Solerin perheestä ja talosta Vilaflorissa

San Pedron – Pyhän Pietarin – kirkon takana Vilaflorissa on vanha herraskartano. Sen ikkunat ja ovet ovat suljetut. Talo vaikuttaa arvokkaalta, mutta rappeutuneelta.

Solerin talo

Solerin talo on peräisin ajalta, jolloin saaren maat ja vedet jaettiin valloituksen jälkeen heille, jotka olivat eri tavoin kunnostautuneet valloituksessa. Tämä 1500-luvun alussa rakennuttu talo  on hyvä esimerkki kanarialaisesta perinteisestä arkkitehtuurista. Myöhempien vuosisatojan aikana sitä on laajennettu.

Talon rakennuttajat olivat Vilaflor de Chasnan kylän perustajat Pedro Soler ja hänen vaimonsa Juana de Padilla. Se oli Solerin perheen ja heidän jälkeläistensä kotitalo aina 1800-luvun lopulle..

Solerin talon sanotaan olevan yksi tärkeimmistä historiallisen perinteen taiteellisista jalokivistä, ei pelkästään Vilaflorissa, vaan koko eteläisen Tenerifen alueella. Silti sitä ei löytynyt saaren kulttuurimuistomerkkien luettelossa. Se on edelleen ykstiyisomistuksessa, ja kerrotaan, että mahdollisen myynnin hinta on niin korkea, ettei saarihallinolla tai kunnalla ole mahdollisuutta ostaa sitä ja tehdä siitä museota. Talo ei ole avoin turisteille, vaikka sen olemassaolosta puhutaan opaskirjoissa.

Lokakuun alussa 2013 minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa taloa sisältäpäin erään erikoisryhmän mukana. Oppaana toimivat Vilaflorin pormestari Manuel Fumero ja rakennusten lämmistys- ja ilmastointiasioihin perehtynyt arkkitehti Araceli Reymundo Izard. Arkkitehti on tutkinut talon rakenteita ja sen sijoitusta ilmansuuntien mukaan ja lämmitystä ajatellen. Rakentajat vaikuttivat olleen tietoisia siitä, miten pitää lämpö yllä kylmien ja kosteiden talvien aikana. Pormestari on perehtynyt taloon liittyvään historiaa.

Arkkitehtoonisesti huomio kiinnittyy talon sisäänkäyntiin ja sitä reunustaviin pylväsrakenteisiin. Oviaukkoa ympäröi kivinen portinpieli. Pihaan päin avautuvat portaat ja parvekkeet olivat pahoin rappeutuneita, eivätkä houkutelleet edes yrittämään nousemista ylemmille tasoille. Kävimme katsomassa useita huoneita, kaikki rikki ja täynnä roskia. Suuri sali oli vielä kohtalaisessa kunnossa, samoin kuin sen huonekalut.

Asuinrakennuksen takana on useita satoja vuosia vanha viininpuristin, jota Solerin perhe käytti viininvalmistuksensa yhteydessä. Tarkastelimme sen vieressä olevaa muuria, joka on hyvin erikoinen koostumukseltaan.

Otin kuvia. Niistä pääsee katsomaan Solerin talon sisätiloja,  joihin muuten ei ole asiaa. Ainakaan toistaiseksi..

Solerin markiisien historia

Solerin perhe oli peräisin Kataluniasta. He asettuivat Vilafloriin Tenerifen valloituksen jälkeen 1500-luvulla. He perustivat Vilaflorin kylän ja rakensivat asuintalonsa viereen ensin pienen kappelin. Tämän kappelin paikalle he rakennuttivat myöhemin nykyisen San Pedron – pyhän Pietarin - kirkon, joka on eräs Tenerifen vanhimmista. Kirkkoon sisälle he jättivät kahteen kohtaan ”puumerkkinsä”. Toinen niistä on oikeanpuoleisen sivulaivan seinällä oleva Solerin vaakuna.

Aina alkuajoista saakka Solerin perhettä leimaa heidän autoritäärisyytensä ja jatkuvat konfliktit naapureiden kanssa. Solerit katsoivat omistavansa kaikki maat, kun taas naapurit  vaativat omia veteen ja maihin liittyviä oikeuksiaan, ja tappelivat joka kerta kun herrat vaativat alueita heidän omistamistaan maista.

Eräs esimerkki näistä naapuriongelmista liittyy Hermano Pedron tarinaan. Hänen isänsä ei pystynyt maksamaan Solereiden vaatimaa vuokraa maista,  ja perhe joutui lähtemään kodistaan. Äiti jäi yksin viiden lapsen kanssa kun isä kuoli. Hermano Pedro joutui elättämään perhettä vuohipaimenena ja maksamaan velkaa.

Ajan mittaan chasnalaisten tyytymättömyys ja epätoivo kasvoivat. Lopullinen piste näille konflikteille oli Fuente de las Palmas markiisin ja Solerin perijän Alonso Chirino del Hoyo - Solórzanon murha elokuun 17. vuonna 1848. Markiisi vaati nimittäin itselleen kaikki ne maat, joita kylän asukkaat olivat viljelleet ikimuistoisista ajoista lähtien.  Markiisilla oli entuudestaan omistuksessaan lähes koko nykyisen San Miguelin kunnan alueet, suuri osa Aronan kuntaa ja melkein koko Vilaflor. Mutta hän halusi vielä lisää maata samaan aikaan,  kun kyläläiset yrittivät taistella omilla maillaan nälänhätää vastaan..

Tapaus vietiin tuomioistuimeen. Chasnalaiset hävisivät, ja  markiisi voitti. Hänelle annettiin kaikki maat. Markiisille kävi kuitenkin niin kuin sananlaskussa sanotaan, eli ”ahneella on paskainen loppu”. Kun hän oli hakemassa oikeuden päätöstä, hän pääsi hengestään. 12 naamioitua miestä tappoi hänet. Koskaan ei pystytty selvittämään keitä nämä miehet olivat, ja Vilaflorin asukkaat vaikenivat täysin asian suhteen. Kukaan ei halunnut kertoa, ketkä olivat nostaneet aseet kylän suurinta vihollista vastaan. Vilaflorin viimeisen markiisin kuolema jäi kylän asukkaiden kollektiiviseen muistiin sanontana: ”Kerrotaan, että markiisi on tapettu, onko se totta?.” ”Näin kerrotaan”.  "¿dicen que mataron al Marqués?, ¡eso dicen!”.

Lokakuu 2013 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Muita Vilafloriin ja/tai Hermano Pedroon liittyviä juttujani:

1. Viininkorjuussa luomutilalla Alma de Trevejos 
2. Manteleita keräämässä Vilaflorissa
3. Kulttuuria, ruokaa ja viiniá Vilaflorissa
4. Hermano Pedron pyhiinvaellusreitillä 
5. Jouluaatto Spa-hotellissa Vilaflorissa.
6. Hermano Pedron muistopäivä - 24. huhtikuuta
7. Pyhimyksen pyhä puu - ESQÜISÚCHIL