El Hierro on kaikkein ulommaisin ja pienin (278 Km2) seitsemästä suuremmasta Kanarian saariston saaresta. Se sijaitsee saariston lounaisnurkassa. El Hierron etäisyys Tenerifeltä on 130 km, La Gomeralta 60 km, La Palmalta 67 km. ja Gran Canarialta 197 km. Saari on kolmionmuotoinen. Pisin välimatka sen ääripäiden välillä on 29 km (Punta Norte ja Punta de Orchilla). Saaren ympärysmitta on 99 km.
Toisella vuosisadalla ajanlaskumme alusta egyptiläinen astronomi Ptolemaios sijoitti El Hierrolle 0 meridiaanin, koska se oli sen aikaisen tunnetun maailman raja. Nolla meridiaani kulki El Hierron kautta aina vuoteen 1884, jolloin se siirrettiin Englantiin Greenwichiin, kaupallisista ja poliittisista syistä.
Miten El Hierro syntyi
Geologisessa mielessä El Hierro sai alkunsa merenpohjassa tapahtuneiden liikkeiden seurauksena. Kun saaren pohja sitten lopulta syntyi, se oli muodoltaan kuin kolmikulmainen tähti.
Saaren synnyttäneet tulivuorenpurkaukset jatkuivat, laavamassaa kerääntyi lisää kunnes saari oli valmis kohoamaan meren pohjasta. Sen ikäarvelut liikkuvat 800.000 vuoden ja jopa kolmen (3) miljoonan vuoden välillä. Saari on silti saariston nuorimpia. Se muistutti muodoltaan kolmikulmaista pyramidia, jonka korkeimmalla huipulla kohosi noin 2000 metriä korkea tulivuori. Alkuperäiset purkautumisrepeämät muodostivat uoman laavavirroille. Syntyi kolme vuorenharjannetta, joilla sijaitsi useita tulivuoria. Muissa paikoin laava muodosti jäähtyessään valtavankokoisia pystysuoria basalttiseinämiä, jotka ovat erittäin tyypillisiä hierrolaisella geologialle.
El Hierron perusta ovat nämä kolmessa erivaiheessa syntyneet basalttilaavakerrokset, joita peittää ”malpais” eli aa-lava, ja tuhka. Kaikkein vanhin osa muodostuu Plioseeni-jaksolla, viimeisimmän jakson puolessavälissä. Kaikkein tuorein osa muodostui 6000 vuotta sitten.
Geologiset ajanjaksot
El Hierron pohjoisosassa sijaitsevan El Golfon kattilalaakson maaperä on iältään kaikkein vanhinta aluetta. Tämän laakson katsotaan olevan osa tulivuoren kraatteria, joka valui ja hukkui mereen. Suurin osan saaren nykyisiä viljelysmaita sijaitsee tässä laaksossa.
Korkeuserot ovat vaikuttavat. Kaikkein korkein huippu on Malpaso (1501 m.), joka laskeutuu jyrkästi El Golfon laaksoon.
Viimeisin maalla tapahtunut purkaus El Hierrolla oli vuonna 1783 paikassa Lomo Negro (Hoya de Verodal), ainoastaan 45 m korkeudella meren pinnasta. Siitä huolimatta saarella on enemmän entisiä tulivuorten kraatterikukkukoita kuin millään muulla Kanarian saarista. 500 tulivuorikukkulaa on näkyvissä ja 300 laavavirtojen alla. Viimeisin purkaus alkoi meressä Restingan ulkopuolella vuonna 2011. Paikalle on muodostunut uusi pieni saari, tai kari.
Kaavakuva saarten synnystä. Punta caliente= kuuma piste. Olen kopioinut kuvan Googleta |
Tulivuoren purkaukset ovat jättäneet jälkeensä paljon hyvin säilyneitä luolia El Hierrolle. Tunnetuin niistä on Don Juston luola, jonka käytävien pituus on yli 6 km. Tämä luola kuuluu maailman pisimpiin. Tämä luola on suljettu yleisöltä siellä elävän erikoisen sokean kirpun (Collartida enopthalma) suojelemiksesi.
El Hierrolla ei tavata syviä rotkolaaksoja
Roque de Bonanza |
Saaren keskeinen alue on noin keskimäärin 950 metrin korkeudella sijaitseva Nisdafen tasanko. Siellä on joitain näistä tulivuorenkukkuloista. Alueen maaperä on hyvälaatuista. Ennen saaren asuttamista siellä kasvoi ikivihreää laakeripuumetsää. Metsä hakattiin 1600-luvulla koska haluttiin laajentaa viljelys- ja laidunmaita.
Kasvillisuudesta
Nykyään yli puolet saaren pinta-alasta on eritasoisia luonnonsuojelualueita. Saarella kävijät ovat haltioissaan siellä löytyvistä erilaisista kasvillisuustyypeistä.
Saarella kasvaa 11 saarelle kotoperäistä lajia ja 150 lajia, joita tavataan ainoastaan Kanarian saarilla. Rannikolta kukkuloille saakka kasvoi aikaisemmin eräänlainen suolaa sietävien kasvien (cinturón halófilo) pensaikko, joka normaalisti reunustaa rantoja.
Kuivan alueen kasvien vyöhyke alkaa 300 metrin korkeuteen pohjoisessa ja 500 metrin korkeuteen etelässä. Balsamityräkkiä (tabaiba dulce – Euphorbia balsamifera) kasvaa yleensä etelänpuoleisilla rannoilla ja Kanarian tyräkkiä (cardón –Euphorbia canariensis) länteen ja itään viettävillä rinteillä.
Katajavyöhyke on siirtymävyöhyke hiekkakasvien ja keskialueen kasvillisuuden välillä ja nousee aina 600 metrin korkeuteen. Kataja (Juniperus phoenicea) kestää hyvin kuivuutta. Kaikkein tärkeimmät katajan-alueet sijaitsevat La Dehesassa, missä on edelleen jäänteitä mahtavasta katajametsiköstä. Tällä alueella katajat ovat jättiläismäisiä, jopa 12 – 13 metriä korkeita. Ne ovat kääntyneet tuulen muokkaamina hyvin erikoisiin muotoihin. Erityinen kataja-alue saaren luoteisosassa on nimeltään El Sabinal.
El Hierron kanerva- myrttivyöhyke ja ikivihreä laakeripuumetsä sijaitsee El Golfon yläpuolella, 600 metristä 1200 metrin korkeuteen. Tämä vyöhyke oli aikoinaan huomattavasti suurempi, mutta sitä hakattiin 1600-luvulla. Alueella kasvaa erityisesti suurikokoista puukellokanervaa (Erica arborea) ja myrttiä (myrica faya). Paikoin siellä kasvaa myös joitain Kanarian orjanlaakereita (Ilex canariensis, aceviño), Kanarian pikkoniaa (Picconia excelsa, palo blanco) , Kanarian laakeripuita (Laurus novocanariensis) ja Apollonlaakereita (Apollonias barbusan, barbusano), jotka kaikki ovat jäänteitä tästä entisestä metsästä.
Mäntyvyöhykkeellä etelä- ja keskialueilla kasvaa pääasiallisesti Kanarian mäntyä (pinus canariensis). Keskiosissa ja itäisillä alueilla kasvaa istutettuna Pohjoisamerikkalaista mäntyä (pinus insignis). Tätä viimeksi mainittua kasvaa erityisesti El Pinarin alueella, missä alun perin kasvoi kanervaa ja myrttiä,
Eläimistä
El Hierrolla ei ole käärmeitä. Sen sijaan siellä elää suuria sisiliskoja. Suurimmat niistä, jopa 1,5 m pitkät jättiliskot kuolivat sukupuuttoon jo satoja vuosia sitten. Myöhemmin löytyneitä suuria sisiliskoja pyritään ylläpitämään hengissä Poblado Guinean yhteydessä olevassa laitoksessa. Nämä lisko voivat olla runsaat 50 cm pitkiä. Nuoria liskoja siirretään sieltä paikkoihin, missä niillä katsotaan olevan parhaat mahdollisuudet säilyä hengissä.
Linnuista voidaan mainita tiainen (Parus, herelillo), Hierron tikka (Dendrocopos, picapino) Saarella on kyyhkysiä ja tuulihaukkoja. Sen lisäksi lintuja, joille ole mistään löytänyt suomenkielisiä nimiä. Hierrolla on paljon korppeja, jotka ovat hävinneet monelta alueelta Euroopassa. Korppien olemassaolo takaa sen, että katajat eivät häviä. Siemen on nimittäin oltava korpin mahalaukussa ennen kuin se pystyy itämään. El Hierron rannikolla on joitain kalasääksi (Pandion haliaetus) pariskuntia ja paljon lokkeja. Sen lisäksi saarella tavataan paljon muuttolintuja, jotka poikkeavat siellä matkoillaan muille leveysasteille.
El Hierrolla on paljon lentäviä hyönteisiä, kuten perhosia ja suuri valikoima hämähäkkejä. Saaren ainoa myrkyllinen eläin onkin hämähäkki, Musta leski. Se elää kivien alla, eikä kudo verkkoja. Mustan lesken pisto voi aiheuttaa ongelmia vegetatiivisessa hermostossa.
Meressä tavataan samoja kaloja, kuin muillakin Kanarian saarien vesillä. Niiden lisäksi erityinen Hierron katkarapu, joka voi kasvaa jopa 40 cm pitkäksi. Tämä katkarapu elää rannikkovesien kivikoissa 30 – 100 syvyydessä. El Hierro on todellinen merieläinten paratiisi, koska siellä on mm. Mar de las Calmas merisuojelualue Restingan läheisyydessä.
Ilmastosta
El Hierron ilmastoa säätelevät merivirrat ja koillisesta puhaltavat pasaatituulet. Ne tuovat mukanaan pilvikosteutta Ilmasto on enimmäkseen suhteellisen lauha. Rannikkoalueiden lämpötilat vaihtelevat 19°C ja 23°C välillä. Sadeaika on tavallisesti marraskuun ja maaliskuun välillä. Rannikoilla sataa vähemmän kuin sisämaassa. Hierrolla on usein pulaa vedestä. Veden säilyttämistä varten on tehty erityisiä peitettyjä vesisäiliöitä (aljibe). Talojen katoille satava vesi taltioidaan.
Yötaivas on yleensä selkeä ja pilvetön, mistä johtuen tähtitaivasta on helppo tarkkailla.
Patikointipoluista
Saarella on viitoitettuja patikkapolkuja. Esim. El Golfossa sijaitsevasta El Sitio nimisestä paikasta voi kävellä serpentiinimäisesti kiemurtelevaa ikivanhaa polkua Jinamaan 1200 metrin korkeuteen. Tämä nousu kestää kolmisen tuntia. Toiset patikkareitit kulkevat metsien, tasankojen ja viljelysalueiden läpi.
El Hierro löytyy UNESCOn listalla Biosfäärin reservialueena tammikuun 22. päivästä vuonna 2000 lähtien.
Hierrolla huomioidaan erittäin tarkasti saaren luonnon hauraus. Siellä ei esim. ole rakennettu suuria hotellikomplekseja. Saarella panostetaan vuodesta 1997 lähtien ainoastaan ns. uusiutuviin luonnonvaroihin.
Seuraava suuri projekti El Hierrolla on saada koko saari julistetuksi geologiseksi suojelualueeksi.
Kuvia ja musiikkia El Hierrolta
Kaikkein tärkeimpänä El Hierron kokemuksista on sen luonto, rauha ja energia.
El Hierron katsotaan energiamielessä edustavan ”jumalaisen voimaa” -. La fuerza de Lo Divino
Björn Wahlstenin 1. vido EL Hierrosta
Björn Wahlstenin 2. video El HIerrosta
Syyskuu 2012 ©Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.
Juttujani El Hierrosta
- Viini-ruoka-turismikurssista Hierrolla kesällä 2012
- El Hierron alkuperäismerkintäoikeusalue
- Hetkiä El Hierrolla – Ensimmäisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen
- Hetkiä El Hierrolla – Toisen tutustumispäivän seikkailut saarta katsellen
- Hetkiä Hierrolla- Tigaday ja “Carneros”
- Hetkiä El Hierrolla - Las Playas ja Parador hotelli
- Hetkiä Hierrolla– näköalapaikka Mirador de la Peña ja ravintola
- Hetkiä Hierrolla- El Poblado Guinea – Vanhoja taloja ja sisiliskojen uudelleenelvyttämistä
- Hetkiä El Hierrolla – Virgen de los Reyes kappeli
- Kuninkaiden Neitsyen juhlat ovat El Hierron suurimmat kansanjuhlat
- Hetkiä Hierrolla - Nuestra Señora de Candelarian kirkko LaFronterassa
- Hierrolaisesta ruoasta ja juomista
- Hetkiä El Hierrolla - Maailman pienin hotelli ja La Maceta uimaranta
- DO El Hierro - El Hierron alkuperäismerkintäoikeusalue
- Viini-ruoka-turismikurssista Hierrolla kesällä 2012
- Hetkiä Hierrolla - Rentoumassa Tamadustessa El Hierrolla
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar