Pari päivää Palmalla –ensimmäinen päivä

”Lähtisitkö kanssani La Palmalle viettämään Pyhän Mikaelin juhlallisuuksia?”, kysyi ystäväni, jonka äidinpuoleiset juuret ovat sillä saarella. Perinteet ovat tärkeitä. Suvun kylään on mentävä joka vuosi, jos mahdollista. Lupasin lähteä, koska se sukukylä sijaitsee sillä puolen saarta, mitä en ole koskaan nähnyt. Pyhän Mikaelin lisäksi luvassa oli iltailottelu nimeltä ”Cavallos Fufo”, mikä kuulosti suorastaan houkuttelevan hassulta.

Niinpä sitten laskeuduimme perjantai-iltapäivänä La Palman lentokentälle. Auto oli varattu ja seikkailu alkoi.

Caballos Fufo juhla alkaisi yön tunteina, joten meille jäi aikaa katsella vähän muutakin. Saari ei ole kovin suuri, joten parissa päivässä ehtii näkemään hyvinkin suurin piirtein kaiken, ainakin noin pinnallisesti. Kokemisasiat ovat taas toinen juttu.

Iltapäivä oli jo pitkälle, kun olimme saapuneet La Palmalle, joten oli hyvä omistautua syömiselle. Palmalainen keittiö on kuuluisa hyvästä ruoasta ja ystäväni tietää ja tuntee ”saarelaisena” missä on hyvä syödä. Ajoimme kentältä aluksi saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin johtavaa tietä, mutta jatkoimme sitten kaupungin ”yläpuolelle” johtavaa tietä kohti Velhoco nimistä kaupunginosaa.

Matkan varrella katselin tien varrella olevia rakennuksia. La Palmalla on paljon taloja, jotka edustavat ”kuubalaista” tyyliä. Näissä taloissa on korkeat ovet ja ikkunat. Värit ovat pastellinsävyisiä. Ovien ja ikkunoiden koristeet ovat tavallisesti samaa väriä, mutta voimakkaampaa sävyä kuin seinän väri. Parvekkeet ovat koristeltuja, rautaisia tai puisia. Aikoinaan monet palmalaiset matkustivat Kuubaan ja toivat palatessaan rahan lisäksi mm. rakentamistyyliä, ruokareseptejä, musiikkia ja sikarinvalmistamisen taidon mukanaan. Ohitimme kylän, jossa aikoinaan oli elänyt ja työskennellyt kuuluisa sikarintekijä. Matkat varteen mahtui myös hiljattain avattu Lidl. Muistan nähneeni myös IKEAn, mutta luultavasti toisen reitin varressa.

Saavuimme Velhocoon. Kohteena oli Chipi Chipi nimellä tunnettu paikallisten ihmisten suosima ravintola. Täällä oli värien kirjoa, kasveja, lintuhäkkejä, kaari-ikkunoita, ihmisiä ja ruokaa. Aloitimme baarista maistelemalla paikallista punaviiniä. Se oli ensimmäinen kokemukseni palmalaisesta mäntytynnyrissä kypsytetystä viinistä. Maku oli todella erikoinen. Viini oli lisäksi hieman hedelmäistä. Vajaa lasillinen oli tarpeeksi tällä kertaa. Totesin, että tähän viiniin täytyy tottua, niin erikoisen makuista se oli.

Sitten saimmekin jo pöydän. Sali oli täynnä väkeä ja hälinä kova. mutta ruoka oli hyvää. Join toisen lasin punaviiniä. Tällä kertaa kuivempaa, Mazosta peräisin olevaa. Se oli ”kotoisemman” tuntuista. Kuulin, että siinä oli Listán Negron lisäksi käytetty lajia Negramoll.

Kuviani Chipi Chipistä

Virgen de los Nieves
Olimme lähellä La Palman suojelupyhimyksen “Lumien neitsyen – Virgen de los Nieves” kirkkoa. Kiertelin kirkkoa sekä ulkoa että sisältä.

Tämä neitsyt on peräisin jo 1600-luvulta. Hän on jostain syystä aikoinaan julistettu tenerifeläisen Güïmarin kaupungin ikuiseksi pormestariksi vuonna 1985. Neitsythahmo on suhteellisen pieni, vain 80 cm korkea, terrakotasta valmistettu figuuri.

Niin kuin muidenkin saarten suojeluspyhimykset, Lumien Neitsyt kannetaan ulos kirkosta tiettyjen vuosien väliajoilla. Viimeiset juhlat olivat vuonna 2010 ja seuraavat ovat 2015. En ole koskaan ollut katsomasta tätä tapahtumaa paikan päällä, mutta olen seurannut sitä televisiossa. Kaikkien hilpein yksityiskohta mielestäni on näihin juhdallisuuksiin liittyvä ”Kääpiöiden tanssi”.

Kuvia kirkosta ja sen ympäristöstä

Laitan tähän linkin, jos joku haluaa katsella kääpiöiden tanssia. Se on tosi hauskan näköistä, mutta kenties kokonaisuutena vähän pitkäveteinen. Sitä tanssitaan vain joka viides vuosi Lumien neitsyen juhlissa.

Llanos de Aridane
Velhocosta jatkoimme kohti saaren keskustaa. Tie oli mutkainen ja nousi koko ajan ylöspäin. Lopuksi tulimme tunneliin, joka vaikutti loputtoman pitkältä. Varmaan runsaasti yli 2 km. Sen jälkeen olimmekin jo saaren keskialueella. Ohitimme La Palman kansallispuistoon Caldera de Tabuerienteen erkanevan tien. Tämä puisto en UNESCOn perinnemuistomerkkilistalla.

Ohitimme El Pason. Sieltä jatkoimme joskus vuosia sitten ”Virgen del Pinon”, eli Mänty Neitsyen kappelille.

Llanos de Aridane on ainakin jossain vaiheessa ollut väkiluvultaan suurempi kaupunki kuin Santa Cruz de LaPalma. Se sijaitsee tasangolla banaaniviljelysten ympäröimänä. Pysähdyimme kaupungin keskustaan ja kävelimme päätorille. Nyt oli jo jälkiruokakahvin aika. Sitä odotellessa poikkesin vieressä olevassa kaupungin kirkossa. Siellä oli paljon ihmisiä, joten jätin valokuvien ottamisen. Kun sitten kävelin ulko-ovelle, huomasin papin seisovan siinä. Hänen ilmeensä oli jotenkin surullinen. Sitten totesin hänen ottavan vastaan hautajaissaattuetta, joka oli lähestymässä torin toisella puolen.

Poistuin hiljaa paikalta.

Argual
Llanos de Aridaneen kuuluu kaupunginosa Argual. Pysähdyimme katsomaan keskusaukioita. Ympärillä oli taloja, jotka kertoivat tyylillään paikan entisestä loistosta ja varakkaista asukkaista. Banaaniviljelykset reunustivat aluetta. Poikkesimme katsomassa torin laidassa olevaa ravintolaa.Ihastelin sen tiloja, sisustusta ja yksityiskohtia ilman, että nautin edes vesilasillista. Ystäväni sen sijaan tuntui keskustelevan tarjoilijan kanssa paikasta ja yleisestä taloudellisesta tilanteesta. Asiakkaita on vähemmän kuin ennen.

Kuviani Argualista ja siellä pidetyltä kirpputorilta

Viinikellari Tamanca
Aikaa oli vielä heittää pieni lenkki etelään päin. Viinikellari oli auki perjantai-iltapäivänä. Ravintolassa oli joitain syöjiä. Tein taas kierroksen paikan tiloissa. Omalla tavallaan viihtyisää. Ennen poistumista ostin pullon viiniä, tammitynnyrissä kypsytettyä punaviiniä nimeltä Tamanca Tinto Roble. Yhden pullon saisin aina upotettua matkalaukkuuni kotiin vietäväksi.

Kuviani viinikellarista

Tazacorte.
Lopulta, hieman ennen kuin ilta alkoi hämärtyä, olimme perillä Tazacortessa. Luulin, että se olisi pieni kylä, mutta tämä oli kaupunki. Itse asiassa Tazacorte ja sen satama oli se paikka, mihin saaren valloittaja Alonso Fernandez de Lugo ”jäi” vuonna 1493, kun La Palman alkuasukkaat auharitat eli benahoeritat oli voitettu – olkoonkin, että lopullinen voitto tapahtui petoksen avulla. Lugo lupasi ruhtinas Tanausulle, joka taisteli pisimpään kastilialaisia vastaan, että he neuvottelisivat ilman aseita. Ja kun Tanausu tuli paikalle, Lugo otti tämän välittömästi vangiksi. Kaiken huipuksi hän lähetti Tanausun laivalla kohti Kastilian hovia, jotta hänet näytettäisiin kuningasparille. Tanausu valitsi kuolla nälkään matkan aikana.

Syvästi uskonnollisena henkilönä Lugo rakennutti Tazacorteen kirkon, joka omistettiin Pyhälle Mikaelille – "San Miguel”. Kirkko on olemassa vieläkin. Tosin siihen on tehty erittäin tyylitön laajennus. San Miguelista tuli sitten koko La Palman suojelija, ja saaren nimi kokonaisuudessaan kuuluu ”San Miquel de La Palma”,

Tazacorten historia on ollut hyvin monimuotoinen. Sen asukkaat ovat kärsineet vuosien mittaan ”vilua ja nälkää”, samanaikaisesti kun toiset ovat rikastuneet. Nälkää nähneet perheet ja yksilöt suuntasivat merten yli Kuubaan, kunnes sen saaren tilanne siellä muuttui sellaiseksi, että he katsoivat viisaammaksi palata La Palmalle. Useat heistä palasivat varakkaina henkilöinä. Tämä varakkuus heijastuu rakennusten tyylistä.

Eräänlainen paradoksi Tazacorten suhteen on se, että siellä oli 1900-luvun alkukymmenillä erittäin voimakas kommunistipuolue. Samanaikaisesti Tazacorte oli saaren ”pikku Pariisi”, koska siellä asuvat naiset noudattivat viimeisimpiä muodinvirtauksia. Tazacortessa on vieläkin elegantteja vaateliikkeitä.

Video Tazacortesta

Caballos Fufo
Illan kohokohta oli todella hilpeä tapahtuma. Valkoisiin puetut mieshenkilöt olivat eräänlaisia ratsastajia. Hepo oli tehty ilmeisesti paperista ja koristeltu värikkäillä silkkipaperinauhoilla. ”Ratsastaja” oli hevosen selän kohdalla olevassa aukossa. Paikalla oli myös pitkäkaulaisempi kirahvi ja muuli. Herran tanssivat ja pyörähtelivät musiikin tahdissa. Musiikista vastasi tanssijoiden perässä kulkeva soittokunta. Musiikista tunnistin polkan, jonka muistan joskus nuoruusvuosieni Saksasta nimellä Rosamunde. Ja toinen oli meksikolaisperäinen ”Vuela, vuela palomita (lennä, lennä kyyhkynen)”. Soittokunnan perässä marssi suuri joukko väkeä, paljon naisia, heiluttaen pitkään keppiin sidottuja värikkäitä nauhoja. Joukko tanssi ja vaelsi kaupungin torille, piti siellä tauon ja palasi samaa tietä takaisin.

En onnistunut saamaan selville, oliko tämän juhlan tarkoitus  muu kuin ilonpito. Ilmeisesti se on tullut Tazacorteen noin 100 vuotta sitten Kuubasta palanneiden muuttajien mukana. Juhla on aina San Miguelin päivää (29.09.) edeltävänä iltana.

Kaupungilla oli kaikkialla ”hevoskoristeita”. Niitä oli näyteikkunoissa ja katuvaloissa. Kaupungintalon portailla oli suurikokoinen Caballo Fufo.

Kuviani Tazacortesta ja siellä tapahtuneista juhlallisuuksista

Onnistuin löytämään pari vuotta vanhan videon Fufo illasta. Kaikki näytti edelleen samanlaiselta kuin siinä.

Löysin myös sivut täynnä  infoa LaPalman saaresta.. Sivuilla on linkki Googlen kääntöohjelmaan, joten eiköhän sieltä ainakin jonkinmoista suomea syntyne...

Syyskuu 2012© Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan


Muut juttuni La Palman vierailusta
Pari päivää Palmalla – kolmas päivä 

Pari päivää Palmalla – toinen päivä 
La Palman alkoperäismerkintaokeus alue