Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

14.3.11

Espanja vai Kanaria ja tabut: politiikka, urheilu ja uskonto

Kuulen usein miten tuttavani tai busseissa istuvat turistit tulevat tänne ”Espanjaan”. Matkan järjestäjät tarjoavat heille ajelua läpi pinjametsien, puhuvat Espanjan viineistä, saariston guancheista, järjestävät kaikenmoista muuta mukavaa, kuten keskiaikaisia turnajaisia, flamencoiltoja tai possujuhlia. Hyvä – turistille tarjotaan, mitä turistin arvellaan haluavan saada, tai mistä hänen oletetaan olevan kiinnostunut.

Turistioppaana oleminen on opettanut monenlaisia asioita. Pitkäaikainen saaristossa asuminen ja saaristoon liittyviin asioihin tutustuminen on myös opettanut monenlaisia asioita. Turismi on ilmiö, jota usein olen pysähtynyt ihmettelemään. Tulin turistina itsekin joskus Teneriffalle. Paikallista kieltä osaamattomana etsin informaatiota saatavissa olevista opaskirjoista. Vähitellen totesin asuvani Tenerifellä, ja informaation etsimiskohteet levisivät niin espanjakielisiin lähteisiin kuin myös paikallisiin koulutuksiin.

Ja näin syntyi minulle tämä jako: Teneriffa, ulkopäin eletty saari, jonka nimen väänsivät tähän muotoon saksalaiset, ja josta se sitten siirtyi pohjoismaiseen käytäntöön. Turistimaailma, jossa kaikki on enemmän tai vähemmän keinotekoisesti luotua. Teneriffalla kukkivat kaikkialta maailmasta tuodut loistavakukkaiset puut ja pensaat. Etelä- Afrikasta kotoisin oleva ”papukaijakukka – Streliza” on sen tunnus. Puhumattakaan tietysti papukaijapuistosta ja sen eksoottisista eläimistä.

Tenerife, joka muoto hyväksytään jopa suomenkielessä, vaikka sitä ei ilmeisesti käytetä, on sama saari katsottuna ja koettuna ”sisältäpäin”, elävänä ja elettynä…
Tenerifellä kasvaa kotoperäinen Kanarian mänty ja rinteillä kasvavat monet erikoiset kasvimaailman edustajat, joita eurooppalaiset tiedemiehet ovat innolla tutkineet aina 1500-luvulta saakka.
Tenerifen erikoinen eläinmaailma ja suunnaton määrä erilaisia ja mitä erikoisimmissa olosuhteissa eläviä hyönteisiä on myös oma lukunsa.
Sama jako: Teneriffa-Tenerife voidaan mielestäni ympätä melkein mihin tahansa, aina viineistä musiikkiin.

Näin sen olen kokenut.

Tabuista
Turistioppaana toimivalle on olemassa kolme tabua: ei puhuta politiikasta, urheilusta tai uskonnosta, näistä monen ihmisen pyhistä asioista. Bloggi on eri asia. Täällä puhun, jos tunnen tarvetta. Lukea ei tarvitse, jos ei tunne sopivalta infolta.

Pari päivää sitten löytyi paikallisesta El Día (päivä) itsenäisyyspoliittisuusluontoinen pääkirjoitus, jossa ”La voz de un alcalde patriota” antoi äänensä kuuluviin. Suomennettuna tämä ”Isänmaallisen pormestarin ääni” kuului suurin piirtein näin:. --- ”Espanjalaiset eivät koskaan ole pitäneet meitä espanjalaisina, vaan sellaisina kuin todella olemme, alistettuja alkuasukkaita, joita he katselevat uteliaina silloin kun käymme “Mantereella”, samalla tavalla kuin he katselivat aikoinaan saharialaisten edustajia Francon ajan hovissa. Me itse olemme tyhmän ja eräänlaisen ”Tukholman syndroomin” aiheuttaman narkoosin vallassa kuvitelleet olevamme espanjalaisia. Eli olemme todella itse rakentaneet koloniaaliset vankisellimme…”

Tämä siis paikallisen itsenäisyysajatusta tukevan henkilön pääkirjoituksesta. . Itsenäisyysajatukset ovat muutenkin liimattuina pitkin muureja ”Si, se puede” – ”Se on mahdollista”…

Tähän politiikkaan en puutu tämän enempää, lähinnä halusin ottaa sen esille todetakseni, etteivät useimmat saarelaiset edes itse ole ”Espanjassa”.

Kanarialainen joululaulu, jossa korostetaan seitsemän saaren välistä yhteyttä.

Katsaus saariston historiaa
Kanarian saaristoa pidettiin aikoinaan, lähes 100 vuotta kestäneen valloitusjakson loppuessa ja Tenerifen guanchien hävitessä ratkaisevan taistelun vuonna 1496, ensimmäisenä Kastilian kruunun – sittemmin Espanjan-  ”uusista siirtomaista”. Muita siirtomaita olivat luonnollisesti valloitetut Väli-ja EteläAmerikan maat.

Kanariansaarilla, kuten muillakaan valloitetuilla alueilla,  ei yleensä harrastettu kulttuurivaihtoa, vaan valloittajien kulttuurille annettiin ehdoton ylivalta. Tähän käytäntöön kuuluivat mm. seuraavat asiat.

o Alkuperäiskulttuurin ja kielen kieltäminen
o maat, vedet ja karjat siirtyivät valloittajien haltuun
o sairaudet, joita vastaan ei ollut minkäänlaista immuniteettia
o luonnon ekologinen tasapaino sekaisin uusien viljelysmenetelmien- ja kasvien ja metsien hakkausten ansiosta
o uusi karjanhoitojärjestelmä
o uusi kaupankäyntijärjestelmä
o ”pakko” avioliitot valloitettujen naisten ja valloittajamiesten välillä.

Maaseudulla ja eristetyissä paikoissa kulttuuri ja jopa kieli säilyi pitempään kun sen sijaan uusissa kaupungeissa sulautuminen tapahtui nopeammin

Kukaan ei tiedä miten saarten kieliä puhuttiin. Muutaman viime vuoden aikana filologi Renata Spregler on tutkinut saarilla olevia kalliopiirroksia ja kirjoituksia yrittäen luoda kielelle taustatietoja ja myös ”alkuperää”. Tämän projektin rahoittaja on Kanarian saarten paikallishallitus.

Kanariansaaret olivat siis aluksi siirtomaa. Vuodesta 1872 lähtien niistä tuli Espanjalle kuuluva provinssi. Saaristosta tuli autonominen alue vuonna 1982. Ja vuodesta 1997 lähtien saaristo on ”nacionalidad” –alue, jolla on oma maantieteellinen asema, historia, kieli ja kulttuuri – tosin osana Espanjan kuningaskuntaa, joka koostuu mm. useasta tällaisesta ”kansallisesta alueesta”.

Kanarialla on oma saaristohallintonsa, jolla on oikeus säätää omia lakeja, tosin on tarkistettava, etteivät nämä lait ole ristiriidassa valtion yleislakien kanssa.

Saariston erilainen tausta verrattuna Espanjan mantereeseen
Espanjan esihistorialliset tutkimukset eivät sisällä Kanariansaaria, ts. Kanariansaarilla on aivan erilainen esihistoria kun Manner-Espanjalla. Kanarian saariston ilmasto, geologinen syntyhistoria, kasvillisuus ja eläimistö ovat erilaisia kuin Espanjan.

Kanariansaaret ovat olleet, ja ovat vieläkin,  monien kulttuurien ja jopa ilmiöiden kohtauspaikka. – Siinä vaiheessa kun saaret valloitettiin, niillä pyrittiin hävittämään kaikki alkuperäiset asukkaat, tai myymään heidät orjiksi Iberian niemimaan orjamarkkinoilla. Saarille muutti väkeä Iberian niemimaan pikkuvaltioista, Italiasta, Flanderista, Englannista, Irlannista ym.. Nykyään heitä tulee Etelä-Amerikasta, Väli-Amerikasta, Afrikasta, Euroopasta… Saaret ovat todellinen ihmisten ja kulttuurien kokoontumis- ja myös törmäyspaikka.. Ja jossain syvällä pyritään pitämään yllä sitä mikä on ”kanarialaista”. Turismi ja sen mukana tulleet lomakulttuuri-ilmiöt ovat myös jättäneet syvän arven ihmisten käsitykseen siitä, mitä on eurooppalaista ja länsimaista - nykyaikaista.

Kaikkien saarten alkuperäisasukkaiden niputtaminen ”guanchi” nimikkeen alle on eräs näistä turismi-ilmiöistä. Vähän samaan tapaan jos kaikista suomalaisista tehtäisiin turistioppaissa vaikka savolaisia tai lappalaisia, koska ne olivat maan ensimmäisiä asuttajia.  Jokaisen Kanariansaaren asukkailla oli omat nimensä. Tosin nykyään ollaan sitä mieltä, että ne kaikki tulivat joskus Luoteis-Afrikasta, ja kuuluivat libyalaisberberiheimoihin. Mutta guanchi on vain Tenerifen alkuperäisasukas. Guanchi sana jo tarkoittaa käännettynä ”Tenerifen mies/ihminen”.

Lyhyt espanjankielinen katsaus historiaan
Ajatuksia siitä mitä olla kanarialainen

Ja sitten ne "pinjametsät", joihin jotkut matkanjärjestäjät vievät turistit ajelulle. Kanarialla on Kanarian kotoperäinen, pitkät neulaset omaava mänty (Pinus canariensis).  Pinja mänty (Pinus pinea) on sen sijaan Välimeren maihin kuuluva havupuu, jonka neulaset ovat lyhyet, ja joka muistuttaa ulkonäöltään avattua sateenvarjoa.

Hieman urheilusta
Urheilu – ylivoimainen jalkapalloinnostus voidaan varmaan niputtaa yhteen Mannerespanjalaisten innostuksen kanssa. Mutta saaristossa on ihan oma ”lucha canaria” – kanarialainen paini”, jolla on alkuperäisväestö juuret. Täällä harrastetaan paikoin myös muita vanhoja lajeja, kuten esim. pitkien seipäiden varassa hyppimistä.

Hieman uskonnosta
Ja sitten se uskonto: Silloin aikoinaan, ennen valloitusta, saarilla vallitsivat eriasteiset matriarkaatit. Elettiin luonnon rytmeissä ja luontoa kunnioittaen. Aurinkoa palvottiin feminiinisenä voimana ja kalenteri toimi kuunkierron ja Canopus nimisen tähden näkymisvaiheiden mukaan. Vielä siinä yhteydessä kun puhuttiin Tenerifen ja saariston suojeluspyhimyksen, Candelarian Neitsyen alkuperäisestä löytymisestä 1300-luvun lopulla, kerrotaan miten mies ei saanut lähestyä yksinäistä naista. Sittemmin uusi uskonto ”omi” tämän Neitsyen ja hänestä tuli Neitsyt Maria.

Neitsyen palvonnan taustaa tutkinut, La Lagunan yliopistossa toimiva tutkija, tri Ignacio Reyes García on todennut, että,  saarilla palvottiin aikoinaan Neitsyttä, joka oli alkuperältään sama kuin Egyptin musta Isis, ja joka oli kulkeutunut tänne Pohjois-Afrikan kautta, niin kuin saarten alkuperäiset ihmiset. Nykyään nämä erilaiset Neitsyet ovat kansan rakastamia ja kunnioittamia Äitihahmoja kaikilla saarilla.

Uusi valloittajien uskonto antoi naisille myös uuden aseman. Entisistä kunnioitetuista matriarkoista tuli miehen hallintoon ja ylivaltaan alistettuja olentoja. Samanaikaisesti mainitaan kuitenkin naisten suunnaton merkitys esim. maaseuduilla. Naiset ovat myös ne, jotka geeniperimänsä kautta välittävät guanchien ja muiden alkuperäisihmisten ”verta” uusille sukupolville. Tehtyjen tutkimusten mukaan 40 % saarelaisnaisista kantaa tätä muistoa, miesten kohdalla vain 10 %.

Alkuperäisuskomukset ja tieto ovat luonnollisesti pakanallisia.

Laulu "kanarialaisille" La Raza vive"

Maaliskuu 2011  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan




2 kommentarer:

Anonym sa...

nteHieno artikkeli!
Luen blogiasi Gran Canarialla.
Kunpa kaikki turistit lukisivat!
Kiitos!

Terv.
Tapio Niemelä

Gracia Penttinen sa...

Kiitos itsellesi Tapani. ilahdun aina kun joku ilahtuu...Laita juttua jakoon, niin löytyy lukijoita, jos tuntuu siltä.
Oletko muuten huomannut, että naamakirjassa on ryhmä KanarianSaarelainen. Siinä on Gran Canariankin asujia ja kävijöitä.
Voi ihanasti. Toivoo Gracia