La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

La Gomeralla käynnin varsinainen syy oli osallistuminen neljän päivän kurssille, jonka järjestäjä oli Garajonay kansallispuisto. Tarkoituksena oli oppia mahdollisimman paljon erilaisista patikkareiteistä. Kurssin nimenä oli “Senderos de La Gomera, una oportunidad de futuro que nos regala el pasado” – Gomeran reitit – tulevaisuuden mahdollisuus, jonka menneisyys lahjoittaa…

Pelkkä kävely ei ollut pääasia, vaikka sillekin annettiin päivänsä.

Paikalla oli väkeä, joka tavalla tai toisella teki päivätyötään reittien ja niiden suunnittelemisen ja käytännön toteutuksen parissa. Oli Garajonayn luonnonpuiston henkilökohtaa. Oli muutamia turistioppaita, joitain nuorisotyöntekijöitä, joiden päämäärä oli tuoda nuoria Garajonayn alueella olevaan ”luontokouluun”. Oli hotellinjohtajaa, maaseutuhotelliliikkeen aktiivisia henkilöitä, patikoijia ja joitain asiasta kiinnostuneita ”tavallisia kansalaisia.”

Tavallinen kävelijä tuskin omistaa ajatusta kaikelle sille, mikä reitin ”takana” on. Maisemat, reitin kunto ja merkintä, itse kävely ja päämäärään saapuminen lienevät ne tärkeimmät jutut tässä yhteydessä.

Puiston johtaja Ángel Fernandez López avasi kurssin ja kertoi samalla kaikesta työstä, mitä on tehty itse Garajonayn kansallispuiston alueella ja siellä olevien reittien ylläpitämiseksi.
Jotain ”tiesin”, mutta taas yllätyin kaikesta taustatiedosta. Paikalla oli grancanarialainen patikointireittien laillistamisesta vastaava Antonio Santana, joka kertoi mitä kaikkea tarvitaan, jotta reitti olisi ”homologisoitu”, ts sen merkitsemiseen saadaan käyttää tietynlaisia symboleja, esim. Euroopassa käytettävää valkokeltaista ja punakeltaista raidoitusta. Reitin homologisointi on myös erittäin kallis juttu, koska sen tekevät asiaan koulutetut teknikot. Jokainen kilometri maksaa 28.000 €.

Rafael López-Monné kertoi, miten La Gomeralla, kuten muillakin Kanariansaarilla, oli käytetty paljon aikaa entisten kulkureittien löytämiseen, korjaamiseen ja merkitsemiseen. Samalla oli kirjattu muistiin, kaikki mahdollinen juuri tähän reittiin liittyvä perimätieto. Tiesin, että Kanarian saaristossa oli aikoinaan kahden tyyppinen hallintomalli. Olivat kruunun saaret, Espanjan kruunun valloittamat ns. ”realengot”, ja yksityisten herrojen hallitsemat feodaaliyhteiskunnat ”señoriot”. Näin aina 1800-luvun alkuun. Mutta sitä en koskaan ollut tullut ajatelleeksi, ettei esim. La Gomeralla, joka oli feodaalihallinnon alainen ollut ”caminos reales” – eli kruunun teitä, kuten naapurisaarella Tenerifellä. La Gomeralla oli ”caminos de herradura”. Sama asia, mutta erinimisessä paketissa. Hevosenkenkä tie....tai kengitetyn hevosen tie....

Kanariansaarten tarjonta turisteille on voimakkaassa muutosvaiheessa. On todettu, ettei käsite ”Aurinko ja hiekkaranta” enää vedä, vaan siihen on nivottava muitakin juttuja. La Gomera on jo kauan ollut eräänlainen patikoijien paratiisi. Toinen ryhmä ovat ns. päivän turistit, jotka tulevat saarelle aamulla ensimmäisellä lautalla Tenerifeltä ja palaavat takaisin iltapäivällä.

Kaikille pitäisi löytyä jotain – annettavaa on, mutta se on järjestettävä niin, että vastaanottajat pystyvät nauttimaan näkemästään ja kokemastaan. Aiheesta oli pyydetty luennoimaan todellinen asiantuntija ja kouluttaja Francisco J. Guerra Rosado Burgosista Espanjasta. Reittien tekemisessä on otettava kaikki aistit huomioon. On muistettava paikan historia, perinteet, kielelliset ilmaisut ja luonnollisesti itse luonto.

Puhuttiin paljon kartoista ja informaatiosta. Karttojen on oltava sopivassa mittakaavassa tehtyjä ja tuoreita. Tässä yhteydessä mainittiin mm. Google Earth. Paikalla ollut La Gomeran maaseutuhotellien järjestön puheenjohtaja kertoi, että järjestöllä on jo kauan ollut netissä hyviä karttoja ja päivitettyä tietoa. Paikallisen säädösten mukaan kaikki turisteille tarkoitettava informaation on oltava vähintään kolmella kielellä, espanjaksi, englanniksi ja saksaksi.,

Saksalainen Melanie Ebock on kävelyttänyt turisteja La Gomeralla jo 10 vuotta. Hän kertoi käytännön kokemuksistaan, reiteistä ja siitä, mikä tyyppisiä ihmisiä tulee patikoimaan. On mahdollista järjestää reittejä erikokoisille ryhmille, ilman opasta tai oppaan kanssa. Kartat ovat tässä yhteydessä erittäin tärkeä elementti.

Keskusteltiin myös aiheesta kuka on vastuussa reittien tarkastuksesta, ja kenelle kävelijä voi kertoa, jos hän huomaa reitillä jotain korjaamisen aihetta. Tämä vaikutti vaativan huomattavasti enemmän paneutumista. Monet asiat La Gomeralla ovat vielä vähän lapsenkengissä, ja eräs niistä on koordinointikysymys. Turistihan ei voi tietää missä kunnassa hän milloinkin liikkuu, eikä näin ollen voi ohjautua juuri ”oikeaan” kohteeseen, jos apua tarvitaan.

Suuri osa kurssista omistettiin erilaisten Katalonian alueella tehtyjen projektien läpikäymiseen. Esim. Pyreneiden juurella olevan kolmen alueen, yhteisnimellä Itinerànnia, reittien suunnittelusta kertoi projektista vastaava Adriana Ramon. Barceloniasta saapunut Josep Capellá Hereu kertoi markkinointitutkimuksista ja erilaisten kansainvälisten luonnonpuistojen tarjoamien mahdollisuuksien kartoittamisesta. Suomi oli tässä yhteydessä päässyt mukaan. Tutkimuskohde oli kansallispuisto nimeltä ”Syöte”. Henkilökohtaista hilpeyttäni lisäsi se, että tämän nimen korrekti lausuminen on espanjalaiselle melkein mahdoton, ts. se luulosti hauskalta; Sjiote, tai sinne päin. Illan mittaan kävimme luennoitsijan kanssa muutamaan otteeseen läpi tämän sanan. Voi olla, että se jatkossa ääntyy oikeammin. – Olen siis kantanut korteni kekoon…

Aamuisin katselin ympärilleni Chipudessa ja sen lähistössä. Nyt oli sadonkorjuuaika. Viikunapensaat olivat täynnä kypsiä hedelmiä. Keräsin niitä läheisiltä rinteiltä. Eräänä aamuna kuljin toisen suuntaan ja saavuin hyljätyn viiniviljelyksen luo. Rypäleet olivat jo hieman ruskistuneet auringonpaahteessa, mutta maussa ei ollur valittamista. Olivat herkullisia.

Yleiskatsaus La Gomerasta

Syyskuu 2010 ©Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja