Santa Cruzin satama Tenerifellä– tutustumiskäynti muutamassa eri kohteessa



Satamaa ja taustalla auditorio

Ryhmämme tapasi Santa Cruzin konserttitalon – Auditorion rapuilla. Näin ollen rakennus oli päivän esittelykierroksen ensimmäinen kohde. Vuonna 2003 käyttöön vihitystä auditoriosta on tullut modernin Santa Cruzin tunnus.

Auditorion suunnitellut arkkitehti, Santiago Calatrava käytti mallinaan 1400- ja 1500 lukujen vaihteessa eläneen venetzialaisen taidemaalarin Tiziano Vecellion maalausta, jossa esiintyy kypäräpäinen sotilas suunnitellessaan konserttitalon ulkonäköä. Rakennuksen valkoinen pinta heijastaa öisin kaupungin valoja on todella mahtavan näköinen. Konserttitalon ovet ovat valmistetut pähkipuusta (nogal).

Jatkoimme matkaa kohti etelää ja öljynjalostamoa - La Refinería de Santa Cruz de Tenerife. Tämä Kanarian saarten suurin teollisuuslaitos on rakennettu jo 1920 luvun lopulla ja otettiin käyttöön 1930. Kulttuurimuistomerkkinä sarjassaan se on saanut BIC (kulttuurimuistomerkki) arvon. Jalostamo rakennettiin aikoinaan kauas kaupungin keskustasta, mutta nykyään se on suhteellisen keskellä kaupunkia. Tarkoitus on siirtää se toiseen paikkaan, koska sieltä nousevien kaasujen hajut ovat kuumina päivinä tosi hurjat. Jalostamossa on 82 säiliötä. Aikoinaan siellä oli myös ns. lyijykammioita, joissa säilytettiin rikkihappoa. Tästä jalostamosta tuotteet jaetaan kaikkialle Kanarian saaristoon, koska muilla saarilla ei ole omia jalostamoja. Vuosittain jalostamoon tuodaan 240.000.00 litraa raakaöljyä, joka lastataan suoraan mereltä putkia pitkin. Nämä putket sijaitsevat 80 metrin syvyydessä. Tuotteita ovat mm. kerosiini, joka valmistetaan 4000 oC asteen lämmössä ja talouksissa ja ravintoloissa käytetty kaasut, Butano ja propano.

Jalostamokierroksen jälkeen palasimme meripuiston alueelle.

Aikoinaan sillä paikalla, missä nyt ovat meripuiston parkkipaikat, sijaitsi kulkutautisairaala El Lazareto.Se rakennettiin vuonna 1500-luvulla ja poistettiin käytöstä 1778. Santa Cruzin satamassa tarkastettiin tulevat laivat ja niiden matkustajat, ja sairaat vietiin eristykseen. Tarkoituksena estää kulkutautien leviäminen saaristoon. Eräs tällainen oli Landresista vuonna 1582 alkunsa saanut epidemia. Se tuli Santa Cruziin hienojen mattojen mukana. Epidemia tappoi puolet La Lagunan asukkaista. Sairaalan rakentaminen aloitettiin tämän jälkeen. Se sai nimensä uskonnollisesta sotilasjärjestöstä, jonka suojelija oli Pyhä Lazarus. Tämän jälkeen kaikki epäillyt sairastapaukset pidettiin lasaretissa 40 päivää ja yötä.

Meripuiston takana sijaitseva kukkula oli ennen 80 metrin syvyyteen kaivettu kaatopaikka, joka suljettiin vuonna 1983. Meripuistoa rakennettaessa sen suunnittelija César Manrique antoi peittää kukkulan mullalla. Roskien maatuminen ja mätäneminen tuottaa metaanikaasuja, ja johonkin aikaan pelättiin tämän kaatopaikan rähähtävän. Kukkulan sisälle laitettiin putkia, jotka auttavat kaasujen poistumista. Lopulta kukkulalle istutettiin kasvi nimeltä ”kissan kynsi (Uncaria Tomentos), jolla on kyky ”imeä pois” nämä kaasut. Kukkulaa peittää nykyään Palmetum niminen palmupuisto, joka ei toistaiseksi ole avoin yleisölle.


Castillo de San Juan Bautista” eli Johannes Kastajan linnoitus

Meripuiston ja auditorion välissä sijaitsee linnoitus “Castillo de San Juan Bautista” eli Johannes Kastajan linnoitus, joka tunnetaan myös nimella Castillo Negro eli Musta linnoitus. Se rakennettiin aikoinaan kuningas Felipe II käskystä, osana saariston puolustusjärjestelmää. Linnoituksen rakentaminen aloitettiin 1641 ja sitä kunnostettiin vuonna1765. Nimen Musta linnoitus – alkuperää ei löydy turistioppaista.

Linnoituksen ympärille oleva kivikko, jonka nousuvesi peittää, tunnetaan nimellä Caleta de los Negros – mustien ranta. Ja ”mustat”, olivat itse asiassa mustia orjia, jotka saaren käskynhaltijan perheenjäsenet olivat käyneet saalistamassa Afrikasta seitsemällä eri ”metsästysreissulla”. Eräs ensimmäisiä ”merirosvoja” Afrikasta oli sitten näiden orjien maasta tullut vapauttajaryhmä…

Linnoituksesta pystyttiin näkemään merelle kahden päivän matkan päähän. Ja näin ollen esim. englantilaisen kaapparin Horatio Nelsonin joukot voitiin ottaa hyvin varustautuneesti vastaan. Nelsonin joukothan lyötiin täysin eivätkä englantilaiset tämän jälkeen enää yrittäneet vallata Tenerifea. Voitto Nelsonista tapahtui vuonna 25 heinäkuuta, eli Pyhän Jaakon päivänä vuonna 1797. Muutamia vuosia tämän jälkeen kuningas Carlos IV myönsi Santa Cruzin satamalle eräänlaisen kaupunkien aatelis- tai arvonimen ”Villa”. Kaupungin koko hieno nimi kuului tämän jälkeen “muy leal, noble e invicta Villa de Santa Cruz de Santiago de Tenerife”, eli ”erittäin uskollinen, jalo ja voittamaton Tenerifen Pyhän Jaakon Pyhän Ristin kaupunki”.

 Kaupungin vaakunassa voitto Nelsonista ja kahdesta aikaisemmasta voitetusta englantilaisesta kaapparista kuvataan kolmena mustana leijonan päänä.

ruutivarasto – Casa de la Pólvora

Linnoituksen vieressä on oleva vanha kivirakennus on entinen ruutivarasto – Casa de la Pólvora. Sen seinät ovat 1,5 metriä paksut. Rakennus on pystytetty käyttämättä sementtiä kivien välissä. Sen päätyjen holvikaaret ovat todella aikansa mestarirakentajan ”filosofin kivi”…Tätä ruutivarastoa rakennettiin vuosien 1756 ja 1758 aikana. Rakennus oli peitetty niin, ettei sitä näkynyt mereltä, ja näin se säätyi mahdolliselta tykkitulelta

Sataman alueelta katseltaessa kohti kaupunkia näkymä avautuu paikalle, mikä aikoinaan tunnettiin Añazan nimellä, eli rantana mihin saaren valloittaja Fernadez de Lugo laski maihin ja pystytti ristin, mistä kaupunki sitten sai nimensä. Tämä risti oli siinä paikassa missä vakuutusyhtiö Mapren talo sijaitsee nykyään, rakennuksen vasemman kulman kohdalla satamasta katsottuna. Risti oli vuosia siinä, mihin se oli aikoinaan pystytetty, ja mistä joku uskonnollinen henkilö vei sen parempaan talteen Consepcionin kirkkoon, jossa sitä, hopealla reunustettuna, nykyään säilytetään.

 Hieman sataman yläpuolella olevalla tasangolla, joka on tällä hetkellä rakennustyömaa, oli aikoinaan vaatimaton kalastajien kaupunginosa.Los Llanos Paikalla olevassa pinessä ja osin katutason alapuolella sijaitsevassa kappelissa on Neitsyt nimeltä Virgen de Regla. Itse asiassa Neitsyt on meksikolaista alkuperää oleva Guadaloupen Neitsyt, mutta koska tämän neitsyen oli aikoinaan tuonut tähän kappeliin Regla niminen henkilö. Neitsyt sai nimensä tämän mukaan. Neitsyttä juhlitaan syyskuun 15. päivä. Kappeli sijaitsee rotkon suulla, ja jos sataa oikein rankasta, kappelin seinät jäävät puoliksi veden alle. Puhuimme myös rotkosta, joka tunnetaan nimellä Barranco de Santos. Tämän rotkon suu oli sitä aluetta, mihin ensimmäiset eurooppalaiset aikoinaan tulivat.

Matka jatkui kohti sataman keskeisellä tasanteella olevaa paviljonki -Marquesina Tästä paviljongista kerrotaan, että se olisi pystytetty Espanjan kuningas Alfonso XIII vierailun kunniaksi. Mutta kuulimme, että kuningas oli saanut tyytyä kankaiseen paviljonkiin. Tämä nykyinen on pystytetty vierailun jälkeen, eli vuonna 1913.

 Paviljongin vieressä on mereen johtavat portaat. Paviljonkin lähimmällä portaalla - luultavasti oli Horation Nelsonin maihinnousupaikka, missä häneen suunnattu tykin, nimeltä Tigre – Tiikeri, kuula vei häneltä oikean käden. Espanjan kuningas Alonso XIII nousi puolestaan maihin vastakkaiseen suuntaa johtavilta portailta.

Paviljongin vieressä sijaitsee Santa Cruzin vanha majakka- Farola del Mar. Siitä lauletaan eräässä saarten kaikkein suosituimmista lauluista ”Esta noche no alumbra la farola el mar…. Porque no tiene gas”. Eli tänä yönä meren majakka ei valaise – koska siltä puuttuu (valoon tarvittava) kaasu", jos joku haluaa kuunnella … Majakan kaasu on korvattu sähköllä. Entisen majakan ”lamppua”, tai sen kumppania, voi ihailla satamaterminaalin sisällä.

Kävimme katsomassa kirjekyyhkysten pakkaamoa, eri laitureita, näimme miten poliisi tarkisti erään paikalle tulleen, tai sieltä lähtevän vihanneksia kuljettavan rekan sisältöä. Opimme millä tavalla rottia estetään nousemasta tai laskemasta laivaan. Ihailimme nykyisissä laivoissa nokan kärjessä vedessä olevaa suojavarustusta, joka toimii myös laivan vesivarastona. Jos Titanicissa olisi ollut tällainen ”puffi” edessä, niin se olisi jäänyt hukkumatta törmätessään jäälauttaan.

Titanicia muistelimme vielä myöhemminkin katsellessamme laivaa, joka oli Titanic pienoiskoossa. Näimme myös laivan, joka oli täällä korjattavana, joka sitten kunnostettuna on ainoa laiva, joka menee Norjan vuonojen perälle. Kun laivat tulevat satamaan, täällä niin kuin kaikissa muissakin satamissa, kapteeni luovuttaa ”ruorin” paikalliselle, sataman hyvin tuntevalla luotsille, joka sitten ohjaa sen sille kuuluvalle paikalle laituriin. Näiden luotsien rakennus (Los Prácticos) ja veneet olivat myös ihailumme kohde.

Kuvani satamavierailulta

Toukokuu 2010, © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan