Bajamar

Bajamar
Paina kuvaa

4.6.12

Lepakoiden jäljillä Tenerifen pohjoisrinteillä

Museon ystävien luonnon salapoliisipäivien lopuksi luvattiin tutkimusmatka ”salaiseen ja jännittävään” kohteeseen. Vähitellen salaisuus paljastui. Tarkoitus oli käydä tutustumassa saarelaisiin lepakoihin.

Bussimatka alkoi Santa Cruzista. Olimme menossa kohti saaren pohjoista osaa. Nousimme La Guanchan keskustaan, ja matka jatkui kohti metsiä. Tunnistin vähitellen tien. Täällä olin joskus ajellut etsimässä laavalasia, obsidiaania. Matkan varteen jäi El Lagarin leirintäalue.

Loputtoman pitkältä tuntuvan matkan jälkeen bussi pysähtyi rinteeseen, joka oli täynnä obsidiaaninpalasia. Olin muistanut oikein. Emme enää olleet La Guanchan alueella, vaan Icod de Los Vinoksen mäntymetsissä.

Obsidiaani ei kuitenkaan ollut tämän reissun pääaihe, vaan ne lepakot.

La Lagunasta ryhmään oli liittynyt Saaristohallinnon palveluksessa oleva biologi, Silvia Fajardo, joka kantoi mukanaan pitkiä koukkupäisiä tankoja.

Kävelimme rinnettä ylös. Silvia alkoi katselle puita. Hän pysähtyi jonkun juureen tankojensa kanssa. Nyt tajusin mistä oli kysymys. Mäntyjen oksilta roikkui puisia lintupönttöjä. Tangoilla saatiin pöntöt laskettua alas .ja nostettua uudelleen ylös. Pöntöt avattiin ja tarkasteltiin minkä näköistä tavaraa niiden sisällä oli.

Useimmissa oli kerroksittain lintujen ulosteita. Silvia ja ryhmämme opas, museoteknikko Guillermo Delgado Castro totesivat usean lintulajin käyneen pöntöillä vuosien mittaan.

Tarkistimme useita pönttöjä. Lepakoita ei näkynyt missään.





Näillä rinteillä oli aikoinaan riehunut metsäpalo. Useimmat männynrungot olivat mustia, joissakin oli kuoren lisäksi palanut myös osa runkoa.

Luutakello- ja puukellokanervaa kasvoi paikoin. Joissain kohti kukki tenerifenkistus. Paikan läpi oli joskus kulkenut kruunun tie. Osa siitä oli jäljellä muureineen, osa oli jäänyt maantien alle.

Lepakot mielessä siirryimme toiseen paikkaan. Palasimme aluksi El Lagariin, ja läksimme sieltä toista tietä kohti metsää.

Tulimme vesitunnelin eteen rakennetun kivirakennuksen luo. Hieman siitä eteenpäin oli hurjan näköinen alue täynnä laavasta muodostuneita luolia. Niissä luultavasti olisi lepakoita.

Matka luolalle vaati tasapainottelua kivillä ja ahtautumista puiden ja kallion välistä. Luolan suuaukko oli matala, mutta sisältä se oli erittäin tilava.





Turha vaiva. Lepakot olivat ja pysyivät poissa. Niiden olemassaolosta kertoivat luolan sisällä löytämämme perhosten siipikasat. Lepakot olivat pitäneet paikkaa ruokasalinaan.

Luolassa oli pimeää ja viileää. Sen seinät olivat paikoin hämähäkinseittien peitossa.
Ulostultuani katselin kasvimaailmaa ympärilläni. Kistusta ei näkynyt täällä, sen sijaan mesipaunikoita ja seponmehikehrää. Mielenkiintoisen näköinen "fistulera" kasvoi polun varrella. Valitettavasti en saanut siitä kunnon kuvaa. Mukana ollut opettaja kertoi tämän kasvin saaneet nimensä siitä, että sitä on käytetty suolistotaskujen hoidossa.

Totesimme, että lämmin ja kuuma päivä ei kenties ollut paras mahdollinen lepakkojenetsimispäivä,. On paras tehdä uusi yritys syksymmällä.

Bussin ikkunasta tunnistin kukkivan myrtin (Myrica faya) ja komean valkokukkaisen liljan näköisen kartiosoihdun, joista kummastakaan en saanut kuvaa.

Vaikka lepakoita ei näkynytkään, päivä oli luontokokemuksena vaivan arvoinen.

Retken Kuvat

Kesäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan


Esitelmiä ja kursseja luonnonhistoriallisessa museossa Santa Cruzissa



1 kommentar:

mummeli sa...

Kiitos taas kivasta matkasta! On ihana lukea kuvauksiasi, on kuin mukaan pääsisi!