Päivä Tacoronten rannikolla

Tacoronten viljelijöiden torin yhteyteen järjestetään monenlaisia aktiviteettejä, joissa paikallinen ruoka ja paikalliset tuotteet muodostavat osan.

Elokuussa 2012 viimeisen viikonlopun päivien teemana olivat Tacoronten rannikon kylät ja kalat.

Osallistuin toiseen näistä päivistä.

Ryhmä kerääntyi Tacoronten keskustaan, paitsi minä ulkokuntalainen, joka ajelin kaikessa rauhassa torille saakka. Onneksi kurssin järjestämisestä vastaava Carlos Reyes oli valmistelemassa iltapäivän ohjelmaa ja törmäsi minuun jollain kauppatorin käytävistä..

Pääsin Carloksen autossa Tacoronten keskustaan. Bussipysäkillä odotti ryhmä, johon kuului lisäkseni 16 henkilöä, kaikki muut minua vaille Tacorontesta.

Paitsi Carlos Reyesta, mukaan oli pyydetty kaksi Tacoronten kunnan turistitiedottajista kertomaan paikoista, joilla kävelisimme.

Aluksi makeaa ja parantavaa naurua
Aloitimme Mesa del Marin hiekkarannalta, Playa La Arena. Parantavalle naurulle omistetut pari tuntia olivat rentouttavan ihania. Aurinko ei vielä ollut ehtinyt ylittää rannan vieressä olevaa korkeaa jyrkännettä, joten hiekka oli viileä. Ana Gámez , muusikko ja naurujoogaterapeutti, kertoi mm. naurusta ja sen syvästä parantavasta vaikutuksesta. Edellisenä päivänä mukana olleet tiesivät jo jotain, ts. millä ”taikasanalla” Ana aktivoisi tekemään tietyn asian.

Rannalle kerääntyvä väki pysähtyi katselemaan ryhmäämme. On varmaan aika epätavallista nähdä aikuisten ihmisten konttaavan hiekalla ja vaihtavan paikkoja tai hihkuvan ”victoria”, kädet ilmassa. Naurua ei ajan mittaan voinut pidellä näiden parin tunnin aikana (ja nauroin vielä illallakin kun jo olin yksin kotona).

Nauruhetken jälkeen siirryimme Mesa del Marin keskustaan. Kuuntelimme aluksi mitä oppaamme kertoivat

Mesa del Marista
Mesa del Mar on Tacoronten ”rantakaupunki” ja uimarantapaikka.
Paikan rakennutti 1960-luvulla eräs paikallinen suurrakennuttuja. Massaturismin alkuvaiheessa pohjoisella Tenerifellä Mesa del Mar oli Puerto de la Cruzin jälkeen seuraava turistikohde.


Siellä oli aikoinaan maksullinen rantapuistoalue uima-altaineen. Muistona siltä ajalta on rappeutunut pyöreä paviljonki lähellä rantaa. Entinen jättiläishotelli torneineen on nyt muunnettu yksityisiksi pienasunnoiksi. Tämä rakennus suunniteltiin purettavaksi, koska se on todellinen rumilus. Erilaisten tutkimusten jälkeen tultiin siihen tulokseen, että rakennuksesta on vähemmän haittaa kokonaisena, kuin paloiksi hajotettuna meren pohjassa ja rannalla. Espanjan rantalain mukaan se on lakia rikkova, mutta toistaiseksi ei ole näkynyt keskusteluja sen kohtalosta tämän lain puitteissa.

Vuonna 2011 Mesa del Marissa oli 593 asukasta.

Mesa del Mariin laskeudutaan erittäin jyrkälle rinteelle rakennettua zikzak-tietä. Sen rakentaminen oli niin suuri teko aikoinaan, että rakentamismallia kopioitiin muilla vastaavatyyppisillä rinteillä.

Eräs Mesa del Marin erikoisimmista rakennuksista on talo, joka jää tien alaslaskeutuvan liuskan alapuolelle. Talo on edelleen kasassa ja asutettu.

Varsinaiselle uimarannalle päästään Mesa del Marin keskustasta lähtevän tunnelin kautta, ts. uima-ranta ei ole tämän asutuskeskuksen alueella.

Uima-rannan takana olevalta kalliorinteeltä on maavyöryn jälkeen paljastunut guanchien luolia. Joissain niistä on ollut muumioita. Monet aikaisemmista Mesa del Marin alueelta löytyneet muumiot ja guanchien elämään liittyneet esineet ajautuivat Argentiinaan museoihin. Nyt niitä on ruettu palauttamaan Tenerifelle paikalliseen museoon.

Kivetty polku rantaa pitkin
Mesa del Marin keskustan kaakkoisreunasta nousevia portaita päästään mukulakivillä päällystetylle polulle, joka johtaa lähelle sijaitsevaan Pris nimiseen kalastajakylään.
Kumpikaan päivän oppaista ei tiennyt koska polku oli kivetty. Polku on ilmeisesti ollut olemassa jo hyvin kauan. Yllätyin, kun totesin kuinka pieni etäisyys oli kylien Mesa del Mara ja Pris välillä.
Vastaantulijoita ja ohikulkijoita oli  paljon.

Sen jälkeen kun Pris oli tullut näkyviin mutkan takaa, polku johti vanhan poukamassa olevan rakennuksen viereen. Tämä oli pumppulaitos, josta aikoinaan pumpattiin vettä, johon oli osin sekoitettu suolavettä, aina Valle Guerran ja Tacoronten alarinteiden viljelyksille. Rakennuksen vieressä on iso vesisäiliö. Sen edessä kasvavista kanarian tamariski (Tamarix canariense, tarajal) puista oppaamme kertoi, että niiden oksia silputtiin aikoinaan eristykseksi maan pinnalle, ja puusta tehtiin tarve-esineitä.

Paikan alkuperäinen nimi oli Puerto de Madera, eli puusatama. Silloin kun Tacoronten rinteiltä aikoinaan kaadettiin puita, ne vieritettiin rinnettä alas tähän satamaan ja kuljetettiin laivoilla muille paikkakunnille ja saarille.

Nimi Puerto de Madera löytyy edelleen tienviitasta ylhäällä olevalla tiellä.

Pris puolestaan on lyhennys sanasta Poris (Esim. Poris de Abona). Eli se kertoo laiturin olemassaolosta tällä rannalla.

Pris kylänä on kalastajakylä. Sen ensimmäiset asukkaat olivat Punta Hidalgon kalastajia. Pris oli ranta, josta oli nopeampi päästä merelle kalastamaan kuin Punta Hidalgosta.

Oppaamme kertoi joitain vuosikymmeniä sitten eläneestä herrasta, joka tunnettiin nimellä ”Fransisco de Pris.”. Hän oli pikkupoikana muuttanut vanhempiensa kanssa Punta Hildagosta Prisiin. Perhe oli asettunut asumaan luolaan, koska alkuaikoina Prisissä ei vielä ollut taloja. Luolassa oli ollut muumioita ja jäänteitä guanchien asutuksesta. Ne kaikki oli heitetty mereen, koska uudet asukkaat pelkäsivät sairastuvansa kuumeeseen niiden läheisyydessä. Näin olivat arkeologiset muistot joutuneet merenpohjaan, jossa niistä tuskin on enää mitään jäljellä.
Vähitellen Pris kasvoi. Nykyään siellä on kalastajien lisäksi myös muita asukkaita. Vuonna 2011 kylässä oli 386 asukasta.

Kävelimme kylän torin kautta. Väkeä oli runsaasti paikalla. Tänään kylässä oli suuri juhla. Kalastajien suojelupyhimys Virgen del Carmen vietti juhlapäiväänsä.

Paitsi väkeä, oli kylä täynnä autoja. Niitä oli pysäköity pitkälle jyrkästi ylöspäin viettävän tien varteen.



Mesa del Mariin pääsee Tacorontesta bussilla nr. 021
Prisiin pääsee Tacorontesta bussilla nr 023
Mahdollisuus nähdä kummatkin kylät on mennä ensin bussilla Mesa del Mariin ja kävellä sieltä Prisiin ja palata bussilla Tacoronteen.

Bussien aikataulut

Hyvin ansaittu pikkuateria
Prisistä palasimme Tacoronten kauppahallille. Sille pöydälle, jolle Carlos aamulla laittoi liinan, oli nyt laitettu lautanen ja lasi jokaiselle osanottajalle. Lautaselle saimme ison annoksen kalaliemeen sekoitettua gofiota ja kalaa. Yhdistelmä oli tosi maittava. Voin vain sanoa, että olin niin nälkäinen, että olisin voinut syödä, vaikka näin ei olisi ollut, Pieni lasi punaviiniä täydensi ateriaa. Viini oli Santa Úrsulassa sijaitsevan viinikellarin Zacatin vuoden 2011 sadosta tehtyä perinteisestä Listán Negro lajikkeesta valmistettua punaviiniä. Zacatin sivut (vain espanjaksi), joilla on todella ”meno päällä”…
Tutustuin päivän mittaan tacorontelaiseen sipulinviljelijäperheeseen. Palaan heidän myyntipöydälleen vähitellen. Mutta se on jo uusi juttu.

Kokonaisuutena päivä oli Candelariasta ajamisen arvoinen. Ja kuten totesin, niin illakin vielä nauratti…

Valokuvani

Elokuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan