi ja sama”  - olen lukenut ja myös kuullut sanottavan.

Samaa on se, että niillä molemmilla on sama ”esineitsyt”, joka löytyi Chimisayn eli nykyisen Socorron rannalta Güimarin laaksossa joskus 1390 luvulla. Guancheiksi pukeutuneet laaksolaiset juhlivat kumpaankin Neitsyttä, mutta eri päivinä ja eri paikoissa. Myös ”guanchit” kuuluvat eri järjestöihin.

Tutkiessani ja ihmetellessäni tätä historiaa ja nykyistä juhlimiskäytäntöä olen toivonut, että joku tai jotkut olisivat tehneet usean tiedealan edustajien yhteistyötutkimuksen. Ne jutut, joita olen tavannut, ovat mielestäni kovasti paikallisen uskontonäkemyksen värittämiä ja tulkitsemia. Asiasta on tekstiä paljon netissä, lähinnä kirkollista tekstiä. Vuosilukuja on vaikea löytää.

Ilmestymista kuvaava taulu
 Chinguaron kappelista
Ja kuitenkin alkuperäinen, se ihan ensimmäinen naishahmo, joka löytyi sieltä rannalta, oli historioiden mukaan guanchien palvoma Chaxiraxi, pakanallinen palvontakohde, äitihahmo, joka oli näille entisille saarelaisille ”Taivaan ja maan kannattaja (paikallaanpitäjä)”

Vielä vanhemmat juuret
Ainakin kaksi tohtoria, José Barrios García ja Ignacio Reyes García, ovat nähneet alkuperäisessä palvontakohteessa hahmon, jonka juuret ovat kaukana Egyptissä, Isis jumalattaressa. Palvonta saapui heidän tutkimustensa mukaan vähitellen KanarianSaarille afrikkalaisten berberitaustaisten asuttajien mukana. Tähän palvontaan kuului myös Canopus tähden kultti ja siihen liittyvä tähtikalenteri. Heidän käsityksensä mukaan Canopus oli taivaan tärkein tähti ja kaikkien muiden tähtien äiti. Tämä eteläisen tähtitaivaan tähti näkyy tiettyinä aikoina vuodesta myös KanarianSaarilla.

Chinguaron luola
Alkuperäinen neitsythahmo löytyi siis Chimisaysta, mikä nykyään tunnetaan Socorron rantana, ja mistä se kuljetettiin paikallisen ruhtinaan hoviin, Chinguaron luolaan, kerrotaan. Vasta useiden vuosikymmenien jälkeen eräs kristinuskoon kääntynyt guanchi kertoi kysymyksessä olevan Neitsyt Marian, Jeesuksen äidin. Hahmo siirrettin Achbinicon luolaan Candelarian rannalle.
Näin pakanallinen palvonta siirtyi vähitellen katolisen kirkon dogmien säätämään muotoon.

Vuonna 1594 espanjalaisten valloittajien mukana tullut munkki Alonso de Espinosa, kirjasi tarinat talteen. Nämä hänen tarinansa ovat sitten toimineet tiedonlähteinä eri tulkinnoille ja myöhemmille historiankirjoittajille.

Neitsyen ilmestyminen guancheille. muraalimaalaus
 Socorrossa lähellä Neitsyen kenttää
Güimar ja Candelaria yhdessä ja erikseen
Güimarin laakso, ja siinä nykyään sijaitsevat kunnat Güimar, Candelaria ja Arafo olivat kauan yksi ja ainoa. Kirkollisesti ne kuuluivat aluksi La Lagunalle. Vähitellen, kun väkeä alkoi olla enemmän, alueet muodostivat kukin oman kuntansa.

Silloin kun Neitsythahmo säiltytettiin Güimarin Chinguarossa, se oli laakson hallinnollinen keskus. Sen sijaan ns. uskonnollinen keskus oli nykyisen Candelarian basilikan vieressä sijaitseva Achbinicon luola, joka nykyään tunnetaan San Blasin nimellä.

Tämän portin alta pyhiinveltajat siirtyvät
 ikiaikaiselle pyhiinvaelluspoluttle
Kunnat eroitettiin toisistaan 1700-luvun lopulla. Näin Neitsyen sijoituspaikka jäi Candelariaan ja löytymispaikka Güimariin. Sen lisäksi Candelarian Neitsyestä oli jo vuonna 1559 tehty paavin päätöksellä koko saariston suojelusneitsyt. Pohja tietylle ristiriidalle oli luotu.

Candelarian Neitsyttä juhlitaan helmikuun 2. päivä, kynttilän päivänä, joka on kirkollisen kalenterin mukaan Neitsyt Marian puhdistuspäivä (40 päivää synnytyksen jälkeen) ja elokuun 15. päivänä, joka on samalla Neitsyt Marian taivaaseenastumispäivä. Näinä päivinä Canopus tähti on myös näkyvissä KanarianSaarilla.

Socorron neitsyen juhla 7. – 8. syyskuuta liittyy Neitsyt Marian syntymäpäivään. Socorron Neitsyttä on tosin aikaisemmin juhlittu mm. 25.12. mutta juhlaa jouduttiin sateiden vuoksi siirtämään. Syyskuun päivät ovat vakiintuneet juhlapäivät.

Socorron kappeli odottaa tulijoita
Candelarian Neitsyttä vaelletaan tervehtimään juhlapäivinä, joko yksin tai yhdessä. Juhlallisuudet ovat arvokkaat. Socorron juhla on sen sijaan suuri ja iloinen kansanjuhla- saaren vanhin romeria. Ihmiset tulevat sinne yhdessä Neitsythahmoa seuraten, tanssien, laulaen ja basilikan tai rosmariinin oksia kantaen. Monet ovat vetäneet päällensä T-paidan, missä on Socorron Neitsyen kuva. Juhlan aikana Socorron talojen ovet ovat auki ja ruokaa tarjotaan tulijoille. Kulkueessa tai matkan varrella on myös tarjolla purtavaa.

Vuoden 2014 kulkueessa laskettiin olevan yli 100.000 pyhiinvaeltajaa. Güímarin kunnan väkiluku on on alle 20.000 henkilöä, joten Socorron Neitsyt on vetänyt puoleensa muitakin kuin güimarilaisia.

Vaikka saaren uskonnolliset hahmot silloin tällöin viedään tapaamaan toisiaan, en ole huomannut, että nämä kaksi ”samaa” ja sen lisäksi naapurikuntien asukkaita, olisivat koskaan käyneet toisissaan.

Socorron Neitsyt
Kuuntelin pari vuotta sitten taidehistorian professorin Carmen Milagros Gonzaléz Chávezin esitelmää Socorron Neitsyestä.

Neitsyt on päässyt lepäämäán kappeliin
Hänen mukaansa Neitsyt on yhdistävä lenkki pakanauskojen ja eurooppalaisten näkemysten välillä.

Socorron Neitsyen alkuperäinen hahmo on puuveistos, joka on maalattu. Sen valmistumisajankohdaksi arvellaan vuosia 1630-1680. Se oli aluksi idealtaan ”Virgen de Misericordía”. Eli ”armon neitsyt”, joka kiersi paljon eri paikoissa 1500-luvun lopulla. Muita saman ajan neitsyitä ovat Santa Úrsulan kirkossa oleva Neitsythahmo ja Puerto de La Cruzin Virgen de Peña de Francia kirkon neitsythahmo.

Socorron Neitsyen punainen puku on alkuperäinen puinen. Puvun koristeina olevat punaiset ruusut ovat Neitsyn Marian symbooli. Puvussa olevat kirjaimet ovat tulkittu muistuttavan Korkean veisun Herran laulusta.

Neitsyen käsivarrella oleva poikalapsi on myöhemmältä ajalta kuin itse Neitsyt, eli 1700-luvulta. Pojan kädessään pitämä kyyhkynen symbolisoi ”maailman valoa” ja tukea sille valolle, jota Neitsyen kädessään pitämä kynttilä tarjoaa.

Neitsythahmon tekijästä ei Gonzalezin mukaan ole varmuutta.

Socrron Neitsyttä säilytettiin Socorron kappelissa 1800-luvulle, jonka jälkeen hänet siirrettiin San Pedron / Pyhän Pietarin kirkoon Güímarissa. Hänestä tuli Güirmarin kaupungin suojelija ja ikuinen kunniapormestari vuonna 2008. Samana vuonna hänet kruunattiin kirkollisesti Jeesuksen äidiksi..Tämän kruunauksen kautta Socorron Neitsyt kuuluu mariaanisen kultin piiriin. Yleensä siihen lasketaan eri saarien suojelyneitsyet..

Socorron kappeli
Tämän Socorron Neitsyen kantamisen kohde sijaitsee Socorron historiallisessa kylässä lähellä Chimisayn rantaa,  missä Candelarian alkuperäinen Neitsyt  ilmestyi guanchipaimenille Kappeli (Ermita de Socorro) valmistui vuoden 1510 alussa, jolloin se oli Güimarin ensimmäinen. Samanaikaisesti siellä aloitettiin Socorron Neitsyen palvonta (Candelarian Neitsyt oli jo Candelariassa). Kappeli on vuosisatojen aikana ehtinyt mekein raunioitua useamman kerran. Siinä on tehty useita korjauksia ja kunnostuksia sen olemassaolonaikana. Kappelia käytettiin vuosien 1810-1811 aikana keltakuumepotilaiden eristyssairaalana.

Kappeli on jaettu kahteen laivaan. Jokaisella perheellä oli jossain vaiheessa omat istuimensa. Kappelin oikeanpuoleinen laiva oli tila, jossa voitiin tarvittaessa yöpyä.  Tässä laivassa on nykyään Candelarian kirkon entinen kunnostettu alttarikaappi. Kappelin nykyinen alttaritaulu on güimarilaisin taiteilija Javier Eloy Campos Torresin maalaama. Socorron kappeli - Ermita de Socorro - on nykyään kulttuurikeskus ja se on luokiteltu historialliseksi muistomerkiksi. Kappelin huolenpito kuuluu perinteisesti erityiselle ”hovimestarille ((Mayordomo)

Liput kertovat Neitsyen reitistä.
Tässä ne liehuvat moottorien ylittävällä sillalla
Socorron Neitsyen reitti Güímarista Socorroon.
Käveltävä reitti on historiallinen pyhiinvaellusreitti. Sitä pitkin vaellettiin aikoinaan alkuperäisväsestön laitumelta toiselle. Nykyään reittiä varjostaa Güímarin teollisuusalue. Sen viereisellä osalla reitti kulkee rauhoitetussa maastossa. Laakson asukkaiden vaatimuksista alue julistettiin kulttuurimuistomerkiksi.

Silloin kun Neitsyt saapuu Güimarissa reitillä paikkaan, joka tunnetaan nimellä Asomado, ”guanchit” ottavat sen vastaan ja kantavat Socoroon.

Socorroon johtavaa tietä reunustavat muurit ja kivet ovat maalattu valkoisiksi  Ehkä tässä tavassa säilytetään muisto siitä, että löytymisranta Chimisay oli entinen valkoisten kivien louhimispaikka

Neisyen löytöpaikka, alttari ja risti
Neitsyen kenttä Socorron rannalla.
Tämän meren välittömässä läheisyydessä sijaitseva ranta ”Charco de Socorro” tunnettiin nimellä Chimisay. Kentällä näytellään Socorron Neitsyen juhlan yhteydessä tarina Neitsyen löytymisestä. Neitsyen löytymiskenttä julistettiin kulttuuriomaisuudeksi ja muistomerkiksi vuonna 1996.

Tärkeitä kenttään liittyviä pisteitä ovat:
Puuristi, joka sijaitsee yksinkertaisella alttarilla. Neitsyt ilmestyi tällä paikalla. Socorron juhlien yhteydessä neitsyt sijoitetaan alttarille ”katsomaan” näytelmää löytymisestään.  

Muurilla ympäröity kaivo
Aidattu lähde. Tämän kuopan pohjalla kerrotaan aikoinaan olleen sen vesilähteen, josta rannalle tulleet guanchipaimenet aikoivat juottaa vuohilaumaansa. Nykyään kuoppa on kuiva. Se on ympäröity valkoiseksi maalatulla kivimuurilla. Kuopan pohjalle pääsee laskeutumaan luonnonkivisiä portaita

Pikkukappeli mäen päällá
Rannan ja kappelin välillä on luonnonkivillä peitetty jyrkkä rinnetie. Tarinan mukaan tämä oli se paikka, missä neitsythahmon kantajat joutuivat pyytämään apua (socorro) patsaan alettua painaa paljon. Jyrkänteen päällä on pieni kappeli, jossa neitsyt käy kääntymässä kotimatkalle. Pikkukappeli on auki ainoastaan Socorron Neitsyen juhlan aikana.

Kentän läheisyydessä on vielä jäljellä joitain luola-asuntoja. Ne muistuttavat ajasta, jolloin niitä oli enemmän ja Socorron neitsyen juhlijat nukkuivat niissä.

Monet nykyiset asunnot Socorossa ovat käytössä ainoastaan Neitsyen juhlien yhteyssä.





Socorron tiet ovat koristellut
Güimarista Socorroon
Neitsyt kannetaan kirkosta syyskuun 7. päivän aamuna klo 06.00. Papit ja väkijoukko lähtevät matkaan Neitsyen pasodoblemusiikin saattamina. Pyhiinvaeltajat kantavat mukanaan, kädessään tai hatussaan, basilikan tai/ja rosmariinin oksia  Matkan varrella soitetaan ja lauletaan tätä Miguel Castillon Socorron neitsyelle säveltämää pasodoblea. Sen sanoittaja on güimarilainen runoilija Pedro Guerra Cabrera  joka oli aikoinaan ollut kaupungin pormestari ja Kanarian parlamentin presidentti

Erityinen lapsiryhmä tanssii Neitsyelle ”nauhatanssia” tajarasten tahdissa.

Saman päivän iltapäivänä näytellään sitten ”neitsyen löytämisnäytelmä” Socorron rannalla.

Ne jotka pystyvät jäämään yöksi Socorroon jäävät sinne.

Socorron Neitsyelle ja pyhiinvaeltajille
omistettu muistomerkki


Syyskuu 2014; © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan


Muita Candelarian Neitsyeen ja Neitsyen taustaan liittyviä juttujani.



Inga kommentarer: