Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

11.8.13

Viera y Clavijon kasvitieteellisessä puuharhassa Gran Canarialla

Matka tähän puutarhaan ei  ollutkaan niin vaikea tai hankala,  kuin olin kuvitellut.  Vihdoin, monen vuoden suunnittelun jälkeen, asiasta tuli totta.
Ja bussikin (301) lähti ihan Santa Catalinan puistosta, hotellimme läheisyydestä. Puolen tunnin päästä olimmekin jo portilla.

Sisäänpääsy oli ilmainen. Missään ei näkynyt ketään. Portit olivat auki. José Viera y Clavijon (1731-1813) patsas kohosi pienellä tasanteella, mistä laskeutuminen alkaisi. Tasanteen reunalla oli puiston pohjapiirros, mutta siellä kiertäessämme totesimme, että tämä pohjapiirros olisi ollut oiva apu myös kädessä mukana.(Sen voi kyllä tulostaa netistä ennen, jos arvaa)

Aurinko paahtoi ja hiki tippui. Puutarhaan oli laskeuduttava, koska se sijaitsee Guiniguadan rotkon pohjalla ja laitamilla. Ei ollut oikoteitä. Onneksi valitsemiemme polkujen varrella oli pieniä luolia, joissa olevilla penkeillä voi istua hetken, vilvoitella ja ihailla puistoa, johon olimme laskeutumassa.





Sventenius mielessä
Tämän puutarhan perustaja on Eric Ragnar Sventenius, Ruotsin Smoolannissa syntynyt herra, joka päätyi KanarianSaarille. Puutarha syntyi hänen aloitteestaan ja Gran Canarian saarihallinon silloisen presidentin Matias Vega Guerran tukemana. Kanarialaisen kasvitutkijan ja tiedemiehen José Viera y Clavijon kunniaksi nimitetty puutarha oli valmis vuonna 1952 ja avattiin yleisölle vuonna 1959. Sen perustamisen päämääränä oli mm. säilyttää ja suojella KanarianSaarten kasvimaailmaa. Puutarhaa ei tosin koskaan ole virallisesti vihitty, sillä todettiin, ettei se koskaan olisi lopullisesti valmis, vaan jatkuvan kehityksen alainen. Sventenius oli tämän puutarhan ensimmäinen johtaja, aina siihen saakka, kunnes hän jäi auton alle ja kuoli juuri puutarhan ulkopuolella vuonna 1973.

Seuraava johtaja oli toinen tunnettu KanarianSaarten kasvimaailman tuntija David Bramwell. Hän aloitti työnsä syksyllä 1974. Hänen aikanaan puutarhan toiminta-alueisiin lisättiin kasvien säilytys ja tutkiminen.

Alaspäin laskeutuessa tulimme ensin Sventeniuksen putoukselle. Vesi solisi, vaikka on ollut kauan satamatta. 

Jonkun matkaa eteenpäin oli kyltti, jossa kerrottaan lyhyesti Sventeniuksesta ja hänen elämäntyöstään. Puiden varjossa, kyltin läheisyydessä, on sitten Sventeniuksen hauta. Yksinkertainen hautapaasi ja suuri luonnonkivi, johon hänen nimensä on kaiverrettu. Hän sai paikan ”luomuksensa” keskellä, jota hän oli rakastanut, ja jonne hän oli kerännyt kasveja Kanariansaaristosta.

Polkua jatkaessamme tulimme aukiolle, jota reunusti Sventeniuksen suunnittelema seinämä..

Polut kiertävät eteenpäin.
Puutarha on kaikkiaan 10 ha:n kokoinen. Siellä on parituhatta erilaista ei-kanarialaista kasvia, Makaronesian alueelta. Niiden lisäksi siellä on 500 kanarialaista kotoperäistä kasvia. Puutarha on jaettu selkeästi rajattuihin ”osastoihin” .

Kävelimme ja katselimme. Kuivan talven ja kuuman kevään jälkeen puutarhassa ei juuri ollut kukkivia kasveja. Tulimme hyvin nopeasti siihen tulokseen, että katselemme noin päällisin puolin tutustuaksemme hieman paikkaan ja palaamme keväällä, kun kukkaloisto alkaa. Päivän kuumuus ei houkutellut mihinkään suuriin saavutuksiin tai pitkiin kävelylenkkeihin.

Ylitimme Guiniguadan rotkon yli johtavan puusillan.

Vähitellen tulimme mäntymetsään. Siellä makaili muutamia henkilöitä puiden varjossa nauttien mukanaan tuomia eväitä. Kunpa olisi tuonkin arvannut.

Hetken päästä pysähdyimme katsomaan valtavan kokoisen männyn fossiilia: Sen viereässä olevassa kyltissä kerrotaan seuraavasti”: Fossiloitunut Kanarian mänty. Juan Nogales Hernandez ja hänen johtamansa ryhmä löysivät tämän männyn Gran Canarian keskeiseltä ylängöltä vuonna 1966 ollessaan tutkimassa vulkaanisen tuhkan peittämiä alueita.
Tästä männystä otetussa palasessa tuntui voimakas tuoreen pihkan tuoksu. Ja kun se tutkittiin C14 metodillta, sen iäksi vahvistettiin 3.075 vuotta. Ts. tämä mänty oli olemassa jo noin 1100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua”.

Männyn läheisyydessä olivat Gran Canarian saarihallinon kasvitieteilijöiden Günther ja Mary Anne Kunkelin työn muistoksi pystyttämät patsaat.

Lyhyeksi leikatun ruohomaton peittämän aukion toisella puolen oli katettu alue,"tagoror". Tagoror oli nimi, jota saarilla käytettiin ns. käräjäkivistä, eli ympyränmuotoon asetetuista kivistä, joilla heimon/kansan asiat käytiin läpi.

Istuimme viileässä nojaten vanhoihin kiviin ja katsellen luontoa ympärillä. Rauhallista, ei muita ääniä kuin lintujen laulua ja tuulen suhinaa puissa.

Päädyimme vähitellen puutarhan kasvihuoneelle. Poikkesimme katsomaan. Ilmeisesti täältä on mahdollisuus hankkia taimia kasvillisuuden uudistamiseen eri saarilla. Tunnistin välittömästi yhden erittäin koristeellisen endeemisen maitteen (Lotus berthelotii), jota ei enää tavata luonnontilassa.

Vaelsimme eteenpäin ja päädyimme kaktus- ja tyräkkipuutarhaan. Voi sitä lajien ja erilaisten ilmentymien runsautta. Välillä jotain kaktusta katsellessani teki mieli ihan hihittää, koska se oli niin hullunkurisen näköinen. Luonnon mielikuvitus on todella rajaton.

Sitten päädyimme puistomaiselle alueelle. Sen keskellä on kioski. Puutarhassa ei ole mitään kahvilaa tai ravintolaa, mutta tästä kioskista saa ostaa vettä ja viikunoita. Joitain kortteja siellä on, mutta ei puutarhasta, sen enempää kuin minkäänlaista opaskirjaakaan.

Istuimme hetken penkillä varjossa viikunoita syöden ja vettä juoden.

Kohtasimme kivisen sillan, joka ylitti Guiniguadan rotkon. Nyt olimme samalla puolella, mistä olimme aloittaneet puutarhavaelluksemme.

Tulimme aukiolle, jonka toisella puolen olivat puiston näyttelytilat. Vasemmalle jäävällä penkillä istui Sventenius patsaana piirtämässä kuvaa kukasta. Erittäin elävännäköinen.

Jatkoimme matkaa. Tällä kertaa nousimme rotkon rinnettä ylöspäin kohti puutarhan porttia. Tapasimme uudestaan Viera y Clavijon patsaan ja istuimme hetken läheisellä penkillä -  huohottaen.

Puutarhan sisäänkäynnin läheisyydessä sijaitsee ravintola. Sieltä on mahtava näköala puistoon ja sen takana olevaan kylään ja rinteille.

Jäimme istumaan ravintolan puutarhaan, varjoon, paikallista olutta nauttien. Vähitellen nälkä yllätti. Syöminen etu- , pää- ja jälkiruokineen viileän valkoviinin keralla vei varmaan enemmän aikaa kuin itse puutarhakierros.

Palasimme bussilla 303, joka toi meidät San Telmon linja-autoasemalle.

Keväällä on ehdottomasti tultava uudestaan. Mutta, omalta kohdaltani voin todeta, että jos haluan tietää enemmän puutarhassa olevista kasveista, on tutustuttava etukäteen puutarhan pohjapiirrokseen. Tutkimuskäynnille on varattava runsaasti aikaa.

Puutarhan kotisivu 
Kuviani puutarhasta
Video puutarhasta

Lisäys-
Kävin toisen kerran puutarhassa toukokuussa 2015. Olin silloin grancanarialaisen ekologien yhdistyksen "Vinca ecologistas en ación" järjestämällä" laakeripuumetsän kasvien tuntemiseen liittyvällä kurssilla. Vietimme viimeisen kolmesta kurssipäivästä tässä puutarhassa. Aikaisemmalla kerralla olin tullut bussilla, jolloin sisäänkáynti oli pääsisäänkäynti "ylhäällä". Nyt tulin kurssilaisten kanssa "alaportille",  jonne ei pääse bussille, mutta josta on huomattavasti helpompi lähteä kiertämään kuin ylhäältä. 
Sain nähdä monta kasvia, joiden nimen tiesin entuudestaan, mutta joita en ollut koskaan "nähnyt", tai oikeammin sanottuna, "osannut katsoa", koska en ollut tunnistanut niitä. 
Tosin totesin usemman kerran päivän aikana, että jos todella haluaa tutustua tämän puutarhan kasveihin ja sitä kautta KanarianSaarten ja osin koko Makaroneesian kasvimaailmaan, tänne on tultava eri vuodenaikoina ja varattava aikaa  tutkimiseen ja tutustumiseen.

Kuvani tältä toiselta vierailulta 

Espanjankielinen artikkeli, jossa kerrotaan puutarhasta, lehdestä ¨Rincones del Atlantíco" nro 1, 2004
Elokuu 2013 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan


Muita Gran Canariaan liittyviä juttujani:





2 kommentarer:

mummeli sa...

Kiitos taas hyvästä kirjoituksestasi. Monikohan turistikaan on tuolla paikassa käynyt, Upea kuvaus!

Gracia Penttinen sa...

Kiitos kommentis Mummeli. Toivon todella, että mahdollisimman monet löytävät tähän puutarhaan. Arvelen, että kasvitutkijat riemuitsevat siellä käydessään. Joskus ajattelen, että näissä kasvitieteellisissa puutarhoissa "säästyy" juoksemasta kilometreja ja kiertämästä saarelta toiselle toivossa tavata joku kasvi. Mutta tietysti se henkilökohtainen tapaaminen jonkun erikoisen kasvin kanssa luonnossa on ainutlaatuinen kokemus... Toivon luonnollisesti, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä tänne.
Gracia