Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

1.1.14

Jouluaatto Spa-hotellissa Vilaflorissa

Joulu tulossa. Kaksi perheetöntä ja paritonta naisihmistä ilman halua laittaa kinkkua tai rosollia tai sillisalaattia tai lanttulaatikkoa tai perunalaatikkoa. 

Kaikkeen on aina ratkaisu.

Tällä kertaa aloimme miettiä ratkaisua jo niin hyvissä ajoin, että saimme hotellihuoneen varattua, vaikka täyttä jo oli ja vaikka hinta oli jouluksi nostettu. Tosin jouluiltana se olisi kaksinkertainen. Joten, ei se nyt sentään niin kamalaa ole. Ja onhan se tasopaikka.

Niin sitten ajelimme jouluaattona jo aamupäivällä kohti Vilafloria. Poikkesimme matkan varressa Arico Nuevossa katsomassa josko Tasca Pimentón olisi auki, jotta voisimme nauttia vähän aamiasta. Kiinni oli.
Jatkoimme matkaa Granadillaan. Sieltä erkanee tie Vilafloriin. Ei se ole kovin pitkä, vain 14 km, mutta mutkia on sitäkïn runsaammin. Joku on joskus laskenut ne. Jos muistan oikein, niin niitä on 314. Marketta ajoi, ja minä nautin maisemista. Olen aina ennen ajanut itse, enkä ole pystynyt keskittymään tien lisäksi maisemiin. Kaunista ja vihreää joka puolella, kiitos sadepäivien.

 
Spahotel Villalba Vilaflorissa
Olimme aikaisia. Huoneemme ei ollut vielä siivottu, vaan meidän oli odotettava pari tuntia. Laukut säilöön ja miettimään ajaisimmeko kylään katsomaan olisiko joku kahvila auki.
 
Mitä turhia. Auto on hienosti parkissa. Onhan hotellissa ravintola. Sinne. Aurinko paistoi. Istuimme terassille. Nautimme ympäristöstä. Päätimme nauttia myös tarjouksista. Tosin – aamiaisaika oli jo ohi ja joulun kunniaksi henkilökuntaa oli paikalla ihan muutama. No, leipää, vuohenjuustoa ja viiniä,  Reveronin luomuviiniä.

Siinä sitten istuimme auringonpaisteessa nautiskellen yksinkertaisesta lounaastamme.

Saimme avaimet ja veimme laukut huoneeseemme. Hieno, tosi suuri huone. Kylpyhuonekin yhtä iso kuin joidenkin vuokra-asuntojen olohuone. Kauniit kaakeliseinät ja lattia.
 
Parvekkeelta oli näkymä hotellin pihalle. Käytäviä ja istutuksia. Kasvit náyttivät olevan saaristolaisia, isolehtikuismaa, kistusta, Gomeran neidonkieltä, mantelipuita, valvatteja.
Vaatteenvaihto. Uimapuku pussiin. Laskeuduimme hissillä spa-osastolle. Saimme suuret pyyhkeet ja kylpytakit.
Ensin rentoutumaan. Hämärä huone, suuret ”vesisängyt”. Tummansinisessä katossa pieniä tuikkivia lamppuja kuin tähtiä yötaivaalla. Rentouttavaa hengistystä ja ”laskeutumista” läsnäoloon paikassa.
 
Turkkilainen sauna oli kiinni. Oli mennyt jotain rikki rankkasateiden ja ukkosen yhteydessä. Jäljellä oli kuivasauna, joka oli liian kuiva. Toinen oli enemmän mieleen. Sai heittää vettä kiukaalle. Olimme kaksin, joten ketään ei häirinnyt suomalaisten saunatouhu. Ulkopuolella oli ”avantokin”. Jääkylmää vettä täynnä oleva syvennys. Laskeutuessa portaita tuntui melkein sitä, että jalat jäätyivät. Äkkiä koko keho veteen ja yhtä äkkiä ylös. Tosi virkistävä kokemus..
Alkuseremoniat olivat nyt hoidetut. Toisessa tilassa oli suuri kupliva jacuzzi. Se oli ”varattu”. Siellä istui jo pariskunta selvästi nauttien olostaan. Tervehdimme nyökäten. He jäivät, me odotimme.

Kävin kahlaamassa matalassa altaassa, jonka pohjalla oli pyöreitä ja litteitä kiviä. Ensin kylmässä vedessä. Sitten lämpimässä. Vielä hetki saunassa lämpiämässä. Sitten Jacuzzi jäi meille. Joulun kunniaksi tilasimme lasit vaalenpunaista kuohuviiniä samalla kun istuimme lämpimässä, kuplivassa vedessä. Tosi hauska joulujuoma.
Pariskunta, joka oli poistunut altaasta, jäi istumaan lepotuoleille. Vaihtelimme joulutoivotuksia. Kertoivat olevansa ”Balttiasta” ja tulleensa joulun viettoon tänne.
Vaikka hotelli oli täysi, spa-ostastolla ei näkynyt meidän ja balttialaisten lisäksi ketään muuta.
Suuren uima-altaan vesi oli viileähköä, mutta uin muutaman kierroksen.
Jouluaattoillallinen
Olimme kuulleet jo tullessamme, että hotellin ravintola suljettaisiin klo 20.00 Varasimme pöydän pari tuntia aikaisemmaksi.
Muutamat pöydät olivat jo varattuja. Pariskuntia. Toivotimme ”Buenas noches” naapuripöydässä istuvalle nuorelle parille. Kun he kuulivat meidän puhuvan suomea keskenämme, nainen kääntyi ja toivotti ”hyvää iltaa”. Olivat tulleet Suomesta ja majoittuneet vain tähän hotelliin viikoksi.

Väkeä alkoi kertyä. Tarjoilija puhui kaikille englantia. Totesin vähitellen, että vaikutimme olevamme ainoat ”saarelaiset” tässä hotellissa. Saksaa, englantia, venäjää erottui ainakin.
Söimme salaattia ja kalaa. Tilasimme samaa viiniä, jota olimme juoneet tullessamme, Reverónin punaista tammitynnyrissä kypsytettyä luomuviiniä. Nautimme ruoasta ja seurastamme. Kello lähestyi kahdeksaa. Saimme siirtyä pullon loppu mukanamme viereisseen oleskelutilaan. Takassa paloi tuli. Pehmeät ja mukavat sohvat täyttyivät vähitellen muista hotellin vieraista. Balttialaisetkin tulivat sitten.

Kun punaviini oli juotu, palasimme huoneeseen. Ei laulua, ei soittoa, vaan lämmin pimeys ja täysi rauha kaikkialla.






Joulupäivänä
Aamuaurinko valaisi parvekkeen edessä olevaa mäntyä. Aika nousta ja lähteä aamiaiselle.
Keräsimme kaikkea hyvää  ja istuimme nauttimaan aamustamme. Juttelimme vielä suomalaisen nuorenparin kanssa. He olivat kiinnostuneita kuulemaan miten täältä saisi vuokrattua auton, tai miten pääsisi bussilla rannikolle.

Spa- osasto ei ollut vielä auki. Läksimme ulos. Hotellin läheisyydessä on entinen pyöreä puimapaikka. Kävimme katsomassa sitä. Hieman kauempana näkÿi olevan suuri virkistysalue pöytineen, penkkeineen ja tulisijoineen. Vieressä oli Vilaflorin jalkapallokenttä. Kävelimme virkistysalueelle. Ihailimme sieltä näkyviä viljelysterasseja, hotellia ja ympäröivää mäntymetsää. Palasimme kiertäen metsässä ja jalkapallokentän ympäri. Keräsimme sylin täydeltä maahan pudonneita suuria männynkäpyjä.

Nyt ovet olivat avoimet spa-oastolle. Aloitimme suoraan saunasta. Balttialainen herra istui jo yksin jacuzzissa. Kävin uimassa muutaman kierroksen. Ihailin samalla huuretta uimahallin lasiseinällä. Aurinko kimmelsi niin seinissä kuin vedessäkin.
Uinnin jälkeen oli hyvä mennä lämpimään kuplivaan veteen. Nyt emme enää  tilanneet kuohuviiniä, vaan nautimme vain olemassaolosta.

 

Oli aika lähteä kotiinpäin
Mietimme mitä kautta palaisimme. Nyt olisi lyhyt matka Teiden kansallispuistoon. Mutta luultavasti siellä olisi tänään paljon väkeä. Päätimme olla lähtemättä sinne. Valitsimme ajaa San Miqueliin johtavaa tietä. Se ei ole ihan yhtä mutkainen kuin se tie, mitä ajoimme eilen. Tosin tie on kapeampi ja jyrkempi. Vastaantulijoita oli paljon. Ehkä he olivat matkalla sukulaisiin. Kanarialaisten joulu on tänään.
Granadillassa päätimme jatkaa vanhaa maantietä pitkin. Meillä ei ollut kiire minnekään. Tällä tiellä ei juuri liikkunut muita. Poikkesimme varmuuden vuoksi vielä Arico Viejossa. Jospa Tasca olisi tänään auki. Turha toivo. Ei edes torin vieressä oleva kirkko ollut auki.
Matka sujui hitaasti, 70 km, joiden ajamiseen kului kolme tuntia. Moottoritietä olisimme ajaneet 30-40 min.

Ohitimme useita kirkkoja, joiden läheisyydessä olivat kaikki parkkipaikat varattuja. Ilmeisesti niissä oli joulutouhua. Kun olimme päässet Fasniaan, kävimme kirkossa mekin. Vähän ennen Fasnian keskustaa on vanha kirkon raunio.
Nälkä alkoi tuntua. Kaikki ravintolat ja baarit matkan varressa olivat kiinni. Güimarissa näytti olevan väkeä, lähinnä herroja, useiden baarien ympärillä. Vaikutti siltä, että nämä baarit olivat auki. Sen sijaan yksikään ravintola ei ollut auki, ei ainakaan nyt iltapäivän varhaisina tunteina.

Niinpä päädyimme sitten minun kotipöytäni ääreen.
Ihan oli mukava joulu.
Tammikuu 2014 ©Gracia Penttinen

Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.

Muita Vilafloriin liittyviä juttujani:
  1. Hermano – Veli Pedrosta. Kahden maan pyhimyksestä 
  2. Viininkorjuussa luomutilalla Alma de Trevejos 
  3. Manteleita keräämässä Vilaflorissa  
  4. Kulttuuria,ruokaa ja viiniä Vilaflorissa 
  5. Pyhiinvaellusreitillä  
  6. Solerin perheestäja talosta Vilaflorissa 



Inga kommentarer: