Bajamar

Bajamar
Paina kuvaa

18.4.10

Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de La Gomera

Matkalla Los Cristianoksen satamasta Tenerifen eteläkärjessä San Sebastian de La Gomeralle ryhmä delfiinejä alkoi leikkiä laivan oikean etukeulan puolella.

En ikinä ennen ole nähnyt näitä meren leikkisiä olentoja miltään matkustajalaivalta...Istuin laivan salongissa ja ihailin näkemääni, kunnes mieleeni tuli, että voisin ottaa kuvia. Mutta kun pääsin kameran kanssa kannelle, olivat delfiinit jääneet jo taakse.

San Sebastian de La Gomeralla löysin parkkipaikan Torre del Conden – Kreivin tornin – vierestä. Jätin auton tavaroineen siihen ja läksin etsimään hotellia. Löysin huoneen hotelli Villa Gomerasta. Numero 206 vaikutti samalta missä vietin kolme yötä viime kesänä Gomeran kesäyliopiston aikana.


Nuestra Señora de Asuncionin kirkko

Guadaloupen Neitsyt
Seuraavaksi kävelin Nuestra Señora de Asuncionin eli Neitsyt Marian ylösnousemuksen kirkkoon. Sinne tilapäisesti majoitettu saaren suojeluspyhimys, Guadaloupen Neitsyt, oli hienosti valaistu, ja otin hänestä muutamia kuvia.

Kävelin turisti-infoon kyselemään Torre del Conden aukioloajoista. Nyt torni on nimittäin kiinni. Kolumbuksen talossa, Casa Colón- on henkilö, jolla on avaimet torniin, kuulin.
Casa Colón
Kävin juomassa papaya-mansikka tuoremehua läheisessä kuubalaisessa baarissa ja läksin kävelemään Kolumbuksen talolle.

Tämä 1600-luvulta peräisin oleva rakennus on ollut monta vuotta suljettuna korjauksien takia. Kaikkien talon puuosien uusiminen vei kolme vuotta. Lopputulos oli minusta hienon näköinen. Tosin tässä Kolumbuksen talossa ei ole oikeastaan mitään häneen liittyvää, nimeä lukuun ottamatta. Talon alakerrassa on museo, jossa on esillä Etelä-Amerikan intiaanikulttuureiden esineitä. Käyntini aikana talon yläkerrassa oli ”iäkkäämpien” harrastelija maalareiden taidenäyttely. Talon vastaava, herra, hän, jolla oli avaimet torniin, kertoi, että torninvalvojan polvi oli leikattu, ja että voi kestää jonkun aikaa, kunnes hän voi taas avata tornin, ehkä syksyllä...

Casa Colón - traakkipuita sisäpihalla
Aloitimme itse asiassa keskustelumme siemenistä, puumaisen liljakasvin eli traakkipuun (Dracaena draco) siemenistä, jotka olivat levitetty kuivamaan "puun" ympärillä olevalla kivirenkaalle. Kaikki nämä siemenet ovat peräisin pihalla kasvavista traakkipuista. Hän lahjoitti minulle muutamia siemeniä ja kertoi miten saisin ne kasvamaan. Ja jos jaksan elää, niin ehkä 15 vuoden päästä voin nähdä kasvattamani yksilön kukkivan ensimmäisen kerran.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kyselin herralta myös vähän muita juttuja, kuten esim tietä Garajonayn huipulle ja saaren mahdollisista viinireiteistä.
Käväisin hotellissa lepäämässä ja läksin sitten siirtämään autoa lähemmäksi. Sain paikan kaupungin pääkadun varresta. Keräsin joitain illalla tarvitsemiani tavaroita. Katsoessani varastojani huomasin, että olin ottanut mukaani eteerisiä öljyjä ja pieniä aurasoma pulloja sisältävän pussin shampoon ja ihovoidepussin asemasta.

Hieroin ranteisiini Lady Nada tuoksua ja läksin maailmalle. Poikkesin yhdessä kaupassa kysymässä Aloe Vera shampoota. ”Loppu, ehkä huomenna”.

Istuin aikani katsellen rantaa, merta ja satamaa, jossa ei ollut enää yhtään matkustajalaivaa.
Totesin, että Gomeran asukkaat ovat yöksi ”suljetut” saarelleen. Se oli aika outo ajatus. Tenerifen asukkaiden laita on melkein sama, mutta saaren koko ei aiheuta moista ajatusta ... suljettu saarelle. Itse asiassa mietin, miltä tuntuisi asua Gomeralla. Olen vähän paikkaa hakeva. Voisiko se paikka olla täällä. Gomeralla olisi kenties helpompi tutustua saaren asukkaihin kuin Tenerifellä??? Tai mistä minä sen itse asiassa tiedän – arvelen vain.

Kiersin rantakatua. Otin kuvia. Lopulta päätin ottaa pari kaljaa rantakuppilassa. Aurinko laski vuorten taakse. Ilta alkoi viilentyä ja ympärillä oleva puheensorina voimistua. Gomeralaista espanjaa, saksaa, englantia ja taustalla soi latinomusa. Viereisen pikkuvenesataman veneiden liikkeet aalloilla ja vaijereiden kirskunta kuuluivat myös illan ääniin.

Tuuli pyöritti kuningaspalmujen (Reystonea regia) viuhkamaisia lehtiä ja pimeys laskeutui. Olimme lopullisesti suljetut saarelle ja sen yön pimeyteen.

Juttelin vähän tarjoilijan kanssa. ”miltä tuntuu asua pienellä saarella?”. Hän oli urugualainen, perheen takia täällä kolme vuotta asunut. Hän oli sitä mieltä, että gomeralaiset/kanariot ovat ”suljettuja, heidän kanssaan on vaikea luoda läheistä ystävyyttä. Toisaalta täällä on mukava olla. Luonto on lähellä. Mutta välillä on lähdettävä Tenerifelle tuulettumaan. Hän oli myös sitä mieltä, että ”turistisuunnittelu” saarella on kehno ja puutteellinen.

Kuviani päivän tapahtumista

Ensimmäinen päivä La Gomeralla - San Sebastian
huhtikuu 2010  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:




Inga kommentarer: