Kauneutta korkeudessa – Las Cañadas del Teide

Tenerifen keskustassa, Las Cañadas del Teiden kansallispuistossa kukkii. Tavalliset turistit näkevät sen yleensä ruskean, harmaan  ja vihreän eri värisävyissä, kuivana ja melkein epävieraanvaraisena. Kevät ja alkukesä muuttavat tämän maailman huumaavaksi värien ja tuoksujen valtakunnaksi.

Alueella on useita kasvilajeja, jotka kasvavat vain tietyllä pienellä alueella. Eräs niistä on Teiden orvokki, (Viola cheirantifolia, Violeta del Teide),  jota en toistaiseksi ole nähnyt. Se kasvaa pelkästään Teiden rinteellä, aina yli 3000 metrin korkeuteen.

Neidonkieliä

Ne, mitkä kiinnittävät eniten huomiota tällä hetkellä ovat yli miehenkorkuiset Kuningatarneidonkielet (Echium Wildpretii, Tajinaste rojo). Jotkut niihin ihastuneet tulevat Euroopasta katselemaan niitä alkukesästä.

Kuningarneidonkieli kuuluu lemmikkikasveihin. Sitä ei ikinä uskoisi, jos vertaa mielessään hentoa vaaleansinistä lemmikkiä ja tätä tomeran ja mahtavan näköistä kukintoa.

Neidonkieli valmistelee kukkavanaansa parin, joskus kolmenkin vuoden ajan. Se kukkii sen jälkeen kaikessa loistossaan. Värit vaihtelevat tämän prosessin aikana. Kukat ovat uusina voimakkaan punaisia, hieman siniseen vivahtavia. Kuivuttuaan ne muuttuvat tummansinisiksi. Viimeinen kukkavanan väri on vihreä. Lopulta jää rinteelle tuuleen seisomaan pelkkä kalanruotoa muistuttava runko, joka kaatuu vähitellen. Tätä runkoa turistit saavat tavallisesti katsella talviaikaan ja kuvitella mielessään kasvin kesäistä loistoa.

Neidonkieli kukkii vain kerran elämässään. Se tuottaa valtavan määrän siemeniä taatakseen lajin säilymisen. Kukkimisvaiheen aikana ympärillä pyörii myös paljon mehiläisiä. Ne puolestaan saavat kerätyksi neidonkielestä aineksia vaalean kullankeltaiseen hunajaan.

Kuningatarneidonkieli oli uhattu laji siihen aikaan kun Cañadaksessa vielä  laidunneettiin vuohia kesäisin. Vuohet rakastivat, ja kenties rakastaisivat vieläkin, tämän kasvin lehtipehkoja, jos pääsisivät niitä syömään. Näitä sinisenvihreään vivahtavia pehkoja tapaa talvisinkin. Lehdet ovat vaalean karvan peitossa, joka eristää ne kylmästä ja auttaa selviytymään alueen suurissa lämpötilan vaihteluissa.

Cañadaksessa kasvaa toinenkin neidonkieli, Echium auberianum, Tajinaste picante, suppuneidonkieli, joka on väriltään kauniin sininen. Sitä ei tavallisesti näe, jos ei lähde etsimään sen kasvupaikkaa lähellä Izañan observatoriota olevaa tasankoa. Ilmeisesti tällä sinisella neidonkielella on suuria vaikeuksia säilyttää olemassaolonsa ko. alueella. Tänä vuonna löysin vain kaksi kasvia, vaikka kävelin laajalla alueella.

Asiasta huolestuneena otin yhteyttä kansallispuiston oppaaseen Carlos Velasquez Garcíaan. Hän lohdutti kertoen, että tätä neidonkieltä kasvaa runsaasti Montaña Blancan ylärinteillä. Sinne pääsee kiipeämällä Teiden huipulle vievää polkua, joka alkaa juuri Montaña Blancan juurelta. Kaikkein vaivattomin keino kukan löytämiseen on kuitenkin vierailla Portillossa sijaitsevassa kasvititeellisessä  puutarhassa. Siellä se kasvaa istutettuna, mutta silti yhtä kauniina. Joten mahdollisuuksia on….

Pilviretamat ja kultapurjeet

Tuoksuvat Teiden pilviretamat (Spartocytius subranubius, Retama del Teide) kukkivat nyt kaikkialla kansallispuistossa. Jokainen pensas on yksilöllinen kukinta-ajaltaan, eli kaikki eivät suinkaan kuki samanaikaisesti. Näin niistä jokainen saa huomiota juuri omalla ajallaan. Kukintojen värit vaihtelevat kermanvaaleasta, hennon violettiin ja vaaleanpunaiseen. Tuoksu on voimakkaampi kuin kielometsässä. Tästä lajista saadaan myös hunajaa, joka on suhteellisen tummaa. Ennen kukkimista retama muistuttaa lähinnä vihreänharmaata risukasaa. Se on talvella lehdetön ja mahdollisimman suljettu, suojautuakseen paahtavaa aurinkoa ja kylmyyttä vastaan. Näitä molempia voi alueella kohdata talvella samanaikaisesti. Pikkuriikkiset hennon vihreät lehdet puhkeavat vasta kukkimisen jälkeen, ja ovat myös merkki siitä, että pensas on ehtinyt kukkimaan.  Lopuksi ilmestyvät pienet herneenpalkoa muistuttavat siemenkodat. Retama kuuluu nimittäin palkokasveihin.

Retamakin oli aikoinaan vuohien ruokalistalla. Nyt sitä verottavat kanit ja vuorilampaat. Nämä eläimet ovat aikoinaan tuotu saarelle ja ovat todellinen uhka kansallispuiston kasvillisuudelle.

Toinen tuoksupommi on loistavan keltainen Teiden kultapurje, (Adenocarpus viscosus, Codeso del Pico). Pensaan oksien ja lehtien väri on voimakkaamman vihreä kuin retaman. Sen lehdet ovat vähän samanlaisia ”piikkejä” kuin kanervan lehdet. Kultapurje tuoksuu melkein voimakkaammin kuin retama.
Näiden kahden kukkimisaikaan avoimesta autonikkunasta tulvivat tuoksut voivat jopa aiheuttaa päänsärkyä intensiivisyydellään.

Muita kukkia
Kevään kaikkein aikaisimpiin kukkiin kuuluu Teiden kultalakka (Erysium scoparium, Alhelí del Teide). Sen kohtaa aluksi Parador hotellin vieressä olevan, joskus valmistuvan tiedotuskeskuksen nurkalla. Kultalakan kukinta-aika on pitkä ja sitä tapaa muuallakin, mm. Portillossa olevan tiedotuskeskuksen parkkipaikan ympäristössä.

Muita juuri nyt kukkivia kasveja ovat loistavan keltainen Teiden litutilli (Decurania bourgeana, Hierba pajonera). Sitä kasvaa kaikkein eniten Izañaan päin suuntautuvilla alueilla. Lähellä Portilloa, jonne saavutaan La Orotavasta päin noustessa, sijaitsee Montaña Mostaza, eli sinappivuori. Sen tummanruskealla rinteellä litutilli on todella loistava keltainen piste. Jos katselemme siitä kukasta saatua hunajaa, niin voimme todeta sen olevan yhtä tummaa kuin kukan takana oleva ”sinappivuori.”. Paikallinen nimi ”hierba pajonera”, taas kertoo mielestäni sen, että kun litutilli on kukkinut, sen paikalle jää kuivan olki (paja)kasan näköinen mätäs.

Tumman sininen Teiden kissanminttu ( Nepeta teydea, Hierba del Teide) ja kukinnoltaan päivänkakkaraa muistuttava Teiden marketta (Argyranthemum tenerifae, Margarita) ovat myös kukassa.

Vaalean punainen Teiden sulkalatava (Pterocephalus lasiopermus, Rosalillo) vasta aloittelee kukintaansa.

Eri lajien asteittainen kukkiminen muuttaa luonnollisesti myös alueen vallitsevaa väriä. Joskus keltainen ja valkoinen ovat vahvimmat sävyt, joskus vaaleanpunainen.

Vähitellen maailma palautuu maanläheisille perusväreilleen, joita niitäkin on kokonainen kirjo vihreänharmaasta ruskeaan - punaiseen – mustaan ja jopa turkoosiin.

Kesäkuu 2011 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

P.s.Tenerifen keskellä sijaitseva Las Cañadas del Teide on Espanjan valtion kolmanneksi vanhin kansallispuisto. Se perustetiin tammikuussa vuonna 1954 ja otettiin UNESCON ihmiskunnan perinnemuistomerkkien listalle vuonna 2007

Lisää kuvia