Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

1.7.16

Paluu ilmestysluolalle

20 vuotta sitten
Kaleville luolavierailusta oli lähes 20 vuotta ja minulle ainakin kymmenen. Danize ei ollut koskaan käynyt siellä, kuullut vain puhuttavan siitä. Eli olimme kaikki seikkailumielellä.

Kalevi ajoi autoa ja minä toimin tienmuistajana. Matkalla kerroin Danizelle luolan tarinaa.

Kaikki sujui hyvin aina Icod el Alton ylätielle. Etsiessäni aikaisempia maamerkkinä toimineita kärrynpyöriä tienristeyksessä sijaitsevan talon seinämällä, totesin, että ne olivat poissa. Ohikulkeva mies vahvisti , että risteys oli kuitenkin oikea. Häneltä kuulimme, ettei luolalle saakka voisi ajaa tällä matalalla autolla.

Kävimme vielä eksymässä yhteen korkeaan mäkeen, jota en saanut edes paikoitettua muistikuviini. Palasimme sen alkupäähän. Auto jäi sinne ja me aloitimme kävelemisen.


Kukkaloistoa 2016. Kuva: kalevi Lehtonen



Totesin heti matkan alussa, että kasvillisuus oli huomattavasti rehevämpi nyt kuin vuosia sitten. Viimeiselläkin käyntikerralla kävelin. Vaikka minulla oli maastoauto, en silti uskaltautunut liejuiselle ja syvien vettä täynnä olevien kuoppien täyttämälle tielle. Tällä kertaa tie oli niin kuiva, ettei se olisi ollut mikään ongelma, jos vain olisi ollut se maastoauto.

Luonto oli tosi kaunis. Kukkiakin, lähinnä keltakukkaista isolehtikuismaa, oli runsaasti. Pienet kaunokin näköiset valkoiset ja vaaleanpunaiset kukkaset reunustivat tienvarsien maata. Laakeripuumetsän kasvit näyttivät lisääntyneet. Oli mukava kävellä. Taivas oli paksujen pilvien peitossa, joten ei tuntunut liian hikiseltäkään.

Muutaman risteyksen ja monen mutkan jälkeen olimme paikassa, mistä on avoin näkymä La Orotavan laaksoon ja alas Tigaigan rinteelle. Etsin mäntyä, jonka muistin seisoneen tällä paikalla. Se oli poissa. Tie, joka ennen seurasi jyrkänteen reunaa, oli kasvanut umpeen. Rinnettä ylöspäin johtava tie, jota joskus ajoimme maastoautolla, oli vain kivien täyttämä kapea ura, tuskin ajokelpoinen.

Luolalle johtava tienristeys löytyi. Hieman jännitti. Missä kunnossa paikka olisi. Vieläkö sen tunnistaisi. Kauniisti kukkivat korkeat siniset hortensiat reunustivat tietä. Viimeksi ne olivat vain taimia.

Muutenkin aikoinaan kävijöiden istuttamat kasvit olivat tosi suuria ja reheviä. Kolmeen mäntyyn oli jopa kiivennyt ruusu kukkimaan muutaman metrin korkeudelle. Aika hurjan näköinen yhdistelmä, mänty, jossa kasvaa ruusu.


2016, kuva: Kalevi Lehtonen
Luolan aukko erottui. Nyt muistin, mitä olin unohtanut. Tulitikut. Olin ottanut kotoa mukaan kolme kynttilää ja ajatellut ostaa tulitikut matkan varrelta. Luolassa ei voi käydä ilman valoa.

Menin kuitenkin sisään aukosta. Etenin siihen saakka, mihin aukosta tuleva valo ulottui. Kuuntelin luolan sisältä tulevaa veden ääntä, niinkuin joskus aikoinaan. Tunnustelin paikan energiaa. Mielestäni se oli sama kuin ennenkin.

Viivyin hetken kumarassa, koska luolan katto on tässä vielâ matala. Poistuin ulos. Kalevilla oli puhelin, jonka valon avulla hän ja Danize saivat lattian valaistuksi.

Istuin ulkona ja odotin.








20 vuotta sittn
Vähitellen he palasivat. Olivat päässeet aivan luolan perälle. Siellä tippui edelleen vettä katosta. 

Viivyimme hetken luolan ulkopuolella nauttien ympäristöstä.

Mielessäni oli monta kysymystä, joihin minulla ei ole vastausta. Lähinnä mietin, onko Martin vielä olemassa. Tuleeko hän siinä tapauksessa vielä tänne. Ja kuka "hoitaa" luolaa, jos ei hän.

Paluumatkalla löytyi se kaipaamani mäntykin, tai oikestaan sen kanto. Kannon tilasta päätellen puu oli sahattu jo vuosia sitten. Mikä lienee ollut syynä sen katkaisemiseen, tai oliko se yksinäisenä puuna kaatunut jossain myrskyssä.

Laskeuduimme alaspäin johtavaa jyrkkää polkua, joka lyhensi monta mutkaa. Sen olisi voinut kiivetä ylöspäinkin tietysti.

Auto löytyi. Tie luolalle on taas tuttu.


Aikaisemmat luolaan liittyvät juttuni:
Jumalatar ilmestyy Tenerifellä...
Neitsyen ilmestysluola Pohjoisella Tenerifellä...miten päästä sinne (2014)

Kesäkuu 2016, © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan












 



 





 

Inga kommentarer: