Kaivo- tai lähde mainitaan joissain turistioppaissa. Paikallinen candelarialainen matkatoimisto on liittänyt sen Candelarian kierrokseensa.
Turistibusseissa tuleville on itse neitsyen näkeminen tärkeämpää kuin jonkun kauan sitten merkityksensä menettäneen kaivon etsiminen.
Mutta se on kuitenkin olemassa, jopa historiallis-uskonnolliseksi muistomerkiksi julistettuna.
Kaivon "katsontaa"
Tätä kaivoa etsin vuosia. Tiesin sen olevan jossain rannassa. Liikuin Candelarian kalastajasatamassa, jonka nimi oli joskus "Desembarcadero de Posillo". Posillo viittaa näet "Pozoon" - Kaivoon. Laituri oli tärkeä jo kauan sitten, siihen aikaan kun tavaraliikennettä kylästä muuhun maailmaan hoidettiin vesiteitse.
Aivan vierestä kulkee katu, "Pozo", joka sekin viittaa tähän kaivoon. Paikalla on myös muutaman kymmenen vuoden takainen pieni kauppakeskus "El Pozo".
Vieressä on niin ikään entinen linnoitus "Batería de Santiago". Se rakennettiin 1793 tukemaan neitsyen kirkon vieressä olevaa San Pedron (Pyhä Pietari) linnoitusta. Tämä Pedron linnoitus puolestaan oli rakennettu 1697 suojelemaan Candelarian neitsyttä mahdollisilta mereltä tulevilta ryöstöyrityksiltä. Sen rakennutti Tenerifen silloinen käskynhaltija Pedro de Ponte (Casa Fuerte Adeje). Mutta San Pedron tykistövahvuuden ei katsottu riittävän neitsyen puolustamiseksi, ja siksi tämä toinen linnoitus rakennettiin satamalaiturin ja neitsyen kaivon viereen.
San Pedron linnoitus hävisi mereen samana myrsky-yönä kuin alkuperäinen Candelarian neitsytkin (1826). Batería de Santigo lakkautettiin 1873, mutta kunnostettiin vähitellen kalastajien killan "päämajaksi".Tosin se on edelleen ja korjattuna mahtavan näköinen rakennus.
Neitsyen puolustamisesta ei kukaan puhu enää. Ehkä laakson yllä usein lentelevät sotilashelikopterit pitävät basilikaa ja sen asukasta silmällä.
Mutta missä on se Kaivo?
Linnoituksen juurella on luola, jossa säilytetään kalastajien omaa neitsyttä "Virgen del Carmen". Tirkistelin sinne usein. Ei näkynyt mitää merkkiä kaivosta tai lähteestä.
Olen käynyt usein uimassa tämän linnoituksen lähellä olevassa pienessä poukamassa.
Olen kävellyt vielä useammin sitä katua, joka ohittaa tämän poukaman.
Kadun päätepisteessa, juuri ennen linnoitusta, on pieni tori, jolla en koskaan ole nähnyt minkäänlaista liikettä. Joskus olen istunut muurilla ja laittanut kengät jalkaani uinnin jälkeen.
Vasta aivan muutamia viikkoja sitten, siinä muurilla istuessani, huomioni kiinnittyi tämän torin kadunpuoleisella laidalla olevaan kenkälaatikon näköiseen likaisen harmaalla värillä maalattuun rakennukseen.
Totesin, että sen oven edessä olevan vihreän portin ylärenunaa koristivat pienet ristit.
Ristejä! Mikähän kappeli tämä mahtaneekaan olla. Kävelin ovella ja kurkistin ristien välistä sisään. Ei mitään alttaria tai neitsythahmoa näkyvissä.
Sen sijaan portin toiselta puolelta johtivat portaat aika syvälle alas ja käytävä näytti kääntyvän vasemmalle. Ei mitään tekstejä tai paikasta kertovia nimiä missään, en ainakaan löytänyt. Kyselin jopa eräältä ohikulkevalta herralta rakennuksesta. Hän arveli sen olevan kalastajien neitsyen luolaan johtava käytävä.
Jatkoin linnoituksen välitasolle ja aloin tutkia tauluja. Joku oli käynyt päällystämässä useimmat kuvista kirkkaan sinisellä spraylla. Silti erään taulun yläreunassa oli näkyvissä valokuva. Se esitti tuota juuri kohtaamaani rakennusta. Vieressä oli lyhyt teksti, joka kertoi kysymyksessä olevan neitsyen Kaivon.
Kaivo, tai se alkuperäinen lähde, oli siis alhaalla siinä kenkälaatikon näköisessä rakennuksessa.
Seuraavaksi aloin etsiä tietoja kaivosta, sen historiasta ja mahdollisesta aukiolemisesta. Olihan se ollut joskus tärkeä paikka. Asukkaat hakivat sieltä vettä. Candelariaan tulevat pyhiinvaeltajat sammuttivat siellä janonsa vaelluksensa päätteksi.
Basilikan kirjakaupan henkilökunta opasti kyselemään kunnan kulttuuriosastolta. Sieltä minut neuvottiin turistoimistoon. Ja siellä tapasin ystävällisen henkilön, joka tiesi "jotain" kaivosta. Sain häneltä kopion saaristohallituksen virallisesta tiedotuksesta, jossa kerrottiin, että tämä kaivo oli julistettu muistomerkiksi (1990) sen suuren uskonnollis-historiallisen merkityksen ansiosta.
Henkilö kertoi myös, että kaivo oli suljettu, koska sen sisustus oli vandalisoitu, eikä sitä pidetty siitä syystä avoimena yleisölle.
Nyt askeleeni johtivat matkatoimistoon "Viajes Samarines", jonka omistajan Montsen tunsin joiltain patikkareiteiltä, ja jonka tiesin olevan paras mahdollinen candelariantuntija. Monselta sain kopion kaivosta kertovasta vanhasta dokumentista. Candelariassa kasvaneena hän tunsi kaivon historian, ja hänellä oli runsaasti valokuvia, myös kaivorakennuksen sisältä. Näin pääsin virtuaaliselle vierailulle rakennukseen. Tosin voin todeta, että ne sisäkuvat eivät olleet kovin innostavia. Sisustus oli todella hajoitetettu. Aikoinaan rakennuksen sisällä oli ollut neitsyttä esittävä suurikokoinen maalaus. Se oli viety jonnekin turvaan. Montsella on hallussan kaivon avaimet ja niin ollen mahdollisuus näyttää paikka sisältä. Hänen järjestämillään candelariankävelyillä hän aloittaa reitin juuri kaivolta. Nyt hän tekee parhaansa saadakseen kaupungin isät ja äidit kunnostamaan paikan, koska sillä on hänen mielestään arvoa jopa turistkohteena.
Montse kertoi hieman Candelarin kaivojen - lähteiden historiasta. Alueella on ollut kaikkiaan 30, alkaen Achibinicon luolalta ja jatkuen Calletillakseen. Asutuksen levitessä niiden vedet tulivat vähitellen käyttökelvottomiksi.
Nyt kun tiedän missä kaivo on, arvelen käveleväni Montsen kanssa hänen candelarianreittinsä ja pääseväni näinollen pyhälle Neitsyen lähteelle - Pozo Santo de la Virgen.
Valokuvani tältä vaellukselta
Helmikuu 2017 © Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Juttuni Candelariasta
Kävelyllä Candelariassa
Candelarian Neitsyestä
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar