EU:n maataloustukien tarkastaja Dacian Ciolos poikkesi Tenerifellä ja totesi ohimennen, että olisi varmaan syytä laajentaa
tarjouskenttää käsittämään myös mahdollisuus voida tutustua maaseutuun, sen
ihmisiin ja elämään. Turisteja voisi kiinnostaa nähdä missä banaanit,
tomaatit, viiniköynnökset ja monet muut ravinnon tuottajat kasvavat.
Olen jo omassa asioiden tarkastelussani
päässyt viinin ja juuston vierestä katselemaan mitä pelloilla ja kasvihuoneissa
kasvaa, ja missä saaren kotieläimet liikkuvat.
Tenerifen saarihallinnon
maatalousosasto, La Lagunan yliopisto ja Tenerifen turisti-informaatio
järjestivät syyskuun loppuviikolla kurssin, jonka lähtökohtana oli tutustuttaa
turistialan ja maataloustoimistojen väkeä toisiinsa ja oppimaan syvällisemmin maalaismaisemien historiaa, ja mitä viljelyn taakse kätkeytyy.
Luonnoitsijat olivat geografeja,
antropologeja, historioitsijoita, sociologeja, agronomeja, eläinlääkäreitä,
juridiikan ja gastronomian edustajia. – Osallistujia oli 50, useat turismin
palveluksessa, vielä useammat viljelijöitä. Ilmassa kiersi koko ajan kysymys
siitä, miten joku asia voisi toimia turismin yhteydessä, ja miten se olisi
laillista.
Saariston historiallisesta
kehityksestä käy ilmi, miten “ulkopäin” tulevat voimat, vaikutteet, pakotteet,
ideat ovat olleet suuntaa antavina koko saariston tunnetun historian ajan, eli
runsaat 500 vuotta. Sitä lajia
on viljelty, minkä kulloinkin on katsottu antavan parhaan taloudellisen
tuloksen maiden omistajille. Siinä ei juuri
ole otettu huomioon, mikä on parasta ihmisten ja luonnon kannalta.
Tilanomistajien ja suurtuottajien historian
rinnalla on täälläkin kulkenut “toinen historian lanka”, tavallisten ihmisten
hengissäsäilymisen takaamiseksi ylläpidetyt viljelysmaat ja viljelyslajit.
Monet asiat olivat mielestäni erittäin rankkaa
kuultavaa. Mutta tiedän, että samantapainen tarina löytyy jokaisesta maasta, ne
joilla on ja ne, joilla ei ole. Ja ennenkaikkea miten toimittiin niin, että
ruokaa riitti. Jos ei riittänyt, oli pakko muuttaa muualle, toiselle saarelle,
tai mennä meren yli kauas pois.
Vallalla oleva kriisitilanne on kääntänyt monen
katseet takaisin perintönä saadulle palstalle jossain rinteellä. Yli puolet
saariston viljelypinta-alasta on ollut hyljätty. Kotilaaksossani, Guímarin
laaksossa, jopa 90 %. Aikoinaan oli pakko etsiä kaikki mahdolliset maatilkut ja
muuntaa ne viljeltäviksi. Työt tehtiin pelkästään ihmisvoimin. Joissain
tapauksissa muuli tai kameli oli veto- ja kanto-apuna.
Jotkut sociologeista ja antropologeista olivat
käyttäneet paljon aikaa iäkkäämpien viljelijöiden ja vuohipaimenten
haastattelemiseen. Näin on pystytty saamaan selville mitä ja miten esim. Anagassa viljeltiin.
Eräs esimerkki uudestaan heränneestä
kiinnostuksesta on kanarialaisten mustien sikojen kasvatus. Maatalousosasto on jakanut halukkaille kasvattajille
sian porsaita, jotta rotu säilysi hengissä. Nykyään ko. sikoja on jo olemassa
600 yksilöä.
Käytimme viimeisen päivän “kenttätyöhön”. Saaren
banaaninviljelyn painopiste on alueella Isla Baja, eli Los Silos ja Buenvista
del Norte. Aloitimme tutustumisen nousemalla Tacon tulivuorelle, josta osa
kuuluu kummallekin kunnalle. Tämän tulivuoren päällä on alueen suurin
vesisäiliö. Tällä hetkellä se oli miltei tyhjä parin sateettoman vuoden
jälkeen. Vuorelta on mahtava näköala banaaniviljelyksille, joita alueella on noin
800 ha.
Kävimme Cooperativa Coplacan banaaniviljelyksillä. Oppaina toimivat
agronomit esittelivät banaanien “kierron”. Tilalla viljellään kahta eri laijia,
toinen ulkona, ja toinen kasvihuoneessa. Saimme kuulla, että agronomit ovat
halukkaat opettamaan enemmänkin, jos joku on innostunut kuulemaan ja oppimaan.
Tilalle voi myös tulla katsomaan (ryhmänä) eri työvaiheita. Banaanin viljelystä
voi seurata koko vuoden.
Tilan jälkeen kiersimme lähellä sijaitsevan
pakkaamoon ja maistelimme tilan tuotteita.
Banaaniviljelys- ja pakkaamokuvia
Banaaniviljelys- ja pakkaamokuvia
Saarihallinto on ostanut vuonna 2007 Garachicon läheisyydessä sijaitsevan
Quinta Rojan tilan. Tilan rakennukset olisivat
tutustumisen arvoiset, pelkästään siitä syystä, että ne edustavat paikallista maalais- herraskartanotyyliä.
Nämä rakennukset mainitaan opaskirjoissa. Ainoat vierailijat ovat saarihallinon
järjestämien kurssien oppilaat.
Summa summarum
Samalla kun olen tutkinut kurssimateriaalia ja
omia muistiinpanojani olen miettinyt, miten tätä kaikkea tietoa voisi
hyödyntää. Lähinnä koen, että tärkeintä on kertoa mahdollisuudesta, minkä
jälkeen halukkaat voivat hakeutua paikkoihin, jotka tarjoavat
tutustumiskäyntejä ym. Saarihallinnon kaikki infomateriaali on espanjan lisäksi
käännetty saksaksi ja englanniksi,
Ehkä kerron Quinta Rojasta. Pääsen
sinne parin viikon päästä uudestaan toisessa yhteydessä.
Siihen saakka voitte katsella joitain ottamiani valokuvia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar